Oli vuosi 2004 ja olin ollut työttömänä jo pari vuotta eli olin pitkäaikaistyötön. Olin opiskelujen alusta asti elänyt kädestä suuhun todella vaatimattomasti ja opiskelujen loputtua ja valmistuttuani sama meno jatkui, olin jo tottunut asiaan.
2005 sain onnekkaasti ensimmäisen matalapalkkaisen työpaikkani jossa olen tänäkin päivänä. Palkka oli 2005 1400 euroa netto, nykyisin jo 1750 euroa netto.
Tein 2005 todella huiman ratkaisun kun miettii menneisyyttäni eli rahaa ei juuri koskaan ole ollut tuhlattavaksi ja elämä alkoi luisumaan raiteiltaan, ostin ensiasuntoni, kerrostaloyksiön. Asunto maksoi vuonna 2005 47000 euroa ja korko oli muistaakseni noin 3% (12 kuukauden euribor marginaaleineen).
Välillä oli hankalaa mutta mielestäni minulta ei ole tänä aikana puuttunut yhtään mitään. Ruoka, matkailu, viihdykkeet.. kaikkiin on raha riittänyt täysin ja asuntolaina antoi uskoa tulevaisuuteen ja laittoi yrittämään entistä kovemmin vaikka elämä murjoi ja työ ei maistunut. Viime kuussa se sitten tapahtui, sain ensiasuntoni maksettua, voi että tätä ihanuuden tunnetta, omistan asuntoni täysin. Vastikkeeni on 99€ ja olo on mitä mainioin. Minulle on luvattu palkankorotus ja palkkani nousee marraskuun alussa 2100 euroon kuukaudessa. Olen 27 vuotias ja elämä mallillaan, ensimmäistä kertaa tunnen itseni rikkaaksi.
Ensiasunnon osto nuorena oli yksi elämäni parhaita ratkaisuja, en tiedä missä olisin ilman sitä, ajatuskin pelottaa.
2005 sain onnekkaasti ensimmäisen matalapalkkaisen työpaikkani jossa olen tänäkin päivänä. Palkka oli 2005 1400 euroa netto, nykyisin jo 1750 euroa netto.
Tein 2005 todella huiman ratkaisun kun miettii menneisyyttäni eli rahaa ei juuri koskaan ole ollut tuhlattavaksi ja elämä alkoi luisumaan raiteiltaan, ostin ensiasuntoni, kerrostaloyksiön. Asunto maksoi vuonna 2005 47000 euroa ja korko oli muistaakseni noin 3% (12 kuukauden euribor marginaaleineen).
Välillä oli hankalaa mutta mielestäni minulta ei ole tänä aikana puuttunut yhtään mitään. Ruoka, matkailu, viihdykkeet.. kaikkiin on raha riittänyt täysin ja asuntolaina antoi uskoa tulevaisuuteen ja laittoi yrittämään entistä kovemmin vaikka elämä murjoi ja työ ei maistunut. Viime kuussa se sitten tapahtui, sain ensiasuntoni maksettua, voi että tätä ihanuuden tunnetta, omistan asuntoni täysin. Vastikkeeni on 99€ ja olo on mitä mainioin. Minulle on luvattu palkankorotus ja palkkani nousee marraskuun alussa 2100 euroon kuukaudessa. Olen 27 vuotias ja elämä mallillaan, ensimmäistä kertaa tunnen itseni rikkaaksi.
Ensiasunnon osto nuorena oli yksi elämäni parhaita ratkaisuja, en tiedä missä olisin ilman sitä, ajatuskin pelottaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onneksi olkoon, teit elämäsi kannalta hyvän ratkaisun. Itsekin ostin asunnon heti koulun loputtua töihin päästyäni vuonna 1996. Nyt asumme vaimoni kanssa lähes velattomassa omakotitalossa järven rannalla ja vaimon ensiasunto on vuokrattuna kaupungissa. Oman ensiasunnon myin muuttaessamme tähän. Velkaakaan ei ole kuin nimeksi (noin 30000€, asunnon ja talon arvo lähes 400000€) ja ei ole kiire maksaa sitä edes pois näillä koroilla. Olemme molemmat pienituloisia mutta hyvien ratkaisujen ansiosta olemme saaneet silti paljon. Vuokraa emme voisi edes kuvitella maksavamme, se on hukkaan heitettyä rahaa.
