Anu Suomela ottaa suorasanaisesti kantaa HS:n mielipiteissä tänään huostaanottojen estämisen puolesta.
Se olisikin suuri inhimillinen teko suomalaislapsille, sekä koko maan kansantaloudelle!
Tämä ei tietenkään koske niitä lapsia, jotka ovat todistetusti huostaanoton tarpeessa, mutta kun nykyään vain osa huostaanotoista on enää laillisin perustein tehtyjä.
Sosiaali- ja terveysministeriö, sekä valtio syytävät surutta rahaa mielettömiä määriä sijaishuollon ylläpitoon siitä huolimatta, että peruspalvelujen ja huostaanottoja estävien avohuollon tukien järjestäminen olisi huomattavasti edullisempaa.
"Liiat huostaanotot aiheuttavt kärsimystä
Kansalaisten itsemääräämisoikeus ja autonomia murenevat, kun virkamies on ottanut kaikki perheet ja lapset tarkkailuun Leeni Ikosen kuvaaman (HS Mielipide 14.9.) "varhaisen puuttumisen" periaatteella. Tämän ihmiskokeen isät istuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen norsunluutornissa tietämättöminä lapsiperheen arjesta.
YK on huomauttanut viiden vuoden välein, että Suomessa tehdään liikaa huostaanottoja, mutta niiden määrä vain lisääntyy vuodesta toiseen. Käsittämätön määrä veroeuroja käytetään näihin täysin näennäisiin, mutta lapsia vakavasti traumatisoiviin toimiin.
Rikollisuus ja mielenterveyden ongelmat ovat moninkertaiset huostaan otetuilla lapsilla, kun he kasvavat aikuisiksi. Virkamies tietenkin perustelee tämän sillä psykologisoinnilla, että syyllinen on lapsuuden perhe, johon ei puututtu riittävän varhain. Voisiko viranomainen aidosti kääntää peilin itseensä? Millaiset traumat lapsille aiheutetaan, kun hänet erotetaan perheestään ja sijoitetaan ympäristöön, jossa on joukko traumatisoituneita ja häiriintyneitä lapsia?
Lainsäädännössä lapsen huostaanotto on viimesijainen keino. Se näyttää olevan nykyään ainoa keino, joka sosiaalityöntekijöillä on. Kunnillahan ei ole enää varaa kustantaa avohuollon tukitoimia, jotka tulisivat huomattavasti halvemmiksi kuin huostaanotto.
Valtion rahakirstu on kuitenkin auki vain huostaanottojen korvaamiseksi kunnille. Avohuollon tukitoimia ei korvata, eikä niitä sen vuoksi ole.
Sijaisperheet tekevät toki äärimmäisen tärkeää työtä, ja aina on lapsia, joilla ei ole oman perheen ja lähiverkoston turvaa. Ehkä jonkun sosiaali- ja terveysministeriössä kannattaisi kuitenkin ynnätä, kuinka paljolta tuskalta, kärsimykseltä ja kuluilta säästyttäisiin, jos sijaispereille maksettava tuki annettaisiin lapsen omalle perheelle.
Anu Suomela
Helsinki "
Se olisikin suuri inhimillinen teko suomalaislapsille, sekä koko maan kansantaloudelle!
Tämä ei tietenkään koske niitä lapsia, jotka ovat todistetusti huostaanoton tarpeessa, mutta kun nykyään vain osa huostaanotoista on enää laillisin perustein tehtyjä.
Sosiaali- ja terveysministeriö, sekä valtio syytävät surutta rahaa mielettömiä määriä sijaishuollon ylläpitoon siitä huolimatta, että peruspalvelujen ja huostaanottoja estävien avohuollon tukien järjestäminen olisi huomattavasti edullisempaa.
"Liiat huostaanotot aiheuttavt kärsimystä
Kansalaisten itsemääräämisoikeus ja autonomia murenevat, kun virkamies on ottanut kaikki perheet ja lapset tarkkailuun Leeni Ikosen kuvaaman (HS Mielipide 14.9.) "varhaisen puuttumisen" periaatteella. Tämän ihmiskokeen isät istuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen norsunluutornissa tietämättöminä lapsiperheen arjesta.
