Täällä olisi yksi tyttönen joka asuu kerrostalossa soluasunnossa ja jolla on 14 viikkoa vanha sekarotuinen koira. (Suursnautseri, Keskiaasianpaimenkoira sekä Saksanseisoja)
Koira on todella tukeutunut minuun. Sain sen 12 viikkoa vanhana. Se pelkää autoja sekä ihmisiä, juoksee karkuun niin kauan kunnes ei pääse enää pidemmälle ja jää istumaan sinne hyvin valppaan näköisenä. Pahimmassa tapauksessa se hetken istuttuaan syöksyy toiseen suuntaan ja heittää kuperkeikan kun hihna ei anna enää periksi. Kun olen poissa, koira vinkuu, mutta ei kuitenkaan hauku. Leluja koiralla riittää vaikka minkänäköistä. Olen koettanut jättää musiikkia soimaan lähtiessäni. Ei auta.
Pahin tässä on, että koirani tuhoaa asioita, (HUOM!) olin minä paikalla tai en. Yleensä tämä kylläkin tapahtuu jos olen poissa. Viimeksi olin poissa 50 minuuttia, koirani oli ehtinyt tuhota 30 euron kuulokkeet, hiusharjan ja myllännyt sängyn ihan sekaisin ja repinyt reikiä päiväpeittoon. Koiraa en ole laskenut sänkyyn ja leluja riittää yhtä sun toista. Välillä saan torua sitä jopa oman petinsä pureskelusta ja tuhoamisesta. Lenkillä käydään useasti päivässä ja koira saa huomiota muutoinkin kuin tuhoamalla tavaroita. Kun torun koiraa ja otan tavaran (esim pusero, sukka, kenkä..) siltä pois, se tekee mielenosoituspissin lattialle. Muuten koira on jo yllättävän hyvin oppinut sisäsiistiksi.
Koira ottaa torumisen leikkinä. Sen häntä heiluu ja se alkaa näykkiä ja lyödä tassulla, äänenpainostani huolimatta. Koira myös hyppii minua vasten ja puree/näykkii käsistä, kun kävelen. Joskus kurituksen jälkeen koira alkaa myös juosta ympäri asuntoa, ja ohimennessään murisee minulle ja yrittää purra. Olisiko kellään neuvoja tähän tilanteeseen? En halua luopua koirasta, sillä olen tuntenut sen jo pennusta pitäen ja se on minulle jo hyvin tärkeä.
Koira on todella tukeutunut minuun. Sain sen 12 viikkoa vanhana. Se pelkää autoja sekä ihmisiä, juoksee karkuun niin kauan kunnes ei pääse enää pidemmälle ja jää istumaan sinne hyvin valppaan näköisenä. Pahimmassa tapauksessa se hetken istuttuaan syöksyy toiseen suuntaan ja heittää kuperkeikan kun hihna ei anna enää periksi. Kun olen poissa, koira vinkuu, mutta ei kuitenkaan hauku. Leluja koiralla riittää vaikka minkänäköistä. Olen koettanut jättää musiikkia soimaan lähtiessäni. Ei auta.
Pahin tässä on, että koirani tuhoaa asioita, (HUOM!) olin minä paikalla tai en. Yleensä tämä kylläkin tapahtuu jos olen poissa. Viimeksi olin poissa 50 minuuttia, koirani oli ehtinyt tuhota 30 euron kuulokkeet, hiusharjan ja myllännyt sängyn ihan sekaisin ja repinyt reikiä päiväpeittoon. Koiraa en ole laskenut sänkyyn ja leluja riittää yhtä sun toista. Välillä saan torua sitä jopa oman petinsä pureskelusta ja tuhoamisesta. Lenkillä käydään useasti päivässä ja koira saa huomiota muutoinkin kuin tuhoamalla tavaroita. Kun torun koiraa ja otan tavaran (esim pusero, sukka, kenkä..) siltä pois, se tekee mielenosoituspissin lattialle. Muuten koira on jo yllättävän hyvin oppinut sisäsiistiksi.
Koira ottaa torumisen leikkinä. Sen häntä heiluu ja se alkaa näykkiä ja lyödä tassulla, äänenpainostani huolimatta. Koira myös hyppii minua vasten ja puree/näykkii käsistä, kun kävelen. Joskus kurituksen jälkeen koira alkaa myös juosta ympäri asuntoa, ja ohimennessään murisee minulle ja yrittää purra. Olisiko kellään neuvoja tähän tilanteeseen? En halua luopua koirasta, sillä olen tuntenut sen jo pennusta pitäen ja se on minulle jo hyvin tärkeä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sen mitä itse muistan opiskeluajoilta (todella kauan sitten) soluasunnon huoneistokoosta, niin voisin sanoa että melkoisen haasteen olet itsellesi rakentanut ottamalla sinne ison koiran. Jos pystyt rajaamaan siirrettävällä/kokoontaitettavalla aitauksella koiralle jonkun osan huonetta niin sekin jo auttaisi, mutta mikäli ei onnistu, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa kaikki tavarat kaappiin.
Kuulostaa olevan niin monta ongelmaa pöydällä, että suosittelisin ensin sinulle kouluttautumista koiran hoitoon ja ohjaukseen. Siihen löytyy varmasti hyviä kirjoja ja paljon tietoa, mutta menepä vaikka jollekin pentukurssille niin siellä joku voi ihan kädestä pitäen näyttää, miten koiraa ohjataan ja myös ojennetaan. Noista kuvailemistasi jutuista voi jo päätellä, että koira ei ole vielä hyväksynyt sinua "omistajakseen" vaan kuvittelee olevansa ruokakuntanne ykkönen. Sitten kun koira luottaa siihen, että sinä olet johtaja ja pidät siitä huolta, monesti nuo pelotkin muita koiria kohtaan hälvenevät kun se luottaa siihen, että SINÄ pelastat jos tulee paha paikka.
Näykkivälle ja murisevalle pennulle on paras lääke nostaa sitä etummaisista kainaloista pystyyn, katsoa silmiin ja sanoa pari kertaa oikein jämäkällä äänellä "ei", jonka jälkeen koira lasketaan maahan ja jatketaan ihan niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Koira yleensä alkaa luimistella ja kääntää katsetta, kun sitä tuijottaa tuossa tilanteessa ja pian se oppii, että tuo epämukava (mutta silti ei satuttava) tilanne vältetään olemalla purematta.
En oikein tiedä miten tähän suhtautua mutta mielenkiintoinen seropi-yhdistelmä sinulla pienessä soluasunnossa josta olet kai korkeintaan 50 minuuttia poissa? Huh! Tyttö-hyvä, ennusteeni ei ole kovin hyvä.
Vakava neuvoni on: Harkitse kuitenkin luopumista, se koira on sellainen yhdistelmä joka tullee koettelemaan kokenuttakin koiranomistajaa. Hanki itse elämänkokemusta ja sitten joku hauva tyyliin Cava taikka Hava.
Aika moinen mixi. Paha sanoa mitään noilla perusteilla. Vaatii varmasti aika jämäkän ja osaavan ohjaajan.
Minkähänlainen on 6-12kk ikäisenä. Huh.
Kukaan ei nyt sinua tyttörukkaa neuvonut muuten kuin "Mene kurssille"...
Selväähän on se, että sinulla ei ole varmaan aikaa eikä rahaa (?) sellaisiin mennä.. Joten pienetkin neuvot tässä ovat sinulle kullanarvoisia?
Ainakin tuo näykkiminen/murinen on kitkettävä heti.
Oma koirani oli vastaava pentuna, sille ei mitkään äänen korotukset tms. murinat tehonneet, kunnolla otat niskalihoista kiinni ja ravistat - ei se siihen kuole. Nyt sinun on ensimmäiseksi tehtävä selväksi sille sana EI. Jos pentu tulee heti puremaan sinua kun olet ojentanut, olet ojentanut liian vähän. Jos pentu ei syö/leiki kanssasi ojentamisen jälkeen, olet ojentanut liian kovaa.
Muista, että yksi kunnon korjaus (= tehostettu ei) on parempi kuin 10000000 "ei eieieie" huutamista, jota pentu ei edes ymmärrä.
Ei se sinua pelkäämään ala vaikka kunnolla teetkin selväksi puremisesta, ainakaan rotujen perusteella ei pitäisi. Tosin yllättävän arka se on.
Ja tuo mitä kukkahattu setä sanoi:
"Näykkivälle ja murisevalle pennulle on paras lääke nostaa sitä etummaisista kainaloista pystyyn, katsoa silmiin ja sanoa pari kertaa oikein jämäkällä äänellä "ei", jonka jälkeen koira lasketaan maahan ja jatketaan ihan niinkuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut."
