Minulla on 9 kk:n ikäinen kastroitu terrieriuros. Kastrointi tehtiin, koska toinen kives ei laskeutunut, eikä näin ollen koiraa voitu käyttää astutukseen, sekä terveyshaittojen takia.
Koira on ollut minulla pienestä pitäen - paperillinen rotukoira - ei aggressiivinen.
Ongelmana onkin jonkinasteiset pakko-oireet, kuten hännän jahtaaminen kun suuttuu kiellosta tai jos on oikein mieluista ruokaa murina ja hännän jahtaaminen, innostuksesta myös pyörimistä ja murinaa.
Koira jahtaa myös välillä valoja ja varjoja ja silloin ei nää eikä kuule mitään.
Koira on myös ylireagoiva ja tuntuu stressaantuvat helposti. Esimerkiksi päivä maalla saa sen pyörimään koko illan häntänsä ympärillä. Kiellän sitä pyörimästä ja usein kielto keskeyttääkin vähäksi aikaa kyseisen toiminnan. Koira ulkoilee kolme kertaa päivässä. Kävelyä on usein metsässä ja kauniilla ilmoilla n. puolitoista tuntia kerrallaan. Muutamana päivänä on yksin kotona ollessamme työssä kahdeksan tuntia - ei kärsi eroahdistuksesta. Koiran pyöriminen ja muriseminen on välillä aika pelottavankin näköistä.
Teen sille hoitotoimenpiteet kampaan ja harjaan joskus tassuja pestessä saa "pyörimiskohtauksen ja murisee", silloin voisi ehkä louskuttaessaan hampaitaan purra vahingossa minua - ei ole sitä vielä tehnyt.
Se tavallaan suuttuu hännälleen.
Yöt koira nukkuu rauhallisesti. Välillä saa juoksennella koirapuistossa vapaana - pitää kaikista koirista, lapsista, ihmisistä - mutta pyöriä haukkuu. Teen joitakin istumaharjotteita koiran kanssa päivittäin ja sitten meillä on pistokkeeseen laitettu koiria rauhoittavaa hormoniainetta, jonka pitäisi auttaa koiran stressiin. Olen myös hankkinut koiralle aktivointileluja mutta esimerkiksi Kong-lelu ei sovi ollenkaan, sillä siitä koira stressaantuu ihan valtavasti.
Minua vähän pelottaa, jos nämä oireet pahenevat. Jotkut ovat ehdottaneet koirakaveria, mutta sekin tuntuu riskinottamiselta. Kasvattajalta olen kysynyt asiasta, mutta hän kertoi, ettei hänen kellään koirallaan ole ollut vastaavia käytösoireita. Minulla on käynyt koiraneuvoja ja hänen ohjeittensa mukaan näitä istumaharjotteita tehdään. Nyt en enää oikein tiedä teenkö oikein vai väärin. Onko muiden koirilla ollut vastaavia pakko-oireta ja ylihermostumista? Koirani ei räksytä - eikä sillä lailla ole haitaksi ympäristölle.
Koira on ollut minulla pienestä pitäen - paperillinen rotukoira - ei aggressiivinen.
Ongelmana onkin jonkinasteiset pakko-oireet, kuten hännän jahtaaminen kun suuttuu kiellosta tai jos on oikein mieluista ruokaa murina ja hännän jahtaaminen, innostuksesta myös pyörimistä ja murinaa.
Koira jahtaa myös välillä valoja ja varjoja ja silloin ei nää eikä kuule mitään.
Koira on myös ylireagoiva ja tuntuu stressaantuvat helposti. Esimerkiksi päivä maalla saa sen pyörimään koko illan häntänsä ympärillä. Kiellän sitä pyörimästä ja usein kielto keskeyttääkin vähäksi aikaa kyseisen toiminnan. Koira ulkoilee kolme kertaa päivässä. Kävelyä on usein metsässä ja kauniilla ilmoilla n. puolitoista tuntia kerrallaan. Muutamana päivänä on yksin kotona ollessamme työssä kahdeksan tuntia - ei kärsi eroahdistuksesta. Koiran pyöriminen ja muriseminen on välillä aika pelottavankin näköistä.
