Pimeä on tullut, ensin se levittäytyy tuonne pelloille harmaana kalvakkaana usvana.
Hetken päästä se saa tumman harmaan sävyn ja alkaa nousemaan ylöspäin, kunnes se on saartanut pihan reunan puut.
Nyt pihalla on suden hetken tummuus, vaaleampi taivaanranta erottuu koivujen välistä ,pelarkoniat hehkuu tumman veren punaisina parvekkeen kaiteella.
Kohta ne häipyy sysimustaan yöhön jättäen minut istumaan ikkunan valoneliöön ,istun ja kaipaan kesäyön valoisuutta , valoisuutta ja lämpöä .
Muistelen päivällä näkemääni kurkiparvea joka matkasi kokoontumispaikalle ,en voi lähteä mukaan olen vanki maan.
Hetken päässäni kävi ajatus pihvaloista , joko laitan , olisinko eka?
Lopuksi lohrutan itseäni sillä että mielen miljonääri ei köyhry tanssien , tulevat pitkät illat kestän netin loputtomalla musiikki varastolla.
Kuka muu muistaa asiat ja paikat musiikin avulla.
Hetken päästä se saa tumman harmaan sävyn ja alkaa nousemaan ylöspäin, kunnes se on saartanut pihan reunan puut.
Nyt pihalla on suden hetken tummuus, vaaleampi taivaanranta erottuu koivujen välistä ,pelarkoniat hehkuu tumman veren punaisina parvekkeen kaiteella.
Kohta ne häipyy sysimustaan yöhön jättäen minut istumaan ikkunan valoneliöön ,istun ja kaipaan kesäyön valoisuutta , valoisuutta ja lämpöä .
Muistelen päivällä näkemääni kurkiparvea joka matkasi kokoontumispaikalle ,en voi lähteä mukaan olen vanki maan.
Hetken päässäni kävi ajatus pihvaloista , joko laitan , olisinko eka?
Lopuksi lohrutan itseäni sillä että mielen miljonääri ei köyhry tanssien , tulevat pitkät illat kestän netin loputtomalla musiikki varastolla.
Kuka muu muistaa asiat ja paikat musiikin avulla.
Vastaukset 31
Vanhimmat
tarkistaa pimeystilanne ikkunasta, kyllä se noin menee, mutta en mä enää pelakuitten väriä erottanut.
Minulla on tuikku palamassa tuossa suolakivilyhdyssä, saa esittää pihvaloa tänä iltana :)
On muuten ihan aitoa Himalajan vuoristosta otettua kiveä.
Kyllä musiikki tuo aikoja, paikkoja ja asioita mieleen, iloisia ja haikeita tapahtumia, menetettyjä ihmisiä
ja paljon muuta.
Myös tuoksut toimivat samoin, niistä muistan monta eletyn elämän tilannetta ja tapausta.
Haavassa ,päivällä autotallia siivotessa siellä hyllyllä oli tervanarua,kapelkaarnia.
Arvaappa olinko nuoruuteni laivoissa.
ei tarvitse arvata, olit nuoruutesi laivoissa.
Minä muistan yhden kivan pojan jonka kanssa seurusteltiin kahteen otteeseen, Järvenpäässä tavattiin
vuonna 1974 ja sen ajan musiikki tuo hänet usein mieleeni, ehkä liiankin usein :)
Vaaleanpunaisista ruusuista ja niiden tuoksusta tulee mieleen esikoisen syntymä jouluaatonaattona.
arska oli niin ylhäällä ettei sitä terassilta näkynyt, kun räystäs oli edessä. Nyt arska on niin alhaalla, ettei sitä näy horisontissa.
Yksi kasetti jota nuorena soitettiin useasti muistuu aika ja paikka mieleen, ja mikä oli seuraava kipale . http://www.youtube.com/watch?v=6C0ozUmXB50&feature=related
Noista vois kehitellä monta alotusta.
näin on päässyt käymään, taas kerran. Kesä on muisto vain.
Pelargoniat kukoistaa täälläkin, verannan ikkunoilla ja ulkonakin. Kohta niitä saa alkaa kanniskelemaan kellariin talvehtimaan.
Eka et ole. Pihavalo oli päällä jo viime viikon, manuaalisesti sytytettynä. Vasta tänään asensin uuden hämäräkytkimen kun keväällä ukkonen oli sen särkenyt. Piti sopivan iltahämärän tultua käydä se säätämässä. Niinhän siinä kävi, unohtui. Mutta oli sentään valo syttynyt, jossain vaiheessa. Jos jo jouluksi olisi säädetty syttymään oikeaan aikaan.
