Aikamiespoika. Meillä on. Saimme elämäämme poikani avioliiton kariuduttua. Hän masentui kovasti ja yritimme auttaa monella tavalla. Tottakai. Nyt on tilanne ryöstäytynyt ihan kamalaksi. Menettäessään perheensä lisäksi omaisuutensa erossa, hän on alkanut keräämään uutta. No, sekin lienee jokaiselle sallittua. On vain niin, että kynsin hampain tätä omaisuutta kerätessän, hän on alkanut rasittaa meitä pienellä elälleellä eläviä vanhempiaan. (eläkkeet alle virallisen köyhyystason ja suuret sairauskulut jne).
Tulee meille kuin omaan kotiinsa. menee jääkaapille ja syö kaiken sisällön, (mahdollisia kaljoja myöten ja jopa moittii, jos ei ole sopivasti kinkkua yms.
Käy suihkussa, on pyykkisäkki mukana ja kun menemme nukkumaan, pesee yöllä salaa pyykkiä. Eikä kysymys ole siitä, etteikö itsellä ole pesukonetta ja suihkua, mutta kun käy meillä, ei kulu oma vesi, sähkö jne.
Kun pyytää joskus, pudistaisitko matot, saa vastaukseksi tosi nopeasti, on selkä kipeä, ei pysty jne....
Helppo ratkaisu olisi ottaa avain pois, mutta niin pitkälle en haluaisi mennä.
Yritin ihan asiallisesti puhua, että hänen täytyy ymmärtää olevansa tervetullut vieraana, ei minään muuna Ruokaa tarjoamme, kun syömme itsekin, mutta itse ei jääkaapille mennä, että suihkussa käydään kotona, pyykit pestään kotona jne.... Ei ollut mitään apua...
Onko teillä muilla mitään samankaltaisa kokemuksia.. ja miten olette ratkaisseet tilanteen...
Tulee meille kuin omaan kotiinsa. menee jääkaapille ja syö kaiken sisällön, (mahdollisia kaljoja myöten ja jopa moittii, jos ei ole sopivasti kinkkua yms.
Käy suihkussa, on pyykkisäkki mukana ja kun menemme nukkumaan, pesee yöllä salaa pyykkiä. Eikä kysymys ole siitä, etteikö itsellä ole pesukonetta ja suihkua, mutta kun käy meillä, ei kulu oma vesi, sähkö jne.
Kun pyytää joskus, pudistaisitko matot, saa vastaukseksi tosi nopeasti, on selkä kipeä, ei pysty jne....
Helppo ratkaisu olisi ottaa avain pois, mutta niin pitkälle en haluaisi mennä.
Yritin ihan asiallisesti puhua, että hänen täytyy ymmärtää olevansa tervetullut vieraana, ei minään muuna Ruokaa tarjoamme, kun syömme itsekin, mutta itse ei jääkaapille mennä, että suihkussa käydään kotona, pyykit pestään kotona jne.... Ei ollut mitään apua...
Onko teillä muilla mitään samankaltaisa kokemuksia.. ja miten olette ratkaisseet tilanteen...
Vastaukset 37
Vanhimmat
Tosi vaikea tilanne. Ottaen huomioon teidän sairautenne ja pienet eläkkeet, niin pojan pitäisi huomata tämä tilanne ja käydä vain vierailulla. Toisaalta lapsi on aina lapsi iästä huolimatta ja haluamme heidän parastaan ja auttaa kaikella tavalla. Jyrkkä ei on tässä tapauksessa mielestäni sopivin tapa. Olette oikeutettuja käyttämään eläkkeenne omiin menoihinne.
Onpa sinulla vaikea tilanne. Oma poikani ei suurin surminkaan käyttäisi meidän pesukonetta tai mitään muutakaan. Meillä on samat avaimet, koska asutaan samaa taloa, eri asunnoissa silti.
Minun ongelmani on ennemminkin toisin päin, poika käy harvoin, vaikka lähes päivittäin pihalla nähdään. Sitä aikuistumista se. Tuli varmaan aikanaan puhuttua omillaan elämisestä sen verran, että se vaikuttaa. Ne puheet oli jostakin tapauksesta, jota kotona ihmettelin.
Mitäpä tekisin? Ottaisin avaimen pois. Ellei se auta, vaihtaisin lukon sarjotuksen. Lukkosepät tekevät. Rajat pitää laittaa. Rahan jako ei teille enää kuulu, aikuiselle. Rakkautta se rajojenkin vetäminen on. Laita jääkaapin oveen kahvan viereen lappu, kenen se on. Toinen on, että ottaa maksun pesuista, euro ja kerta esimerkiksi.
Ehkä kirjeen kirjoittaminenkin auttaisi. Posti veisi toiveet perille.
