Onko olemassa miehiä, jotka ovat omasta halustaan lapsettomia? Vai ovatko he kaikki olosuhteiden pakosta sellaisia (siis oman tai kumppaninsa terveydellisten syiden takia) vai ovatko he kaikki luusereita, joita "kukaan ei huolinut" tai homoseksuaaleja?
Ainakin tuntuu siltä, että lapsettomuus on naisten keskuudessa useammin oma valinta kuin miesten.
Onko täällä yhtään 40+ lapsetonta miestä?
Nedine
21
1120
Vastaukset
- lapsetonnainen
No ex-mieheni - joka tällä päähänpinttymällään edesauttoi myös minun lapsettomuuttani - ainakin on aika tietoisesti lapseton, kuin myös aika moni muukin tuntemani mies (ei-homo, luuseri).
Tiesitkö, että tilastollisesti jokaista lapsetonta naista kohtaan on lapseton mies (tätä kun ei vo tutkia vain lapsettomat naiset tietä 100-varmaksi). Lapsettomia on muuten 40 ikäluokassa enemmän kuin missään aikaisemmassa suomalaisikäluokassa. Toisaalta monilapsisia on myös nykyään paljon (enemmän kuin kaksi lasta). Eli lastenteko "keskittyy".
Aloituksesi on mielestäni julmasti muotoiltu. Miehet voivat kärsiä lapsettomuudesta myös.- Nedine
Anteeksi tahaton julmuuteni. Yritin sisällyttäää omasta tahdosta riippumattoman lapsettomuuden mainintaan "olosuhteiden pakosta"
- hra 45
Nedine kirjoitti:
Anteeksi tahaton julmuuteni. Yritin sisällyttäää omasta tahdosta riippumattoman lapsettomuuden mainintaan "olosuhteiden pakosta"
just tollasten "pissisten" takia oma valinta ei lapsia.ja en ole mitenkään poikkeava.mieti sitä? vai oletko puutteessa...tyhjän saa pyytämättäkin
- Nedine
hra 45 kirjoitti:
just tollasten "pissisten" takia oma valinta ei lapsia.ja en ole mitenkään poikkeava.mieti sitä? vai oletko puutteessa...tyhjän saa pyytämättäkin
Eli tarkoitatko, että olisit halunnut lapsia, mutta et ole löytänyt sopivaa kumppania?
- Nedine
hra 45 kirjoitti:
just tollasten "pissisten" takia oma valinta ei lapsia.ja en ole mitenkään poikkeava.mieti sitä? vai oletko puutteessa...tyhjän saa pyytämättäkin
Mistä syystä olen Sinun mielestäsi "pissis"?
Moi! Olen lapseton koska kromosomit ovat päin persettä kehossani ja olen saanut kärsiä siitä monta kertaa eli moni suhe on kaatunut siihen. Että näin täällä. Olen 43v. mies.
- Nedine
Tarkoitatko, ettet saa lapsia vai että Sinulla on pelko siitä. että lapsesi saisivat jonkin perinnöllisen sairauden? Surullista, että sen vuoksi suhteesi ovat kaatuneet. Kohdallesi ei ole siis sattunut naista, joka ei haluaisi lapsia? Niin ne menee ristiin meidän kohtalot!
- eigeenejä
Nedine kirjoitti:
Tarkoitatko, ettet saa lapsia vai että Sinulla on pelko siitä. että lapsesi saisivat jonkin perinnöllisen sairauden? Surullista, että sen vuoksi suhteesi ovat kaatuneet. Kohdallesi ei ole siis sattunut naista, joka ei haluaisi lapsia? Niin ne menee ristiin meidän kohtalot!
Olen 40-nainen ja äsken, ekaa kertaa, elämässäni jouduin hirveen ripittämisen kohteeks: Miksi ei ole lapsia? Etkö koskaan ole halunnut? Eikö ex-miehesi halunnut? Mikä ihmeen nainen sä oot, ku et oo tahtonut lapsia?!
Kysyjänä oli n. 60-vuotias mies, 2 aikuista lasta, joihin riitaisat välit.
