Ilmankos jotkut ihmiset sanovatkin, Tuolla tuskin on kaikki muumit laaksossaan.
Aikuisiästäni huolimatta minulla on mielikuvitusystäviä, joita en kai koskaan kohtaa.
Saan heiltä eräänlaista palautetta ns. kuudennen aistin välityksellä.
Fantasiamaailma on monille lapsille tuttua, jopa toivottavaa. Minulle tämä jäi vaan päälle.
Aikuisiästäni huolimatta minulla on mielikuvitusystäviä, joita en kai koskaan kohtaa.
Saan heiltä eräänlaista palautetta ns. kuudennen aistin välityksellä.
Fantasiamaailma on monille lapsille tuttua, jopa toivottavaa. Minulle tämä jäi vaan päälle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olispa mullakin.
Onhan meillä kokonainen valtion istanssi näitä "ystäviä" varten korkeine
virkamiehineen.
-Kirkko.
Olen suurella, työllä ja vaivalla hankkiutunut eroon uskonnollisista yhteisöistä. Varjelkko taevas, minkä ryöpyn sain ex seurakuntani fundamentalistisilta "paimenilta". mustalammas, joka ei maksa jäsenmaksuaan.
Minä teen niin. KUu tunnustin, kävi ilmi, että joka kolmas naisystävistäni tekee samaa. He vain eivät huutele siitä.
Voit jopa päätyä kirjoittamaan ne...
Aamu ke.15.9 klo 6.30 jälkeen. Orientoidun visuaalisesti katsomaan auringon puoleista taivaanrantaa. Nukkumapaikan alla ei ole mitään fyysistä pohjaa.
Vallitsee rikkumaton hiljaisuus. Korallinvihreää kaikkialla. Tulee tuttu euforinen, hyvin rentouttava fiilis. Se avautui n. 10v sitten. Fiilis koukuttaa. Siihen pitää palata aina uudestaan.
Alkuperäinen painottoman tilan kokemus ei ollut mitenkään mediaalisuuteen viittaava vaan penkkipunnerrusharjoitus. Tutun alueen tiepohjalta katosi fyysinen pohja. Tähtitaivas avautui yllä ja allani.
"Kelluntaa avaruudessa, selitän itselleni. Kukapa näitä lähtisi kenellekään toiselle ihmiselle kertomaan. Yritin. Kaveri on mielisairas se mies, jolle kerroin, kailotti ympäriinsä.
Ilmiölle löytyi mielestäni looginen selitys; aivojen hapenpuute. Vajaan tunnin kestävä rankka fyysinen treeni hapetti veren, joka sitten virtasi aivoihin.
Tänään ei ollut mitään fyysistä ponnistusta, silti taivas "aukeni" yli 200 astetta. Voisivat sanoa tätä tiedostumisprosessiksi, ellei kyseessä ole aivojen syöpäkasvi.
vastaavaan euforiseen fiilikseen elokuun 23 päivä puolenyön aikaan
Turunmaan saaristossa.
Rantasaunasta kuumasta löylystä uimaan, vesi 25 astetta ja ilma 20.
Kun kelluin selälläni linnumaidon oloisessa vedessä ja
täysikuu helotti tähtien seassa niin, a vot!
Suurien fiiliksien syntymiseen ei liity mitään mystillistä,yliluonnollista - vielä vähemmän uskonnollispitoisia aineksia. Ne putkahtavat vaan framille, kun moni hyvä asia toteutuu.
Monirotuinen nelijalkainen ystävämme oli kuollut. Sattui roudaton kevättalvi. Kaivoin hänelle haudan puutarhaan, tippa linssissä.
Roudasin lemmikin pään lepoasentoon, pää portille päin. Pidä hyvää vahtia myös kotoa poissa ollessamme. Meni monia vuosia.
Kerran lenkikpolkumme varressa näin keskellä päivää vahvan näyn. Pirre koiramme lepäsi ruohikossa. Näytti nauttivan olostaan. Se hätisteli laiskasti kärpäsiä itsestään.
En uskaltanut puhutella sitä.
Viime viikolla näin unen, jossa lähdimme etsimään jonkun henkilön kadonnutta koiraa pimeällä. Näin koiramme kaukana. Se katseli valppaana meihin päin.
Huusin sitä nimeltä. Se pinkaisi nuolena lähelle, mutta kävi epävarmaksi. Kutsuin sitä omalla nimellään. Se tunsi ääneni ja iloitsi tapaamisestamme.
Luulempa, että monet lemmikkinsä menettäneet näkevät niitä unissaan. Niistä unista on vaan hiukan riskaabelia kertoa muille kuin aivan tutuille.