Olin aivan tyrmistynyt luettuani jutun - siis lapsi pysyy AINA omana lapsena, on han sitten 3 tai 30-vuotias. Miksei poika saisi tuntea oloaan kuin kotona, teidan vanhempien luona ?
Laitetaanko kaikki viivottimella erikseen siita hetkesta lahtien kun han muuttaa kotoa pois ?
Siis hinnat, paljonko maksaa pesukoneen, suihkun kaytto, vielapa jos ottaa jaakaapista ruokaa - en todella voi uskoa korviani.
Olen yksinhuoltaja aiti, itsellani ainoa poikalapsi, aikuinen mies toki. Han tulee ja menee kotiini, tietenkin aina kohteliaasti kysyy ensin/ tai ilmoittaa olenko paikalla, koskaan ei tule omilla avaimillaan. Minulla on aina lammin ateria odottamassa, olen tarjonnut pesemaan pyykkia koska han tekee pitkia tyotunteja ja matkustelee paljon tyoasioissa, vaan itse kylla on oppinut pitamaan huolen itsestaan.
Ei tulisi mieleenkaan sanoa etta nyt vedit vessassa vetta, se maksaa kuule.
Niin se metsa vastaa miten sinne huudetaan, eikos ?
Ole onnellinen etta poikasi ylipaata kay luonasi, onhan lapsia jotka eivat valita vanhemmistaan eivatka pida minkaanlaista yhteytta heihin. Ole hanen tukenaan, tallainen pienielakehossotus on aivan turhaa.
Eiko terveys ja rakkaus ole sitakin tarkeampaa.
Vaan ehka Suomessa asiat on menneet siihen malliin, etta kaikesta lasketaan rahallinen arvo, ja rakkaudeen ei panosteta, eika perhesiteisiin.
tulee mieleeni eras mokkivierailu, jossa vahingossa otin toiselle kuuluvan ketsuppipullon, siis pieni ruiskaus ketsuppia olisin halunnut vain, siita huomautettiin ettei se kuulu mokin omistajalle vaan hanen tyttarelleen. Suu jai vain minulta auki, tama nuukuus ? Uskomatonta.
jääkaapille poika menee, kun vanhemmista aika jättää.
Kai vanhempien tehtävä on opettaa lapsensa tulemaan toimeen omillaan.
Toki auttaa voi poikkeuksellisesti.
No ei kait poika siksi jääkaapille mene, ettei oleisi kotona syötävää. Aika karuksi on koti muuttunut, en voi muuta sanoa. Omillaan saavat vanhukset tosiaan vanheta, miksi lapset sitten vaivaantuisivat heitä katsomaan, kun ei perhesiteet toimineet aikanaankaan? En yhtään ihmettele, että on niin paljon vanhuksia, joita lapset eivät käy katsomassa. Näyttäisi siltä, että peiliin on jäänyt katsomatta.
ainakin toimivat suhteet omiin vanhempiin.
Yli 10 vuotta elämämme oli työssäkäynyiä, ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtimista.
Joten, älä alennu yleistykseen.
Kaipa siksi emme saaneet lapsiakaan, jotta kaikki aika jäi vanhemmillemme.
..mutta jos esimerkiksi maksat asumiskustannuksia pienestä eläkkeestä 85 % / kk , niin en itse kyllä pystyisi avustamaan millään omaa lastani.
Onneksi ei ole omaa poikaa, ja tyttö sentään ymmärtää jotenkin tilanteeni.
Mutta näillä tuloilla on tultu jotenkin toimeen jo pian viisi vuotta ilman lisä tukia. Siis en saanut edes asumistukea kun anoin sitä KELASTA ? heidän nettilaskuri kyllä laski että noin sata euroa olisi saatava, mutta toisin kävi kun hain sitä.
Silti ulkomaisesta eläketulosta raha kelpaa SUOMEEN !
entäs ne omaisuusluettelot? Perintömetsätilkku, voi olla esteenä, josta laskevat tietyn tulon, ja siihen on kariutunut monen asumistuki. Ihmiset eivät miellä tällaisia vastaavanlaisia tuloksi, kun sitä myyntiäkään on niin harvoin, mut kyl omaisuustuloksi osaavat laskea. No on kait sulle selvinnyt, mihin se kariutui, se asmuistuki?
Kyllä tuollaisella asumiskululla tuloon nähden takuuvarmasti saa asumistukea, mut se omaisuus, sekin kun osataan tuloksi laskea, sitä sulla on pakko olla, muu ei selitä. Tai jos selittää, mikä se on?
Jonka olen jo aiemmin maksanut kertaalleen.
Ja nyt toistamiseen osituksen jälkeen.
Mutta on mulla kelan työntekijä, tuossa kateellisena naapurina.
