Helsingin Sanomat 13.9.2010. Lapsiperheet saavat apua liian myöhään. Ilmeisesti apua annetaan takoitukselliseti liian myöhään, että lapset on helpompi huostata.
Lastensuojelun asiakkaaksi pääseminen tai joutuminen voi pelastaa monen lapsen tulevaisuuden, kun sijoitus kodin ulkpuolelle tehdään lapsen ollesssa vielä kouluikäinen. Teini-ikäisenä kodin ulkopuolelle sijoitetuista nuorista, varsinkin pojista , vai harva yltää samalle koulutustasolle, jolle niin sanotussa ydinperheessä nuoruutensa viettäneet nuoret yltävät.
Linkki uutiseen ja keskusteluun.
http://www.hs.fi/keskustelu/Lapsiperheet saavat apua liian my%F6h%E4%E4n/thread.jspa?threadID=258934&tstart=0
---
Lastensuojelun asiakkaaksi pääseminen tai joutuminen voi pelastaa monen lapsen tulevaisuuden, kun sijoitus kodin ulkpuolelle tehdään lapsen ollesssa vielä kouluikäinen. Teini-ikäisenä kodin ulkopuolelle sijoitetuista nuorista, varsinkin pojista , vai harva yltää samalle koulutustasolle, jolle niin sanotussa ydinperheessä nuoruutensa viettäneet nuoret yltävät.
Linkki uutiseen ja keskusteluun.
http://www.hs.fi/keskustelu/Lapsiperheet saavat apua liian my%F6h%E4%E4n/thread.jspa?threadID=258934&tstart=0
---
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos koulu sujuu huonosti, kannattaa ottaa lapsi huostaan.
on kouluongelmia pelkästään siksi, että perusopetuslain määräämiä tukia ei ole riittävästi tarjota!
Siitä loistavana esimerkkinä nyt kerrottu yksityisen firman perustaminen korvaamaan pelkästään lain vaatimaa tukiopetusta. Sitä ei yksinkertaisesti ole ollut riittävästi enää pitkään aikaan! Tukiopetuksen piirissä on suurin osa oppilaista ajoittain.
Ja erityisopetus on ollu vielä enemmän retuperällä jo vuosia. Nämä ovat todistettavia tosiasioita, vaikka poliitikot muuta voivat valehdellakin. Ei yksityisen firman tarjonnalle olisi kysyntää, jos koulussa kaikki olisi niin auvoista ja jumalattoman upeasti, mitä Halonenkin on ulkomaita myöten kehuskellut.
Koulun tilannetta arvostelee erittäin jyrkin sanoin tänään myös eräs kasvatustieteiden maisteri, tutkija HS:n mielipiteissä.
hyvin varovaisesti asioista, on siksi tämäkin kirjoitus todella paljon sanottu. Jos asioista kirjoitettaisiin aivan suoraan, pitäisi sanoa, että alas ajettuja peruspalveluja korvataan huostaanotoilla. Koska ihmiset eivät saa niitä palveluja, mitä tarvitsisivt ja kuten vielä 80-luvulla saatiin, ongelmat kasaantuvat, eikä huostaanotto ole mikään ratkaisu asioihin enää siinä vaiheessa, ei edes lapsille:
"Kelan selvitys osoittaa, että vanhempien ongelmat kasvavat sijoituksen jälkeen entisestään."
Niin kasvavat aivan liian usein. Jos peruspalvelut tarjottaisiin aikanaan, kuten lain mukaan pitäisi, ei mitään varsinaista ongelmaa olisi syntynytkään. Huostaanotto on hirvittävä järkytys koko perheelle ja sen jälkeen vanhemmat jäävät yleensä yksin, vaikka lain mukaan heitä pitäisi auttaa ongelmien ratkaisussa. Ei ls. pysty ratkaisemaan peruspalvelujen puutetta, se on sanomattakin selvää!
"Vanhemmista suurempi osa on työttöminä ja saa toimeentulotukea ja sairausperusteisia etuuksia kolmen vuoden kuluttua sijoituksesta kuin sijoitusvuonna."
Vanhempien keskuudessa on tunnettu tosiasia, että moni joutuu jäämään jopa työstä pois, koska ei pysty enää työelämään lapsen huostaanoton jälkeen. Nämä ovt tosiasioita, joita ei voi mollata enää "vain vanhempien puheiksi".
"Erityisen hätkähdyttävä on tilasto, joka kertoo, miten moni sijoitettujen lasten äiti ajautuu työkyvyttömyyseläkkeelle pääasiassa mt-syistä muutaman vuoden kuluessa sijoituspäätöksestä."