Teen sille hoitotoimenpiteet kampaan ja harjaan joskus tassuja pestessä saa "pyörimiskohtauksen ja murisee", silloin voisi ehkä louskuttaessaan hampaitaan purra vahingossa minua - ei ole sitä vielä tehnyt.
Se tavallaan suuttuu hännälleen.
Yöt koira nukkuu rauhallisesti. Välillä saa juoksennella koirapuistossa vapaana - pitää kaikista koirista, lapsista, ihmisistä - mutta pyöriä haukkuu. Teen joitakin istumaharjotteita koiran kanssa päivittäin ja sitten meillä on pistokkeeseen laitettu koiria rauhoittavaa hormoniainetta, jonka pitäisi auttaa koiran stressiin. Olen myös hankkinut koiralle aktivointileluja mutta esimerkiksi Kong-lelu ei sovi ollenkaan, sillä siitä koira stressaantuu ihan valtavasti.
Minua vähän pelottaa, jos nämä oireet pahenevat. Jotkut ovat ehdottaneet koirakaveria, mutta sekin tuntuu riskinottamiselta. Kasvattajalta olen kysynyt asiasta, mutta hän kertoi, ettei hänen kellään koirallaan ole ollut vastaavia käytösoireita. Minulla on käynyt koiraneuvoja ja hänen ohjeittensa mukaan näitä istumaharjotteita tehdään. Nyt en enää oikein tiedä teenkö oikein vai väärin. Onko muiden koirilla ollut vastaavia pakko-oireta ja ylihermostumista? Koirani ei räksytä - eikä sillä lailla ole haitaksi ympäristölle.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Toistuva hännänjahtaaminen
Toistuva hännänjahtaaminen, valojen ja varjojen jahtaaminen, jatkuva kaivaminen ja tarharamppaus – nämä ovat muutamia esimerkkejä stereotyyppisistä, koirilla esiintyvistä käyttäytymismuodoista. Toistuva, liiallinen käyttäytyminen ajatellaan usein johtuvan pelkästään ympäristöolosuhteista, mutta tällä hetkellä ajatellaan niissä olevan taustalla myös geneettinen komponentti. Vuoden 2010 alusta paikannettiin ensimmäinen koirien pakko-oireiseen käyttäytymiseen, dobermannien toistuvaan nuolemiseen, liittyvä geenialue kromosomista 7, varmistaen oletuksen pakko-oireisen ja stereotyyppisen käyttäytymisen geneettisestä komponentista.
Tutkimusryhmämme tarkoituksena on löytää uusia stereotyyppiseen käyttäytymiseen vaikuttavia geenialueita sekä tutkia erilaisten ympäristötekijöiden vaikutusta stereotypioiden syntyyn"
Tästä on meneillään tutkimus Ja voit osallistua siihen tällä linkillä jos kuulostaa tutulta:
https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/17692/lomake.html
Eikös bulleilla ilmennyt hännän jahtaamista myös..ja joillakin springerspanielella. Itse luulen kanssa että on geneettistä perää ja ongelmakoirakouluttaja voisi ehkä keksiä miten saisi koiran keskeyttämään "rituaaliansa" eli itse menisin sinne apua hakemaan. hyvä että koira on nuori ja helpommin muokattavissa käytöksen kannalta. ja vastaa ihmeessä kyselyyn jos se auttaa tiedon saantiin mikä aiheuttaa.
ja aloittajalle vielä onko sisarilla ilmennyt samaa ongelmaa?
Koira purkaa tuollaisella käyttäytymisellä ehkä kipua ehkä turhautumista. Käyttäisin sen perusteellisessa terv.tarkissa, se voi olla "pikkukipukin" esim tarpeeksi vahva lihasjumi. Tai koira voi pahastikin sairas.
Se voi olla myös turhautunut ja käytös ilmenee noin, siihen auttaa tietysti koiran rodunomainen aktivointi ---> kasvattajan vinkit tähän.