Millainen hovi Sulla on eläketuloon nähden? Onko siinä mitään järkeä pitää niin suurta asuntoa, joka hotkaisee kuluillaan lähes koko eläkkeen?
Mä asun myös omassa asunnossani ja kun pääsen eläkkeelle, niin olisin nykysummien mukaan oikeutettu asumistukeen, vaan ensin mun pitää myydä, entisen HPY:n puh.osakkeesta tullut "osakepaperi", jonka arvo on tällä hetkellä 2000 euroa. Omaa normaalia omistusasuntoa ei katsota asumistukea haettaessa "omaisuudeksi" eli kaikki omaisuus pitää ensin muuttaa rahaksi ja kuluttaa, sitten vasta Kelan luukulle ja se on ihan oikein.
Heh, ei Kelan tulkintoihin kateellinen naapuri pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka olisi Kelalla töissä.
Onko itse elämässä mitään järkeä ?
Ja mikä on sitten "HOVI"?
Ymmärrän että sellaisessa asuu muitakin kun yksinäinen eläkeläisukko.
"Heh, ei Kelan tulkintoihin kateellinen naapuri pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka olisi Kelalla töissä. "
Kerro sitten miten tulojen ja menojen mukaan minulle olisi kuulunut saada noin sata euroa vuonna 2007:stä lähtien, sentin sentiä en ole saanut ?
Olin ennen eläkkeelle pääsemistä ilman tuloja 4-kk menin silloin anomaan asuntotukea mutta silloinkin jäin ilman. Syyksi sanoivat että tulen saamaan eläkettä neljä tai viiden / kk päästä, ja ulkomailta tuli eläke vasta yli vuoden päästä tosin takautuvasti.
Sossuille tämä maa on tehty ja veronkiertäjille!
Elikkä, ÄLÄ OMISTA MITÄÄN SUOMESSA MITÄÄN, NIIN PÄRJÄÄT HYVIN !
Ymmärrät täysin asian, vaan haluat lapsellisesti heittäytyä ymmärtämättömäksi. Kelan toimistossa laskelmat perustuvuat Sinun ilmoittamiisi tuloihin ja menoihin, mutta kun päätöstä tehdään, siinä otetaan huomioon nekin, joista verottajalla on tieto, ja ne yleensä ovat pääomia tai sitten tuo ulkomailta tuleva eläkkeesi, joita olet pimittänyt siinä ennakkolaskennassa. Mitä tuloja pimitit? Jokkait tiedät, jollet, käy kysymässä. Tiedot siellä Kelalla on asiasta.
Ja totuuden nimissä, naapurissa asuva kelan virkailija ei voi vaikuttaa asiaan. Mieti vaan, mitä tuloja et halua myöntää tai ilmoittaa? Verottajalla on kyllä keinot tietää niistäkin, mistä itse ei halua tietää.
Niin se kävi meidänkin miehelle, mutta päinvastoin. Kelalta tuli hirvittävän suuri eläkepäätös, siis summallisesti tolkuton. Kävin kahteen otteeseen ukon papereiden kanssa siellä, että tää ei voi olla totta, tässä on jokin virhe.
Mutta kun ei ole virhettä, Helsingissä ovat laskeneet ja se on oikein. Sitten puolen vuoden päästä tuli tieto, että he ovatkin maksaneet kuuakudessa näin paljon liikaa.. pitäisi palauttaa. Ja summa oli iso. Jälkikätene mietin, että mistä ne niin suuren summan saivat, kun kansaneläkehän lakkaa, kun työeläke ylittää jonkun tietyn summan. Ja yksistään kansaneläkettä ei edes makseta missään tapauksessa kuukaudessa niin paljoa, mitä miehelle oli myönnetty.
Joten käy vaan Kelassa vaatimassa tieto, mitä ne ovat laskeneet tuloiksi Sulle, että ovat saaneet ne niin korkaksi, ettei asumistukea tule. Onhan siellä voinut tapahtua virhekkin. Sulle on voitu merkitä tuloja, jotka eivät Sulle kuulu. Jos et käy vaatimassa selvitystä, johon jokaisella on oikeus, jätät käyttämättä kansalaisen perusoikeuden.
En nyt ymmärrä tuota sanomaasi: "Sossuille tämä maa on tehty ja veronkiertäjille!"
Mitä tuolla tarkoitat? Sossuille tämä maa on tehty? Miten niin, sosiaaliavustuksillako luulet heidän keinottelevan?
"Elikkä, ÄLÄ OMISTA MITÄÄN SUOMESSA MITÄÄN, NIIN PÄRJÄÄT HYVIN !"
