mikä taas edesauttaa lapsettomuutta...
Eli lasta on tässä yritetty 14 kuukautta, takana yks tuulimunaraskaus puoli vuotta sitten... Ja nyt on ruennut ahdistamaan, kun "lastahan ei saa kuin tekemällä", mutta mikä avuksi kun seksistä on tullut suorittamista ja halut on tipotiessään?? Himosta ei ole tietoakaan kuin vain oviksen aikoihin, mutta riittääkö se (= 2-3krt/KUUKAUDESSA)?? Miehelle ei tunnu riittävän, ja sehän ei taas auta yhtään.
Neuvoja tyyliin "lopeta asiasta streessaaminen", "nautikkaa vaan siitä tekemisestä" ja "älä ajattele koko asiaa" on tullu ovista ja ikkunoista, mutta alkaa tuntua vaan siltä että pitäis joku lobotomia saada ettei nuo ajatukset pyöri mielessä - mies sanoi ettei hän edes ajattele koko asiaa (lapsettomuutta), että tee samoin.
MITEN???
Eli lasta on tässä yritetty 14 kuukautta, takana yks tuulimunaraskaus puoli vuotta sitten... Ja nyt on ruennut ahdistamaan, kun "lastahan ei saa kuin tekemällä", mutta mikä avuksi kun seksistä on tullut suorittamista ja halut on tipotiessään?? Himosta ei ole tietoakaan kuin vain oviksen aikoihin, mutta riittääkö se (= 2-3krt/KUUKAUDESSA)?? Miehelle ei tunnu riittävän, ja sehän ei taas auta yhtään.
Neuvoja tyyliin "lopeta asiasta streessaaminen", "nautikkaa vaan siitä tekemisestä" ja "älä ajattele koko asiaa" on tullu ovista ja ikkunoista, mutta alkaa tuntua vaan siltä että pitäis joku lobotomia saada ettei nuo ajatukset pyöri mielessä - mies sanoi ettei hän edes ajattele koko asiaa (lapsettomuutta), että tee samoin.
MITEN???
Vastaukset 6
Vanhimmat
kysyn, minkä ikäinen olet?
Olen 26, että aikaa kyllä on lapsi saada...
Ja lääkärillä käytiin kysymässä tuosta tutkimuksiin menosta, niin sanoi että kokeilkaa vielä puoli vuotta, kun tuulimunasta hän laskisi sen vuoden eteenpäin (eli 03/11) Ja mikäs siinä, kait se vähän meinais sitä et hedelmöittyminen vois olla mahdollista?? Eikä nyt ihan hirvee hinku oo mihinkään tutkimuksiin, lääkärit kun ei kuulu henk.kohtaisiin suosikkeihin muutenkaan :(
Pitäisköhän teiän lähteä tutkimuksiin 14 kk:n yrittämisen jälkeen?
sitä, miksi juuri lapsenteko pyörii mielessäsi ensisijaisesti? Mieti myös sitä, mikä on sinulle tärkeää ja puhukaa sen jälkeen miehenne kanssa yhdessä ... kuuntele myös häntä ja hänen toiveitaan, sekä halujaan ja pyrkikää etsimään jotain kompromissia niihin.
että jos vauvakuume on päällä on todella vaikeaa yrittää unohtaa asiaa tai ajatella muuta. Niin se vaan menee ja biologialle vain ei mitään voi. Kai se on ihmiseen niin syvälle sisään rakennettu, vauvakuume ja halu lisäänytä. Se on niitä asioita joita järjellä ei voi ajatella. Kyllähän tuo määrä seksiä riittää hyvin lapsen tekoon, eihän sitä muuten tarvitakkaan kuin oviksen aikoihin. Ja on aivan normaalia että seksi elämä kärsii laspettomuudesta. Alunperinhän seksi on tarkoitettu vain lisääntymiseen. Itse koen etten ole koskaan lapsettomuudesta "parantunut" tai selvinnyt...vaikka lapsen saimmekin monien vuosien hoitojen jälkeen. Kyllä se on arpi joka kulkee mukana läpi koko elämän ja se vaikuttaa niin paljon ihmisen perus olemukseen, elämän asenteeseen ja varsinkin naisella naiseuteen. Vaikka meilläkin syy löytyy siittiöistä ja olen saanut kokea raskauden ja synnytyksen tuntuu silti että olen jotenkin vajavainen ja rikkinäinen kun en tule raskaaksi normaalisti jne.
Oletteko ajatelleet mennä tutkimuksiin?
Kyllä se voi ihan oikeasti tappaa. Itselläni on yritystä takana 4 vuotta on-offina. Koska lähenen uhmakkaasti 30 ikävuotta, otin itseäni niskasta kiinni ja menin vihdoin tutkimuksiin. Kyvyttömyys lisääntyä aiheuttaa paljon negatiivisia tunteita, jopa sellaisia, joita häpeää. Kateus, katkeruus, viha - kaikkea, mistä joutuu Danten helvetin alimpaan lokeroon. Olen tuntenut itseni välillä niin pahaksi ihmiseksi tunteiden takia, että olen uskonut lapsettomuuden olevan jopa seuraus siitä, että olen oikeasti paha ihminen. Tosin pahuus tuli esille vasta siinä, kun muut saivat lapsia ja minä en.
Välit katkesivat perheeseeni enkä usko niiden paranevan, vaikka saisinkin joskus lapsen. Vastoinkäymisissä näkee, miten muut reagoivat ja löytyykö empatiaa vai ei. Ympärille löytyy onneksi ihmisiä, jotka ymmärtävät. Ei sellaisia, jotka vain lisäävät pahaa oloa. Itsemurhayrityskin on taustalla, mutta uskon, että tämä on minun taisteluni - ristini, joka on kannettava. Kyllä tästä selviää.
Yritän lohduttautua sillä, että ihmiselle annetaan vastoinkäymisiä niin paljon kuin ihminen kestää. Ja vaikea elämä on antoisampaa. Tosiasiassahan tämä on täyttä bullshittiä ja mieluummin valitsisin elämän, jossa kaikki menee nappiin, mutta välillä on hyvä aivopestä itseään nauttimaan kärsimyksestä.
Suosittelen hoitojen aloittamista. Antaa tieteen hoitaa, mihin luonto ei pysty.