Jos se on stressiherkkä, niin onko rotu luonnetestauksen piirissä? Onko sukulaisia testattu ja millaisin tuloksin? Jos suvusta löytyisi stressiherkkiä, niin sen luulisi näkyvän muissakin sukulaiskoirissa, ei vain teidän pennussanne. Stressiherkän elämä pitäisi tietty saada mahdollisimman varmaksi, löytää sille mieluinen rauhoittavan aktivointitapa. Kääntyisin tässäkin kasvattajan puolen, tuntee rodun ja suvun. Osaisi ohjata sopivaan harrastukseen.
Sillä on murkkuikä päällä, mikä tietty vaikuttaa. Kaunako katsroinnista on? Se voi olla siitä johtuen vielä täysin sekaisin hormonimylläkästä ja siihen päälle murkkuiän hormonimyrsky. Missä iässä leikkasitte?
Kastroinnista on kululunut nyt noin kuukauden, eli kahdeksan kuukauden ikäisenä leikkaus suoritettiin. Ontui välillä vasenta takajalkaansa ja sen puolella kives syvällä nivuskanavassa. Kives, joka oli alikehittynyt poistettiin ja samalla poistettiin myös toinen.
Koiran sukulaisilla ei ole stressi- eikä pakko-oireita kasvattajalta saamani tiedon mukaan.
Koira innostuu kaikesta suunnattomasti. Jos esimerkiksi annan aidon luun, menee niin sekaisin, että pyörii ja mursiee ja riehuu. Nykyään annan vain eläinkaupasta ostamiani puruluita, joista ei niin paljoa hermostu. Vaikka otan aidon luun pois, ei koskaan käyttädy minua kohtaan aggressivisesti.
Koira yrittää joskus ottaa vallan siten, että kun menen nukkumaan, alkaa näykkiä, myös nylkyttää ja ajaa minua omasta sängystäni pois. Silloin otan koiran viereeni painan kyljelleen - en kovin - ja pidän niin kauan, että rauhoittuu;huokaisee siinä ollessaan ja jättää näykkimisen sikseen ja rupeaa nukkumaan ja nukkuu yön rauhallisesti. Nukkuu yöt lattialla tai omassa sängyssään. Koira on vielä nuori - toivon, että siitä rauhoituu, mutta luulen, että nämä pakko-oireet ehkä jäävät - niitä haluaisin saada lievennetyksi.
Trimmaajalla - nypittävä rotu - antoi trimmaajan hoitaa työnsä ja seisoi kolme ja puoli tuntia rauhallisesti. Trimmaja piti koiraa rauhallisena ja hyväluontoisena, mutta kun tultiin kotiin, oli aika stressaantunut ja pyöri ympyrää. Trimmaaja oli ammattitaitoinen ja kohteli koiraa hyvin -olin itse mukana koko ajan. Ehkä voisimme osallistua tuohon tutkimukseenkin, mistä nimimerkki "perheen isä" kertoo, mutta onko siitä apua nyt tähän tilanteeseen, että juuri minun koirani pakko-oireet lievenisivät.
Koirani terveys on tutkittu moneen kertaan ja eläinlääkäri on kokeillut kipulääkettä, mutta sen antamisella ei ollut mitä vaikutusta koiran käyttäytymiseen. Mitään vikaa ei ole löytynyt ja koira on terve ja terhakka fyysisesti. Olisiko toisen koiran ottaminen koiralleni seuraksi hyvä vai huono asia? Esimerkiksi nuorempi narttukoira, joka otettaisiin ihan pentuna. Vai saisinko sillä vain enemmän vahinkoa aikaan? Mitä mieltä olette?
ainakaan tässä vaiheessa,jos et saa koiran oireilua jollain konstilla lievitettyä voi käydä niin,että sulla on hetken päästä 2 duracellia!
ongelmia ekan kanssa. Norempi seuraa aina vanhempaa ja helposti käy niin, että sitten on kaksi stressikoiraa. Ensin ongelma kuntoon ekan kanssa. Eka koira ei välttämättä edes hyväksyisi toista. Älä lähde kokeilemaan. Eka koira stressaa, se voi stressata vielä enemmän kun tulee toinen koira, sen elämästä tulisi vain hankalampaa.