No ei sitten pidä paikkaansa alkuunkaan. Äitini omisti perkunnan pesästä, syrjäseudulla olevasta mökkirähjäsestä jonka maa-ala n. 36 ha, niin puolet. Asui minun omistamassa asunnossa itse maksane asumiskulut.
Siitä huolimatta, että Kelalla on lainsäädännössään este, että jos asunnon omistaa lähiomainen...... minähän olin lähiomainen. Eikö tuo 50 % osuuskaan tuosta mökkeröstä vienyt äidin asaumistukea.
Oleppa ihan rehellinen, ja tarkastele tuota asiaa rehellisin silmin, mitä tuloja sulla on, joita et halua ilmoittaa tai mikä on omaisuutesi määrä? Noista se mättää, ei naapurustossa asuvasta Kelan virkailijasta.
kirjoittaa edellisen kaltaisen viestin ja arvostella ilmiselvästi hyväksi käytön uhreiksi joutuneita vanhempia. Monetkin aikuisen miehet kuuluvat käyttävän ikääntyneitä värävaraisia vanhempiaan surutta hyödyksi.
Toivon, että aloittaja löytää ratkaisun ongelmaan ja poikansa ryhdin ja vastuuntuntoa omaan elämäänsä.
Hyvät perhesiteet eivät ole kumpaakaan, vaan taspuolisesti lapset korvaavat käyttämiään etuuksia jollain mulla tapaa, mikä on vanhemmille eduksi. Meillä ainakin lapset käyttäytyvät samoin, kuin kotona asuessaan, mutta korvaavat nuo aiheuttamansa kulut esim. tytär ostaa säännöllisesti tuotteita, joita käytämme, ei meidän tarvitse niitä lähteä haalimaan.
Jääkaapille menevät kuin omaansa, ja jos eivät menisi, tykkäisin tosi pahaa. Pahalle tuntuisi.
Yksi poika käy useasti Virossa ja tuo sieltä säännöllisesti elintarvikkeita. Nuorin poika taas laittaa meidän tietokneita ja tulostimia yms. laitteita ajan tasalle ja pitää kunnossa.
Kyllä Kelassa on kaikki tiedot mitä eläkeläisten tuloista ja muusta omaisuudesta, (myös minunkin) ja niistä ulkomaan tuloistakin joista ovat kateellisia. Ulkomaille voi lähteä kuka vaan töihin, jos niitä niin kadehtii ?.
Sossut ja kommarit on luoneet Suomeen sellaisen systeemin, missä esim. pieneläkeläinen saa hyvät tuet kun ei omista mitään. Mutta mikäli omistaa esim ok-talon, ja joutuu laitoshoitoon niin KOKO omaisuus menee kunnalle! Tällaisia tapauksia on paljon Suomessa!
Tätä kai sanotaan sitten demokratiaksi, kun perikunnalle jää vain velkaa äidistä tai isästä.
Ite kyllä pärjään jo tuon velkani kanssa, sitä kun ei onneksi ole jäljellä enää kun vajaa 3 kk. Eli saan jo ensi jouluna ostettua jopa omilla tuloilla kunnon ruoat.
Vankila tuomio olisi ollut kyllä helpompi kärsiä kun viiden vuoden velkavankeus.
Lopeta nyt tuosta kateellisuudesta kirjoittaminen. Oletko todellakin sitä mieltä, että ihminen, jolla on hyvät tulot ja omaisuutta, tarvitsee yhteiskunnan tukea?
Rahojen ollessa tiukoilla on aikuiselta lapselta kohtuutonta rahastaa vanhempiaan. Hänhän keräsi itselleen. Aikuisten lapsien on päinvastoin jo oltava valmiit auttamaan taloudellisestikin vanhempiaan.
Nuukuudesta ei tuossa ollut kyse, vaan rajojen laittamisesta tiukassa taloustilanteessa. Ikäänkuin herättää 30-vuotias elämään omillaan.
Meillä ainakin on tosi toivottua kaikki lapsen käynnit, mutta hän itse rajoittaa niitä. Tarjoan jopa ruokaa, mutta ei kelpaa enää, on niin miestä. Toisekseen, kun vierellä on oma kulta, äitee jää toiseksi. Normaalia kehitystä.
Rakastavalta aiteeltä jäi kokemuksistaan tunne, että kaikki vinkit kysyjälle oli tarkoitettuja samaan nippuun käytettäviksi! Ei niin, vaan vinkkejä eri keinoihin, jos niistä joku auttaisi herätykseen. Tietysti jokainen rakastaa lastaan, lähes aina. Se ei kuitenkaan tarkoita tietoista hyväksikäytön sallimista. Jos varaa on väljästi, tuskin kukaan em. asioita edes miettisi.