Vaikka musiikin suurkuluttaja olenkin, enpä erityisemmin sen kera mitään tapahtumia tai paikkoja muistele.
Kuvaat kauniisti pimeän tuloa. Minulle pimeässä kasvaneelle se oli kauhistus ja pakko johon oli totuttava ja uskallettava. Pimeys on pehmeä syli, näin olen opetellut ajattelemaan ja pääsemään pois pimeän pelostani...
http://www.youtube.com/watch?v=Nba3Tr_GLZU
mut pimeessä metsässä olet paremmassa turvassa kuin kaupunkin kadulla valoisassa, ja nyt öitä kaikille.
ihan yksistään siitä kokemuksesta mihin olet tottunut. Elämäsi aikana. Jo lapsesta. Itselleni pimeä metsä jossain maaseudulla on todella pelottava aina. Ei mitään turvaa, jossain siellä on pakko olla susia ja karhuja. Ei kiinteää pistettä jota kohden voi kulkea? Tuntematon metsä. Miksei valoisella mutta pimeällä kulkeminen. Ei käy. Sen sijaan kaupungin kadut ja valot ja kiviset talot ja asfaltti antavat sen turvan. Satamien valot taas kertovat siitä ikävästä ja kaipuusta merelle muille maille aina.. Vaikea selittää, nämä asiat ovat meillä itsellämme aina päänsisällä.Opittuja asioita. Mikä on turvallista ja mikä ei.On toki minullakin paikkoja joissa en mielelläni iltaisin yksin kulje.Mutta varsinaista pelkoa minun on kaupungissa vaikea tuntea;))
totta tosiaan. Meillä on kyl pihavalot, tääl on muuten mahottoman pimeetä,metän keskellä,lähes tulkoon.
Kyllä monestaki musiikkikipaleesta tulee monen monituista muistoa ja just ne paikatki,ne tunnelmatki hetkistä tupsahtaa viel mieleen:)))))
kyl sitä nyt tarvis jo laitella on tosi pimeää ja viel sataa vettäkin.
Mjuusik on oiva muistinparannus keino, tulee asioita mieleen vaik millämitalla ja erilaisia tapauksia, myös erilaisia ajankohtia.
Hmmm, se pihvalo ... on se ni hyvä nimi.
Anteeksi kun en jaksanut kirjautua... on väsy ja kaikkea.
tulin merenranta lenkiltäni, aivan kerrassaan mahtava ilta, 17 kun lähdin ja yhtämonta kun tulin takaisin. Siellä oli vain lokkiparvella iltaistunto matalikolla , jokunen varis oli löytänyt simpukan ja yritti sitä aukoa kaikin konstein vahvalla nokallaan. Ulapalla oli usvaa eikä laivan laivaa ollut näkyvissä, niin tyyntä ja rauhaisaa ainoastaan aaltojen hienoinen loiske rantahietikkoon.
Huomenta! Täydellinen ihana nukkumisen pimeys ulkona, mutta herätä vaan piti.
Pimeämpään päin nyt mennään.
Musiikki tuo muistoja siksi odotan tällä viikolla levyä jolla on kappale jota ei tuubista löydy.
Yhtä kohtaa siitä lauleskelen, ja oikein pelottaa millainen muistjen myllerrys sieltä vastaan tuleekaan.
Myös se tervatuoksu tuo paljon hyviä muistoja, leivotun pullan tuoksu on myös yksi muistojen tuoksu.
Ja onhan näitä.
Hyvää päivää sinulle täältä sateen ja pimeän keskeltä, valoisampaan aamuun.
Sä jo ilmesest nukut mut mä vast unta silmistäni pyyhin.
Yks hämärä kahren pimiän välillä tähänaikaan on kohtalomme.
Kymmeni lamppuja vaihrellaan taas viikon aikana,ollaan sellasia pikku lucioita ja tuoraan valoa ihmisille.
http://www.youtube.com/watch?v=YVd7GrZhfRE
Toivottavasti tuli oikein,emmää tainnu osata enää linkittää.
Onhan täs taas vähän totuttelemista, että pimeys on jokailtainen vieras. Ja siihen asennoitumiseen, että tarttee nukkua monta, monta, monta yötä kunnes kevät pötkähtää vastaan.
Ollapa karhu, pienen pesän tekisin ja sinne käpertyisin oottelemaan kevättä. Semmonen passais mulle.
Oon joskus kirjoittanutkin tänne, että en voisi elää ilman musiikkia. Musiikin "avulla" pääsee kurkottelemaan jos minkämoisiin paikkoihin, tunnetiloihin. Pilvien reunaan kurkottelukin onnistuu tosta noin vaan.