Ehkäpä oireet lievittyvät, kun leikkauksesta kuluu aikaa ja hormonit kunnolla tasaantuvat.
Jos koira oli trimmaajalla ok, niin miten se on muualla kuin teillä kotona? Onko sille sattunut jotain ikäbvää kotona, jos se on "oppinut" stressikäytöksen"? ehkä...
Mielestäni koiralleni ei ole tapahtunut mitään pahaa kotona, mikä olisi voinut aiheuttaa pakko-oireita koiralleni tai stressiä. Emme käytä fyysistä väkivaltaa ja mielestäni olemme suhtkoht rauhallisia ihmisiä.
Jatkan nyt koiraneuvojalta saamiani ohjeita - en myöskään hanki toista koiraa terrierini kaveriksi. Olemme ilmottautuneet koirakouluun - arkitottelevaisuuskurssille - jota luonamme käynyt koiraneuvoja pitää. Yritämme eteenpäin - ja toiveena on, että pakko-oireet vähenevät. Pääasiahan tässä on, että koiralla olisi mahdollisimman hyvä olla myös henkisesti. Sille ei sitten mitään mahda, jos kaikkemme yritämme ja koiran oireet eivät lopu. Koira on kuitenkin koiramme ja meidän on se hyväksyttävä näine outoine taipumuksineen. Toivottavasti saamme nauttia yhteiselosta pitkään.
Tuolla käytöksellä ei ole mitään tekemistä "murkkuiän" kanssa tai tekemättömyyden.
"ja toiveena on, että pakko-oireet vähenevät."..voivat helpottua, mutta ei poistu.
Toivottavasti osallistut lähettämääni linkiin viitaten. Kyse on kansainvälinen yhteistutkimus ja sieltä voi tutkimuksen edetessä saada tietoa asiasta. Voin myös laittaa tutkijan yhteystiedot jos haluat tarkemmin asiasta tietoa.
Aion osallistua kyseisen linkin kautta tutkimukseen, ehkä siitä vielä joskus on apua jollekin koiralle, jolla on samanlaisia oireita kun minun pikkukoirallani. Kiitos kaikille neuvoista.
Pikku terrieri sai viime yönä kohtauksen, jossa pyöri ja pyöri ympäri muristen monta tuntia. Arvelin sillä olevan kipuja ja vein aamuyöllä lääkärille. Automatka oli kamala, kun koirani vain murisi ja murisi ja sillä tuntui olevan kipuja. Lääkäri totesi, että koiralla olikin neurologisten tutkimusten jälkeen isoaivoissa ilmeisesti synnynnäinen vika. Lääkäri kertoi minulle, että tilanne vain pahentuisi, eikä koira olisi pitkäikäinen. Päädyttiin eutanasiaan - suru on kova. Ihmettelin, että aiemmat lääkärit eivät olleet asiaa huomanneet, mutta isojen aivojen sairaus kehittyy pikku hiljaa ja oli näemmä nyt tullut pahemmaksi. Siksi siis varmaan hännän jahtaus, varjojen jahtaaminen ja olemattomien asioiden jahtaaminen ja herkkähermoisuus. Tällaista on kuulemma yksi tapaus sadasta tuhannesta. Olen murheen murtama -- koti on nyt tyhjä ja yksinäinen. Rakastin koiraani todella paljon ja yritin tehdä kaiken sen eteen, että sillä olisi ollut hyvä. Tuntuu, että maailma on romahtanut, luulin pystyväni korjaaman koirani tilannetta harjoituksin ja kaikin tavoin, mutta sairaus eteni salakavalasti. En ollut siis syyttä koirastani huolissani, mutta nyt sen on hyvä olla.
Voimia toipumiseen. Ajattele niitä hyviä hetkiä, mitä teillä oli - monella ei ole niitäkään.