Tämä on myös hyvä, mutta riippuen luonteesta saattaa olla liian heppoinen tapa. Et sinä suhdettasi tuhoa ojentamalla reilummin. Mutta kuten sanotaan, koiran mukaan.
Aika rohkea "neuvo" ja en todellakaan lähtisi neuvomaan tuon ap:n infon perusteella mitä sanoit.
On hyvä hieman tuntea rotuja ja niiden ominaisuuksia. Snagu ja kaukkis? voi hyvää syksyä ja siitä ojentamaan suinpäin. Ymmärrän kyllä mitä "tjOOtJoooo" ajoi takaa, mutta en suosittele. Jämäkkyys on eri asia kuin ojentaminen. Jämäkkyys on asenne.
Tärkeä olisi oikeanlainen ohjaus, mutta mikä?, Olisi edesvastuutonta heittää "netti" neuvoja tuossa tilanteessa ja sanoa heihei koita pärjätä. Vaatisi vähintään olla paikanpäällä ja nähdä kokonaistilanne.
Tuossa kun olisi nyt tärkein kyetä hyödyntämään ja saada mallilleen pentuaika.
Niin kiva kun asiat yleensäkin hoituisi "nettineuvona" niin omalta osalta tiedän milloin passaan neuvoissa. Nyt passaan ja kehottaisin pyytämään apua omalta paikkakunnalta osaavalta henkilöltä.
Täytyy kuitenkin muistaa, että koira kasvaa varsin pian ja myös "opiskelijan" elämään tulee myös muutoksia ajankäytön ja muun suhteen.
No jätetään viisaammille "nettivinkit" ja muu opastus jos ne kuitenkin joltain löytyisi.
Ehkä asiallisin neuvo. Aina ei kohtaa kemiat vaikka, kuinka haluaisi.
Tämä ilman mitään vahingoniloa.
Miksi kukaan tekee tuollaista!?
Tuota yhdistelmää on vaikea kouluttaa ja se kasvaessaan vaatii valtavasti liikuntaa ja rodunomiasta aktivointia. Sille EI riitä koirapuisto tai tavallinen lenkkipolku.
Mene ehdottomasti koirakouluun koirasi kanssa, ajoissa ennen kuin se on iso ja murkkuikäinen ja hanki iso asunto.
"Suursnautseri, Keskiaasianpaimenkoira sekä Saksanseisoja"
"asuu kerrostalossa soluasunnossa"
- Pelkästään jo tämä yhdistelmä tekee pahaa. Kuka laittaa tuollaisen reviirikoiran soluasuntoon? Otitko roduista yhtään selvää, ennen kuin otit pennun?
"Koira on todella tukeutunut minuun."
"juoksee karkuun niin kauan kunnes ei pääse enää pidemmälle ja jää istumaan sinne hyvin valppaan näköisenä. Pahimmassa tapauksessa se hetken istuttuaan syöksyy toiseen suuntaan ja heittää kuperkeikan kun hihna ei anna enää periksi. Kun olen poissa, koira vinkuu, mutta ei kuitenkaan hauku."
-- Juu ei, se ei ole tukeutunut sinuun. Pelkäessään se haluaa sinusta mahd. kauas, koska kokee, että sinusta ei ole sitä puolustamaan. Yksin jäädessään se vinkuu/tuhoaa/tekee tarpeitaan sisälle, koska protestoi sinua vastaan. Se pelkää jättää sinut yksin. Sen mielestä et pärjää.
"Joskus kurituksen jälkeen koira alkaa myös juosta ympäri asuntoa, ja ohimennessään murisee minulle ja yrittää purra."
-- Se murisee ja puree, koska sen mielestä sinulla ei ole mitään oikeutta kieltää sitä. Sehän on paikan pomo.
Mikään KURSSI ei tule sinua auttamaan. Ensinnäkin, tuo rotumixi on todella, todella, haastava. Se kuuluu maalle. Se tulee AINA vartioimaan reviiriään. Ja jos se ei saa kunnollista KASVATUSTA (en puhu mistään helvetin kouluttamisesta), se menee loppujen lopuksi siihen, että hyökkää kaikkien päälle, jotka sen reviirille astuu.
Niin vastuutonta touhua, että pistää veren kiehumaan. Pelkkää kidustusta ottaa tuollainen rotumixi kerrostaloon, soluasunnosta puhumattakaan. Olet pulassa sen kanssa, ja pahemmaksi vain menee. Vai kuka uskaltaa väittää vastaan?
