kun huomaat itsesssäsi ikääntymisen merkit? Yksi jos toinenkin paikka rutisee. Entäs työ, sujuuko entiseen malliin vai pitääkö olla tuumaustauko välillä ? Minulla on ollut kestäminen näitten kanssa, on ollut paiko löytää uutta tilalle. Mitä sinä olet löytänyt ?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
kuntopyörä, joka on niittokonemallia. Nyt kun oon mummi niin oon ehdottomasti pehmomummi enkä mikään supermummi ja jos kerta miun tytär on kolmekymppinen ja näyttää parikymppiseltä niin miu saa olla ihan rauhassa jo ikäkuosissani, sillä täytyyhän miun olla esimerkkinä siitä että ajanhammas puraisee ja rypyttää jokaista synnyttänyttä.
Taidat sittenkin olla super. Minä en ole täytyy sanoa vaikka häärään kaikenlaista sitten kärsin kivut sun muut. Lääkärini on mukava mies, sanoo aina, että näitä 50 vikoja tulee ja niin kai se on. En ole koskaan kärsinyt mistään kivuista ja nyt kun ne tulee, laittaa valittamaan.
sit helpottaa jonkinverran kun hormoonimyrskyt tasoittuu, jostain syystä moni kohta elimistössä kärjistyy ja esim lihastasapinon eriasteisuuden heilahtelut tuntuu nivelsiteissä ihan erilailla, jousto on pienempään ja noidannuoletkin napsahtaa helpommin ja venyttelyä ja lämmittelyä ei voi enää unohtaa
Sanoppa muuta. Venyttely on tärkeää. Jos teet pitkän lenkin, et pääse enää sohvalta ylös. Se jos mikään ei naurata. Sain muuten ihan uusia ohjeita joista en ole ennen tiennyt mitään. Kokeilen olisiko niistä apua.
en tiedä, mutta elintapojen/kunnon huolehtimisessa parantamista. Oli jo hyvä alku, nyt muutama päivä flunssainen olo, toivottavasti se into taas tulee, kun tää menee.
Töissä pärjäilly, ei oo kukaaan tullu ainakaan suoraa valittaan.. vielä ;)
Ei se aina iästä kii, aika nuorissa näkee ylipainoisia tai muuten väsähtäneen oloisia ihmisiä :/
tai toivomus.. että jalat, tietty monen muun ohella, pysyis kunnossa.
Jo tosi lyhyt aika, ellei pääse ulos/liikkumaan, edes vähä, niin huomaa että rappuset on raskaammat nousta, väsyttää helpommin..
...sinä kun alkoi tulla ohimoille harmaata...
Ja hiukset alkoi harventua. Ratkaisin ongelman ajamalla koko pään kaljuksi, nyt kukaan ei huomaa ikääntymistäni ainakaan hiuksista.
Työelämässä olen panostanut ajanhallintaan. Ennen kaikki työt tehtiin heti aamupäivästä kovalla kiireellä ja loppupäivästä otettiin rennommin. Nykyään jaan työkuormaa koko päivällä, hieman hitaammin, vähemmän virheitä ja kiroilua.
Ohimoilla on harmaata, sitä koetan peittää epätoivon vimmalla (lapseni eivät hyväksy), itse naureskelen koko jutulle, minkäs sille voi luonto tekee tehtävänsä.
Voi Tomppa anna tukkasi kasvaa, mitä se haittaa jos harvenee, minusta se on vain kaunista.
53:na havahduin huolestuttaviin oireisiin.
Verenpaineet ja kolestroli korkealla. Lääkitys tepsi vain osittain.
Kimmoisuus, aerobinen kunto ja levollinen yöuni hakusessaan.
Työ ei häiriintynyt vaan työ häiritsi elämääni.
Siis ryhdyin vähentämään työtä.
Pisimmästä, 7kk:n pätkästä lyhyimpään, 2pv ruoeamaan pitenevien työttömyysjaksojen väleissä.
