Minulla on hirveän huono itsetunto. Tuntuu, että jään koko loppuiäkseni tyttöystävää vaille. Kaikki ne harvat kerrat jolloin olen ihastunut, joka kerta minut on torjuttu. Onko vika ulkonäössäni vai missä, mutta asia rassaa kovasti. Sosiaaliset taitoni eivät ole hyvät ja uusiin ihmisiin tutustuminen on todella vaikeaa.
Auttakaa!
15v poika
81172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mis sä asut?
Niin, Kuopiossa Petosella.
Mulla taitaa olla aika lailla sama tilanne ku sulla. Sen takia mä en ehkä osaakaan oikein auttaa sua, mut koita vaan kerätä rohkeutta ja yrittää! Kyllä sä vielä jonkun tyttöystävän löydät!
Ei mullakaan oo poikaystävää, ja kaikki "jutut" mitä on joskus ollu poikien kaa, taitaa jäädä tonne ala-asteen aikoihin. Kyllä mulla on nykyään poikia kavereina vaikka kuinka paljon, mutta siihen se sit jääkin. Oikeestaan suurin osa mun kavereista on poikia, ja suurin osa niistä on kyllä mun tosi hyviä kavereita, voisinpa sanoa, että melkeinpä parhaita kavereita. Ainoastaan mun kaikista paras kaveri on tyttö, mutta muuten mulla ei tyttökavereita paljoo edes oo.
Mä "joudun" (ton vois lukee saan) harrastukseni parissa olemaan paljon poikien kaa. Sieltä mä melkein ne kaikki mun poikaKAVERIT oonkin saanu, ja se mikä siinä on huonoo, on että ne asuu ympäri Suomee, enkä mä nää niitä ku pari kertaa kuussa tän harrastuksen parissa. Tosin kyllä mä siellä välillä tutustun myös uusiin ihmisiin, joten ei mulla ihan huonot lähtökohdat oo. Se vaan, että ne kaikki jutut jää kaveruuteen. Toisaalta se voi olla ihan hyvä niin...
Vähän yli puoltoista vuotta sitten mä tutustuin kunnolla kahteen poikaan tän harrastuksen parissa. Nää pojat on kavereita keskenään. Toisesta niistä mä olin ollu kiinnostunu jo vuosia. No, sen tutustumisen jälkeen me alettiin tekstailla näiden molempien poikien kaa. Toista näistä pojista mä oon pitäny koko ajan pelkästään hyvänä kaverina, mutta siitä toisesta mä oon edelleen kiinnostunu.
Sillon tekstailun alussa mä kerroinkin sille mun ihastukselle, että oon kiinnostunu siitä muutenkin ku kaverina, ollu jo pitkään. Koko ajan siitä tutustumisesta lähtien mä oon elätelly toiveita, että se olis kiinnostunu musta tai kiinnostuis. Mutta ei se siltä vaikuta, enkä mä usko että se tulee koskaan kiinnostumaankaan. =( Jossain vaiheessa mä kysyin siltä, että kiinnostaisko sitä alkaa seurustelemaan, mutta siihen se sano että ois ehkä parempi ettei alettais, kun on tuota välimatkaa sen verran paljon. En sitten tiiä et oliko se ihan oikee syy, mut niin se on useesti sanonu.
Niin se on vähän käyny mullekin, että aina kun mä oon johonkin poikaan ihastunu, niin mut on torjuttu. Enkä mä edes osaa sanoo mistä se johtuu. Mä en ehkä oo ulkonäöltäni mikään kauneusihanne, tai mistä mä tiiän, on mua monesti sanottu kauniikskin. Mä en myöskään oo lihava, ja oon urheilullinen. En juo enkä polta, pärjään koulussa ja sitä rataa, joten en oikein tiiä missä se vika on. Tai no tietysti jos rupeis juomaan, niin tutustuis helpommin uusiin ihmisiin, mutta en mä sen takia aio alkaa ryyppäämään.
Tosin kyllä mä tiiän, että jotkut on musta ollu kiinnostunu tässä lähiaikoinakin, mutta aina ne on sellasia kenestä mä en oo kiinnostunu. No, ehkä minussa sit vaan on jotain sellasta, minkä takia pojat ei kiinnostunu musta tai ei uskalla kertoo sitä. Tai no itse asiassa nyt ku mä alan tarkemmin miettimään, niin kyllä mä pari sellasta juttua tiiänkin. Ensinnäkin, mä oon aika pitkä, ja sen tiiän, että joitakin poikia häiritsee se. Toinen juttu on varmaan se, että mä oon menestyny tässä mun harrastuksessa myös tuolla ulkomaisissa kisoissa, ja se on yks syy, että jotkut ei kiinnostu musta. Jotkut on sen myöntänykin, että ne on mulle tavallaan kateellisia, tuntee itsensä huonommiks ku mä. =(
Enkä mä enää oikein edes uskalla kertoo kenellekään olevani kiinnostunu, koska aattelen että mut torjuttais kuitenkin. Joten ei kai tässä auta muu kun odottaa, onhan mulla vielä aikaa.
No, tässä vähän mun tarinaa. Sori, etten oikein pystyny sua auttamaan, mutta kirjoitinpahan nyt, niin sain samalla purettua vähän omia ajatuksia...
Tsemppiä!! =)
Olet vasta 15. Suomalaisen keski-ikä taisi olla jotain 70 vuotta. :)
Kyllä minä sen tiedän, että aikaahan vielä on. Tuntuu vain pahalta, kun näkee ikäisiään koulun käytävällä suutelemassa. No, toiset pystyvät ja toiset eivät.
okei, saa nauraa, mä oon miljoona vuotta liian nuori seurustelemaan, mutta onpahan nyt vaan asia, joka vaivaa...
Mä oon ihan normaali, sosiaalinen ja kaikkea, mutta silti kukaan ei tunnu osoittavan edes minkäänlista kiinnostusta... Mulla ei oo ikinä edes ollut poikaystävää, ei ala-astella, ei tarhassa (okei, siellä ne taitaa olla lähinnä vitsejä) eikä missään! Suurimmalla osalla kaikista mun tuntemista ihmistä on ollut tai on, tai niille, joilla ei ole ollut eikä ole, niin heistä sitten kaikki on niin kiinostuneita... Poikakavereita kyllä löytyy, mutta ei se oo sama asia. Mä en yksinkertaisesti ymmärrä, mitä vikaa mussa on! Oonko mä vaan luonnostani niin tyhmä, ettei kukaan voi edes hiukan innostua...?! En mä oo edes mikään hihhuli, ikäissäni en oo alkoholii juonu, polttanu yms...
Moikka!!
Älä huolehdi, olin itsekin sinun iässäsi samassa tilanteessa. Tapasin viime kesänä aivan ihanan kundin ja olemme olleet yhdessä kohta vuoden :-) itsetuntoni on parantunut ja meillä menee hyvin. tsemppii sulle!
Moi :)
Ei sulla oo mitään hätää :) kyllä kai säki joskus löydät jonkun ;) itsetunto paranee kyllä jos alat seurustelemaan. Sosiaalisten taitojen puute hankaloittaa tietysti asioita, mutta älä anna sen vaikuttaa! Puhu asiasta vaikka jonkun kaverin kaa. Aurinkoista kesää sulle :)