Meillä on siis yhteensä 4 lasta (2 miehen 1 minun ja 1 yhteinen) nämä miehen lapset sairastavat adhd:ta ja tämän takia tapaavat psykiatreja usein. nyt kumpikin näistä lapsista on alkaneet puhua lääkäreille ja hoitajille kuinka minä ja äidin uusi mies pahoinpitelemme heitä ja harkitsivat poliisitutkinnan aloittamista tämän johdosta.
Minä en todellakaan ole pahoinpidellyt miehen lapsia, en omia lapsia, en ketään, ja kaikkia yrittänyt parhaani mukaan kohdella samalla tavalla ja silti joka kerta kun minä kiellän ja lasten isä ei ole näkemässä miehen lapset juoksevat isänsä luokse huutaen että minä satutin ja jos isä on se joka komentaa samalla tavalla (ottaa kädestä kiinni ja ohjaa eteensä istumaan keskustelemaan tapahtuneista) niin kaikki on ok lasten mielestä. eli minusta ainakin tuntuu että lapset yrittää päästä minusta eroon keinoja kaihtamatta.
olemme olleet uusperhe jo 4 vuotta ja aika ei nähtävästi auta. muistan kun ensimmäisen kerran olin mieheni luona yötä hänen lastensa ollessa sielä kyseli vanhempi poika jatkuvasti "miksi noi on täälä, miksi ne ei voi mennä pois" :( ja hän oli silloin vasta 3 vuotias...
Ahdistaa.....
Minä en todellakaan ole pahoinpidellyt miehen lapsia, en omia lapsia, en ketään, ja kaikkia yrittänyt parhaani mukaan kohdella samalla tavalla ja silti joka kerta kun minä kiellän ja lasten isä ei ole näkemässä miehen lapset juoksevat isänsä luokse huutaen että minä satutin ja jos isä on se joka komentaa samalla tavalla (ottaa kädestä kiinni ja ohjaa eteensä istumaan keskustelemaan tapahtuneista) niin kaikki on ok lasten mielestä. eli minusta ainakin tuntuu että lapset yrittää päästä minusta eroon keinoja kaihtamatta.
olemme olleet uusperhe jo 4 vuotta ja aika ei nähtävästi auta. muistan kun ensimmäisen kerran olin mieheni luona yötä hänen lastensa ollessa sielä kyseli vanhempi poika jatkuvasti "miksi noi on täälä, miksi ne ei voi mennä pois" :( ja hän oli silloin vasta 3 vuotias...
Ahdistaa.....
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei ADHD ei mikään syy juosta psykiatrilla.....jos keksit valheita koita keksiä edes parempia.
Valheita.. joopas.. kiitos vaan.. molemmilla ADHD diaknosoitu vasta tänävuonna ja nuorempi ravaa sielä sen takia että saa apua raivokohtauksien hallintaan ja oman minäkuvansa parantamiseen ja vanhemmalle aloitetaan nyt lääkitys tarkkaavaisuushäiriön takia. jos lapsi pääsee kunnan tukemaan kuntoutukseen niin pitäisikö se jättää käyttämättä vain koska sinun mielestäsi sellainen ei ole syy saada apua? ja tällä kirjoituksella en hae mitään säälipisteitä tai toitotusta siitä että mieheni lapsissa olisi jotain vikaa vaan kuvittelin että tämän tunteen jakaminen auttaisi jotenkin asiaa mutta ehkä mä pidän jatkossa nämä tunteet vain omana tietonani :( kiitos vain kannustavista sanoista.
Minäkin kummastelin aloituksessasi tuota ravaamista psykiatrin luona. Yleensä diagnoosin saaneet lapset eivät käy psykologin luona vaan heitä hoidetaan muunlaisissa terapioissa. Kuntoutusta ei missään nimessä pidä jättää käyttämättä vaan lapsille on otettava vastaan kaikki mahdollinen apu jota on tarjolla. ADHD on sen verran rankka diagnoosi ja koskaan ei saa liikaa apua sen tiimoilta.
Eiköhän asiantuntijat osaa "lukea" lapsia sillä aika moni lapsi kokee pahoinpitelyksi ihan pienenkin kiinni pitämisen ja tekojen rajoittamisen. Ja varsinkin silloin jos sen tekee henkilö joka ei ihan juuri sillä hetkellä ole lapsen suosiossa. Neuvoja en osaa antaa mutta päivä kerrallaan ja ehkä jonain päivänä tilanne helpottaa.