Suomalainen lasten"suojelu" on raudanluja koneisto, joka mielivallallaan jyrää vanhemmat ja lapset alleen.
"Jos mt:n ja päihdeongelmien kanssa kamppailevia vanhempia autettaisiin ajoissa ja palveluja olisi saatavilla riittävästi, ls:n tarve todennäköisesti vähenisi."
Totta joka sana, PAITSI että huostaanottoja on lisännyt KAIKKIEN perheiden tukien ja lasten terveys- ja koulu"palvelujen" romuttaminen. Ne on ajettu alas, mutta uutta toimivaa systeemiä ei ole ehditty vielä kehittää tilalle, niin palvelujen puute korvataan laajemminkin huostaanotoilla, eikä vain mielenterveys- ja päihdepalvelujen osalta.
siellä pysytäänkin, jos tähän tai nuorten syrjäytymiseen tarjotaan aina vain aikaisempia huostaanottoja!
Tämä pitäisi nyt vihdoin ja viimein alkaa kaikkien ymmärtämään.
Jopa Suomessa, joka on vaihtanut entisen hyvinvointiyhteiskunnan luokkayhteiskunnan rakentamiseen.
Tämä on tosi asia, tämä kehitys näkyy 90-luvun lamasta alkaen. Ei tarvitse kannattaa poliittista oikeistoa eikä vasemmistoa, ei tarvitse omistaa minkään puolueen jäsenkirjaa, tämä näkyy ihan selvästi, mitä enemmän perheiden tilannetta ja ls-toimia tarkastelee viimeisen toistakymmenen vuoden ajalta.
Tämä haiskahtaa taas lobbaukselle, jossa syyllistetään vanhempia.
Eilen telkkarissa haastateltiin kahta sijaisäitiä, jotka kehuivat Pride valmennuskurssia, jonka he olivat suorittaneet, ennen sijaisvanhemmaksi ryhtymistä.
Nythän on pasta-aika meneillä kampanja Ajoissa kotiin, jotenka toiminnan tukemiseski tarvitaan TV uutisia ja tiedotusvälineitä, että heidän "arvokas työ" lasten ja perheiden auttajina nousisi kansalaisten ja päättäjien silmissä.
Lainaus.
"Tuloksia ei pidä lukea niin, että lapsen sijoitus kodin ulkpuolelle tuhoaisi hänen tulevaisuutensa. Ne tukevat kuitenkin sitä käsitystä, että mitä pidemmälle lapsen ongelmat ovat saaneet kehittyä ennen sijoitusta ja mitä vanhemmaksi lapsi on kasvanut ONGRLMIEN keskellä, sitä vaikeampaa ja tuloksettomampaa jo syntyneideb vahinkojen korjaaminen on.
-Sijoituspäätöstä tehtäessä perimmäisenä tarkoituksena on auttaa lapsen vanhempia saamaan elämä järjestykseen.
-Jos mielenterveyden, tai päihdeongelmien kanssa kamppailevia vanhempia autettaisiin ajoissa ja palveluja olisi saatavilla riittävästi, lastensuojelun tarva todennäköisesti vähenisi."
*****
Helsingin Sanomat 13.9.2010. Lapsiperheet savat apua liian myöhään
Lastensuojelun asiakkaaksi pääseminen tai joutuminen voi pelastaa monen lapsen tulevaisuuden, kunhan sijoitus kodin ulkopuolelle tehdään lapsen ollessa vielä alakouluikäinen. Teini-ikäisenä kodin ulkopuolelle sijoitetuista nuorista, varsinkin pojista, vain harva yltää samalle koulutustasolle, jolle niin sanotussa ydinperheessä nuoruutensa viettäneet nuoret yltävät.
Tiedot ovat tuoreesta Kelan tutkimusyksikön yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa toimittamasta kirjasta Perhepiirissä. Kirja kertoo monia muitakin totuuksia lapsiperheiden elämästä nykypäivän Suomessa.
Erittäin huolestuttavaa on, että neljä viidestä teininä kodin ulkopuolelle sijoitusta nuorukaisesta ei ollut vielä 24-vuotiaanakaan opiskellut mitään tutkintoa peruskoulun jälkeen. Neljännes sijoitetuista nuorista miehistä oli sillä tavoin kadoksissa, ettei heitä löytynyt mistään työttömien, sairaiden, opiskelijoiden tai muista rekistereistä. Toinen neljännes teineinä sijoitetuista nuorista miehistä oli joko työttömänä tai eläkkeellä.