Mistä mahtaa johtua, että hyvin usein perikunnista tulee riitaisia? Ahneudesta. Mieluummin olen antanut muille osuudestani, jotta riita saataisiin poikki. Se siitä nuukuudesta:))
"jolla on hyvät tulot ja omaisuutta, tarvitsee yhteiskunnan tukea?"
Kyllä siinä missä sellainen joka ei siihen yhteiseen lompakkoon ole valmis uhraamaan omaa aika sekuntiakaan.
Ja toiseksi on myös sovittu millä kriteereillä niitä tukia jaetaan, niillä perusteilla olen itse hakenut tuota asumistukea !
Nokia saa Suomen suurimmat yhteiskunnan tuet, ei kai siksi että eivät maksaisi mitään?
Kyllä vanhin poika, aspergerpoika 30 v. Tuo pyykit tänne pestäväksi, osaa kyllä itsekkin pestä. Täällä korjaa autonsa. Käy jääkaapilla ja pakasteilla. Ottaa pakastemarjoja mukaansa, mutta en koe sitä ongelmaksi. Teetämme hänellä vastapalveluja niitä, jotka ovat hänelle mieluisia, niin ei tule kränää. Eikä tulisi mieleenikään kieltää jääkaapille menoa tai pakasteesta marjojen ottamista.
Ostan itekkin poistomyynnistä semmosta, mitä tiedän hänen syövän, ko tulee tänne autoaan laittamaan, niin on pikasapuskaa, silloin kun ei oo valmista syötävää. Poistomyynti - kun viimeinen myyntipäivä lähestyy, tuote laitetaan 50 %:n poistomyyntiin.
Joka lapselle pakastan marjoja, ja ottavat oma-aloitteisesti täällä käydessä mukaansa. Katslevat, mitä äidin pakasteessa on. Nyt rokottavat omenia kukin kassikaupalla käyvät hakemassa. Se mikä on mun, on myös lapsienkin. Ne ovat mun perhettä, vaikka omat perheet heillä kullakin on, mut silti ne on minunkin perhettä.
Lapsi on mulle aina lapsi.
Lapsi on mulle aina lapsi.
Mun lapset käyvät luonani ja auttavat 'vanhaa äitiään' kaikenlaisissa askareissa ja 'tämä vanha äiti' on taas mielissään, kun saa tehdä niitä 'äidin oikeita lihapullia ja aitoa perunamuussia'. Ja, kun meistä on niin mukava olla välillä yhdessä ja jutella 'töiden lomassa' niitä näitä. Ehtii syvällisemmin tavata kuin vain merkkipäivisin. - Mä en nyt ole ihan n-i-i-n köyhä, harjoittelin jo sitä taloudellisuutta perheen ruuhkavuosina.
olla vedätystä koko aloitus..eikö vain?
Olipa vedätystä tai ei, mut kyl tommosia kylmäkiskosia vanhempiä on olemassa. Tyttäreni opiskelukaverina oli yksi kylmäkiskoisesta kodista lähtöisin lapsi-nuori. Kun nuori täytti 16 vuotta, vanhemmat sanoivat, että nyt on aika tulla omillasi toimeen, saathan opintotukea yms. opintoihin liittyviä tukia.
Kun tyttö kertoili kotona tapauksesta, et miten voi olla tommosia vanhempia, et kyl hän automaattisesti ajattelee niin että vanhemmuus ei lopu koskaan, et äidin ja isän siipien alle vois mennä, kun on vaikeeta. Ja hän ei osannut lainkaan ajatella, että hänen pitäs tulla toimeen yksistään opintotuilla 16 vuotiaana. Eikähän minunkaan mielestäni tarvinnut tulla, kun ei sentään niin köyhiä oltu. Viiminen murukin lapselle annettas.
"lapsen" hoito- ja ylläpito on vanhemmille ylivoimainen tehtävä, kyllä hänen elämänsä pitäisi saada jotenkin muuten hoidettua, - lapset ja nuoret ovat eriasia. Tilapäisesti voi auttaa aikuisiakin lapsiaan, tottakai..
Ollaan takaajanina kaikkien lastan asuntolainoille. Kerran tyttö on pyytänyt avustusta silmälasiensa ostoon. Se oli silloin alkuaikoina, kun olivat asunnon ostaneet, ja hän opiskeli, oli tosi tiukkaa. Annoin 400 €. Se on ainoa apu, mitä on pyytänyt aikuistuessaan. Nuorin poika ei kertaakaan ole pyytänyt mitään. Toien poika on silloin tällöin pyytänyt, mutta myös maksanut takaisin.
Elatusvelvollisuus jatkuu 18 vuotiaaksi asti, vaikka lapsi muuttaa kotoa pois. Myös siinäkin tapauksessa, että nuori menee alaikäisenä asumaan kumppanin kanssa ja heille syntyy vauva.