Sinä olet todellakin nyt puun ja kuoren välissä ja valitettavasti se ei varmaan ihan heti muutu, kun on kestänyt näinkin kauan. Juttuasi lukiessasi, tuli mieleeni, että aika yleinen syy siihen, että tuon ikäiset alkavat pitää uusia kumppaneita ilkeinä ja pahoinpiteliöinä yms on siinä, että heidän omat vanhempansa ovat nostaneet kätensä pystyyn, eivätkä enää jaksa, viitsi tai halua puuttua lastensa tekemiseen vaan jättävät järjestyksen pitämisen uusille kummaneilleen. Koska ADHD ei tee lapsista sinänsä ilkeitä tai muuta kuin vilkkaita, heidän kanssaan on oltava erityisen tiukkoja, jotta tilanne ei kokonaan karkaa käsistä lasten kasvaessa. Nyt suosittelenkin, että keskustelet miehesi kanssa siitä, että koet jatkuvan järjestysen pitämisen raskaaksi ja että hänen olisi otettava siitä enemmän vastuuta omien lapsiensa kohdalla. Muuten lapset pyörittävät sinua ulkopuolisena ja muut alkavat syytella sinua.. jos oma vanhempi antaa tehdä mitä vaan ja uusiovanhempi pitää järkevää järjestystä, jota tarvitaan neljän lapsen kanssa ehdottomasti, lapset oppivat äkkiä käyttämään tätä hyväkeen.. eli laatimaan tiukkoja sääntöjä, ensin vanhempien kesken ja sitten myös muut siis yli kolmevuotiaat mukaan sopimaan niistä.. usko pois se auttaa jos jaksatte sitä noudattaa pari kuukautta. Kuri alkaa pysyä paremmin ja joudut harvemmin hankaliin tilanteisiin. Suurin ongelmasi on se, että jos miehesi ei hyväksy, että tälläinen ongelma on olemassa ja jatkaa entisellä linjallaan. Jos lapset taas juoksevat valittamaan isälleen, niin hänen on ilmoitettava, että lapset olivat tuhmia ja määrättävä rangaistus kun eivät totelleet sinua. Rangaistuksina toimivat hyvin mm tietokonepelien kieltäminen päiväksi.. karkkipäivän peruutus jne.. jos ei yksi päivä riitä niitä voi kertyä.. mutta rangaistuksesta on myös pidettävä kiinni.. jos pelien pelaaminen on kielletty takavarikoi pelit, jotta homma varmasti pitää.. nimimerkillä nettiboxin kanssa töihin usein lähtenyt.. muista.. älä anna lasten terrorisoida.. adhd ei oikeuta siihen...
tätä se voi olla kauheimmillaan. Ja enpä ihmettelisi,jos lasten äitikin ruokkisi tätä puppua.
Oli tai ei,niin lasten on silti paha olla. Heidän persoonansa on kasvanut jo jonkin verran vinoon,johon tarvittaisiin jämäkkää kasvatusta.
Lapset kärsivät uusperheydestänne,jotain on vinossa äidin luona tai teillä. Ehkä lapset eivät osaa kertoa tunteistaan,isän menetyksen pelosta sanoin.
Adhd ei ole lasten ongelma tässä vaan vinoutunut mieli,joka ei kuulu adhdn oireistoon.
avokkini pojalle tuli adhd-diagnoosi eron jälkeen.Äitsykkä otti heti uuden ukkelin ja poika kapinoi.Uusioperhe kun moitti pojalle kuinka huono oma isi oli.Jopa ex-anoppi kehui kuinka kakaroilla on nyt HYVÄ uusi isi.Tiedän kuitenkin että tuo uusioperhe NÄYTTELEE onnellista vaikka kohta toinen toimittaa eropapereita raastupaan.
adhd:han ei ole psykiatrinen sairaus, jonka vanhempien ero aiheuttaa, vaikka toki kriisit voi sen oireilun laukaista...
Tuntuu vähän kurjalta tuo vihjailu, että ero olisi aiheuttanut sairauden! Ehkä oireilu alkoi silloin pahemmin ja asiaa alettiin tutkia tarkemmin, mikä on vain hyvä asia!
Mutta uskon, että kriiseissään tuskastelevia lapsia diagnosoidaan vähän turhankin usein käytöhäiriöisiksi, adhd:ksi tmv, vaikka he vain koittavat saada huomiota muutosten keskellä!
Ja pojalle tietenkin kurja, jos isäehdokkaat useinkin vaihtuvat tuossa perheessä.
pojalla todettiin adhd eron jälkeen,mutta ihmekö tuo.Uusio-isukki kun antaa 5 min. aikaa poistua näköpiiristä ja uusio-isin poika pääsee arestiin uusio-mamman makkariin.O MAT MUKULAT LAITETAAN AUTOTALLIIN TAI ROMUA TÄYNNÄ OLEVAAN SAUNAAAN.Tässäpä etäisi ei voi muuta kuin yrittää rauhoitella itseään.Oman isin poika käy nyt psykologilla ja odotellaan mitä tuleman pitää.
Lissun provo taas, älkää nyt hitossa uskoko moista soopaa.
Johan sen näkee kirjoitusasusta että älykyysosamäärä on pahasti pakkasen puolella.
taas asialla.Ei usko kenenkään asioihin vaan kaikki on provoa.Hakeudu hyvä idiootti hoitoon.
sinä lehmä paska.
Sä häiriköit täällä vuodesta toiseen.
Mahtaa elämäsi olla todella syvältä.
siltä, että lapset kärsivät perhetilanteestanne.
Uusperhe on monelle lapselle kova paikka. Kolmevuotiaskin sen jo ymmärsi.
Enemmän kehtaisin väittää että lasten kotona (äidin luona) on asiat huonommin kuin meillä, lasten äiti käy lasten olemassaolon aikana läpi jo toista avioeroa ja uskoisin että tämäkin on saanut lasten päät hyvin sekaisin.
Meillä rangaistaan kaikkia lapsia tekemisistään samalla tavalla (kotiarestia, pelikieltoa tai jäähyä) miehen keskimmäin saa yleensä eniten huomiota pahaa tehneenä koska alkaa kamala raivoominen sillä hetkellä kun hänelle määrää rangaistuksen, mitä ikinä kädessä onkaan se lentää joko kattoon, ikkunaan tai ihan mihin vaan ja lapsen rauhotteluun kuluu useampi minuutti ennen kuin lapseen saa mitään keskusteluyhteyttä. ja kyllä mieskin meillä jakaa rangaistuksia samoin kuin minäkin mutta yleensä se joka on lähinnä tilannetta/nähnyt tilanteen myös ratkaisee sen. jostain kumman syystä se usein miten olen minä.
lasten äidin kanssa minulla on paremmat välit kuin miehellä joten sopimukset seuraavista tapaamisista ja lomista yms keskustelen minä lasten äidin kanssa. joista tietenkin keskustelen myös miehen kanssa. ja usein lasten äiti soittaa minulle ensin lasten asioista ja sitten vasta miehelle...