Vanha aihe mutta tässäkin ketjussa sormella osoittelu herkästi tuntui siirtyvän omistajaan. Mitä ei ole tehty koiran eteen ja mitä on tehty väärin. Hyvin usein kun koiralla on pahoja käytöshäiriöitä on taustalla sairaus. Jos kyseessä on ns. Normaali koiran omistaja, joka ei kurita fyysisesti ja ei esimerkiksi anna koiran viedä omistajaa miten tahtoo. Koiran kanssa pärjää yleensä ihan maalaisjärjellä. Terveisin yhden"mahdottoman" koiran omistaja. Neljävuotiaana siltä löytyi lopulta synnynnäinen maksavika joka aiheutti neurologisia ja käytöshäiriöitä (hepaattinen enkefalopatia). Itsekin syyttelin itseäni monta vuotta koiran käytösongelmista. Herkästi elää sen taakan kanssa että mitä mä tein väärin kun koira on ns. pilalla. Muut omat koirat ovat olleet samalla kotikasvatuksella mukavia, uskollisia ja ns. helppoja koiria. Käykää käytöshäiriöisen koiran kanssa lääkärissä, vaikka monet taudit näkyvätkin testeillä vasta liian myöhään. Tämä yksi koira aiheuttaa yhä hankaluuksia perheessämme ja olenkin pohtinut sen eutanasiaa, kipukäytöstä esiintyy taudille ominaisesti sykleissä. Eli koira ei kipuile jatkuvasti. Pakko-oireista käytöstä on useammin, vaeltaa rinkiä, ei osaa lopettaa kävelyä. Toistaa samaa reittiä ja asettuu hetkeksi maahan, nousee heti ylös ja jatkaa tasaista kävelyä. Askellus laminaattia vasten on todella tasarytmistä ja hidasta, kuulostaa jotenkin epänormaalilta koiran kävelyksi. Koira on myös reaktiivinen, reagoi herkästi ja ei osaa rauhoittua. Aktivointilelut esim kong yms. saavat aikaan pahan stressin ja stressireaktion, koko koira alkaa kirjaimellisesti haista erikoiselle jos se saa touhuta aktivointilelulla, meinaa myös jälkeenpäin käydä käsiksi toiseen koiraamme. Emme tietenkään anna tällaisia leluja enää.
Haukkuu ovikelolle. Silloinkin kun seisomme itse oven takana soittamassa sitä koiran kanssa (menossa esim kotiin). Se ei vaan voi olla mölyämättä. Muutokset esim ulkoilureiteissä saavat koiran suunniltaan. Silmät laajenee ja se alkaa veuhtoa joka suuntaan ja läähättää. Käy siis kierroksilla eikä pääse mielentilasta eroon. Normaalisti kävelee suht nätisti vierellä. Näitä piisaa. Tuntuu taakalta koko perheelle ja alkanut syödä voimavaroja elää tämän koiran kanssa. Silti se on iloinen hömppä ja semmonen sylimaakari ja veijari hyvinä hetkinään että riipii ajatuskin sen eutanasiasta. Ulkonakin koiralla on virtaa ja jaksaa toujuta, kuten monesti, sairaat koirat ns. tsemppaavat ulkona, ettei näytä heikkouttaan. Pitemmällä tähtäimellä se olisi kuitenkin kokonaisvaltaisesti paras ratkaisu-todennäköisesti sekä koiralle että perheelle.
Tämän yhden koiran takia joudumme pitämään erityisen tarkkaa ja tiukkaa kuria koirille, myös sille toiselle, koska uskollisena se uskoo kaiken mitä sanomme toiselle koiralle ja ns. ottaa itseensä. Tämä harmittaa minua suuresti sillä toinen koiramme on koko ikänsä ollut aivan ihana ja luotettava koira. Sellainen jonka kanssa voi rentoutua kotona ja ulkona. Nyt se joutuu elämään vajanaista elämää sairaan koiramme vuoksi.
Uskon että sairas koiramme voisi elää suht hyvää elämää lapsettomassa perheessä maalla. Missä stressi minimoituisi, mutta koiran elinajan ennuste on todella huono ja se on ns. jatkoajalla, että meiltä se lähtee enää ainoastaan eutanasian kautta.