Tai etsi esim eläinsuojeluyhdistyksen avustamana koiralle uusi koti. Sinä et tule pärjäämään tuollaisen kanssa, mietitkö yhtään mitä otit, rotuja!? Kuka hullu tuollaisia tehtailee? Koirien elämästä tulee yhtä helvettiä, kun omistajat eivät ymmärrä mistään mitään. Vastuutonta.
ajanmyötä koira tuhoaa vielä enemmän ja metelöi. Se on siihen syytön, se on vain täysin väärässä paikassa, sen tarpeista ei huolehdita lähelläkään siitä mitä tuollainen ydistelmä tarvitsisi.
itse tein niin kun koirani jäi yksin kotiin niin käytin sen pitkällä lenkillä (näin koira väsyy) niin loppui sisälle tarpeiden tekeminen ja pitää muistaa koiran aktiivinen liikunta eli jos koiraa ei tarpeeksi käytä ulkona ja on paljon yksin kotona pienessä kämpässä niin se voi ihan hyvin tuntea itsensä vangituksi pieneen kämppään ja alkaa tuhoamaan tavaroita ja osoittamaan mieltä. naapurillani on sakemanni joka on paljon yksin kotona ja oven takana käy ihmisiä koputtelemassa yms. niin koira tuntee itsensä uhatuksi. hyppiminen ja näykkiminen loppuu niin että kun koira hyppää niin käännät sille selän etkä huomioi sitä näin koira lopulta tajuaa ettei se olekkaan niin hauskaa ja kyllästyy ja ajan kanssa lopettaa hyppimisen kokonaan. :) näykkiminen loppui ainakin omalla koirallani niin että leikin sen kanssa leluilla tarpeeksi päivässä ja olemaan muutenkin paljon koiran kanssa, tehdä kaikkea kivaa. Näin koira oppii pitämään sinusta ja piettää sinua omistajanaan sillä näyttää että koirasi on sinun yläpuolella tällä hetkellä. kannattaa oikeasti olla paljon koiran kanssa ja käyttää tarpeeksi pihalla ja leikkiä yms.. itse en ole kouluttanut koiraani tavallaan yhtään silti se uskoo minua ja on kiltti rauhallinen eikä tee enää tarpeitaan sisälle tai tuhoa paikkoja. sillä sanotaan että koira tulee omistajaansa :) ja olen itsekkin rauhallinen, hiljainen hissukka joka on päivittäin koiransa kanssa tekemisissä ja käyttää sitä koirapuistoissa tapaamassa toisia koiria. :)
tarkoitan tällä vain sitä että koiran täytyy saada tiettyä vapautta ja rauhaa ja rakkautta ennenkaikkea niin sillä tulee pärjäämään jo pitkälle :) koira ei nimittäin opi sillä että ainakun se on tehnyt jotain pahaa niin annat selkää sille, näin se oppii pelkäämään sinua eikä sekään ole kivaa että se on aina varuillaan kun näkee sut. sillä koira voi silloin mennä ihan sekaisin ja alkaa tuhoamaan paikkoja ja kusemaan ja paskomaan sisälle. :)
Lenkit eivät väsytä koiraa, vaan leikit joissa koira saa käyttää aivojaan.. kun on yksinään kotona niin keksii tekemistä itselleeen tylsyyttään koska paljon ois virtaa mut ei oo näköjään saanu käyttää aivojaan tarpeeks.. toko ja aktivointilelut hyviä.. niistä apua. ja koirahan oppii sisäsiistiksi kun sitä vie ensin useemmin ulos ja vähitellen voi aina harvemmin viedä.. jos otat koiralta -ei toivotun "lelun" pois niin anna tilalle luu tai joku koiran oma lelu.. entä leikitkö koiran kanssa koskaan ulkona tai käytkö puistoissa leikkimässä muitten koirien kanssa? ja kuulostaa siltä että käytät koiran kanssa flexiä.. miksipä et ottaisi käyttöön lyhyt tukeva hihna ja pidät koiran vieressä .. miksi se pitää päästää juoksentelemaan joka suuntaa tekemään kuperkeikkoja.. luulis sen tuntuvan koiralla jossain.....
Eikä taida aktivointi tuoda tuohon helpotusta. tuo yhdistelmä vaatii oikeanlaisen henkilön ja pentu tapakoulutuksen ja silmää ohjata sitä sen kehittyessä. Muut härpäkkeet tulee vasta myöhemmin. Eikä 14vko voi hirveästi odottaa "päänkäyttöä".