En ole oikein koskaan ymmärtänyt vanhempia jotka eron jälkeen alkavat piruiksi toisilleen ja yrittävät nyhtää toiselta kaikki rahat irti ja tapella kynsin ja hampain lasten huoltajuudesta(että saisivat toisen rahat?) Pitäisi katsoa peiliin ja huomata se viaton lapsi jolle molemmat on tärkeitä!!
Me aikoinaan erottiin isännän kanssa. Lapsia on kolme ja yhdessä ollaan ne huolehdittu erosta huolimatta. Kodit on lähekkäin ja lapset ovat paljon molemmilla, ei mitään vuoroviikko järjestelmää vaan menojen ja fiilisten mukaan yhdessä sovitaan missä ollaan ja aina voi toisenkin luo mennä. Jos on isää ikävä tai isä on menossa mummolaan tai serkuille niin lapset haluavat tottakai sinne :-) Yhdessä ostetaan suuremmat jutut puoliksi ja maksetaan harrastukset puoliksi myös ja minä jolle lapsilisät tulee huolehdin lapsille vaateet ja lääkkeet ja kumpikin hoitaa lapset hyvin. Elatusmaksuja ei kumpikaan ole maksanut koskaan. Aikoinaan sossun täti oli hirveän pettynyt kun ei saanut toista maksumieheksi, sen olisi pitänyt saada toinen välttämättä maksamaan elatusmaksuja. Me vanhemmat oltiin sovittu että lapset hoidetaan yhdessä eikä kumpikaan ole maksumies.. Lapsille kun on tärkeämpää että elämässä säilyy ne rakkaimmat äiti ja isä. Kaikki ollaan oltu tyytyväisiä niin lapset kuin me vanhemmat ja minä ehkä eniten onnellinen siitä että lapsilla on rakastava isä elämässään. Itse ole eroperheen lapsi ja minut erotettiin isästäni äidin toimesta..
Me aikoinaan erottiin isännän kanssa. Lapsia on kolme ja yhdessä ollaan ne huolehdittu erosta huolimatta. Kodit on lähekkäin ja lapset ovat paljon molemmilla, ei mitään vuoroviikko järjestelmää vaan menojen ja fiilisten mukaan yhdessä sovitaan missä ollaan ja aina voi toisenkin luo mennä. Jos on isää ikävä tai isä on menossa mummolaan tai serkuille niin lapset haluavat tottakai sinne :-) Yhdessä ostetaan suuremmat jutut puoliksi ja maksetaan harrastukset puoliksi myös ja minä jolle lapsilisät tulee huolehdin lapsille vaateet ja lääkkeet ja kumpikin hoitaa lapset hyvin. Elatusmaksuja ei kumpikaan ole maksanut koskaan. Aikoinaan sossun täti oli hirveän pettynyt kun ei saanut toista maksumieheksi, sen olisi pitänyt saada toinen välttämättä maksamaan elatusmaksuja. Me vanhemmat oltiin sovittu että lapset hoidetaan yhdessä eikä kumpikaan ole maksumies.. Lapsille kun on tärkeämpää että elämässä säilyy ne rakkaimmat äiti ja isä. Kaikki ollaan oltu tyytyväisiä niin lapset kuin me vanhemmat ja minä ehkä eniten onnellinen siitä että lapsilla on rakastava isä elämässään. Itse ole eroperheen lapsi ja minut erotettiin isästäni äidin toimesta..
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja tuohon elämän ja asuinpaikkojen sovittelemiseen niin että lapsilla on mahdollisuus olla molempien kanssa.. Pitää olla nöyrempi ja pistää lapset etusijalle. Silloin kun on lapset tehty, on tehty yhdessä lasten elin ikäinen diili äitiydestä ja isyydestä. Vaatiihan se melkoisesti joustoa ja välillä neuvotteluakin, mutta lasten hyvinvointi on se ykkös asia
Exä asuu 300km päässä joten fiilis vierailu ei ihan onnistu joten "ryöstän" etäreppanan rahat saamalla häneltä elstusmaksun lapselleen......
Minulle lasten hyvinvointi on ykkösasia, siksi erosin heidän toisesta vanhemmastaan.
siitä että mies onhalutonmaksamaan lapsistaan ja viettämään aikaa heidän kanssaan. Äiti on varsin yksin lastensa kanssa, jos mies ei välitä.
Miehenon helppo luistaa tapaamisista, ei ole pakko. Mutta jos äiti niin tekee se on melkein rikos.