Lopulta 57:na täysjoutilaisuuteen.
Rajoitin ryyppäämisen kevyeeseen, sosiaaliseen loma-aikojen tissutteluun.
Muun ajan käytin, ja käytän omaehtoiseen elämiseen johon kuuluu myös kuntoilu.
Paineet sun muut ovat erinomaisessa kunnossa ilman lääkitystäkin.
Eturauhanen tosin tarvitsee pillerinsä mutta taitaa olla jossain määrin riippumaton elintavoista.
Olen löytänyt nopean nukahtamisen, levolliset yöunet, hyvän terveyden ja kunnon sekä entistäkin paremman harmonian parisuhteeseemme.
Loiventamispäätöksen olisi voinut tehdä muutamaa vuotta aikaisemminkin.
Ensimmäistä pätkää tarjottiin jo 50:n pinnassa mutta minä hölmö roikuin kiinni vakituisessa työpaikassa.
No, minulla ei ole noita ongelmia ja sokerikin on kohdallaan. Miehellä on miesten vaivat kuten naisillakin ja ne on vain hyväksyttävä, emme ole ikinuoria ja päikkäritkin pitää joskus ottaa...Liikunnallinen olen ja sen puolesta puhun, ei ole koskaan pahasta kunhan ei käy ylikierroksilla kuten minä joskus...
Aivojumppaa olen tässä harrastanut.
Lisäännyt kyllä liikuntaa. Tänään hain syksyn liikuntasetelit joista saa alennuksen meidän työpaikan kautta.
Koko aika mietin sitä että kun on pää ja kroppa niin hyvässä kunnossa kun mahdollista niin vielä tässä porskutellaan kummasti.
Joo ja salaatit kaikenlaiset olen taas lisännyt ruokiini.
Ton leikkauksien jälkeen on taas pakko saada itseensä elämää.
Olis niin helppo jäädä tonne sängynpohjalle, mutta nyt jo tuntuu etten jääkään.
Menin äsken rantaa istumaan töistä tulon jälkeen ja totesin että oon kyllä melkoisen onnellinen ihminen, kuitenkin.
Aivojumppa !! Siinä se ja liikunta raikkaassa ulkoilmassa paras yhdistelmä mitä tiedän. Nytkin paistaa aurinko ja jäätelöauto toitottaa. Hyvä mieli on parasta lääkettä.
paljon rutise, mutta vanhettu jo on, monella tapaa.
Sisun pitää kasvaa ja periksi ei anneta, vaikka ikää tulee.
Pitää vaan mennä eteenpäin ja yrittää ainakin pitää terveellisistä elämäntavoista kiinni.
Iloinen mieli ja positiivinen asenne auttaa.
Oikeastaan vanheneminen on ihan hyvä asia.
Aivojumppaa, se on tärkeää. Kaikenlainen näpertely. Lukeminen, käsityöt, ulkoilu ja terveellinen ruoka.
Luettelit juuri ne asiat joita itse harrastan. Vaikka eilen satoi, kävin lenkin varjon suojissa. Lämmintä piisaa joten mikään syy ei ole este liikkumiselle ja se meille vanheneville naisille kuten miehillekin on terveellistä.
rutise, takajalat on vähän kipeät perunannoston jäljiltä.
Liikunta pitää kunnossa, sitä harrastan joka päivä.
No täytyy kai tunnustaa, että lonkat on joskus kipeät ja selkääkin välillä särkee.
Ja tukka harmaantuu, ryppyjä tulee ja kaikki roikkuu ja ränsistyy.
Olen kateellinen nyt. Haluaisin olla perunan nostossa, entisaikaan oli koulusta loma tähän aikaan. Naapuritkin huuteli jotta tule tyttö poimimaan. Silloin tuhahdin, nyt menisin ilomielin. Muuten harrastan liikuntaa itsekin päivittäin, muuten jämähtää.
kuudessa tunnissa vedettiin homma läpi, ei ihme jos jalat jäykistyivät. Vaikka ei ollut ketään
selän takana ;)
Joskus lapsuudessa ehdittiin perunan nostoon vasta lokakuussa, ei ollut kivaa, kylmä oli.