Kovastipa olet lyhentänyt noilla tuloilla, jos kymppitonnilla olet vuodessa velkaa lyhentänyt.. Uskoo ken tahtoo, minä en tahdo.
Aika helppoa jos on tottunut elämään vaatimattomasti.
47.000€ viiden vuoden maksuohjelmalla tarkoittaa 4% korkoon laskettuna 867€/kk. Käteen on jääny (2005) varmaan jotain 1100€/kk. Jos vastike on ollu noin satkun, niin muuhun elämiseen on jääny alle 150€/kk.
Ei voi olla totta.
On tietysti vuokralaiselle vaikea uskoa tällaista, kun kaikki rahat menevät isännän lainan lyhentämiseen. Korko tekee laina-ajalle keskimäärin satasen kuukaudessa, vastike on toinen satanen. Lyhentämiseen tarvitaan 750 euroa kuussa ja elämiseen jää tällöin 1500 euron nettotuloista 550 euroa.
Ja se kyllä riittää hyvin. Itse pystyn tuolla summalla normaalielämän lisäksi ylläpitämään autoakin.
Aloittajalle onnittelut ja neuvo. Kun tuosta iästä alkaen sijoitat ylijäävät rahasi, olet neljänkymmenen iässä varakas ja viidenkymmenen iässä rikas. Enkä tarkoita sijoittamisella alituista asunnon vaihtamista.
"Palkkani oli 2005 1400 euroa netto, nykyisin jo 1750 euroa."
Pistähän laskelmiisi alusta lähtien 300 euroa lisää, loppuajalle 650 euroa. johan rupeaa raha riittämään.
Kappas vaan, se olikin nettotuloa. Silti. 450€/kk on käytännössä köyhyydessä elämistä.
Pankinjohtajana en suostuisi, enkä itse haluaisi elää noin niukasti.
Voihan se tietysti olla niinkin että laina on ollu 10 tai 15 vuoden suunnitelmalla, mutta kaveri on elänyt masokistisen niukasti ja maksanu lainaa verenmakusuussa kuten vielä 70-luvulla oli tapana tehdä.
Valmistuin itse -90 luvun lopussa ja tuhnuttelin pennittömänä HOAS:lla. Sain kuitenkin vakiduunin, brutto 1900-2000e/kk.
2000 keväällä kaikki muuttui ja ostin, silloin mielettömältä tuntuvalla yli puolen miljoonan(!) markan (90 000e), lainalla oman pienen rivarin Vantaalta. 30v. laina ja hyvin itsekseni pärjäilin. Omaa rahaa ei ollut euroakaan ja tein pintaremonttia joten 102% laina lisätakuilla.
Viiden vuoden kuluttua myin. Lainaa oli jäljellä enää n. 75 000e ja sain asunnosta 138 000 euroa.
Siitä se ajatus sitten lähti. Varallisuuden kasvattaminen.
Ps. Tänä päivänä vastaavista näkyy pyydettävän 185 000 euroa.
Jos bruttopalkkasi on nyt alle 2100€, niin sulla ei todellakaan jää käteen 1750€.
2100€:n palkasta jää noin 1600€ käteen.
Vai oliko tuo 2100€ myös nettopalkkaa? Jos on niin turha puhua matalapalkkaisesta työstä. Aika harvinainen tapa ilmoittaa palkankorotusta, siis nettona...
Paljonko vuosibrutto oli viimeisessä verotuksessa?