Tein kukkaa lasista vain,
ei tahtonut syntyä se.
Siihen muotoja, värejä hain,
oli kaikki vääriä ne.
Silloin muistin unohdetun.
- Kuvat kauniit ja vaikeat;
värit kotiseutuni mun.
Tuli muistot niin haikeat.
Meni orpoon lapsuuteen
ja ikilämpöään kesien,
kukkien tuoksuun ainaiseen
ja liplatukseen vesien.
Nyt tahdoin tehdä kuvan;
vain yhden kukan, sinisen.
Ja siitä heijastuvan
kivun ja ilon lapsuuden.
ei tahtonut syntyä se.
Siihen muotoja, värejä hain,
oli kaikki vääriä ne.
Silloin muistin unohdetun.
- Kuvat kauniit ja vaikeat;
värit kotiseutuni mun.
Tuli muistot niin haikeat.
Meni orpoon lapsuuteen
ja ikilämpöään kesien,
kukkien tuoksuun ainaiseen
ja liplatukseen vesien.
Nyt tahdoin tehdä kuvan;
vain yhden kukan, sinisen.
Ja siitä heijastuvan
kivun ja ilon lapsuuden.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Koetusta, eletystä, sieltä ammennetaan -
sieltä kaksin käsin, mistä ollaan rakennettu!.. :)
Arastelin vähän laittaa tällaista tekelettä, mutta eihän tällä voi paljon menettääkään.
Totta on se mitä viisaasti sanoit, siitä ammennetaan, mistä on rakennettu. Ja lapsuudesta ihmeen paljon. Joskus luin väitteen, jokin tutkimus kai, että ihmisen subjektiivisen ajan kulumisen kokemuksen perusteella laskien, ihminen on kahdeksanvuotiaana elämänsä puolivälissä. Ehkäpä on niin. Niin pitkiä ovat pienen lapsen minuutit saati tunnit. Päivän saati viikon odotus on jo ihan kestämätöntä. Siksi lapsen muistoihinkin mahtuu niin paljon säilyvää ja tärkeää. Luultavasti kaikilla on samanlaisia muistoja, kokemuksia lapsuudesta, onnellisia ja surullisia, hyviä ja pahoja, säilyviä yhtäkaikki.
Runosi on suloinen, mutta miten ahdistuinkaan, kun huomasin,
ettei hyviä muistoja juuri ole. Tai ne peittyvät huonojen alle.
Kunpa sinua auttaisi sinisen kukan teko, saisin siitä lohtua!
Ei kai runo niin surullinen, ollut? Ei ainakaan ollut tarkoitus, vaikka ainahan kaikkien lapsuudessa on mukana surullisiakin asioita, joita sitten lapsen mieli ja muistot muuttavat paremmiksi. Muistot kultaa aurinkoinen kesäpäivä ja sudenkorennon tai perhosen kauneus.
Kaiken kauniin tekeminen tekeminen antaa iloa ja mielenrauhaa, myös sinisen kukan.
- Kiitos sinulle ystäväni!
Aivan ihana sininen " väkerrys" lapsuuden lasinen kukka, tuli oma lapsuus mieleen, kummasti muistaa vain ihanat kukka niityt ja kohisevat veet, leikit lapsuuden.
Sinulla paljon kauniita runoa, usein olen nauttinu lukuhetkestä,
Mukava kun pidit väkeryksestäni. Ilahduttaa jos ne ovat tuottaneet iloa. Omaksi ja muiden iloksihan niitä tekee, kirjoittaa. Jos joskus jokin onkin surullinen, se silti voi omalla tavallaan lievittää surua, toivon.
- Useimmiten lapsuuden leikkien muisteleminen tuo hyvän mielen, vaikkei kenenkään lapsuus ole ollut kivuton.
Kiitos sinulle kommentistasi!
Hei ! Tulin pitkästä aikaa lueskelemaan ja silmiini osui tämä kaunis, loppusoinnullinen !
Olet taitava luomaan sanoillasi tunnelman runoihisi, tähänkin !
Kiitän lukunautinnosta ! :)
Mukavaa, että poikkesit! Ja sinun kommenttisi on aina kunnia ja ilo, varsinkin kun löydät jotain positiivista sanottavaa. - Vähemmän niitä loppusoinnullisia runoja täällä näkee, niin että ehkäpä joku sellainenkin väliin mahtuu. Itsekin kirjoitan mitä milloinkin runo itse tuntuu vaativan. Jokin runo lähtee itsestään syntymään mitallisena, jokin toinen jollain muulla tavoin Kalevalamittaista en kyllä ole vielä kokeillut ja murrerunoakin arkailin yrittää kauan, kun en mitään murretta täysin hallitse. Kiitos sinulle viestistäsi!