Jotkut musiikkikappaleet vaikuttavat hyvin syvästi. Jos yhtäkkiä yllättäen vaikkapa radiosta alkaa kuulumaan joku tuttu, Tärkeä, kappale, niin sitä suorastaan hätkähtää ja jää siltä seisomalta kuuntelemaan ja "mieli" purjehtii jonnekin kauas menneisyyteen. Joskus jopa meinaa silmänmunat kostua sen verran paljon, että ei pysy kosteus munien ympärillä, vaan tirahtaa ylimääräiset vedet luomien reunasta poskille.
Tuoksut ovat myös sellaisia, jotka yhtäkkiä tuovat mieleen jonkun asian tai tilanteen tai lapsuudessa koetun mielentilan tai muuta vastaavaa.
Ihanaa kun ihmisille on annettu aisteja. Olis tosi kurjaa, jos olis naamassa vaan nenä, josta ilma liikkuis sisään tai ulos, mutta ei haistaisi mitään. Tai jos korvat olis vain leyhyttelyä varten, ettei hyttyset naamaan tuppaantuisi. Joo ja silmät, ihanaa kun voi katsella luontoa ja kaikkea ihanaa. Värejä vaikkapa.
Iho, huh, sekin on ihanaa kun iho tuntee kaikenmoista.
Hupsista sentäs, Taasko tuppaa liikaa sanoja, vaikka eilen päätin, että tarttee vähä typistellä tekstejäni. Voih voih.
Hyvää alkavaa viikkoa sinulle. Lempparikirjoittajalle.
tännekin. Eilen Lintsi oli viimeistä päivää auki. Ilta päättyi kello 22.00 alkavaan tavaksi tulleeseen ilotulitukseen. Viimeisen kerran pääsivät lapset ja lapsenmieliset laitteisiin;)) Helsinki-tornista avautui upea maisemasiluetti pyörimme siinä kummallisessa laitteessa siiinä itstuen ja ihaillen kaupungimme valoja. Kattojen yllä. Kallion tuttu kirkko erottaui massiiviisuudellaan kuten aina ennenkin. Kuliksen sillan valot toivat mieleen vanhan mustavalkoisen elokuvan... Stadion valkea torni näytti jotenkin tutulta niin kauniilta;)) Ilotuliksen alkaessa taivaanranta täyttyi hetkeksi kirkkaana loistaen kaikissa mahdollissa väreissä. Olisiko kuin tähdet olisivat hetkeksi pudonneet kaikki maahan. Eläintarhalahden puidenlehtien läpi tuo näky oli todella kaunis. Kestäen kuitenkin vain hetken pienen.. Poislähtiessä sitten språrassa itsuessa katujen tumma asfaltti tuntui jotenkin kumman kotoiselta. Talojen ja katujen hiljaisuus. Ihmiset vetäytyvät ajoissa taloihinsa suojaan. Vain muutamia kävelijöitä iltaisessa kaupungissa. Kaikki liikkuvat autolla tai dösilla tai tai spåralla.Tyhjät terassit näyttivät jotenkin kovin yksinäisiltä ja lohduttomilta. Ja lehmukset ovat syvän tumman vihreitä niiden tutut kyhmyräiset rungot lohduttavat antaen turvallisen olon...ilmassa on melankoliaa. Kesä on mennyt. Syksy tekee tuloaan. Vain utuinen ja tihkuinen vähän viileä ilma täyttää kaupungin. Kosteus hiipii takin alle. Onneksi dösa tulee ajoissa ei tarvitse odottaa pitkään..
Aika ajoin tulee mielikuvia mieleen musiikin avittamana, tietty. Muuten kyllä olen psyykannut itseni nauttimaan joka vuodenajasta, koska minulla ei enää tässä iässä ole varaa hypätä loskan, kylmän ja pimeän ajan yli. Sehän olisi kuin puolet vuodesta jättäisi elämättä ja heittäisi kuukausia potutuksissaan hukkaan, ei hitto.
Musiikki parhaimmillaan on nautinto, mutta lohduttavasta musiikista ei muuta muistoa kuin Tompan Delilah. Sitä silloin, kauan sitten tuoreeltaan kuuntelin, kun rakkauksissani oli risuja polulla.
Joo oikeassa oot, ei kantsi heittää puolet vuodesta jonnekin elämättömään tilaan ja valittaa valittamasta päästyäänkin.
Hampaat irvessä vaan lumipyryä vasten, vaakakävelyä tai vinos, lämmintä vaatetta niskaan ja Michelin-ukkomaista kävelyä punaasin poskin. Hampahien välistä voi iloisella äänellä lauleskella, että tuloo se kevät vielä, tuloo se kevät vielä. Sitte vielä kertaus mukaan: Tuloo se kevät vielä, tuloo se kevät vielä.