YK on huomauttanut viiden vuoden välein, että Suomessa tehdään liikaa huostaanottoja, mutta niiden määrä vain lisääntyy vuodesta toiseen. Käsittämätön määrä veroeuroja käytetään näihin täysin näennäisiin, mutta lapsia vakavasti traumatisoiviin toimiin.
Rikollisuus ja mielenterveyden ongelmat ovat moninkertaiset huostaan otetuilla lapsilla, kun he kasvavat aikuisiksi. Virkamies tietenkin perustelee tämän sillä psykologisoinnilla, että syyllinen on lapsuuden perhe, johon ei puututtu riittävän varhain. Voisiko viranomainen aidosti kääntää peilin itseensä? Millaiset traumat lapsille aiheutetaan, kun hänet erotetaan perheestään ja sijoitetaan ympäristöön, jossa on joukko traumatisoituneita ja häiriintyneitä lapsia?
Lainsäädännössä lapsen huostaanotto on viimesijainen keino. Se näyttää olevan nykyään ainoa keino, joka sosiaalityöntekijöillä on. Kunnillahan ei ole enää varaa kustantaa avohuollon tukitoimia, jotka tulisivat huomattavasti halvemmiksi kuin huostaanotto.
Valtion rahakirstu on kuitenkin auki vain huostaanottojen korvaamiseksi kunnille. Avohuollon tukitoimia ei korvata, eikä niitä sen vuoksi ole.
Sijaisperheet tekevät toki äärimmäisen tärkeää työtä, ja aina on lapsia, joilla ei ole oman perheen ja lähiverkoston turvaa. Ehkä jonkun sosiaali- ja terveysministeriössä kannattaisi kuitenkin ynnätä, kuinka paljolta tuskalta, kärsimykseltä ja kuluilta säästyttäisiin, jos sijaispereille maksettava tuki annettaisiin lapsen omalle perheelle.
Anu Suomela
Helsinki "
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Yritysmuoto Valtion laitos
Perustettu 2009
Kotipaikka Helsinki
Palvelualue 7 toimipistettä Suomessa
Toimiala Sosiaali- ja terveysala
Liikevaihto ~ 100 milj. €
Henkilökuntaa 1 300 (2009)
Omistaja Suomen valtio
Kotisivu www.thl.fi
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on sosiaali- ja terveysministeriön alainen tutkimus- ja kehittämislaitos. THL aloitti toimintansa 1. tammikuuta 2009, kun Kansanterveyslaitos ja Stakes yhdistyivät.
THL:n toimialaan kuuluvat sekä väestön terveys että hyvinvointi. THL:n tehtäviä ovat väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ehkäiseminen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen. THL on yksi Suomen tilastoviranomaisista.
Valtion asiantuntijalaitoksena THL tarjoaa tietoa valtionhallinnon ja kuntien päättäjille, alan järjestöille ja muille toimijoille, tiedeyhteisölle ja kansalaisille. Yksi sen tärkeimmistä tehtävistä on tukea kuntia sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä. THL:n tuottaman tiedon avulla voidaan seurata ja parantaa palvelujen saatavuutta, laatua, tuottavuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta."
- Antaa tietoa valtionhallinnon ja kuntien päättäjille
- Yksi tärkein tehtävä TUKEA kuntia sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä
- Sen tuottaman tiedon avulla voidaan SEURATA ja PARANTAA palvelujen saatavuutta, laatua, tuottavuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta.
Mitä tietoa se kuntapoliitikoille antaa huostaanotoista?
Pitäisihän kuntapoliitikkojen tietää muutenkin, että heidän tumpelointinsa takia huostaanottoja tehdään joka vuosi enemmän ja enemmän :/ Toki tietysti valtio ja STM mahdollistavat tämän tunaroinnin.
Jos tuo on THL:n antama ainoa tieto, niin sehän yllyttää poliitikkoja entistä enemmän vain uhraamaan rahaa sijaishuollon pönkittämiseen, koska valheellinen kehäpäätelmä on: Huostaanottojen määrä kasvaa koko ajan, loppua ei ole vielä näkyvissä, rahaa lisää, rahaa lisää sijaishuoltoon.
