Tänään olen onnellinen siitä kun syön oman puutarhan omenia.
Lapsena kadehdin naapurin lapsia kun heillä kasvoi punakaneli omenoita. He söivät niitä koulumatkalla ja muistan sen kuinka ihanilta ne omenat tuoksuivat. Nyt 50 votta myöhemmin minullakin on niitä ja kuinka sama ihana tuoksu ja maku niistä tuleekin.
Tällaiset pienet asiat saavat mielen piristymään kummasti.
Lapsena kadehdin naapurin lapsia kun heillä kasvoi punakaneli omenoita. He söivät niitä koulumatkalla ja muistan sen kuinka ihanilta ne omenat tuoksuivat. Nyt 50 votta myöhemmin minullakin on niitä ja kuinka sama ihana tuoksu ja maku niistä tuleekin.
Tällaiset pienet asiat saavat mielen piristymään kummasti.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Omassa puutarhassa kasvaa vain mäntyjä. Kovia ovat sen hedelmät syötäviksi. Ja kitkeriä... Neulasia sentään tulee kiitettävästi. Katoilta saa lakaista kuution-pari vuosittain. Ja auton joka raosta niitä menee sisälle: lämmityslaitteeseen, lokasuojien sisälle koteloihin, konehuoneeseen, oven- ja ikkunan rakoihin...
Kaada tai tee keloja,pari vuotta kun kelo ei enää tiputa neulasia.
Lapsuuden kodissani oli omenapuita, mutta niin on nytkin kykyisessä kodissani, kaukana lapsuden kodista. On karviaisia kymmenkunta pensasta, mustaherukoita, punaherukoita, marja-aronioita, luumupuita, joiden luumuja on viimepäivät popsittu mahan täydeltä.
Olen kaatanut melkein kaikki puut.
jo vanhoja, vai ihan lehtienko takia menit omppupuut kaatamaan?
Niin voi sanoa ja omenoiden, puut olivat vuodelta 1932, toisaalta omenoissa ei koskaan ollut mitään tauteja eikä ollut ei vuosia vaan, joka vuosi satoja kiloja, nyt viimeksi lähti talviomenapuu, jossa omenat olivat hyvin suuria ja parhaina vuosina lähes läpinäkyviä ja "sokeria". Tilalle on tullut parkkipaikkoja ja ulkopaikkoja.
Niinhän se pakkaa olemaan. Pienistä asioita se onnellisuus viriää. Sen mielihyvän voi saada heti itselleen. Maku, tuoksu tai kiva tapaus saa mielen iloiseksi. Pahan maun voi sylkäistä suustaan pois ja maistaa jotakin muuta. Ne suuret halut ja himot pakkaavat muodostumaan pitkiksi projekteiksi, joihin sisältyy tosin iloa, mutta myöskin pettymyksiä.
tänä päivänä on pieni jonnekin piiloutunu.Ei millään jaksa iloita ,suuri pettymys ,siis pienestä asiastakin voi kehittyä.
...tällaiset kirjoitukset tuovat hyvän mielen...
Halit!
ne , joista Tuure Kilpeläinen mukavasti riimitellen laulaa onneen tarvitaan, eikä niinkään veret seisauttavia päällevyöryviä kaikenkattavia tunnemyrskyjä.
Onnenpipanoita tähänkin viikonloppuun!!
Muistan niitä lapsena köyhyydessä.
Mikä on onni?
Onni oi ainakin yhden kylän "ravattisonni" laulussa "Hilima ja Onni"...
Tuossa jokin aika sitten tulin järveltäni... Täysin tyyni järvenselkä... Aurinko sinisellä taivaalla... Kirkkaat ruskan värit rannoilla... Laskeskelin muutaman muikkuverkon... Moottorilla menin, mutta palailin verkalleen meloskellen ja nauttien syysiltapäivän lämmöstä sekä muuttoaan valmistelevien joutsenten puuhailusta...
isoja ja pieniä onnen pipanoita, on oma koti ja se on iso iso pipana ja se että on työtä ja että olen terve - tai ainakin luulen niin..ja ja jne..:) niin ja elämä tuntuu elämisen arvoiselta..:)..niin ja lapsilla on kaikki hyvin *herranen aika eihän tästä tule loppua*.
punakanelia, myös kelta. Alkavat olla parhaimmillaan. Viime yönä kuun silta järven yllä antoi onnellisen hetken. Aamu-uinti sumuisella järvellä myös. Samoin kumppanin matkaevääksi antama luumupussi, halusi välttämättä poimia luumut omin käsin.
Onni, tavatkaa sitä .... mikä se on...
Katsoin telkasta - kotona heitteillä- ja huomasin kuinka onellisessa asemassa olen nyt...kuuden vuoden sisällä olo jlkeen pääsen tarvittaessa ulos ja saan haluamani itse ostaa tuosta lähikaupasta. Muistan kun ensikerran sinne minut vietiin olin kuin lapsi karkkikaupassa kaikkea piti sada ja kaikea uutta halusin.
Katson päivällä DVD Jäniksen vuosi, meillä on kaunis luonto, rauhalinen kansa ja ihana tähtitaivas.
Mitä muuta voi nyt kaivata.
Oikeasti sellainen joka saa jalat tuntumaan keveiltä, mieli on tasapainossa, asiat tuntuvat hallittavilta ja eivät aiheuta harmia, energiaa riittää kummasti.
Nämä hetket auttavat taas paremmin kestämään niitä toisenlaisia tuntemuksia joita eteen tulee.
Itse olen "negatiivinen"luonne, mutta opettelemalla olen pikkuhiljaa oppinut ja toivon oppivani lisää.
Onni on elää, siis elää 60 , meillä on noin 20 jäljellä, kuinka elätte??? Vain kysymys.