Djerba, kauhea paikka.

Ja eritoten hotelli Abir.
Näin kotiin jo palanneena voisin kertoa muutamia seikkoja paikasta niille, jotka kyseisestä hotellimajoitusta ensi kesänä harkitsevat.
Ensinnäkin hotelli on todellakin jo parhaat päivänsä nähnyt, joka tosin jo Finnmatkojen sivuillakin kerrotaan. Sen lisäksi että huoneet ovat melko kehnossa kunnossa on hotellissa myös torakoita ja liskojakin alakäytävillä näkyi. Tulevat ilmeisesti torakoita evästämään kun ulko ovia pidetään auki.
Henkilökunta on pääsääntöisesti ystävällistä, mutta englantia kaikki eivät osaa. Hirveästi ei luottamusta herättänyt se että respan henkilökunta mm sössi oikein urakalla ja hävittivät raspan kappaleen tallelokeron avaimista. Tallelokerot aukesivat kahdella avaimella ja tätä respan kappaletta sitten etsittiin yötä myöten. Olivat soitelleet ihmisille keskellä yötä ja kyselleen onko avain heillä.
Hotellilla on hevoskuljetus rannalle. Juu on kyllä, mutta kuski yrittää houkutella milloin millekin ratsastusretkelle tai kamelisafarille. Helpommalla pääsee kun kävelee rannalle itse.
Ja jos haluaa taudeilta säästyä kannattaa ohittaa se rantakin. Ranta on kyllä loiva ja hiekka vaaleaa, MUTTA vesi aivan käsittämättömän törkyistä. Ilmeisesti riippuu vähän tuulista, missä kunnossa milloinkin ranta on. Aamusta saattoi vesi olla melko hyvässä kunnossa, mutta kun nähtiin kuinka rantaa "siivotaan" niin ei paljon mieli tehnyt uimaan. Noin kymmenen aikaan aamulla mies haravoi rantaa ja kohta tuli toinen ukko keräämään roskat. Sepä sitten kippasikin ne rannalle veden rajaan. Lisäksi tietenkin rannalla oli runsaasti kamelin ja hevosten jätöksiä, jotka sitten helteessä tuoksahtivat. Erään kerran rannan vesi oli mustana heinästä, roskasta ja kamelin kakasta niin ettei voinut kuvitellaakkaan veteen menevänsä. Ranta alue oli surkean pieni ja tuolit maksullisia. Suihkuja ei ollut ja vessaan pääsi kun pyysi avaimen. Eksoottinen kokemus oli kyllä tuo vessakin. Rannalla kulki lisäksi jatkuvasti kaiken maailman kaupustelijoita.
Ja hotellin ruoka...Voi jestas mitä huttua. Viikko on kyllä ihan maksimi aika mitä sitä pystyy syömään. Sen lisäksi että ruoka oli karmean makuista tai mautonta, se yleensä oli myös jo jäähtynyttä, vaikka oli jonon etunenässä ruokailuun mennyt. Tilat oli selkeästi alimitoitettu. Hiemankin myöhempään tulleet joutuivat jonottamaan paikkaa, astiat loppuivat kesken, ruoka ( yleensä liha) loppui kesken jne.
Ja entäs saari itsessään... Ei siis todellakaan nähtävyyksiä ole. Ne jotka saharassa kävivät tykkäsivät kyllä retkestä, mutta muuta mainitsemisen arvoista ei ole. Lapsia ehkä krotiilipuisto kiinnostaa, mutta sekin on nopsasti nähty. Suomenkielisiä retkiä oli tasan kaksi; saarikierros ja toinen saharan retkistä.
Takseilla on helppo liikkua. Juu on kyllä ja edullistakin, mutta vain yksi kymmenestä taksikuskista puhuu edes vähän englantia. Liikenne on kaoottista, ajavat järkyttävää ylinopeutta, osa takseista erittäin huonokuntoisia, turvavöitä ei ole jne. Ei ole myöskään suojateitä, eikä jalankulkijoita väistellä. Tien yli saa juosta henkensä kaupalla.
Ja sitten kun tähän soppaan vielä lisää aggressiiviset basaarikauppiaat niin paketti on valmis.
Plussana lämpimät kelit, mutta ei se pelkästään riitä.
Lopuksi voisi tietenkin todeta, että hyvää ei saa halvalla, niin se vaan on. Jos koskaan enää heikkona hetkenä lähtisin jonnekkin muualle Tunisiassa niin hotellisssa pitäisi olla tähtiä paljon...