Jos nuori avioituu ennen 18 ikävuotta niin elatusvelvollisuus loppuu, vaikka ei ole täysi-ikäinen.
Ihan kokemuksesta tiedän ja tämä elatusvelvollisuus tarkistettiin oman lapseni ollessa tällaisessa tilanteessa.
Mutta. pitää ottaa huomioon ettei kaikilla vanhemmilla ole todellakaan varoja elättää tai rahoittaa aikuisia lapsiaan aikuisten lasten kriiseissä. Monilla eläke on todella pieni. Maassamme on toimeentulo turvattu yhteiskunnan puolelta niin, että sillä kyllä elää, kun osaa kattoo mihin rahansa laittaa. Törsäämiseen ei kuitenkaan ole aihetta.
Kyllä mä ainakin katton, että ensin tulen itse toimeen ennen kuin annan lapsilleni sitä viimeistä ropoa. Nimittäin, jos itse voin huonosti niin miten voin auttaa toista huonosti voivaa.? En mitenkään tyydyttävästi.
Asenteesta oli pula, ei rahasta. Heillä paljon enemmän käytettävissä rahaa, kuin meillä, silti meillä riitti jokaiselle lapselle apua vielä 18 vuotta täytettyäänkin, aina sinne asti, kun saivat asunnon ja työpaikat. Tuokin varallisuuskäsitys on yhtä laaja kuin kuminauha. On köyhiä, joilla on kymmeniä tuhansia euroja säästöjä, mutta ulkoinen olemus on nälkäkuoleman partaalla, niin että sivulliset kantavat heille ruokaa.
Näitäkin olen nähnyt useimman kuin yksi tai viisi. Eräs tapaus, tosi lähelta, isäni veli. Aina ruikutti, ettei köyhällä ole varaa, pieni eläke, ei voi minnekkään lähteä, eikä osallistua kun "köyhä eläkeläinen" on. Ja tämä ruikutus meni täydestä, meni kuin häkä päähän. Ihmisethän tosiaan uskoivat, että köyhä eläkeläinen. Serkkuni kantoi parikymmentä vuotta ruokaa ja paistoksia sille, kun köyhällä eläkeläisellä ei ollut varaa ostaa edes ruokaa. Serkkuni pesi ikkunat ja teki kodinhoitotöitä ja kävi pyykit pesemässä. Mies oli aikoinaan ns. hätäaputöissä ja valtion rautateiden ns. topparoikassa, eli ratoja rakentamassa ja korjaamassa. Oli niin saita, että kun suolaa pöydälle tipahti, senkin kaapi takaisin suolapurkkiin. Kun sairaala järjesti hänelle kotiapua, papparainen pisti ne avustavat työntekijät ovelta samantein paluumatkalle, eikä päästänyt edes sisälle. Kun hän oli niin köyhä, ei hänellä ole varaa maksaa kodinhoitajien palveluista. Lapseton leskimies vieläpä.
No kun papparainen kuolla kupsahti, velipoikani piti kulkea satojen kilometrien päästä järjestämään papan kuolinasiat, ja olla töistä pois. Me tiedettiin, että papparaisella oli tehty testamentti paikalliselle Helluntaiseurakunnalle, mutta vähintään olimme odottaneet, että siellä paikallisina vianomaisina ja lahjan sajana olisivat järjestäneet nuo kuolemiseen liittyvät asiat, mutta ei.
Serkulleni tuo testamentti oli kuin puulla päähän lyöntiä. Hän ajatteli, että siinä perunkirjoituksessa hän voi pyytää näitä uhraamiaan työaikoja ja laittamilleen ruuille jotain korviketta, mutta ei, ei kun hän oli lähisukulainen, niin ei tippunut senttiäkään. Tai markka-aikaa elettiin silloin vielä.
Kun papparaisen omaisuus muutettiin rahaksi, niin velaton asunto-osake kaupungin parhaalla paikalla oli n. 400 000 m, säästötilillä rahaa yli 300 000 mk, ja muita pääomaosuuksia niin että yhteens n. 1 miljoonan markan edestä jäi hänen rahaksi muutettu jäämistönsä, köyhältä eläkeläismieheltä. Ja ukkeliini oli itkenyt joka raossa, että köyhä eläkeläinen, ei riitä rahat, kun asuntoakin pitää maksaa, vaikka asunto oli aikapäiviä maksettu.
Että köyhissä on näitäkin köyhiä.
Naapurin isäntä valitteli aina, kun köyhä sotainvalidi on niin ei oo rahaa.