Viljan seivästys ja puinti vei aikaa.
Ei vielä ole, ikääntymisen merkkejä?
Milloinka lie tulevat?
Fyysinen kunto on kymppi, lääkityksiä ei ole, eikä ole edes näköpiirissä?
Lomamatka on suunnitteilla, se on patikointireissu Azoreille. Siellä aiotaan mennä levadaa ylös ja alas...
Mukaan lähtee sisar...jo 70, hänen synttärireissunsa ja hän on samassa kunnossa kuin minä...paljon nuorempana..
Tarkoitus on patikoida, syödä hyvin, nauttia juomia kohtuudella ja elää elämää, kun se on mahdollista ;))
Ikävä kyllä, en osaa asettua sellaisen asemaan, jolla terveys kremppaa...olen pahoillani siitä.
Kai me ollaan geeniemme summia?
Hitsi, pitääkö aina kaikesta tehdä joku ongelma tai projekti.
Katselen teeveestä jotakin koostetta amerikkalaisista kotivideoista missä vanhukset telovat ja nöyryyttävät itseään kun unohtavat keitä ovat ja pysyn osaltani rauhallisena.
Onhan niitä löytöjä tullut.
On löydetty ketoriini pienempiin ja panacod isompiin kipuihin.
Ventoliini hengenahdistukseen, nenäsumutteet. Kalkkitapletitkin, jos niistä jotain apua olis.
Ja olen löytänyt toivon paremmasta tulevaisuudesta, jota ei kuitenkaan tule.
Joka väittää, että elää tässä iässä elämänsä parasta aikaa, valehtelee, niin että nokka heiluu.
Tyynellä mielellä odottelen todennäköisesti tulevia eturauhasvaivoja, verisuoniahtautumia ja mitä kaikkia niitä vaivoja onkaan.
Mutta on tässä vielä tarkoitus rakentaa. Soraa tuli jo tänään pohjalle muutama kuorma, mutta ei se riitä.
"Joka väittää, että elää tässä iässä elämänsä parasta aikaa, valehtelee, niin että nokka heiluu"
Ei 50 rajapyykin ohittamisen tarkoita automattisesti pelkkien negatiivisten asioiden alkamista.
Henkilökohtaisten ongelmien suuruus on suurimmaksi osaksi sisäistä kokemusta. Jotkut odottavat nuorena aikoja parempia, ja vanhana muistelevat vanhoja hyviä aikoja, eivätkä elä koskaan elämänsä parasta aikaa. Jotkut taas elävät aina elämänsä parasta aikaa ja jotkut oppivat sen vasta iän myötä. Minä kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään, ja minä todellakin koen elämäni antoisampana kuin esimerkiksi 25 vuotiaana.
Mielenkiintoista olisi tietää sukupuolesi.
Tuo voi pitää naisilla paikkansa, mutta uskoisin, että aika harva mies sanoo elävänsä elämänsä parasta aikaa yli viiskymppisenä, se kyllä valehtelee:).
pitämään itsestäni parempaa huolta miettimään mistä mikäkin vaiva mahtaa johtua joitain oon saanu korjaantumaankin ihan hyvässä työterässä tässä vielä olen ei tietysti jaksa enää niin pitkiä päiviä kun viistoista vuotta sitten mutta nopeutta ja ripeyttä löytyy tarvittaessa sen oon huomannu että säännöllinen elämä sopii tätänykyä paremmin kun säännöllisen epäsäännöllinen näitten kanssa vielä kestää varsin hyvin =)))))
Taidat parantaa vanhuuden merkkejä kauhealla lörpötyksellä.
Asiaa en löytänyt.
:)
H.
ettet vaan jo olis siinä iässä ette enää ymmärrä tekstiä ensi lukemalla ;))))))
pitämään huolta?