Harvassa kai on ne miehet, jotka ei oo lapsia halunneet. Eikä meitä omasta halustaan lapsettomia naisiakaan niin paljoa ole. Nedine kirjoitti:
Tarkoitatko, ettet saa lapsia vai että Sinulla on pelko siitä. että lapsesi saisivat jonkin perinnöllisen sairauden? Surullista, että sen vuoksi suhteesi ovat kaatuneet. Kohdallesi ei ole siis sattunut naista, joka ei haluaisi lapsia? Niin ne menee ristiin meidän kohtalot!
Juu tarkoitan etten koskaan voi saada lapsia vaikka niistä pidänkin. Olen elänyt tämän tiedon kanssa yli 20 vuotta mut, välillä toivoin ettei se pitäiskään paikkansa vaik sen tiedon kertoikin lääkäri. On mul ollut muutamia naisia joille se on aluksi käynyt etten voi saada lapsia mut sit kun aikaa on mennyt niin sit nainen onkin muuttanut mielensä ja näin suhe on sitten loppunut.
- uuniomenisti
näkäräinen kirjoitti:
Juu tarkoitan etten koskaan voi saada lapsia vaikka niistä pidänkin. Olen elänyt tämän tiedon kanssa yli 20 vuotta mut, välillä toivoin ettei se pitäiskään paikkansa vaik sen tiedon kertoikin lääkäri. On mul ollut muutamia naisia joille se on aluksi käynyt etten voi saada lapsia mut sit kun aikaa on mennyt niin sit nainen onkin muuttanut mielensä ja näin suhe on sitten loppunut.
Ikämielessä alat siis olla nelikymppisenä parhaimmillasi, koska harvempi ikäisemme nainen ajattelee enää haluavansa lapsia. Niitä on tähän mennessä tehty tai oltu tekemättä ja mies kiinnostaa jo silkasti kumppanina. Edessäsi voi siis olla sangen mukavia vuosia.
Mites tämän nyt laittaisi... Kaikilla meillä on taakkamme. Lapsettomuus on kivuliasta, mutta ei lasten kanssakaan aina helppoa ole. Mitä isommat lapset, sitä isommat huolet. Ikävä kyllä niillä on omat toiveet ja tahto ja ne saattaa keksiä kaikkea, mikä vanhempien mielestä vois jäädä keksimättä. Kun pellavapään ensimmäinen ammattihaave on lähteä soittamaan kantria Nashvilleen, alkaa miettiä hedelmöityksestä saakka, mikä meni pieleen. Sellaista se on, ei ole helppoa, mutta elää täytyy. :) - eigeenjä
näkäräinen kirjoitti:
Juu tarkoitan etten koskaan voi saada lapsia vaikka niistä pidänkin. Olen elänyt tämän tiedon kanssa yli 20 vuotta mut, välillä toivoin ettei se pitäiskään paikkansa vaik sen tiedon kertoikin lääkäri. On mul ollut muutamia naisia joille se on aluksi käynyt etten voi saada lapsia mut sit kun aikaa on mennyt niin sit nainen onkin muuttanut mielensä ja näin suhe on sitten loppunut.
Totta kuten uuniomenisti alla kirjoittaa, että sullahan (näkäräisellä) on nyt kissanpäivät (kolli-;) edessä, kun ikäisilläsi naisilla on tavalla tai toisella jäänyt lapsiasia taakse. Mutta varmaan on murheellista, jos olis lapsia halunnut ja sitten tuollainen tieto lyödään lääkärillä eteen.
Mä en niin lapsista pidä ja kun lapsuudenkoti on ollut hyvin rikkinäinen, niin lapsettomuus on tuntunut aina fiksulta valinnalta itelleni. Ainakin tässä kohtaa perheen hulluus katkeaa.
kohdallani olen ainakin sen valinnan tehnyt että en halua lapsia. Tällä hetkellä ei ole sitä "toista" osapuolta mutta ei sekään muuta mieltäni.
- lapsellinenlapseton
Itselläni ei yhtä syytä vaan monta: pitkä opiskelu, pitkään venynyt työpaikasta taistelu, sen valitun miehen haluttomuus tehdä lapsia (paljastui vasta suhteen loppumetreillä), oma vaikeus saada lasta ilman hedelmöityshoitoja sekä se, etten ole pitänyt lasten hankintaa ihan ykköshaavenaani - eli olen halunnut lapsen vain toimivassa parisuhteessa, kun on "sen aika". No se aika mun kohdalla meni jo tai sitä ei koskaan ollutkaan.
