Marsu

se oli niin arka
piiloitui häkissä olevaan
peneen taloonsa
jos joku muu tuli mun
huoneeseen
joka päivä kun tulin koulusta
otin sen syliin
ja harjasin sen turkkia
ja sitt se sai juosta vapaana keittiön
lattialla
ja joka kerta kun aukaisin
jääkaapin oven
se alkoi piipittää
ei se tyhmä ollut
kyllä se tiesi että
nyt saa ruokaa
ja se oli niin suloinen
kun se järsi porkkanaa

Yhtenä päivänä
kun meidän piti lähteä kesälomalle
ja aukaisin jääkaapin oven
niin se piipittänytkään
ja mä meni kattomaan
se oli jotenkin niin rauhallisen näköinen
sitten huomasin että
se ei elänyt enää
silloin mä itkin ja tunsin
suurta surua
ja laitoin sen kenkälaatikkon
pieneen pyyheliinaan
ettei sen olisi kylmä

me haudattiin se kesämökin pihalle

mä olin 10 vuotta
kun se tuli meille
se oli meillä kuusi vuotta
enkä mä ole sitä unohtanut
vieläkään
mulla on sen kuva seinällä

se oli niin arka
ja jälkeenpäin tunsin itseni syylliseksi
kun pidin sitä häkissä mutta olin
vain kymmenen

mun pieni marsu
en koskaan sitä
unohda

nyt mulla on koira
ja tiedän että sen pitää
saada olla vapaana
ja juosta ja leikkiä

en koskaan enää pidä
eläintä häkissä
4482
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Kiitos nätistä runosta, tuli omat lapset mieleen, aikoinaan ostin heille marsun, samoin se oli heille rakas , suurta hellyyttä lapset sille osoitti, söi paljon tuorekurkkua, se oli siihen aikaan kallista ruokaa, mutta marsulle aina ostettiin parasta.
Vuosien myötä perheeseen tuli allergisia reaktioita, yskää joka muuttu astmksi, oli suuri suru, kun marsusta oli luovuttava terveyden tähden.
Se oli suuri isku lappsilleni menetteyään rakkaan lemmikin, mutta elämä jatkuu, ihanat muistot ja valokuvat on muistona .

Äänestä
  • jo 14 vuotta, niin se on usein mielessäni, silitän sen kuvaa koka ilta
    ja toivotan hyvää ikuista unta muiden eläinten parissa jotka
    jättäneet ovat tämän maallisen elämän. Lohduta itseäni sillä että hyvin sen hoidin, kesäisin poimin voikukanlehtiä, mutta ei ne sitte kelvannutkaan, vaan piti ostaa jäävuorisalaattia ym. Koulun jälkenn kävin useina päivinä eläinkaupassa pstamassa sille jotain hyvää.

    Kiitos eläinystävälle joka itsekin olen

    Äänestä

Arvelisin sinun kirjoittaneen tämän runosi jo silloin
nuorena teininä. Sillä se oli naivisti, lapselle ominaiseksi kirjoittettu.
Eläinystävän ilahduin kun vieläkin muistat pientä ystävääsi
ja julkaisit runon siitä.

Itsellänikin on koira ja toivotan sinulle hauskoja hetkiä koirasi kanssa.
Liian harvoin täällä näkyy eläinrunoja joten tämä oli mieluista
ja mukavaa luettavaa.

Äänestä
  • tämä tyyliä nimenomaan kun naivismi
    kuuluu yleensä lasten kirjoittamiseksi.

    Kyllä on ihan tuore runo, tulipahan vain mieleeni
    kun löysin ulkovajasta pienen pölyyntyneen laatikon
    mihin olin marsuni ruokakupit ym. tallettanut.
    Ja vaikka vieläkin muistan marsuani sen kuva lohduttaa ja
    se että sitä hyvin hoidin.

    Tiesitkö muuten että etelä-Amerikassa missä ne ovat
    villieinä, niitä metsästetään ja laitetaan pataan. Monissa noissa
    maissa on suuri pula jokapäiväisestä toimeentulosta
    etten edes vegetaristinä voi heitä moittia.

    Koiran kanssa leikin tuossa pellolla joka päivä, sen on bortsu ja hyvin
    oppivainen ja vaikka on jo 6-vuotias, niin leikki kiinnostaa ei se paljon muista koirista
    välitä mutta on sociaalisen ihmisystävällinen yksil., Toko on viimeisen 1,5 aikana jäänyt vähmemälle
    koska elämässäni on tapahtunut suurai muutoksia ja suurta surua.

    Kiitos vastauksestasi josta iloistuin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ex. Liona28 kirjoitti:

se oli niin arka
piiloitui häkissä olevaan
peneen taloonsa
jos joku muu tuli mun
huoneeseen
joka päivä kun tulin koulusta
otin sen syliin
ja harjasin sen turkkia
ja sitt se sai juosta vapaana keittiön
lattialla
ja joka kerta kun aukaisin
jääkaapin oven
se alkoi piipittää
ei se tyhmä ollut
kyllä se tiesi että
nyt saa ruokaa
ja se oli niin suloinen
kun se järsi porkkanaa

Yhtenä päivänä
kun meidän piti lähteä kesälomalle
ja aukaisin jääkaapin oven
niin se piipittänytkään
ja mä meni kattomaan
se oli jotenkin niin rauhallisen näköinen
sitten huomasin että
se ei elänyt enää
silloin mä itkin ja tunsin
suurta surua
ja laitoin sen kenkälaatikkon
pieneen pyyheliinaan
ettei sen olisi kylmä

me haudattiin se kesämökin pihalle

mä olin 10 vuotta
kun se tuli meille
se oli meillä kuusi vuotta
enkä mä ole sitä unohtanut
vieläkään
mulla on sen kuva seinällä

se oli niin arka
ja jälkeenpäin tunsin itseni syylliseksi
kun pidin sitä häkissä mutta olin
vain kymmenen

mun pieni marsu
en koskaan sitä
unohda

nyt mulla on koira
ja tiedän että sen pitää
saada olla vapaana
ja juosta ja leikkiä

en koskaan enää pidä
eläintä häkissä

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu