Tahtoisin kuulla ajatuksia sellaisesta asiasta kuin:
7- vuotiaan lapsen biologinen isä ei ole nähnyt lastaan nyt noin 3 vuoteen.
Ollut lapsen elämässä mukana ensinmiset 1,5 vuotta jonka jälkeen jätti ja lähti.
Ilmoitti lapsen ollessa noin 3 vuotta tahtovansa tavata lasta ja tapasikin lastaan säännöllisesti noin 5kk:ta.
Jonka jälkeen ilmoitti yllättäen, että ei enään tahdo pitää mitään yhteyttä tai kuulla lapsesta.
Tämän jälkeen ei ole ollut mitään yhteyttä lapseen. Ei edes syntymäpäiväkorttia.
Kysymys kuuluukin, että koska ainahan oma isä se tärkein. Ja jos nyt yllättäen tahtoisi alkaakin näkemään lastaan olisiko se hyväksi lapselle.
Mitään takaite ei ole, että isä tällä kertaa pysyy lapsen elämässä, eikä tulisi taas uudelleen hylkäämään.
Miten asiassa saattaisi käydä jos oikeuteen mentäisiin asian vuoksi. Olisiko päätös että koska isä ei ole nähnyt lastaan pitkään aikaa ei tätä enään voida hyväksyä, vaan lapsen elämä pitää pysyä ennallaan.
7- vuotiaan lapsen biologinen isä ei ole nähnyt lastaan nyt noin 3 vuoteen.
Ollut lapsen elämässä mukana ensinmiset 1,5 vuotta jonka jälkeen jätti ja lähti.
Ilmoitti lapsen ollessa noin 3 vuotta tahtovansa tavata lasta ja tapasikin lastaan säännöllisesti noin 5kk:ta.
Jonka jälkeen ilmoitti yllättäen, että ei enään tahdo pitää mitään yhteyttä tai kuulla lapsesta.
Tämän jälkeen ei ole ollut mitään yhteyttä lapseen. Ei edes syntymäpäiväkorttia.
Kysymys kuuluukin, että koska ainahan oma isä se tärkein. Ja jos nyt yllättäen tahtoisi alkaakin näkemään lastaan olisiko se hyväksi lapselle.
Mitään takaite ei ole, että isä tällä kertaa pysyy lapsen elämässä, eikä tulisi taas uudelleen hylkäämään.
Miten asiassa saattaisi käydä jos oikeuteen mentäisiin asian vuoksi. Olisiko päätös että koska isä ei ole nähnyt lastaan pitkään aikaa ei tätä enään voida hyväksyä, vaan lapsen elämä pitää pysyä ennallaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ole laki-ihminen, mutta mielestäni lapsen tulisi antaa tavata isäänsä, vaikka sitten valvotusti. Mies on kuitenkin lapsen isä. Kuten itsekin totesit, oma isä on se tärkein. Tilanne on vaikea. Isää pitäisi hieman kovistella, ymmärtääkö hän millainen idoli ja esikuva hän on lapselleen. Isyys on kunniatehtävä joka pitäisi myös hoitaa kunnialla. Kaikista miehistä ei koskaan tule isiä, tajuaako mies millaisen lahjan on saanut kun hänellä on oma lapsi? Ja millaisen lahjan hän heittää menemään kun ei halua olla lapsensa elämässä mukana.
Jaa-a. Lasta kohtaan on väärin että hänellä on tuollainen on-off isä, kyllä isän pitäisi olla olemssa tai sitten ei. Oletko kysynyt neuvoa esimerkiksi lastenvalvojalta?
Älä ihmeessä kysele lastenvalvojalta yhtään mitään! Mielipiteitä on tietysti monia, mutta mielestäni asiat mutkistuvat aina, jos oikeuslaitos tai mitään viranomaisia vedetään kuvioihin.
Koska toista ihmistä on ihan turha pyrkiä muuttamaan, niin tuossa tapauksessa äidiltä tarvitaan joustoa sen verran, että hän sietää isän ailahtelevaisuuden ja ajoittaiset poissa olot lapsen elämästä. Ajoittaista poissa olo todennäköisesti on, aika harva isä lopullisesti lapsensa elämästä katoaa. Katoamiset voi selittää kyllä lapselle niin, että niistä ei tule hänelle pettymyksiä. Siis kyse ei lopulta ole siitä, miten lapsi ne sietää, vaan kyse on enemmän aikuisen välisestä asiasta.
Varmasti sinua joskus raivostuttaa tilanne, mutta niele raivosi - lapsen takia, sillä hän ihan oikeasti tarvitsee myös isäänsä. Tarvitun vakauden, turvan ja luottamuksen lapsi saa sinulta, koska oppii näkemään hyvin pian, että sinä olet ja pysyt kuin tauti hänen elämässään, et ikinä häivy mihinkään ja pidät aina lupauksesi.
Jos olisin vastannut tähän 10 v sitten, olisin vastannut paljon jyrkemmin ja perustellut isän epäluotettavuudella sen, että lapsen on parempi kasvaa ilman isäänsä. Mutta ei se niin ole! Tilanne on vaikea, sen myönnän. Mutta ei lastenvalvoja osaa muuta kuin esittää määrättyjä tapaamisaikoja ja tuollaisen isän suhteen ne eivät toimi. Voi siinä käydä niinkin, että tapaamiset muuttuvat säännöllisemmiksi, kun isä ei saa hirveää tuomiota äidiltä oman luonteensa heikkouksista.