Se on sitten sosiaalipalvelujen kehittämistä, etenkin lapsiperheille.
Esim. seuraava on kuin Pelastakaa Lapset ry:lle lähetetty mainoslehtinen:
"THL:n tuottaman tiedon avulla voidaan seurata ja parantaa palvelujen saatavuutta, laatua, tuottavuutta, tehokkuutta ja vaikuttavuutta."
Voi itku näitä "asiantuntija" laitoksia ja niiden toimintaa!
"Ehkä jonkun sosiaali- ja terveysministeriössä kannattaisi kuitenkin ynnätä, kuinka paljolta tuskalta, kärsimykseltä ja kuluilta säästyttäisiin, jos sijaispereille maksettava tuki annettaisiin lapsen omalle perheelle."
Näinhän se on ollut jo 90-luvun alkupuolelta asti.
Mutta harva sitä rohkenee noin suoraan sanoa.
"Lainsäädännössä lapsen huostaanotto on viimesijainen keino. Se näyttää olevan nykyään ainoa keino, joka sosiaalityöntekijöillä on. Kunnillahan ei ole enää varaa kustantaa avohuollon tukitoimia, jotka tulisivat huomattavasti halvemmiksi kuin huostaanotto."
Sosiaalityöntekijät eivät edes TIEDÄ, miten suuret rahat liikkuvat sijaishuollossa eli lastenkotibisneksessä ja miten se liikkuu.
Nimittäin, juttelin toissapäivänä nuoren naisen kanssa, joka on valmistunut (varmaankin äskettäin) sosiaalityöntekijäksi. Hän työskentelee tällä hetkellä Lapin yliopistossa, sosiaalityön laitoksella. Hänen tehtäviinsä kuuluu muistaakseni sosiaalityönopiskelijoiden koulutuksen suunnittelua ja ohjaamista. Anyway, hän kuuluu sosiaalityön laitoksen hallintoon.
No, tarjouduin Lapin yliopistoon puhujaksi jollekin "lastensuojelukurssille" (ei siellä tosiasiassa sellaista ole...), kertomaan omista henk. koht. kokemuksistani, jos yliopisto joskus tuollaista puhujaa tarvitsee jonkin luennon yhteyteen.
Samalla tuli puheeksi se, kuinka LASTENSUOJELUKERROIN lasketaan. Nuori sosiaalityöntekijä väitti kivenkovaan, kaiken arvovaltansa likoon laittaen, että lastensuojelukerrointa ei lasketa pelkkien huostaanottojen mukaan. Ohjasin häntä menemään internetiin, vaikkapa Sosiaaliportti-sivustolle. Sieltä laskentaperuste löytynee yhdellä klikkauksella.
Nuori sosiaalityöntekijä uskoi ainakin vielä toissapäivään asti, että lastensuojelukertoimeen vaikuttaa myös se, kuinka paljon kunta tarjoaa avohuollon tukitoimia lastensuojelussa.
Minun täytyi tuottaa hänelle pettymys. Kerroin, että vain tehdyt huostaanotot vaikuttavat. Niiden mukaan kunta ja kaupunki saa rahaa lastensuojeluun. Ja vain niiden perusteella.
senkin tiedon suhteen, mitä lapsille heidän junailemansa huostaanoton jälkeen tapahtuu.
Esim. kun lapseni laitonta huostaanottoa valmisteltiin, sossut maalailivat ihania kuvia laitoksen tarjoamasta intensiivihoidosta ja kyseisestä paikasta: "Ei sinne jouduta, vaan sinne päästään. Heillä on enemmän rahaa käytössä kuin muilla vastaavilla paikoilla ja se näkyy myös lasten hoidossa ja kaikessa, mitä lapsille siellä järjestetään. Tehdään ulkomaanmatkoja, järjestetään teatterikäyntejä ja vaikka mitä, mihin muilla paikoilla ei aina ole rahaa. He maksavt lapsen kaikki kustannukset, sinulle ei jää mitään.
MIkään noista väitteistä ei pitänyt paikkaansa. Sossun väärät tiedot olivat perustuneet pelkkään laitoksen ennakkomainontaan itsestään, jolla he infoavat sossua ja lääkäreitä muka hienoista palveluistaan. Lapsi oli ollut 2-3 kk laitoksessa, kun laitoksen oma lääkäri myönsi hoitovirheitä tapahtuneen lapsen kohtelussa. Yritin koko ajan saada sossuja edes käymään kerran laitoksessa, mutta heillä ei ollut aikaa ikinä. He odottivat laitoksen kutsua, mutta sitä useita lakeja rikkovalta laitokselta ei ikinä tullut. Kun sossu lähti viimein liikkeelle, hän oli erittäin tyytyväinen näkemäänsä. Vasta kun selvisi, mitä 9-v lapsi kertoi kohtelustaan perhetyöntekijöille, alkoi heidän tyytyväisyydestä loistanut naamansa vakavoitumaan.
Sossuilla ei ole siis todellista tietoa niistä paikoista, joihin he peruspalvelujakin korvaavissa huostaanotoissa lapsia lähettävät. Ja valvonta kuuluisi sosiaalitoimelle, mutta ei siihen ole mahdollisuuksia, siis mitään valvontaa ei ole. Lapsen kaltoinkohtelu oli kuitenkin niin törkeää, että sossu purki huostaanoton laitoksen rajusta vastustuksesta huolimatta. Lapsi sai jäädä kotiin, erittäin huonokuntoisena tosin, mutta on ollut kotona sieltä asti.
jatkaa toimintaansa, kuin mitään ikävää ei olisi ikinä tapahtunut. Intensiivihoitojen osastot ovat jatkuvasti täynnä lapsia, jotka sinne haalitaan peruspalvelujen puutteen takia tehdyillä laittomilla huostaanotoilla. Hoidolla väitetään korvattavan lasten puuttuvat sairaalapaikat ja terapiat, eikä lasten kohtelusta ole kukaan kiinnostunut. Laitos mainostaa hienoja hoitotuloksiaan, vaikka niitä ei kukaan ulkopuolinen ole ikinä tutkinut.
Eivät vanhemmat niin tyhmiä ole kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää väittämällä, miten vanhemmat eivät muka ymmärrä huostaanoton syitä, eivätkä laitoksen läpinäkyvän hoidon menetelmiä. Ei yhdenkään vanhemman tarvitse ymmärtää laitonta lapsen riistoa hyvästä kodistaan, ja ainakaan tuossa laitoksessa ei hoitoa ollut, vaikka he intensiivihoito-nimikkeen takia velottavatkin yhteiskunnalta suurinta mahdollista laitoshoidon vuorokausimaksua. Monet eivät saa mitään terapiaa 2-vuotisen hoidon aikana, ja niille harvoille, joille sitä tarjotaan, ovat terapiakäynnit 45 minuuttia kolmen viikon välein. Kyllä lapsi voi sellaisessa käydä kotoakin käsin.
Ala-arvoinen kohtelu ei kohdistu vain lapsiin, mutta myös vanhempiin, vaikka se nyt lienee huonoissa sijaishuollon paikoissa sääntö, eikä poikkeus. Sossut olivat myös järkyttyneitä kaikesta tapahtuneesta, mutta eivät kaikki sosiaalityöntekijät ole niin korkealla moraalilla varustettuja, että kohtelisivat asiakkaita inhimillisesti ja laskisivat lapsen kotiin vastaavassa tilanteessa. Ja heidän tietämättömyytensä laitoksen olosuhteista hämmentää minua vieläkin.
kaikilla osa-alueilla. Ja taas on telkkarissa kohta joku akka, joka valehtelee vakaumustaan "Meillä on HYVÄ ls-laki ja hyvä ls-järjestelmä"... Huoh.
Tuollaista väittävä ämmä ei ole tutustunut YHTEENKÄÄN tapaukseen a:sta ö:hön, kaikkeen materiaaliin, sossun salaisiin kansioihin, oikeudenkäyntipöytäkirjoihin, vanhempien hankkimisiin todistajalausuntoihin (joita ei huomioita oikeudessa, vaikka olisivat miten arvovaltaisia tahansa). Ilman mitään todellista tietoa jauhetaan paskaa, koska yksittäistapauksiin ei puututa.
Mitä hyvää, IHAN OIKEASTI, mitä hyvää siinä on?