mitä tekisin nyt?

Kurjaa, mutta ajattele, että toisilla voi mennä PALJON huonommin, vaikka ei toi olekaan mikään mukava juttu... En haluaisi olla mikään "Afrikassa ihmiset näkee nälkää ja kuolee" tyyppi, mut sanonpahan vaan että jossain menee ihan sika paljon huonommin, joillain ei ole edes ystäviä, joille riidellä... ja yksinäisyys on kamalaa... (en puhu nyt itsestäni, vaan otan ihan yleisesti kantaa)

Yksin oleminen voi olla itseasiassa tosi kivaa ja tarpeellista. Mä olen tähän mennessä viettänyt koko elämäni suureksi osaksi yksikseni. Mulla ei koksaan ole oikein ollut kavereita. Yksi syy on kyllä varmastikin se, että mä en ole kestänyt muita, enkä antanut niitten koskea tavaroihini. Enkä mä ole oikein vieläkään päässyt eroon siitä "minä yksin olen aina oikeassa"-asenteesta. Mutta kun... minähän olen!:P

NeitiSnape kirjoitti:

Yksin oleminen voi olla itseasiassa tosi kivaa ja tarpeellista. Mä olen tähän mennessä viettänyt koko elämäni suureksi osaksi yksikseni. Mulla ei koksaan ole oikein ollut kavereita. Yksi syy on kyllä varmastikin se, että mä en ole kestänyt muita, enkä antanut niitten koskea tavaroihini. Enkä mä ole oikein vieläkään päässyt eroon siitä "minä yksin olen aina oikeassa"-asenteesta. Mutta kun... minähän olen!:P

Heh. Mä vaan viihdyn hyvin yksinäni. Joskus on kiva jos on pari kaveria mukana, mutta ei mielummin enempää ku kaks. Ja muutenki oon mielelläni yksin. Nykyään teinit on aivan liian riippuvaisia seurasta.

Pat Bateman kirjoitti:

Heh. Mä vaan viihdyn hyvin yksinäni. Joskus on kiva jos on pari kaveria mukana, mutta ei mielummin enempää ku kaks. Ja muutenki oon mielelläni yksin. Nykyään teinit on aivan liian riippuvaisia seurasta.

Niin viihdyn mäkin. Olen paljon älykkäämpää ja vaativampaa seuraa kuin ykskään mun tuntemani nuori tästä kaupungista. (Rakastan itseäni, juu, juu, katsokaa kaikki minua!:P) Ja olen samaa mieltä, nuoret tai teinit, miten vaan, on nykyään liian riippuvaisia seurasta. On heikkoutta, jos ei pärjää hetkeäkään yksin. Koulussakin kaikki tarttee "henkivartijan" mukaan, että pääsevät vessaan asti. Mä olisin mieluummin vaikka koko ajan yksikseni kuin hilluisin tampioiden seassa kuuntelemassa juttuja naapuriluokan pipopäästä, jolla on mukamas hyvä perse (Argh!), mutta ei vaan kehtaa mennä yksin syömään ja istuksia aina yksin jossain, ja jotenkin sitä vaan alkaa kaipaamaan juttukaveria, oli se sitten vaikka miten ärsyttävä selittäjä. Mutta sitten taas pystyn heittämään vaikka kuinka paljon vitsiä isommalle porukalle, enkä mä oikein tiedä onko kyse siitä, että mä en sopis tai pääsis johonkin porukkaan. Mä en vaan tavallaan halua sinne, vaikken halua yksinkään olla.

NeitiSnape kirjoitti:

Niin viihdyn mäkin. Olen paljon älykkäämpää ja vaativampaa seuraa kuin ykskään mun tuntemani nuori tästä kaupungista. (Rakastan itseäni, juu, juu, katsokaa kaikki minua!:P) Ja olen samaa mieltä, nuoret tai teinit, miten vaan, on nykyään liian riippuvaisia seurasta. On heikkoutta, jos ei pärjää hetkeäkään yksin. Koulussakin kaikki tarttee "henkivartijan" mukaan, että pääsevät vessaan asti. Mä olisin mieluummin vaikka koko ajan yksikseni kuin hilluisin tampioiden seassa kuuntelemassa juttuja naapuriluokan pipopäästä, jolla on mukamas hyvä perse (Argh!), mutta ei vaan kehtaa mennä yksin syömään ja istuksia aina yksin jossain, ja jotenkin sitä vaan alkaa kaipaamaan juttukaveria, oli se sitten vaikka miten ärsyttävä selittäjä. Mutta sitten taas pystyn heittämään vaikka kuinka paljon vitsiä isommalle porukalle, enkä mä oikein tiedä onko kyse siitä, että mä en sopis tai pääsis johonkin porukkaan. Mä en vaan tavallaan halua sinne, vaikken halua yksinkään olla.