Raskaaksi lapsettomuuden tekee se, että kuvitellaan sen olevan raskasta ja että kaikkien "pitää tehdä" lapsia, muuten on vajavainen nainen (varmaan mieskin sitten). Vaihdellen valitsenkin selityksen vastaanottajan älyn mukaan. Esim. töissä ilkeät kyselyt loppuivat siihen kun sanoin, etten voi saada lapsia. Sitten joskus synkkinä hetkinä pohtii, kuka mut aikanaan hautaa tms., no siskojen lapset ovat leikkimielellä lupautuneet.
Mutta ei tässä todellakaan yksin olla. Vuonna 2008 35-vuotiaista suomalaisnaisista oli lapsettomia neljäsosa. Se on ISO määrä, olkoonkin että noista naisista osa ehtii vielä lapsen tehdä. Ja jos oikein muistan 1960-luvun alussa syntyneistä lapsettomia on 20 prosenttia, mikä on paljon sekin.
Toisaalta myös lasten huostaanotot on yleistyneet, eli kaikki äidit ja isät eivät ole kykeneiä jälkikasvuaan yksin hoitamaan. Sijaislapsia voi aidosti lapsirakas lapsetonkin auttaa, tosin nämäkin jutut vaatinevat parisuhteen.
Joskus sitä on ollut jopa hieman huojentunut, kun olen tutun kärvistelyä mielenterveys- ja päidenongelmaisen poikansa kanssa. Ja toisia vanhempia, joiden lapsi velkaantui tuhottomia summia vippiluotoilla heti 18 vuotiaana. Ei ne lapset tuo vain iloa, huolta ja murhetta myös.
- 20 vuoden kihlaus
Mun mies ei siedä lasten parkumista. Jos menemme johonkin ruokapaikkaan syömään, ja jollakulla on mukana pieni lapsi, joka kirkuu ja kiukuttelee siinä ruokaa odotellessaan, niin miehelläni alkaa pinna kiristyä. Mullakaan ei ole lapsia, ja tiesin jo ihan lapsena, etten halua äidiksi. Näkemyksiini sopiva mies onneksi löytyi, kun olin 31 vuotias.
Mieheni ei ole luuseri, vaan päin vastoin. Hän on erittäin hyvätuloinen ylempään keskijohtoon kuuluva terve ja hyvännäköinen mies, jolla ei ole tarvetta paikata egoaan tai menestymistään perheidyllillä tai lasten saavutuksilla. Olemme viihtyneet yhdessä jo parikymmentä vuotta. Taloudellinen tilanteemme on hyvä, eikä meillä ole vanhemmuuteen liittyviä velvoitteita ja kuluja. Voimme nukkua viikonloppuisin puoleen päivään. Ruokaa tehdään silloin, kun huvittaa ja matkustelemme tai olemme kotona sen mukaan, miltä meistä itsestämme tuntuu.
Mieheni paras ystävä ei ollut innostunut perheenlisäyksestä, mutta vaimo halusi pari lasta. Runsaan 10 avioliittovuoden jälkeen vaimo otti eron, kun mies ei panostanut perheen yhdessäoloon yhtä paljon kuin vaimo, jonka vapaa-aika kului kodin ja perheen tarpeiden parissa. Tämä hyvännäköinen noin 46 vuotias mies on nyt vapaalla jalalla, ja on sanonut, ettei mene enää naimisiin, eikä maksa toista kertaa kenellekään talosta, jonka on itse rakentanut ja maksanut. Miehelläni on myös ystävä, joka on naimisissa, eikä pariskunnalla ole lapsia. Pariskunnan pitkä avioliitto ei ole rakoillut, vaikka mies ei ole luopunut omista harrastuksistaan.- ISÄ40v
Itse olen isä, jolla on lapsi, mutta perhetragedian seurauksena olen yksinhuoltaja. Ymmärrän harkitun lapsettomuuden, mutta siihen liitettyjä syitä minun onn joskus vaikea käsittää. Sellaiset puheet, jotka leimaavat lasten hankinnan egon paikkailuksi tai vain perheidyllin pystyttämiseksi ovat täyttä roskaa, josta vain pinnalliset tai kateelliset ihmiset puhuvat. En muuten usko vähääkään, että lapsi voisi kyetä päättämään siitä, haluaako joskus aikuisena lapsia vai ei. No, jollainhan ihminen aina perustelee oman valintansa.