Oikein pyryilmalla voi vielä ottaa Da capo al Finen: Tuloo se kevät vielä, tuloo se kevät vielä.
:)
Hieman lievää pottuilua olin havaitsevinani kommenttiani kohtaan. Liekö siinä ollut egu laisingan. Dee dee.
Kauniisti kuvasit tämän harmaan ajan, jonka yli on jotenkin kahlattava. Minä en moiseen pysty.
Ehkä joulukuisen talven kuvaaminen jotenkin onnistuisi, samoin kevättalven, kun ensimmäiset auringonsäteet kultaa lumisten puiden latvat.
On minulla syksystä yksi hyväkin muisto, joka liittyy aisteihin. Siitä on vain aikaa.
Armeija-aikana oltiin viestiporukan kanssa kokeilemassa yhteyksiä.
Me majailtiin näin syksyllä viikon verran todella kauniissa paikassa, vaarojen keskellä olevan metsälammen rannalla. Siellä me saunottiin ja poltettiin nuotiossa tervashonkia. Tyynellä ilmalla se tervaksensavu lillui koko ajan siinä kanjonissa. Hyvälle se tuoksui.
Nyt kun joskus sattuu tuoksumaan tervaspuunhaju, niin kummasti tuonne aivoihin piirtyy kuva tuosta lapinmaisemasta.
hämärä viipyy ja valloittaa tiheten pimeydeksi, pienikin valo saa näkyvyyden ;.-)
Miu on enemmän tuoksumuistinen
suomalaisen illan hämärtymisen yön pimeydeksi. Syksy on sadonkorjuun aikaa, josta nautimme kotiemme lämmössä talvella, onhan siinä viehätyksensä.
Mieleeni nousee kuitenkin muutama kaupunki joissa illan *sininen hämärä, juuri ennen pimeän tuloa on huikean kaunis ja taianomainen tunnelmaltaan.
Kairon ja Marrakeshin basaarialueiden tuoksut, nuotioden savut, hyörinä joka muuttuu tarinankertojien, taikureiden ja kauppiaiden kakofoniaksi, iltaelämästä yön vaaroiksi.
Myös tarunhohtoisen Samarkandin tunnelma *historiallisuudessaan on muistoissa laskeutuvan auringon ja sinertävän hämärän värjäämä........(siellä lepää Tsingis Khan ja Timur Lenk mm.)
Nautitaan rauhasta, vuoden paras aika..........
onnellinen tai vammainen, että olen aina asunut kaupungissa.
Aina ovat "pihavalot" syttyneet ja sammuneet.
Sähkönsäästösyista ovat aina sammuneet, liian aikaisin.
Miljoona vuotta on siitä, kun olen voinut antautua Elokuun tähtiöihin.
Kaupungissa ei koskaan ole yksin. AIna on joku vastapäisessä ikkunassa.
Hyvä tai huono, siinä on romattisuus kadonnut.
Ja hyvä niin, vanhana ei moista paljon kaipaakaan.
Tietokoneeni kovalevyllä on kaikki miljoona rakkauttani, musiikin muodossa.
Ja jokunen, palstan toivottu levy.
Kiitos meriläisen.
Net on enämpi kaipaavia melodioita.
Vähän tässä on Syksyjä nähty, ja jokunen, kait, edessäkin.
Vaan murheet eivät enää murra, talvirenkaiden pinnansyvyys vain.
Jos olisin 20v jotain, olisin kyllä osannut vaipua murheisiin, sillee romanttisesti.
H.
loistavat värihehkut, syyssateen tuoksu lehdissä ja asfaltilla. Poppelin kujan kauneus...ja koivujen runkojen harmaa tummuus. Puiden ja pensaiden syvänevät värit. Kesäkukat antavat viimeisen hehkunsa ennen lakastumistaa.. Okran väri pelloissa jotka ovat muistoja pelloista ja kallioiden kaunis ja himmeä jäkälä. Katulamppujen hiljaínen huojunta tuulen mukana. Mustien peltikattojen ropina. Pihavalot laittoivat meillekin syysiltojen iloksi. Jotenkin sellaista kaunista keltaista vanhanaikasista valoa. Rakastan syskyä kaupungissa. Spåran kiskojen kirskunta korkojen kopina asfaltilla...Sade tihkuttaa kaiken kosteaksi. Hiukset kihartuvat väkisin kiharoille eikä sateenvarjolla ole järkevää käyttöä.... Kaupunkilaisena;)) Minua ei täältä hevin saa lähtemään syksyisin muualle. Tässä vuodenajassa on väkisin iltaisin sitä kummallista romantiikkaa joka vain syvenee mitä vanhemmaksi tulee..
