Pylsy eli pylssy on herkullista lihahakkelusta, joka on tavallisesti tehty sisäelimistä, sian kamarasta ja muista osista, joita ei syödä sellaisenaan. Meillä ei enää juuri mistään pylsyä saa. 1960-luvun lopulla kerrottiin Forssassa valmistettavan "kolmensormenlihaa", pylsyä, joka piti viedä kotiin kastikkeen raaka-aineeksi, mutta joka maistui niin hyvältä, että se syötiin jo kotimatkalla suoraan paketista kolmella sormella. Emme ole maistaneet, mutta kunhan Forssaan vie matka, niin eiköhän kysellä. Jonkun lehden toimittaja oli kerran kysynyt valmistajalta, onko totta, että pylsyyn pannaan jopa sian korvat. Valmistaja oli kauhuissaan kieltänyt huhun – ihan turhaan, sillä ovathan sian korvat muualla Euroopassa arvostettua herkkua, jotka tietenkin on kautta aikojen meilläkin pantu pylsyyn, jollei ole sellaisenaan syöty. Suomalaiset ovat näissä asioissa vähän omituisia. Koko makkarakulttuuri (jos oikeaa sellaista on meillä koskaan ollutkaan) on mennyt vinoon hienostelevien kansalaisten takia. Mutta tästä enemmän erikoistiedostossa makkara.
Ruotsissa myydään yhä vielä pylsyä, ruotsiksi pölsa. Olemme joskus tuoneet sitä tuliaisena. Lihajätti Scan pakkaa sitä muovipötköön, josta hakkelus kuumennetaan vesitilkan kanssa kattilassa ja tarjotaan kastikkeena keitetyn perunan, punajuurien ja ruskistetun *sipulin kanssa. Tavaraseloste sanoo rehellisesti, että valmistusaineet ovat naudan keuhkot, ohraryynit, naudan jänteet, sian kamara, naudan sydän, naudan tali, sianmaksa ja sipuli. Mausteina on suolaa ja nitriittiä. Tuollaisen listan kun panisi suomalaisen tuotteen kylkeen niin ei varmaan kukaan ostaisi, niin nirsoja me olemme. Mutta pylsy on hyvää, sen maku on melkein sama kuin niillä lapsuuteni ryynimakkaroilla, joita jokunen tehdas onneksi meillä vielä tekee. Niille olen nostalgisesti antanut oikein oman hakusanan tässä teoksessa.
Kansallisen ruokakulttuurin kannalta voisi pylsy olla eräänlainen halpa muunnos skotlantilaisten kansallisruoasta nimeltään haggis, joka syödään säkkipillinsoiton ja mallasviskin säestyksellä. Suomalainen maksalaatikko, Ruotsissa nimeltään korvkaka, on myös tyyliltään lähellä pylsyä, joskin haggiksen tapaan kalliimmista aineksista tehty.
Ruotsin sana pölsa tarkoittaa joko juuri samaa asiaa kuin pylsy meillä, tai sitten pylsyllä täytettyä makkaraa. Tanskassa ja Norjassa pølse tarkoittaa makkaraa yleensäkin, ei vain ryynimakkaran sisusta.
http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/p.html#pyls
Ruotsissa myydään yhä vielä pylsyä, ruotsiksi pölsa. Olemme joskus tuoneet sitä tuliaisena. Lihajätti Scan pakkaa sitä muovipötköön, josta hakkelus kuumennetaan vesitilkan kanssa kattilassa ja tarjotaan kastikkeena keitetyn perunan, punajuurien ja ruskistetun *sipulin kanssa. Tavaraseloste sanoo rehellisesti, että valmistusaineet ovat naudan keuhkot, ohraryynit, naudan jänteet, sian kamara, naudan sydän, naudan tali, sianmaksa ja sipuli. Mausteina on suolaa ja nitriittiä. Tuollaisen listan kun panisi suomalaisen tuotteen kylkeen niin ei varmaan kukaan ostaisi, niin nirsoja me olemme. Mutta pylsy on hyvää, sen maku on melkein sama kuin niillä lapsuuteni ryynimakkaroilla, joita jokunen tehdas onneksi meillä vielä tekee. Niille olen nostalgisesti antanut oikein oman hakusanan tässä teoksessa.
Kansallisen ruokakulttuurin kannalta voisi pylsy olla eräänlainen halpa muunnos skotlantilaisten kansallisruoasta nimeltään haggis, joka syödään säkkipillinsoiton ja mallasviskin säestyksellä. Suomalainen maksalaatikko, Ruotsissa nimeltään korvkaka, on myös tyyliltään lähellä pylsyä, joskin haggiksen tapaan kalliimmista aineksista tehty.
Ruotsin sana pölsa tarkoittaa joko juuri samaa asiaa kuin pylsy meillä, tai sitten pylsyllä täytettyä makkaraa. Tanskassa ja Norjassa pølse tarkoittaa makkaraa yleensäkin, ei vain ryynimakkaran sisusta.
http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/p.html#pyls
Vastaukset 2
Vanhimmat
perinneruokapalsta tuossa alempana.
Mikä ero on syltyllä ja alatootilla?