Miehelle on tehty niin helpoksi eron jälkeen oleminen, että kyllä se suututtaa äitiä.
Jos mies viettää lasten kanssa aikaa kerran kuussa pari päivää, se on siinä. Äiti sen sijaan on ympäri vuorokauden lastensa kanssa ja vastuussa heistä.
Silti miehet kitisee elareista.
Onhan se hienoa, kun elämä sujuu noin auvoisesti erosta huolimatta. Meilläkin se sujui ensimmäiset viisi erovuotta. Isä tapasi lapsiaan, joskus osti näille jotain extraa kun sai hieman isomman urakan loppuun ja vei lapsi pienille viikonloppuretkille kun sai aikaa järjestymään. Vaihdeltiin viikonlopputapaamisia hyvässä yhteishengessä ja joustettiin puolin ja toisin, elämä hymyili. Etä ei yrittäjänä halunnut vuoroviikkohuoltoa tai laajoja tapaamisia paperille ja maksoi mielellään pyytämäni silloisen "Kelan minimielarin" lapsistaan. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että olin hoitanut yrittäjäperheemme lapset hyvin aina ennenkin, joten lähiys olisi ilman muuta jo lasten takia (ja myös hänen töidensä takia) parempi olla minulla.
Paratisiin luikerteli käärme kuudennen erovuoden ollessa aluillaan.
Sen jälkeen emme ole enää olleet puheissa exän kanssa koska se ei sovi käärmeen musdtasukkaiseen ajatusmaailmaan, lapset eivät tapaa isäänsä, koska pelkäävät käärmettä. Exä yrittää päästä vuonna -99 sovitusta elatusavusta eroon, l. yrittää siirtää elatusvastuun yhteiskunnalle, lapset eivät saa enää mitään isältään, exä pettää kaikki lupauksensa lapsille ja kaiken lisäksi tuo parivaljakko on tehnyt minusta lukuisia rikosilmoituksia ja kymmenittäin lastensuojeluilmoituksia, jotka kaikki on todettu turhiksi ja kiusanteoksi. Käräjillä exä (käärme) ei saanut hakemaansa lähihuoltajuutta (jota exä ei todellisuudessa edes halunnut).
Koska olemme aina tulleet toimeen ex-anoppini kanssa, ystävyytemme ei katkennut eroon, ja onhan hän aina ollut lasten ehdottomasti rakkain mummu joten on loogista olla väleissä.... Koska ex-anoppi ei katkaissut välejään minuun käärmeen painostuksesta huolimatta, poika katkaisi välit äitiinsä - käärmeen hehkuessa voitonriemua.
Exän muut sukulaiset lähtivät käärmeen leikkiin ja pahanpuhumiseen mukaan, mutta odotin ex-anoppini neuvojen tukemana päivää valoloisampaa, ja nyt sukulaiset tuntuvat kääntäneen kelkkansa. Käärme ei sittenkään saanut pysyvää kannatusta ja hänen puheensa ja vaikuttimensa ovat valjenneet useimmille.
Niin se vaan joskus menee. Hienot ajatukset, pyhät valat ja lasten etu joutavat romukoppaan kun rakkaus astuu kuvaan ja sen jälessä sairaus nimeltä mustasukkaisuus.
Tämä tarina on tosi mutta en väitä että se olisi ihan tyypillinen erotarina, rouva Fortuna nyt vaan sattui valitsemaan minun exäni käärmeen uudeksi jänikseksi.
Eron jälkeen exät ja lapset ovat hyvissä väleissä ja kaikki sujuu.
Mutta kun se mies löytää sen uuden naisen, niin kaikki loppuu kun seinään.
Lapset jää ja vaimosta tulee niin kauhea ihminen yhdessä yössä, ettei tosikaan, ja kaikki tämän uuden naisen painostuksesta.
On se vaan niin voimakas taho, että miehellä ei saa olla menneisyydestä mitään jäljellä, ei lapsia ei ex vaimoa ei sukua ei yhtään mitään. Ja siihen mies suostuu.
Sanoisin että meidän kanssa miehellä oli vielä hyvät oltavat, ystäviä sai olla ja omaa elämää sai olla, ja mitään ei pakotettu tekemään tai entisiä ystäviä jättämään. Meillä mies sai olla mies ja isä, nyt hän on uuden naisen tossun alla ja jollaa tavoin lapsen asemassa,.
Mutta ei se mitään, emme ole nähneet häntä sen jälkeen kun ilmoitti että olemme pilanneet hänen elämän. Pilasimme hänen elämän vasta sen jälkeen kun tämä uusi nainen niin sanoi.
