Vinkuu ja vetää

Mulla on nyt toinen urosrotikka, 1 vuotias ja vähän päälle. Edellinen 11-vuotias oli aivan erilainen persoona - ei ikinä maailmassa vinkunut, muutakuin nuorena poikana kun naapurilla oli juoksu. Sillon inisi muutaman kerran kun halus ulos päästä haistelemaan. Oli kiltti tapaus, sai vääntää vaikka solmuun, eikä poika paljoo siihen mitään sanonut. Tottelevainen ja kaikkien kanssa hyvin toimeen tuleva, tuttava- ja naapuripiirissä tunnettiin "maailman kilteimpänä rotikkana". Kaikin puolin luotettava lenkkikumppani, hulluja raivokoiria ohitettaessa sai hihna löysänä mennä hiljaa ja ylväästi ohi, ei lähtenyt leikkiin mukaan, ehkä tosi harvoin nosti vähän irokeesia pystyyn ja murahti, mutta ei mitään pelkoa kiskomisesta.

Nyt sitten, arvon herramme 1 v. Kiltti sekin, ei siis ole kysymys aggressiivisuudesta, kaikille avoin, vähän ehkä liiankin? Lenkillä jotenkin yli-innostuu kaikista koirista ja ihmisistä, jotka sille vähääkää antaa huomiota: Vinkuu jo kilsan päästä, vetää hieman ja pyrkii useasti luokse. Joskus harvoin ohittaminen sujuu vetämättä ja hihna löysällä mutta sillonkin vinkuu ku hullu. On saanut tutustua pienestä pitäen muihin koiriin, sillä on tietyt leikkikaverit, joiden kans leikkii hyvin, ja sitten taas on opetettu myös että ohittaessa mennään vaan ohikin. Hyvin sosiaalinen tapaus ja tosi positiivisesti siis (ainakin vielä?) tapaa muita, mutta on se vaan niin ärsyttävää toi vetäminen ja vinkuminen. Vetäminen pysyy suht pienenä, eli saan kyllä sen pienenäkin naisena ihan kuriin, mutta ärsyttää se pienikin.
Sitten tämä vinkuu ja "vaatii" myös kotona. Jos on nälkä, jos on tylsää. Aamuisin varsinkin vinkumista esiintyy. Koiran kanssa käydään joka päivä vähintään metsässä juoksentelemassa, jota rakastaa yli kaiken, saa juosta vapaana ja leikkiä, on frisbee juttuja, pallo, keppi, ym. leikkejä ja sisällä keksitään älyllisiä ratkaisutehtäviä sille, välillä pyörälenkki, muiden koirien tapaamista jne. Eli ei pitäs olla liikunnan ja tekemisen puutetta - paitsi tietty pitkät työpäivät yksin kotona.

Millasia rotikoita teillä on, ovatko hiljasia vai vinkuja? En oo tajunnu että rotikkakin näin paljon vinkuu? En jotenkin ajatellu sitä sen luonteenominaisuuteen... tietty kokemusta vain yhdestä edellisestä.

ja miten sais ton yli-innostuneisuuden talttumaan ja vetämisen / vinkumisen pois ohittaessa? Ite pyrin oleen rauhallinen ja päättäväinen, eikä ruveta riuhtoon remmiä tai muuta. Joskus menee hyvinkin. Ei olla käyty missään koulutuksissa, auttaisko se?