Äitimuorini soitteli minulle tässä joku päivä. Ihan kiva, mutta ei piristänyt alkuunkaan. Itse olen 44-vuotias ja vanhin poikani täytti 21-v. Äitini ilmoitti, että poikasikin täytti vuosia ja sinäkin siis olet jo vanha :(. Olisinhan voinut heittää hänelle, että et sinäkään ole nuortunut, mutta en jaksanut. Saattoihan tuo olla huono vitsi tai sitten hän oli huomannut ajan kulkeneen eteenpäin itselläänkin. Eihän sitä enää jaksa samalla tavalla kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta ei kai tässä nyt vielä ihan ikäloppuja olla? Tämä ikä on siitä hyvä ettei enää niin kamalasti välitä siitä mitä muut ajattelevat mitä itse puuhailen. Ostin ihan vain itselleni pari hevosta. Sitähän kutsutaan "täti- ratsastukseksi", mutta mitä siitä. Toki kyläläiset taatusti ihmettelevät mitä aikuinen ihminen nyt on vähäisenkin järkensä heittänyt, kun aikansa kuluttaa p..kan lapioimiseen.
Mitäpä tässä, tätä tehdään niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ja se virkistää "vanhaa ihmistä" :D
Hyvää syksyä kaikille yli 4-kymppisille, "häntä" pystyyn olemme vielä ihan mukavassa iässä :)
Mitäpä tässä, tätä tehdään niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ja se virkistää "vanhaa ihmistä" :D
Hyvää syksyä kaikille yli 4-kymppisille, "häntä" pystyyn olemme vielä ihan mukavassa iässä :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Äitini ilmoitti, että poikasikin täytti vuosia ja sinäkin siis olet jo vanha "
Saat tottua siihen, että jos et ikäänny, kuten kulttuurissamme on ollut tapana, sinulle tullaan usein kertomaan sinun ikäsi. Nykyään ei enää tohdita sanoa ääneen, miten kussakin iässä kuuluu elää ja jopa ajatella, mutta niitä käyttäytymiskoodeja on edelleen olemassa. Ne esitetään yleensä kauttarantain ja vihjailemalla. Äitiemme jalanjälkiä uskollisesti seuraavat haluavat tietenkin, että sinä teet samoin. Jos joku tekee jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja valitsee oman tien, se voi tarkoittaa sitä, että vanhan käyttäytymiskaavan noudattajat aivan turhaan pitävät ikävää ja kieltävät itsensä ja unelmansa. Sellainen epäily ei tietenkään tunnu mukavalta. Siitä syystä epäilyksen herättäjästä ei ehkä pidetä, vaikka olisi mukava ihminen, ja häntä voi vaikka vähän rangaistakin.
paranee ts. pahenee vuosi vuodelta. Yritetään suhtautua. Kun 70 v alkaa lähestyä niin niin ne huomautukset tärähtää aina vaan lujempaa. Ei aina lämmitä. Vaikka vanhemmista täytyy vähän huolehtiakin ainakin pitää yhteyksiä niin liikaa ei kannata olla tekemisissä, jos on vaikeaa.
on yleensä vaativa. Sen sijaan äiti-lapsisuhde on vielä melko yksinkertainen. Äidin mielipide riittää lapselle usein melko pitkälle.
neljä vitonen ´`täti``ja olen huomannut että on varmaa alkanu viijenkympin villitys!Vauhti sen kun kovenee ja menojalka vipattaa iha eri taval ku muutama vuos sitten,,,,vaikka menojen jälkeen oon huomannu et palautuminen kestää aikas paljo pidempää ku kaks kympppisenä,,,,mut tää on varmaa sitä viijenkympin villityst (:
No niin, onnea talliin! Minulle tuli tuo hemuli jo kolmekymppisenä ja ostin pari hevosta. Varoituksen sana nuorille äideille ja isille, että antaisivat lasten harrastaa hevosia, ettei sitten vanhempana tarvitse hankkia tallillista. Kutsuinkin itseäni yli-ikäiseksi hevostytöksi, kun muka nolona selittelin eläimiäni kavereille ja tutuille.
Nyt polleni ovat olleet jo pari vuotta mullan alla. Minä itse olen viilettänyt lomilla ympäri Suomea korvaten aikaa, joka meni kotipihalla. Kaikkea aikansa. Nyt olisi mukava jo ottaa jotain talliin taas. Ehkä vuohia ja kanoja... Maatiainen on aina maatiainen.
Ikäkriisistä? Sen aika on ehkä myöhemmin. Oma äitini oli 42, kun tein hänestä mummin. Onnellinen hän oli, mutta kerran mutisi olevansa aika nuori mummoksi. Nyt ymmärrän häntä paremmin.