Kohta sytytän taas kynttilät ja hyräilen kaihoisasti jotain vanhaa iskelämää vuosien takaa....Jotain sellaista: Kodin kynttilät iltaisin syttyy...
Ja Teowawkki tai mikälie jos, tämän lukee on sitten siellä ruudun takana hirnumatta....Hatsa saa tietysti hirnua ainoastaan siksi ettei ymmärtänyt tästä miehenä mitään;))) Saakoon jo nyt etukäteen anteeksi...tai jotain....
Yrittelin tehdä runontynkää Stadista, sitten kuulin radiosta Hectorin: Nukkuva Stadi, ja totesin että parempaan en, taaskaan, pysty.
Joten nautin siitä, oman Stadini romantiikkana. Kovalevyn kulmalta se, tarvittaessa, löytyy.
Vaikka totuus taitaa olla, että tännekään en ole juurtunut, vielä 38v. jälkeenkään.
Huomaan joskus, hiljaisena hetkenä, muistelevani 60- lukua Upsalassa, Ruotsissa.
Se oli uudistuvan maailmanajatuksen aikaa, ja nuori olin, 17-20v.
Yhtä tunteiden mylläkkää. Tuo kaupunki taisi tarttua eniten kaupunkina, eikä vaan nuoruuden huumana. Stadi on ollut vain työpaikka.
Mutta tännehän jään, 60v. on turha hakea enää ihmeitä. Korkeitaan matkustella katselemaan maailman seitsemää ihmettä, eläkeläis-turistina.
SInun kirjoituksesi oli ihan hieno, en nähnyt syytä naureskella.
Kiitos
H.
hyvin kertonut lauluissaan minustakin kaiken sen minkä Stadia kohtaan sydämessäni tunnen. Että, vaikea oikeastaan siihen on mitään lisätä. Muutakuin ehkä yhtyä siihen, laulun pätkään jotenkin. Kaiken rakastua saan, vielä Stadiin nukkuvaan. Kliffaa kun et nauranut;) Rakastan tuota lehtien ja asfaltin tuoksua aina syyssateen jälkeen. Se on jotenkin niin melankoolista ja herkkää. Syksystä pidän juuri sen takia että, voi taas sytytellä näitä kynttilöitä iltaisin. Ruokapöydällä ja ikkunoissa nytkin palaavat snadit kynttilät. Olkkarissa isompi pöytäkynttilä lasikulhossaan... Oikeastaan sähkövaloa en juuri käytä;)) On liian kova valo...mutta, kynttilän lämmin valo...on toista. Se on kodikasta. Vain pöytälamput tämän lisäksi jotka ovat himmeät saavat meilläkin palaa. Iltaisin....
vielä nyt tuli mieleeni sellaiset ihanat klassikot: Kun Ranskalaiset korot...siinä tämä melodia jonka lapsena radiosta kuulin ikää en muista, minkä ikäinen olin. Tuon tunnelmman kyllä... kuvasi vaan jotenkin niin hyvin tätä kaupunkiamme. Varsinkin sen syksyä...Tuota laulajaa en muista. Ehkä kesäisempi muisto kaduista on Dannyn Kesäkatu. Siihen taas liittyy voimakkaasti muistoja omasta nuoruudesta. Nyt en vain pysty kuuntelemaan Fredin iki-ihaa: Kolmatta linjaa takaisin. Siinä on ehdottomasti kiteytti kaikki. Yhdessä laulussa. Koko fiilis;)) ja se aito Rakkaus.....tähän Stadiin minullakin.
mitkä tuo määrättyi hetkii mieleen.
Eilen sois "Metsäkukkii",oli valkosen paidan päivä :)
Pihal on tuikkui ollu jo yli kaks vkonloppuu sit eka kerran.
Töpselinki pistän ens vkonloppuna seinää,mut vaan tohon,
mitkä olen sekottanu ikkunan ettee kukkalaatikoihi.
Net on söpöt,ihan ku olis tähtii tippunu sinne kukkaste joukkoo.
Pst.kiva kirjotus.
Kauniita kuvauksia kyllä te osaatte kun vaan päästätte runoratsun laukkaamaan
Kiitos, tämä oli hyvä aloitus ja nappiin kuvailtu munkin puolesta. Ei lisäämistä, joten joskus riittää jos toinen on äänessä.
Jatkan tätä pimeyden märehtimistiä tahollani :)