Kun ensimmäinen lapsi lähti ensimmäiseen työpaikkaan, isä sanoi, että saisit alkaa maksaa takaisin niitä elatysrahoja, joita hän on lapseen uhrannut. Siihen saakka tuo isä piti lapsia työorjuudessa. Pieni tyttö, nyt aikuisenakaan ei ole kuin 150 cm pitkä, piti lapsena kulkea tukkimetsässä, ja kun hän ensimäiseen lapsenpiikomispaikkaan lähti, isä vaati palkat itselleen, elannon korvaamiseksi, kun hän on siihen saakka elättänyt. Elättänyt alaikäistä lasta hän "köyhä sotaivalidi".
Yksi lapsi sai synnytyksessä päähän synnytysvammman ja lapsi olisi viety lastenlinnaan tai lastenklinikalle, kumpi se siihen aikaan lie ollut, niin isä ei laskenut, kun olisi maksanut sen verran, kuin siihen aikaan eläinlääkäri otti yhdestä käyntikerrasta. Isä "köyhä sotainvalidi", ei ollut rahhaa...... Joka lapsen kohdlata löytyy näitä saituusnäytelmiä.
Kun opiskelemassa oleva nuorin tytärensä olisi lähtenyt tapaamaan koulukavereitaan joululomalla, isä ei antanut autojensa avaimia. Huom! Isällä 2 autoa, mutta lapset eivät saaneet niillä ajaa, eikä isän kukkarosta ajokorttia heltynyt. Tytär ajoi ajokortin oppilaitoksessa mutta muut jäivät vaille ajokorttia. Olin silloin tyttöjen luona käymässä, kun konflitki isän kanssa sattui auton avaimista.
Kun sitten heidän vanhetessaa lapset järjesti heille kotiavustajan ja kotisairaanhoitajan, eihän siitä mitään tullut. Ukkeliini pisti kaikki pihalle, että ne särkee konneet ja pilaa heidän parkettilattiat.
Todellisuudessa "köyhä sotainvalidi" oli koko seutukunnan varakkain henkilö. Koko sen kylän vaurain talo. Hänellä oli kaikki mahdollinen koneistus, mitä vain oli saatavana.
Kun naapurin poika kävi pyytämässä poranterää lainaksi, että olisi heinäseipään reikiä porannut, mies sanoi, että kyllähän minulla poranterä on, mutta omaa tarvetta varten olen sen hankkinut, eikä lainannut naapurinpojalle poranteraa. Lainaaminenkin oli liian suuri rasite "köyhälle sotainvalidille".
Hiljattain hän kuoli, vaimonsa vähän aiemmin, niin jokaiselle lapselle jäi muhkea perintö, "köyhältä sotainvalidilta"
Ja näitä tapauksia riittää vaikka kuinka paljon... on minunkin tiedossa. Että ihan sumeilematta en niele ilmaisua, köyhä eläkeläinen.
vanhempien katsotaan, että "elatusvelvollisuus" jatkuu vielä 18v vuoden jälkeen jos lapsi opiskelee, kun tietääkseni vanhempien tulot otetaan huomioon kelan opintotukea hakiessa. Ja moni eronnut vanhempi maksaa elatusavun jälkeen ns koulutusavustusta aina siihen saakka, kun lapsi täyttää 21v, jopa 22v jos opinnot kestävät siihen ikään.
Meidän lapsemme ovat meidän lapsiamme ajasta ikuisuuteen. Minä ja muut sisaruksemme olimme äidillemme hänen lapsiaan, vielä, kun äiti oli jo yli kahdeksankymmenen. Sehän on aivan luonnollista.
Myös meidän lapsemme ovat meidän lapsiamme, olivatpa he minkä ikäisiä tahansa. Mutta.
Ja tähän tulee se mutta.
Se, että lapset ovat lapsia, ei tarkoita sitä, että he ovat huollettaviamme koko meidän loppuikämme. Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsensa ottamaan vastuun omasta elämästään. Kun ja jos he ovat terveitä ja työkykyisiä, me emme ole enää vastuussa heistä. Me voimme auttaa heitä kriisitilanteissa, mutta emme ole enää heidän elättäjiään.
Aikuisuus on vastuunottamista itsestään.
Sinä et ole enää vastuussa aikuisesta pojastasi. Pidä tiukka puhuttelu, kerro tosiasiat omasta tilanteestanne ja jos tosiaan muu ei auta, ota avain pois tai vaihdata lukot.
Poikasi käyttää teidän hyväntahtoisuuttanne ( voi olla myös helläsydämisyyttänne) hyväkseen häikäilemättä. Siihen on tultava loppu.
Joskus on tehtävä pahaa tehdäkseen hyvää.
Kyseinen tilanne ei lopu niin kauan kuin annette sen jatkua.
Lopetus voi tehdä kipeää, mutta on välttämätön kaikkien osapuolten parhaaksi. Koville se voi ottaa, mutta vanhemmat eivät ole velvollisia enää elättämään aikuisia lapsiaan.