On pakko kommentoida tähän omalla tilanteellani; 4v. on erosta ja lapsia kolme tyttöä, joista nuoremmat kaksosia.
Ihmettelin eron jälkeen sosiaalihuollon käsittelijän päätöstä, jossa hän meilkeinpä äidin kanssa kahdestaan päättivät, että lapset näkevät sitten isäänsä joka toinen viikonloppu kaksi päivää... piste. Kuvitelkaa, kuka oikeasti voi määritellä 2,5v. vuotiaat lapset eroon isästään niin pitkäksi aikaan :(
No, elatusmaksut maksan kaikki ajallaan, indeksikorotuksineen - päivääkään ei rästissä ja pidän lapsia kuten paperissa lukee, mutta vaan tulee paskaa koko ajan niskaan. Jos en ota lapsia kun hänelle sopii en saa niitä muulloinkaan ylimääräisenä aika.
Äidin ystävät puhuvat minusta pahoinpitelijänä, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, siitä menen vaikka oikeuteen... oma sosiaalinen elämä on karilla näiden juttujen myötä...
Uusin juttu on sukunimen muutos, tämä on nyt pakko saada tai lapsien elämästä ei tuu mitään... yhteishuoltajuus kun on - sain paperin allekirjoitettavaksi :(
Tässä sitä sitten eletty yksin neljä vuotta vaikka mies parhaassa iässä, en tiedä mitä tässä enää tekisi, ehkä olisi parempi antaa periksi tässä elämässä... :(
Miksi sinä suostuit sellaiseen tapaamissopimukseen? Ei niistä kumpikaan yksin päätä, eikä ole mikään pakko suostua. Miksi allekirjoitit sen paperin?
Niin miksi suostua termeihin etä ja lähivanhempi?? Jukolauta lapsella on vanhemmat isä ja äiti ja molemmat tasan yhtä tärkeitä.
Meillä on tilanne että minä uudessa suhteessa. Uudella kumppanilla meni aikaa hyväksyä hyvät välit exään, mutta hänellä oli mahdollisuus valita minut ja minulle tärkeä asia, lasten hyvinvointi. Jollei olisi hyväksynyt niin ovi on auki, hyvää matkaa. Lapset kuitenkin on se tärkein elämässä. Exän kanssa on uudenkin tultava toimeen, ystäviä ei tarvi olla mutta lasten oikea isä tulee aina olemaan lasten elämässä joten hyväksyy tai poistuu.. Karu peli.. Aikoinaan meinasin lähteä siihen mukaan että nykyinen sanelee ehtoja, mutta pistin pelin poikki koska lapsien asiat tulevat kuitenkin kaiken muun edelle. Onneksi exä ja minä ollaan samalla linjalla, ja jos exän uusi kumppani alkaisi sanelemaan miehelle ehtoja omien lastensa suhteen niin uskompa exän olevan sen verran mies, että moinen akka joutaisi jatkamaan matkaa. Tänä päivänä exä ja nykyinen tulee jo kivasti juttuun ja sopivat samaan kahvipöytäänkin
On niin lohdutonta lukea pienten viattomien lasten joutuvan kärsimään kahden aikuisen tulehtuneista väleistä, kahden sellaisen ihmisen jotka ovat yhdessä lapset joskus rakkaudella tehneet. Riitaan ja tulehtuneisiin väleihin tarvitaan yleensä kaksi joten molempien pitäisi katsoa peiliin ja miettiä elämänsä tärkeitä asioita. Onko se omat rakkaat lapset vai uusi eukko/ukko joka saattaa olla hetken kuvioissa? Miksi lapsen pitää olla se joka menettää isän tai äidin siksi että kaksi aikuista ihmistä ei pyty olemaan asia väleissä?
Älä arvostele ihmisiä, koska kyse ei ole aina yksinkertaisimmasta vaihtoehdosta, kuten sinä näyt luulevan. Mitä hyödyttää kertoa miten hienosti sinulla menee ja samassa puheenvuorossa pilkata ihmisiä, joilla ei ole sellaiseen mahdollisuutta. Luuletko että kaikki vanhemmat tulehduttavat välinsä toiseen tahallaan ja tietoisesti? Mistä tiedät etteikö ainkin toinen vanhemmista pystyisi ja haluaisi olla asiaväleissä. Miksi lapsi haluaa menettää toisen vanhempansa, mieti sitä?
Sinä ja sinun lohduttomuutesi. Tarkoituksesi on vain kertoa itsellesi, kuinka hyvä ihminen olet.