Ymmärrän kyllä perhesuunnittelun, mutta nykyään kaikki ihmisyyteen ja perheeseen liittyvä tuntuu liittyvän siihen kuuluisaan sitku-elämään, kun aina on jokin joka pitää ensin hoitaa kohdalleen, eihän minulla muuten olisi hyvin eikä lapsellakaan varmaan.... Mikään ei ole niin turvattua nyt kuin aiemmin, mutta silti epävarmuus on yleistä. Ihmiset eivät nykyään enää uskalla elää, kun on aina jokin muu tärkeä asia elämisen edellä, raha tai joku onnellisuuden kannalta epäoleellinen mukavuustekijä, ja sitten siitä biologisesta kellosta tuleekin ongelma. Joillekin ongelmaksi voi muodostua jopa toisten ihmisten lapset, jotka häiritsevät seesteistä arkea.
Toivon löytäväni vielä puolison, joka haluaisi jakaa elämää (siis ei vain elämänsä) minun kanssani ja kenties perustamaan vielä perheeksi kutsutun egoistisen perheidyllin, joka ei perustu rahaan tai taktikointiin. Miehenä on tietysti jossain määrin helpompaa kirjoittaa, koska siitoskyky varmaan säilyy aika vanhaksi. Toisaalta olisi mukava jakaa elämää jonkun sellaisen kanssa, jolla olisi jossain määrin samanikäinen elämänkokemus.
Pakko sanoa vielä, että vanhemmat, jotka ovat onnellisia, jopa ylpeitä lapsistaan tai heidän tekemisistään, ovat henkisesti ihan terveitä ja tavallisia. Ihminen joka ylipäätään on ylpeä hänelle rakkaiden ihmisten menestyksestä tässä elämässä (vaikka he olisivat omia lapsia), ovat kullanarvoisia. - 20 vuoden kihlaus
ISÄ40v kirjoitti:
Itse olen isä, jolla on lapsi, mutta perhetragedian seurauksena olen yksinhuoltaja. Ymmärrän harkitun lapsettomuuden, mutta siihen liitettyjä syitä minun onn joskus vaikea käsittää. Sellaiset puheet, jotka leimaavat lasten hankinnan egon paikkailuksi tai vain perheidyllin pystyttämiseksi ovat täyttä roskaa, josta vain pinnalliset tai kateelliset ihmiset puhuvat. En muuten usko vähääkään, että lapsi voisi kyetä päättämään siitä, haluaako joskus aikuisena lapsia vai ei. No, jollainhan ihminen aina perustelee oman valintansa.
Ymmärrän kyllä perhesuunnittelun, mutta nykyään kaikki ihmisyyteen ja perheeseen liittyvä tuntuu liittyvän siihen kuuluisaan sitku-elämään, kun aina on jokin joka pitää ensin hoitaa kohdalleen, eihän minulla muuten olisi hyvin eikä lapsellakaan varmaan.... Mikään ei ole niin turvattua nyt kuin aiemmin, mutta silti epävarmuus on yleistä. Ihmiset eivät nykyään enää uskalla elää, kun on aina jokin muu tärkeä asia elämisen edellä, raha tai joku onnellisuuden kannalta epäoleellinen mukavuustekijä, ja sitten siitä biologisesta kellosta tuleekin ongelma. Joillekin ongelmaksi voi muodostua jopa toisten ihmisten lapset, jotka häiritsevät seesteistä arkea.
Toivon löytäväni vielä puolison, joka haluaisi jakaa elämää (siis ei vain elämänsä) minun kanssani ja kenties perustamaan vielä perheeksi kutsutun egoistisen perheidyllin, joka ei perustu rahaan tai taktikointiin. Miehenä on tietysti jossain määrin helpompaa kirjoittaa, koska siitoskyky varmaan säilyy aika vanhaksi. Toisaalta olisi mukava jakaa elämää jonkun sellaisen kanssa, jolla olisi jossain määrin samanikäinen elämänkokemus.
Pakko sanoa vielä, että vanhemmat, jotka ovat onnellisia, jopa ylpeitä lapsistaan tai heidän tekemisistään, ovat henkisesti ihan terveitä ja tavallisia. Ihminen joka ylipäätään on ylpeä hänelle rakkaiden ihmisten menestyksestä tässä elämässä (vaikka he olisivat omia lapsia), ovat kullanarvoisia."En muuten usko vähääkään, että lapsi voisi kyetä päättämään siitä, haluaako joskus aikuisena lapsia vai ei."
Ei lapsi varmasti päätäkään tai ratkaise tietoisesti tulevaisuuttaan, mutta varhaislapsuuden kokemukset ympäröivästä maailmasta kiistatta vaikuttavat loppuelämään. Jos lapsi ei ole ylen kiintynyt äitiinsä, niin hän voi ottaa aikuisen naisen mallin muista naisista ja miehistäkin. Ei se niin kummallista todellisuutta ole. Tosiasia on se, että katselin kerran suunnilleen 8 vuotiaana keittiön ikkunasta ulkona seisoskelevia naapurin lasten äitejä ja omaani. Piirsin kuvaa heistä, ja ajattelin, että en koskaan halua tulla heidän kaltaisekseen. Minua myös ärsytti, kun tädit nimittivät minua pikkuäidiksi, kun minulla oli nukke käsissäni.
"Pakko sanoa vielä, että vanhemmat, jotka ovat onnellisia, jopa ylpeitä lapsistaan tai heidän tekemisistään, ovat henkisesti ihan terveitä ja tavallisia."
Ei se aina pysy pelkässä onnellisuudessa. Kävin pari vuotta eräällä kädentaitokurssilla. Ekana vuonna ihmiset puhelivat niitä näitä rennosti ja keskittyivät työhönsä, mutta toisena vuonna eräs isoäiti sai kaltaistaan seuraa. Työrupeamien aikana he keskittyivät puhumaan lastenlastensa saavutuksista muutaman metrin päässä toisistaan, mikä tietenkin edellytti kovempaa ääntä kuin normaali kahden kesken jutustelu. Työskentelin tavoitteellisesti ja keskittyneesti ja äänekäs työskentelyyn liittymätön keskustelu häiritsi minua. Isoäidit olisivat voineet mennä vierekkäin istumaan ja juttella heitä kiinnostavista asioista kahden kesken eikä pitää yllä näytöksiään. Kyllästyin työrauhan puutteeseen, enkä jatkanut enää kolmatta vuotta kyseisellä kurssilla.
"Sellaiset puheet, jotka leimaavat lasten hankinnan egon paikkailuksi tai vain perheidyllin pystyttämiseksi ovat täyttä roskaa, josta vain pinnalliset tai kateelliset ihmiset puhuvat."
Se perheidylli juttu oli vastausta ajatukseen, että ovatko lapsettomat miehet jotenkin luusereita. Asiayhteydestään irroitettuna sanomani vaikuttaa yleistykseltä, mikä ei ollut tarkoitukseni. Halusin korostaa, että itseensä ja saavutuksiinsa tyytymättömille ihmisille lapset voivat antaa uuden mahdollisuuden. Minäkin hankin sellaisen koulutuksen, johon isälläni ei ollut koskaan mitään mahdollisuutta, ja siitä tuli hänen suurin saavutuksensa. Eiväthän lapset tietenkään aina merkitse vanhempien saavutusten petraamismahdollisuutta, mutta lapsille lankeaa usein myös sellainen tehtävä.
- päättää
Ja vittuilee jos se retku ei ollutkaan yhtä innostunut perheenperustamisesta. Yhteiskunta pitää aina äidin puolta jotenka se on kannattavaa. Kyllä yhteiskunta pitää aina huolta näistä ongelma äideistä jotka eivät katso kenelle paukahtavat paksuksi. Voi olla baarista löydetty retku ja kunhan rahaa tulee. Miehessä on aina vika. Retku joka ei ole edes kakaraa halunnut niin on syyllinen.
Joko junasi meni ohitse? Lapsettomia miehiä löytyy mutta he ovat vaikeita. Ehkä niin vaikeita ettet niihin yllä. Ei pärjää millään heikkolaatuisella älykkyysosamäärällä. Niiyä joilla on lapsia saa kyllä vaikka ilmatteeksi joka sormelle. - Matti -65
Ensin työelämän vaatimukset ja kiire siirsivät lasten hankintaa ja nyt olen jo liian tottunut lapsettomaan elämään enkä enää jaksa pikkulapsia, edes omia.