En tiedä, minkä ikänen tarkkaan oot, mutta voin kertoa, että yläasteen (tai viimeistään lukion) jälkeen helpottaa. Yläasteella voi helposti oikeasti olla niin, ettei ole oikein samanhenkisiä ihmisiä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä ollenkaan ole eli ei kannata vielä rakennella ihan lopullisesti sitä yksinäisyyden tornia. Mulle ainakin lukiossa oli ihana helpotus huomata, että en ollutkaan niin järjettömän fiksu kuin olin yläasteella erehtynyt luulemaan :)

Anni kirjoitti:

En tiedä, minkä ikänen tarkkaan oot, mutta voin kertoa, että yläasteen (tai viimeistään lukion) jälkeen helpottaa. Yläasteella voi helposti oikeasti olla niin, ettei ole oikein samanhenkisiä ihmisiä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä ollenkaan ole eli ei kannata vielä rakennella ihan lopullisesti sitä yksinäisyyden tornia. Mulle ainakin lukiossa oli ihana helpotus huomata, että en ollutkaan niin järjettömän fiksu kuin olin yläasteella erehtynyt luulemaan :)

Mutta mä en halua huomata olevani yhtään tyhmempi! Mulle on puhuttu niin paljon siitä, että mun ei pitäis ajatella olevani muita parempi, mutta iskä vaan nauraa mulle tässä vaiheessa... Mutta ei, en mä oikeesti ainakaan kohtele ketään mitenkään alempiarvosesti ja mua ärsyttää kauheesti, jos jostakusta puhutaan pahaa selän takana tai pidetään itseä niin paljon parempana, ettei toiselle voi edes puhua. Se vika on varsinkin koulumaailmassa. Mutta en mä halua tosiaankaan rakentaa itselleni yksinäisyyden tornia, pakko jossain on joku olla, ja onkin. Harmi vaan, että ne ihmiset on jossain ihan muualla kuin meidän koulussa.

NeitiSnape kirjoitti:

Mutta mä en halua huomata olevani yhtään tyhmempi! Mulle on puhuttu niin paljon siitä, että mun ei pitäis ajatella olevani muita parempi, mutta iskä vaan nauraa mulle tässä vaiheessa... Mutta ei, en mä oikeesti ainakaan kohtele ketään mitenkään alempiarvosesti ja mua ärsyttää kauheesti, jos jostakusta puhutaan pahaa selän takana tai pidetään itseä niin paljon parempana, ettei toiselle voi edes puhua. Se vika on varsinkin koulumaailmassa. Mutta en mä halua tosiaankaan rakentaa itselleni yksinäisyyden tornia, pakko jossain on joku olla, ja onkin. Harmi vaan, että ne ihmiset on jossain ihan muualla kuin meidän koulussa.

Mä tarkoitin sitä, että kun ihmiset ympärillä on myös fiksuja, on tavallisempi olo. Joo, ne ihmiset on todellakin olemassa.

Toi on kyllä ärsyttävää, että ihmisten ei anneta olla lahjakkaita rauhassa vaan syytetään ylemmyydentunnosta...

Anni kirjoitti:

Mä tarkoitin sitä, että kun ihmiset ympärillä on myös fiksuja, on tavallisempi olo. Joo, ne ihmiset on todellakin olemassa.

Toi on kyllä ärsyttävää, että ihmisten ei anneta olla lahjakkaita rauhassa vaan syytetään ylemmyydentunnosta...

Tietenkin, joo, tottakai varmasti on turvallisempi fiilis. Mä kyllä meinasin puoliks vitsillä. Mutta mä tiedän, että niitäkin ihmisiä on. Ja onneks mulla on netti. Täältä on löytynyt ihania ihmisiä.:)