Minulla on tänään nimipäivä. Sain paljon onnitteluja, muutaman hyvän ystävän kesken joimme kakkukahvit. Oli Raija, Marjatta, Eila ja minä, Tytti. En ole aina pitänyt nimestäni, sain kuulla ivailuakin, ettei se sovi aikuiselle, saati mummolle. Onkohan se ollut enne, tunnen olevani ikuinen pikkutyttö.
Pidätkö nimestäsi ?
Tytti.
12300
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onneksi olkoon Tytti! Saahan meissä se pikkutyttökin olla sisimmässä. Kysyit pidänkö nimestäni, pidän toki, ei minulla olekaan kuin yksi etunimi:)
Tänään näin n. 50v ikäisen naisen ajelevan autolla jossa rekisteri numero oli - ÄMM1 - Huumorin tajua sellainen rekkari osoittaa ja (luulen että se pitää myös ostaa) huomatuksi tulee myös autoilija, jotta minkäslainen Ämmi siinä ajelee.
Omaan nimeeni olen tyytyväinen vaikka se on tavallinen aivan tavallisen miehen nimi.
nimi on Tytti! Pidän siitä tosi paljon,Johtuukohan siitä,
että serkkuni lapsi on nimeltään Tytti.Muutenkin se on kaunis nimi.
Iloista mieltä sinulle Tytti!
siihen olen niin tottunut, että samaistun. Ja eihän nimi naista pahenna, tuskinpa miestäkään, ellei sitten päinvastoin.
Kiitos onnitteluista ja myöteisestä huomiosta. Lapsena en tytännyt nimestäni, se oli hyvin harvinainenkin silloin. Nyt en muuta voisi kuvitellakkaan nimekseni. Onhan Pojujakin.
Tyytyväinen olen, kuinkas muuten asia jo tässä iässä olisi. Lapsena koulussa kun oli nimi sanottava kokonaan ja vielä syntymäpaikka, niin siitä en pitänyt siksi että joka nimessä oli sitä R kirjainta mielestäni liikaa.
Kaimaan olen törmännyt elämäni aikana aika harvoin. Oli aivan ihmeellistä kun jumpparyhmässämme meitä on ihan kolme kappaletta. Heillä muillakin on samanlainen huomio nimestämme. Ei oli muotiin tullut nykyäänkään, mutta tän nimisiä on Suomessa 2009 mennessä 19808 henkilöä. Eniten käytetty naisen nimi on Suomessa, kuten monessa muussakin maassa Maria. Heitä on Suomessa 352652.
ps.minun on hankala selata Firefoxilla Suomi24:n sivuja rekattuna, kun selain herjaa (salli) (x). Saa olla näppäilemäässä noita ja silti sivun vieritys vaikeutunut. Explorerilla hankaluus ei esiinny. En ymmärrä.
perustuu faktoihin! Silloiseen aikaan muodin vaikutus samaan ikäpolveen.
"Ei se nimi miestä pahenna, ellei mies nimeään ! Niinhän se on.
Vastaus kysymykseen, kyllä pidän nimestäni. Oikeastaan en koskaan ole takertunut siihen , se on sama , nimi kuin nimi.
Joskus pikkulikkana sitä kavereiden kanssa pohdittiin mikä muu se voisi olla. Ei kai muutakaan nimeä löytynyt- sopivampaa. Kikatteluksi meni nimenvaihdos...
Isäni hartaana miehenä sanoi antavansa sellaisen nimen tytölleen, ettei siitä olisi tanssiralleja.
Ei silloin ollutkaan. Nyt tiedän ainakin humppaa ja tangoa, lienee muutakin.....
No, isäni ei vuosikymmeniin ole ollut kuulemassa niitä ralleja.
Joten pidetään vaan nimemme, ei lasten lapset häkelly, kun mummo alkaisi esiintyä uudella nimellä.
Minulla on kytössä lähes yksinomaan lempinimeni, jolla aloin itseäni kutsua, koska en osannut sanoa r:ää, jätin sen pois. Kun isä kutsui minua virallisella nimelläni, tiesin tehneeni jotain sopimatonta. Läpi kouluajan se seurasi, työssä ja suvun piirissä. Toinen nimeni on vanha suvun perinnenimi, myös tyttärellä ja tyttärentyttärellä jatkuu.
Tytti on ikinaisellinen nimi, tunnen yhden hyvin viehättävän nelikymppisen Tytin. Nuppukin on tuttavapiirissäni, ei kovin nuppumainen rouvashenkilö kuitenkaan. Ei nimen merkitystä niinkään ajattele, ja mukavan ihmisen nimi tuntuu mukavalta - saattaa olla toisinkin : ikäväksi kokemansa ihmisen nimestäkään ei pidä.
joka kasvoi aikuisena mitoiltaan suuntaan jos kolmanteenkin niin, ettei nimen 'pieni'-ominaisuus oikein pätenyt. Niin voi käydä myös Vesalle, jos kilot alkavat mennä kolminumeroisiksi.
Äitini ja isäni eivät halunneet laittaa nimiä, jotka merkitsevät jotakin. Se periaate esti nimekseni tulemasta Ilona, jonka muuten olisin saanut hymyiltyäni heille heti alunalkaen usein.
Oma nimi (ei nimimerkkiin yhteydessä) meikäläisellä menettelee. Ehkä mieluummin käyttäisin kuitenkin toista tai kolmatta nimeä, mutta se on taas epämukavaa.
Vähemmän onnistuneita ovat nimet, jotka viittaavat varhaislapsuuteen, jolloin nimi kastettaessa annetaan, kuten Vesa, Poju, Tytti (valitettavasti) ym.
Kovin epäonnistuneita ja usein naurettavaia ovat nimet, joita on annettu joiden televisiosarjojen perusteella; eräässä maaseutukunnassa kuulin huudettava pikkutyttöä nimellä Erin (lie jostakin saippuasarjasta).
Huvittavaa on nykyään myös c-kirjaimen käyttö suomalaisten nimien yhteydessä. Eräänkin kastetun pikkupojan nimi näkyi olleen Mico Väinö ( perinteinen suomalainen sukunimi).
Prooke syömään heti.