Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Se jätkä

    Ruskeatukkainen, hyvätapainen
    ja silti niin surullinen

    sä nojaat aina yksin koulun seinään,
    ei taida olla kavereita enään

    miksi et koskaan hymyile,
    tyttöjen perässä lymyile?

    tunnilta toiselle kiiruhdat,
    varjosta toiseen sujahdat

    sua aina haluaisin piristää,
    ettet enää yksin jää
    kestä hetki enää,
    ehkä kohta väliltämme murtuu jää

    mua aina välillä katselet
    ja mä vaan hymyilen
    katseen vaihdan salaperäisen

    syksyn lehdet putoilee, kesän kukat lakastui,
    koulun alettua suhun mä rakastuin

    ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
    Kommentteja ;)
    Kirjoitin tän oikeesta elämästä.
    2213
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Ihana, voi kuinka mietin usein latenlapsiani, kuvittelisin jopa häneksi, ihana poikalapsi, paljon vääryyttä kokenu, mutta lapsen elämäkin on taistelua ja oppimista elämään, voi kuinka tahtoisin suojella lapsia maailman pahuudelta, sinä ihana enkeli puhuttele tuota poikaa , hän on maailman älyykäin, taiteellinen, hyvin herkkä sympaattinen ihmisen alku. Olet ihana runojen kirjoittaja nuoreta elämästä, tuhannet kiitokset herkästä runostasi, siunausta elämääsi.

    Äänestä

    • Kiitos :D
      Aina kun olen nähnyt sen pojan, olen yrittänyt hymyillä hänelle, piristää häntä. Odotan sitä hetkeä, kun hän hymyilee minulle takaisin, silloin tuntisin oloni hyväksi, tuntisin onnistuneeni. Taidan ottaa tavoitteekseni päästä ainakin hänen ystäväkseen, jos en saa vastakaikua tunteilleni. Haluan vain, että hän olisi onnelisempi ja varmempi itsestään.
      En ymmärrä, miksi jotkut ihmiset jätetään tuolla tavalla syrjään. Voi, kumpa kaikilla olisi hyvä ystävä, jolle kertoa murheet ja ilot. Aina pitäisi olla joku, jonka olkapäätä vasten voisi nojata kun maailma kaatuu niskaan!

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Lovely123321 kirjoitti:

    Ruskeatukkainen, hyvätapainen
    ja silti niin surullinen

    sä nojaat aina yksin koulun seinään,
    ei taida olla kavereita enään

    miksi et koskaan hymyile,
    tyttöjen perässä lymyile?

    tunnilta toiselle kiiruhdat,
    varjosta toiseen sujahdat

    sua aina haluaisin piristää,
    ettet enää yksin jää
    kestä hetki enää,
    ehkä kohta väliltämme murtuu jää

    mua aina välillä katselet
    ja mä vaan hymyilen
    katseen vaihdan salaperäisen

    syksyn lehdet putoilee, kesän kukat lakastui,
    koulun alettua suhun mä rakastuin

    ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
    Kommentteja ;)
    Kirjoitin tän oikeesta elämästä.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu