Tässä jo kello neljän aikoihin yritän tuoreeltaan tallentaa tuntojani Prahasta, veikkei sekään tunnu niin kovin tärkeältä.
Väsynyt eikä sittenkään väsynyt. Ilalla tultuani kyllä fyysisesti väsyneenä suorastaan suoraan nukkumaan. Kuuden tunnin sikeän nukkumisen jälkeen heräsin virkeänä, joten nousin.
Praha....ajattelun sielu. Prahassa kävijältä ei mielestäni kysytä mitä näit, missä kävit, vaan mitä tunsit, mitä koit.
Se kaupunki vaan on. Se on henkisen voiman ja henkisen toivon vahva perusta, joka olemukseltaan. Tarvitsee vain kävellä pitkin katuja tai vain istua huoneessaan, niin aistii Prahan hengen.
Ei tarvitse tungeksia "nähtävyyksissä", koska joka talo, joka katu, joka silta, joka torni on nähtävyys.
Ihmisiän veisi tutustuminen, tai sekään ei riittäisi, tai vain päivän, joka sen tutukseen kokee. Ei materialismia, vaan henkeä, sielua.
Siellä kaikki vaan on. Tässä Euroopan, tai jopa maapallon ainutlaatuisimmassa kaupungissa.
Prahan ihmistäkin koetin tavoittaa katsellen tarkkaan vastaantulijoita. Ehkä hän vieläkin istuu mieluiten Kafkan kahvilan tai Sveikin atmosfäärissä, tupakansavuisissa oluttuvissa, joita on lukemattomia, vieri vieressä...kutsuen, tule sisään keskustelemaan.
Sain siis siemauksen Prahan hengestä...sielusta, se kaiketi matkani tarkoitukseksi olikin tarkoitettu, henkisen voiman haku, näinkin lyhyellä visiitillä.
Prahan talot, tornit, kirkot, sillat...sielun symbolit, joka ainoa näkemäni yksityiskohtaisuuksineen jäivät vahvoina mieleeni todisteena henkisen voiman tärkeydestä.
Kuinkahan olisin kokenut Prahan tulisieluisena nuorena vuosikymmeniä sitten, hyvin olisin sopinut tupakansavuisiin nurkkapöytiin väittelemään intohimoisesti elämän kysymyksistä...no miksei vieläkin.
Voi---voi, miten tyhjänpäiväiseltä tuntuukaan taas elämän arki elintasojuoksussa materialismin perässä..
Tällaisin aatoksin tässä aamun koittaessa.
Praha ei tarvitse ylisanoja, turhanpäiväistä sanoilla maalailua, sen kokee, jos kokee hän, joka saa kosketuksen Prahan sieluun.
Väsynyt eikä sittenkään väsynyt. Ilalla tultuani kyllä fyysisesti väsyneenä suorastaan suoraan nukkumaan. Kuuden tunnin sikeän nukkumisen jälkeen heräsin virkeänä, joten nousin.
Praha....ajattelun sielu. Prahassa kävijältä ei mielestäni kysytä mitä näit, missä kävit, vaan mitä tunsit, mitä koit.
Se kaupunki vaan on. Se on henkisen voiman ja henkisen toivon vahva perusta, joka olemukseltaan. Tarvitsee vain kävellä pitkin katuja tai vain istua huoneessaan, niin aistii Prahan hengen.
Ei tarvitse tungeksia "nähtävyyksissä", koska joka talo, joka katu, joka silta, joka torni on nähtävyys.
Ihmisiän veisi tutustuminen, tai sekään ei riittäisi, tai vain päivän, joka sen tutukseen kokee. Ei materialismia, vaan henkeä, sielua.
Siellä kaikki vaan on. Tässä Euroopan, tai jopa maapallon ainutlaatuisimmassa kaupungissa.
Prahan ihmistäkin koetin tavoittaa katsellen tarkkaan vastaantulijoita. Ehkä hän vieläkin istuu mieluiten Kafkan kahvilan tai Sveikin atmosfäärissä, tupakansavuisissa oluttuvissa, joita on lukemattomia, vieri vieressä...kutsuen, tule sisään keskustelemaan.
Sain siis siemauksen Prahan hengestä...sielusta, se kaiketi matkani tarkoitukseksi olikin tarkoitettu, henkisen voiman haku, näinkin lyhyellä visiitillä.
Prahan talot, tornit, kirkot, sillat...sielun symbolit, joka ainoa näkemäni yksityiskohtaisuuksineen jäivät vahvoina mieleeni todisteena henkisen voiman tärkeydestä.
Kuinkahan olisin kokenut Prahan tulisieluisena nuorena vuosikymmeniä sitten, hyvin olisin sopinut tupakansavuisiin nurkkapöytiin väittelemään intohimoisesti elämän kysymyksistä...no miksei vieläkin.
Voi---voi, miten tyhjänpäiväiseltä tuntuukaan taas elämän arki elintasojuoksussa materialismin perässä..
Tällaisin aatoksin tässä aamun koittaessa.
Praha ei tarvitse ylisanoja, turhanpäiväistä sanoilla maalailua, sen kokee, jos kokee hän, joka saa kosketuksen Prahan sieluun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tunnelmaa Prahan matkaltasi:) Illalla vilkkaan vierailupäivän päätteeksi luin kirjailija filosofi Eero Ojanen, jossa hän kirjoitta juuri tuosta kokemuksesta:
" Eikö ole hyvin luonteva ja järkevä asia, että paikalla, jossa ihminen on vaikkapa vuosituhansia asunut ja elänyt, on jokin aivan erikoinen, selittämätön tunnelmansa tai henkensä? Eikä tätä todellisuutta mitenkään kumoa, jos sen tuntee ihminen, jolla on herkkyyttä ja kiinnostusta juuri senkaltaisiin asioihin.
Sen kokeminen joissakin tietyissä paikoissa on niitä asoita, joille ei oikein löydy kieltä"
Ps. Hyvää jatkoa uusin voimavaroin:D
Ihan itsekkäästi itse nostin tään Praha-jutun esille, halusinpa nähdä vielä kerran, miten sen koin. Niin, liian lyhyt aika silloin Prahassa, ihmiset jäivät kokematta, sehän minulla tärkein peruste matkalle lähtiessäni.
Siis.....mitäpäs jos vielä....
Onko teillä joitain erikoispaikkoja, jotka olette kokeneet erityisen vahvasti ja paljon antavasti. Voihan sellainen olla vaikka ihan vain "nurkan takanakin." Olihan minullakin silloin Viro, johon tunsin suurta yhteenkuuluvaisuutta, varmasti sellaisellakin merkitystä elämänsä kulkuun.
Löysin upen kuvagallerian Prahasta, siinä oli mukana suurennusmahdollisuus ja sai tutkia yksityiskohtia rakennusten koristeita ym.
Kauniita todella näyttäviä rakennuksia kuin valtavia taidetöitä kultauksineen.
Siinä katsellessa mietin kuinka ennen olikaan rakentaminen taidetta ja koneita ei juurikaan ollut, kaikki ihmisvoimin oli tehtävä.
Kaupungin ikä on kunnioitettava ja vaikka siellä on ollut sotia ja muita konflikteja on rakennukset osattu korjata entiselleen.
Ihmiset kaduilla olivat todella kuin muurahaiset noiden talojen, linnojen ja palatsien läheisyydessä.
Joki antaa oman säväyksen kaupungille, tutumpi on Moldau kuin Tsekkilainen nimi.
Kauniisti olet Prahasta puhunut ja kaunis se onkin.