Kaikkihan me suunnitellaan rupeamaan.
Kerro nyt jotain? Kymäkaapissa hanskat? Villahousut?
:)
H.
suuri merkitys nivelkipuihin mitkä on ruvennu näin vanhemmiten vaivaamaan en tarvii hanskoja enkä villahousuja oon niin kuumaverinen =)))))
Sinä ja sun vastaukses. Tuppasi naurattamaan. Eihän siinä mittään kukin tavallansa. Olen lörppö jossain mielessä ei käy kieltäminen mutta asiaa koetan lörpöttää. !
Tuo on ihan totta ja mikä pahemmalle maistuu sen terveellisempää on ! No syö avokadoja ja kalaa jos haluat elää pisempään ! Ei ne toki pahalle maistu kuten eivät pinjansiemenetkään. Hiukka pihkalle koska männystä ovat. Laita sirtruunaa jokapaikkaan on meikäläisen ohje !
nyt on mitäs hyviä terveysvaikutteita sillä on oon huomannu että venäläiset asiakkaan ostaa aina sitruunaa jotain siinä täytyy olla mutta en oo saanu vielä selkoo jään odottamaan.
se peittää heltat.
Juu niinpä niin. Me naiset joudutaan olemaan "kovilla" mutta seksitämme sen kuin miehet, Ei kasva parta ei, kaksoisleukakaan ei jostain kumman syystä näy. Fyrsioperateutti sanoi mulla olevan pitkän kaulan, lienenkö sukua jollekin eläimelle, mene ja tiedä ainakaan parisuhteen valinnassa se ei ole näkynyt;))
Täällä on ihana sää joten ulos tekee mieli.
Noh, venyttelyä jäykkyyteen, etenkin jaloissa, on pakko tehdä päivittäin ja onnistuu helposti telkkua katsoessa. Korkea kolestroli on sukuvika, eikä siihen tartte edes vanhuutta ja huonoja elämäntapoja. Se vaan on siinä kuin hiusten värikin. Ja muuten onkin elämä alkanut maistua paremmalta. Ei tee yhtään mieli olla nuorempi, koska sitä käyttä ihan turhaa aikaa joutavia pohtiessa. Nyt vaan elää ja tekee ja sitä myötä on maailmankuva muuttunut kauniimmaksi kuin myös ihmiset huomattavasti kivemmiksi.
Meillä on äiteen puolelta aina iloittu vanhenemisesta. Aika monta naispolvea on hokenut sitä samaa, että kiva kasvaa ja nyt alan tajuamaan, mitä ihmettä ovat oikein tarkoittaneet. Muistan äiteenkin viiskymppiset kun hän aamulla nähdessään synttärilahjansa, pikkutytöstä asti unelmoimansa punaisen fillarin, hyppäsi yöpaita päällään polkemaan sen kanssa pitkin kulmia ja hihkui, että jippii, nyt alkaa elämä. Ja tämä tarina on tosi. Meitä melkein aikuisia kersoja hävetti.... :D
Tänään en ole tehnyt mitään. Kaikki sairaudet on ollut ja on, sydän, syöpä plus muut pienet.
Nyt vain vauhti kiihtyy loppua kohden tanssin merkeissä ja sen opettelussa. Ei ole harmaita ja tukka kasvaa liikaa. Positiinen asia on kun naiset luulevat minun olevan noin 50 vuotias. Kuka sitä nyt töitä tekee tässä iässä.
Ikääntyminen alkaa syntymästä ja jatkuu kuolemaan asti. Se tuo tullessaan hyvää ja huonoa, kuten elämä yleensä.