- samaa mieltä
Isättömiä lapsia kun on niin paljon tai isä kyllä on mutta ei läsnä lapsen elämässä. Kaikkein oudointa on että mies maksaa elatusmaksut muttei halua tutustua lapseensa eikä vaikuttaa millään tavoin lapsensa elämässä. Niitä miehiä tajuan jotakuin enemmän jotka jättävät lapsensa elatuksen yhteiskunnalle (ehkäisy unohtui kiimassa) ja vähiten taas niitä jotka tekevät uutta lasta entisisistäkään huolehtimatta (toistaa samoja virheitä). Tuuliviiri mies joka ei tiedä itsekkään mitä haluaa jota voi ohjailla kuka tahansa, ei ole koskaan ollut makuuni. Jos jonkun mielestä elämää ei saa suunnitella liikaa niin joissain asioissa kuitenkin pitäisi suunnitella vähän enemmän, ainakin tässä lapsenteko touhussa jos ei muussa niinkään.
Huvittaa vieläkin kun mieheni luokiteltiin ja luokitellaan vieläkin olosuhteiden pakosta olevaksi lapsettomaksi ja häipyy kunhan löytää kakarantekovimmaisen naisen. Jos hoivavietti tulee niin voisi ensin kokeilla ottaa vaikkapa lemmikkieläimen ja katsoa kuinka kauan se kiinnostaa. Luuseria en huolinut nuorena sillä kaikilla oli siitettyinä lapsia. Määrätietoisen ihmisen kanssa eläminen on helpompaa joka tietää mitä haluaa eikä tuuliviirin mukaan ryntäile sinne sun tänne. Sellainen toisen ihmisen pakottaminen mihinkään ei ole ominaista minulle, elikkä mies saa häipyä jos haluaa lapset ja kokea lapsiperheen elämää mutta minua kertakaikkiaan kiinnosta eikä ole koskaan kiinnostanut. Uhkailuun ja kiristykseen sortuvia naisia olen nähnyt, et jos ei lasta niin ulkoruokintaan ja sen jälkeenkin kun saavat haluamansa niin ei kun vaan mies kiertoon ja uutta tilalle. ihan wain omasta halusta ei sairauden tai kumppanin halusta waan omasta halusta lapseton
en luuseri
en homo
huolinut olis monikin jos tehdään lapsia?
miksi pitäis wain puolison takia siihen ryhtyä?
kieltämättä tekotapa on kiwaa puuhaa mut mut :=)- 21
ja päätin aikaa sitten että tällaiseen maailmaan en aio tehdä yhtään jälkeläistä, ja se päätös on pitänyt. Enkä kadu päätöstäni. Kokoajan maailma menee huonompaan jamaan. Olen ihan 'menestynyt' elämässäni, kaikin puolin normaali hetero mies ja elän vaimoni ja koiran kanssa normaalia perhe-elämää kaikkine myötä- ja vastamäkineen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Theermannilla kulkee!
Vouti vie kaiken mikä mieheltä irti lähtee ja palstan naiset syyttävät tilanteesta kilpaa eri naisia. Miehellä on elämän1217623- 545718
Esivaihdevuodet, menopaussi
https://www.pihlajalinna.fi/palvelut/yksityisasiakkaat/terveys/esivaihdevuodet-eli-premenopaussi Täällä kun puhutaan pa763222Tänään taas tuli pari-kolme juttua
Jotka niin mielelläni jakaisin sun kanssa. Niin paljon elämää jaettavana ja niin selkeä paikka sinulle. Mutta ymmärrän72783Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101658Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2081543Miksi putin ei valinnut ensimmäiseksi kohteekseen Suomea?
Olisiko ollut sittenkin helpompi kohde?2671177Ukraina sai luvan vastata ohjuksin Venäjän lueelle
Mediatietojen mukaan Yhdysvallat on antanut Ukrainalle luvan iskeä pitkän kantaman ohjuksilla Venäjälle. Ylen kirjeenvai3331151Olen jälleen pahoillani
Harjoittamastani henkisestä väkivallasta palstan välityksellä. Kyllä ne voi vaikuttaa jotenkin mieleen, vaikka ei itsell931149Oot vaan niin hellä
Ja lämmin luonteeltasi, että rakastan sitä yli kaiken. Oot ehkä tietämättäsi auttanut mua todella paljon. Auttaisit tämä321041