Miten muuten naimisissa olleesta perheenisästä voi yht´äkkiä tullakaan omien vanhempiensa elätti?
Teillä on oikeus seesteiseen vanhuuteen, johon ei kuulu aikuisen pojan elättäminen.
Selkeesti sanottu, just noin se pitää olla. Nykyään on kummallista hymistelyä, ikään kuin tervettä maalaisjärkeä ei saisi käyttää.
Pisti hymyilyttämään nuukuuspuheet. Meillä poika saa käyttää asuntoaan ja kaikkea, mitä meiltä löytyy, vaan hän itse haluaa pärjätä omillaan. Onneksi meni perille opetus, että ostaa autot yms vastaavat aina käteisellä, niin elämä on helpompaa. Alku annettiin ostamalla se ensimmäinen auto, sen jälkeen on itse ostanut ja varsinkin myynyt niitä. Hauska on seurata, mitä milloinkin pihaan ilmestyy.
Vein hänenkin pakkaseensa marjoja, luvan kanssa tietty. Rakkaudeton äitykkä :)) Jaa, hakee hän joskus kahvipaketin, kun on unohtanut. Ihanaa olla ÄITI! Saisi vielä lapsenlapsia, niin elämä olisi täynnä iloa.
Aloittajalla oli selkeästi ahdistus päällä ja sitäkin epäillään. Onhan trollejakin, mutta niissä on ero.
Lapseni sairastui syöpään, hän muutti omakotitallonsa tänne synnyinseudulle asumaan. Hänellä oli vaimo mutta tykkäsi minun laittamastani ruuasta. Olin valmiudessa joka hetki jos tarvitsee minua vaikka omasihoitajana olen muutenkin lujilla.
En laskenut kertaakaan kuluja enkä vaivannäköä, nyt olen siitä onnellinen koska lapseni ei enää tarvitse mitään, haudalla käyn lähes joka päivä.
Voimia sinulle ikävässäsi!
meilläkin ja vähän samantapaiset olosuhteet.........
Naaprissa oli (sai kai porttikiellon) heppu, joka joka eläkepäivänä kävi valittamassa rahapulaansa....................................................
KAI NÄITÄ ON, MUTTA ITSEHÄN OLEMME NE KASVATTANEET.
teille kaikille vastanneille. Aika iso osa teistä ymmärsi, mitä halusin viestilläni kertoa.....
Kiitos teille muillekin.
Ex-miniäni sanoi aikanaan, etten ole osannut poikaani kasvattaa. Tästä kai viime kädessä on kysymys..
Muistan kun poikani alkoi seurustelun tyttöystävänsä kanssa vajaa kymmenen vuotta sitten miniäkokelas oli hyvin itseriittoinen ja koppava minua kohtaan. Siinähän meitä kaksi voimakasta kisailtiin jatkuvan sotatilan aallokossa. Päätin, että jos naimisiin menevät en osallistu häihin ; (
Vuosia on kulunut ja miniä on huomannut, että en olekaan heidän liiton uhka vaan tärkeä voimavara ja konsultti pojalleni hänen opiskelunsa, työnsä ja parisuhteen huolireppuna.
Uskon, että he ovat kasvattaneet toinen toisiaan.
He sopivat hyvin yhteen enkä puutu heidän keskeisiin asioihinsa ja ajan myötä hänestä on tullut tosi mukava miniä. Itseasiassa ounastelen joskohan pian saan lapsenlapsen käsivärsilleni ja se olisi tosi upeeta. Olen valmis tukemaan heidän liittoa ja olemaan heidän lastensa rakastava mummi.
Eli haluan sanoa, jos nuoret eivät pärjää keskenään on turha etsiä syytä äitinä/isänä itsestään. Jos aviopuolisot eivät kasva yhteen niin eivät, kuten en minä eikä poikieni isä. Eromme ei ollut kyse kummankaan vanhempien kasvatusvirheistä..
vie eteenpäin,näin on joka asiassa.
Ei lukitut ovet ja kylmät katseet!
Keskustele poikasi kanssa,ilman tuomitsemista. Suunnitelkaa yhdessä paras ratkaisu
hänen pulmiinsa.
Sinä olet kuitenkin lähin ihminen hänelle.
Kyllä lapsemme ovat aina lapsiamme ja haluamme heille parasta tulevaisuutta.
En ymmärrä,että oma lapsi muuttuisi yht"äkkiä sinulle kuin vieraaksi,jota arvostelet ja
melkein haukut.
Hyvät sanat ovat hänelle kullan arvoisia! Tsemppiä!
Hyvää tarkoittava viestisi taisi lipsahtaa väärään kommenttiin ; )