Itse olen lopettanut pullan, sokerin ja makeiden leivonnaisten ja ransaknleivän syönnin 14 vuotiaana. Karkkia söin pitkien koulupäivien iltapäivinä. Valkoisen makaronin ja valkoisen riisin vaihdoin täysjyvään alta 20-vuotiaana. 24 vuotiaana aloin laktovegetaariselle ruokavaliolle, ja hion ruokavaliotani vitamiinitaulukkojen avulla. Auringon palvomisen lopetin noin 28 vuotiaana nimenomaan sen haitallisuuden vuoksi. Ionisaattorinkin olen hankkinut makuuhuoneeseen sänkyni vierelle.
Em. valinnoilla elettyäni ei ole ikääntyminen ihan kauheasti kiusannut. Tukka on ruvennut takkuuntumaan, ja sitä vastaan olen alkanut syödä piitä, ja ostin just toissapäivänä pari litraa erilaisia hiustenhoitoaineita. Iho on alkanut kuivua talvisin ja joudun käyttämään silloin kosteusvoidetta.
Mulla todettiin lukiossa selkärangan skolioosi ja kierteisyys, myöhemmin liian suora lordoosilinja. Olen tutkinut lihaskarttoja ja eri lihasten vaikutusta ruumiin asentoihin ja venytellyt ja vahvistellut lihaksia tarkoitushakuisesti vuodesta 1995 asti. Alussa asennon korjaus aiheutti ihan hirveätä selkäsärkyä, mutta se vaihe on jo kaukana takana. Vuonna 2000, kun viimeksi kävin fysioterapeutilla, hän arvioi silmämääräisesti, että virheasennot ovat korjaantuneet. Toisinaan selkä kipeytyy vieläkin, mutta saan sen nopeasti takaisin kuntoon.
Omalääkärini ottaa silloin tällöin minulta pienen verenkuvan, ja hän on kuvaillut niistä saatuja tuloksia terveen ihmisen erittäin hyviksi arvoiksi. Verenpaineeni on iltapäivisin ja illalla noin 70-115. Pulssi on noin 60. Hemoglobiini pysyttelee siellä 140 huikkeilla. Ainut lääke, jota syön säännöllisesti on antihistamiini.
Nivelet tulehtuvat silloin tällöin. Pidän tarvittaessa parin viikon kuurin, jolloin syön pelkkiä hedelmiä, merilevää ja siemeniä, ja sen jälkeen on taas ihan uuden veroinen olo. Käytän myös emäksisiä suoloja ulkoisesti ja sisäisesti.
Pääkopassakaan ei ole mitään klappia tai rutinaa. Olen koko ikäni ollut aktiivinen uuden oppija. Olen opiskellut kieliä kouluopintojen lisäksi. Viime keväänä panostin venäjään ihan tosissani, ja viime viikonloppuna opettelin muuraamaan. AMK-tutkinnon suoritin 7 vuotta sitten.
Minä tajusin noin nelikymppisenä, etten enää tule yhtään nuoremmaksi. Sain silloin jonkinlaisen terveysherätyksen, laihdutin (ne kilot tosin ovat tulleet takaisin korkojen kanssa), lopetin tupakanpolton (sittemmin olen siirtynyt satunnaiseen juhlatuprutteluun muutaman kerran vuodessa) ja aloitin säännöllisen liikunnan. Liikunta on minulle tärkein keino pitää huolta niin korvien välistä kuin fyysisestä toimintakyvystäkin. Kulumia ja pikku kremppoja on tullut, ja nykyisin olen hyväksynyt sen, etten enää pysty siihen mihin kolmekymppiset.
Minulla ei ole mitään ikäkompleksia, olen sitä mieltä, ettei ikääntyminen ole hassumpi asia, kun ottaa huomioon, mikä olisi vaihtoehto. Itsetuntoni ei ole koskaan perustunut ulkonäköön, joten hiusten harveneminen ja naaman rypistyminen eivät kiusaa. Toki ihailen hoikkia ja nuorekkaita leidejä, mutta olen hyväksynyt sen, että näytän ikäiseltäni.