Tuloksia ei pidä lukea niin, että lapsen sijoitus kodin ulkopuolelle tuhoaisi hänen tulevaisuutensa. Ne tukevat kuitenkin sitä käsitystä, että mitä pitemmälle lapsen ongelmat ovat saaneet kehittyä ennen sijoitusta ja mitä vanhemmaksi lapsi on kasvanut ongelmien keskellä, sitä vaikeampaa ja tuloksettomampaa jo syntyneiden vahinkojen korjaaminen on.
Väite saa vahvistusta myös toisesta Perhepiirissä-kirjan tutkimuksesta, jossa ensimmäistä kertaa Suomessa selvitettiin, mitä sijoitettujen lasten perheille kuuluu myöhemmin.
Eri rekistereistä kaivettiin tiedot yli 12 000:n kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen vanhempien työttömyydestä, sairastamisesta, toimeentulo-ongelmista ja niin edelleen. Tutkijat etsivät tiedot ajalta kolme vuotta ennen sijoitusta ja seurasivat perheitä kolme vuotta sijoituspäätöksen jälkeen.
Rekisteritiedoista käy ilmi, että perheet, joiden lapsi sijoitettiin kodin ulkopuolelle, kärsivät köyhyydestä jo ennen sijoituspäätöstä ja olivat selvästi riippuvaisempia sosiaaliturvasta kuin verrokkiperheet, joiden lapset asuivat vanhempiensa kanssa. Yli 90 prosenttia huostaan otettujen lasten äideistä sai toimeentulotukea jo ennen huostaanottoa.
Sijoitettujen lasten vanhemmista runsas kolmannes oli työttöminä, kun samanikäisten lasten vanhemmista vain joka kymmenes oli vailla töitä. Sijoitettujen lasten vanhemmilla on moninkertaisesti enemmän myös sairauksia kuin muiden lasten vanhemmilla.
Sijoituspäätöstä tehtäessä perimmäisenä tarkoituksena on auttaa lapsen vanhempia saamaan elämä järjestykseen niin, että lapsi voidaan palauttaa kotiin.
Tässä yhteiskunta epäonnistuu pahasti. Kelan selvitys osoittaa, että sijoitettujen lasten vanhempien ongelmat kasvavat sijoituksen jälkeen entisestään. Vanhemmista suurempi osa on työttöminä ja saa toimeentulotukea ja sairausperusteisia etuuksia kolmen vuoden kuluttua sijoituksesta kuin sijoitusvuonna.
Erityisen hätkähdyttävä on tilasto, joka kertoo, miten moni sijoitettujen lasten äiti ajautuu työkyvyttömyyseläkkeelle pääasiassa mielenterveyssyistä muutaman vuoden kuluessa sijoituspäätöksestä.
Kelan tutkimuksen tulosten pitäisi herättää päättäjät pohtimaan, johtuvatko yhä lisääntyvät lasten sijoituspäätökset pahasti epäonnistuneista ja riittämättömistä mielenterveys- ja päihdepalveluista.
Jos mielenterveyden tai päihdeongelmien kanssa kamppailevia vanhempia autettaisiin ajoissa ja palveluja olisi saatavilla riittävästi, lastensuojelun tarve todennäköisesti vähenisi.
Telkkarissa haastateltiin paris sijaisäitiä, jotka olivat suoritteneet Pride valmennuskoulutuksen.
Hesari uutisoi Lapsiperheet saavat apua liian myöhään.
Nämä kaikki liittyvät ymmärtääkseni huostaaottobisneksen lobbaukseen.
Hesari 13.9.2010. "Tuloksia ei pidä lukea niin, että lapsen sijoitus kodin ulkopuolelle tuhoaisi hänen tulevaisuutensa. Ne tukevat kuitenkin sitä käsitystä, että mitä pitemmälle lapsen ongelmat ovat saaneet kehittyä ennen sijoitusta ja mitä vanhemmaksi lapsi on kasvanut ONGELMIEN keskellä, sitä vaikeampaa ja tuloksettomapaa jo syntyneiden vahinkojen korjaaminen on".
***
Yritin osallistua Hesarin keskusteluun, mutta kirjoitusta ei "jostain syystä" julkaistu.
Mielestäni on törkeää, että tiedotusvälineet suojelevat näitä lapsikaappareita.
Linkki Ajoissa kotiin kampanjaviikolla tapahtuu aikataulu 11.-25.9.
http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/tapahtumakalenteri-----
---