Olen vähemmän sitoutunut työhöni kuin nuorempana, nykyisin en menetä sen vuoksi yöuniani. Teen sen minkä normaalina työaikana ehdin ja jaksan, se saa luvan riittää. Eläke häämöttää vajaan neljän vuoden päässä, ja sitä odotan kovasti. Jos rahaa olisi enemmän, jäisin pois töistä heti, vaikka minulla ihan mieleinen työ onkin. Elämässä pitää kuitenkin ehtiä tehdä muutakin kuin työtä.
Lapseton ei sillä tavalla tajua omaa ikääntymistään kuin sellainen, jolla on omia lapsia. Minä aina välillä kauhistun, kun tajuan, että minulla voisi olla lähes nelikymppisiä lapsia ja murrosikäisiä lapsenlapsia. En ole koskaan tuntenut itseäni niin vanhaksi kuin silloin, kun ensimmäistä kertaa tajusin, että voisin olla mummo.
Puolen vuoden kuluttua minun ”tulee kirjoittaman” 60 -palstalle…
Pitkä, hyvä avioliitto ja yli kaksi vuotta leskenä, ovat tehneet minusta erakon.
Elän juttelemalla kolmelle kissalleni (!?) ja pitämällä huolta viikonloppuvapailla armeijasta olevasta pojastani. Myös tyttäreni kaksi lapsenlasta pitävät huolen ”rakkauden vasta-kaiusta”!
Pitkän, pehmeän-hellän avioliiton tuloksena olen vieläkin hyvän näköinen, ei ryppyjä (syy on ehkä kuitenkin geeneissä peritty ”rasvainen nahka” :); minulla ei ole minkäänlaista lääkitystä – en ”remppaa” mistään…
Olen lopettanut ikääntymisen ja elämisen!
Arvatkaa, kummasta luopuisin mieluummin?
Kirjoitan sille palstalle mille haluan.
Eihän siinä mitään, jos ei painosta ja kiusaa palstan otsikon mukaista ikäryhmää vanhusjorinoilla.
Voin antaa neuvoa tai olla nuorempi kuin he.
Jorinat----mitä se on ja viestiä ei julkaistu.
Kysymys oli mitä teet? Kohta taas voin laskea rahoja.
Anteeksi tuli esille. Järkeni juoksee hyvin nopeasti samoin on kaasupoljin.
Mua oksettaa noi tyypit jotka vaativat muita ihmisiä uppoamaan kanssaan samaan rappion suohon. Viikko pari sitten joku kirjoitti, että eiköhän kaikilla 50 ihmisillä ole jo tekarit tai tupee ja ties mitä. Jos jollain on, niin eihän siinä mitään väärää ole, mutta siinä on, että vaatii muut omaan rappioonsa. Kun tulin viime viikolla hammaslääkäristä, mun mies vitsaili tämän palstan tyhmien juttujen innoittamana, että vedätinkö hampaani pois. Hän myös vihjaisi, että käyn ihan väärällä palstalla.
tekoälyharjoittelija, joka kokeilee sieltä täältä poimimillaan leikkeitä kommenteiksi keskusteluihin.
Mikä on tekari?
Minulla oli äly, mutta sinä olit isän munissa vuosia, tai.....
sujuu entiseen malliin, mut kotiin ku pääsee, täytyy pikku hetkeks oikasta ittensä sohvan kaveriks, kyl sitä on hiukka väsyneempi nykyisin, ku ennen):
Pitäis taas alottaa lenkkeily, oon muhitellu täs yhtä toistaki liikunta muotoo, mut katotaa:)))
Nii, sit jos täst tulee mitä, ni alkais vuoden mittainen opiskelu työn ohessa, tammikuussa:)))
Alkaisko hyppiin tasajalkaa,repiskö ryysynsä kun ei ollutkaan kuolematon?
Ei tietenkään sitä vaan myönnetään tosiasiat ja käännetään selkä vastatuuleen kyllä meillä vielä virtaa.
Mä ainakin painan täysillä hommia ja nautin siitä vaik pienet selän kolotukset vaivaa ne saa pois venyttelemällä.