Kuulimpa tänään melkoisen tositarinan liittyen talojen hintoihin...
Oltiin päivällä vaimon kanssa isoisälläni, 87-vuotiaalla sotaveteraanilla, käymässä ja samalla vähän syystöitä tekemässä kun isoisä niistä vieläkin jaksaa huolehtia. Hän ei enää asu rakentamassaan rintamamiestalossa vaan omassa rivitaloasunnossa, jonka pihan hän haluaa edelleen pitää viimeisen päälle hyvässä kunnossa!
Noh siinä sitten kahvipöydässä istuessamme isoisäni alkoi puhumaan ja kyselemään tapansa mukaan raha- ja talousasioista, vaikka hänen itsensä ei varmasti tarvitse enää rahahuolia miettiä. Tämä kaiken kalliuden päivittely on minulle jo lapsuudesta asti tuttua, mutta sitten kun hän alkoi muistella oikein vanhoja asioita kiinnostuin:
Nimittäin isoisäni vanhemmat olivat hankkineet kotitilansa (16 hehtaaria metsä ja peltomaata savossa, vajaa kilometri järvenrantaa) 1900-luvun alkuvuosina ja isoisä muisteli heillä olleen enimmillään 1000mk velkaa! Tarkkaa hintaa tilalle ja siihen siirretylle ja kasatulle hirsitalolle hän ei muistanut mutta epäili sen olleen joitain tuhansia markkoja. Siis kokonainen maatila!
Sittemmin tilasta on lohkottu kaikille isoisän 7:lle sisarelle (ja tietysti hänelle itselleen) yli hehtaarin mökkitontti ja ja jo niiden yhteenlaskettu arvo olisi nykyään varmasti lähempänä miljoonaa euroa. Veikataan vaikka 5milj. markkaa, ilman rakennuksia.
Eli arvo olisi noin karkeasti 1000 kertaistunut! Sitten kysymyksiä tuhnuille:
a)kannattiko ostaa ajoissa?
b)paljonko sadassa vuodessa olisi kulunut vuokriin? onko yli 5000mk?
c)paljon pitää ROMMATA että tuhnuttaminen kannatti?
Muttamutta. Siinä vähän mietittävää. Nyt vaimo huutelee että saunan mittari on jo pahasti joten ei muuta kun toinen Lapin Kulta -olut mukaan vuolukiviviilentimineen ja nauttimaan löylyistä ja iloitsemaan viisaista esi-isistä!
Oltiin päivällä vaimon kanssa isoisälläni, 87-vuotiaalla sotaveteraanilla, käymässä ja samalla vähän syystöitä tekemässä kun isoisä niistä vieläkin jaksaa huolehtia. Hän ei enää asu rakentamassaan rintamamiestalossa vaan omassa rivitaloasunnossa, jonka pihan hän haluaa edelleen pitää viimeisen päälle hyvässä kunnossa!
Noh siinä sitten kahvipöydässä istuessamme isoisäni alkoi puhumaan ja kyselemään tapansa mukaan raha- ja talousasioista, vaikka hänen itsensä ei varmasti tarvitse enää rahahuolia miettiä. Tämä kaiken kalliuden päivittely on minulle jo lapsuudesta asti tuttua, mutta sitten kun hän alkoi muistella oikein vanhoja asioita kiinnostuin:
Nimittäin isoisäni vanhemmat olivat hankkineet kotitilansa (16 hehtaaria metsä ja peltomaata savossa, vajaa kilometri järvenrantaa) 1900-luvun alkuvuosina ja isoisä muisteli heillä olleen enimmillään 1000mk velkaa! Tarkkaa hintaa tilalle ja siihen siirretylle ja kasatulle hirsitalolle hän ei muistanut mutta epäili sen olleen joitain tuhansia markkoja. Siis kokonainen maatila!
Sittemmin tilasta on lohkottu kaikille isoisän 7:lle sisarelle (ja tietysti hänelle itselleen) yli hehtaarin mökkitontti ja ja jo niiden yhteenlaskettu arvo olisi nykyään varmasti lähempänä miljoonaa euroa. Veikataan vaikka 5milj. markkaa, ilman rakennuksia.
Eli arvo olisi noin karkeasti 1000 kertaistunut! Sitten kysymyksiä tuhnuille:
a)kannattiko ostaa ajoissa?
b)paljonko sadassa vuodessa olisi kulunut vuokriin? onko yli 5000mk?
c)paljon pitää ROMMATA että tuhnuttaminen kannatti?
Muttamutta. Siinä vähän mietittävää. Nyt vaimo huutelee että saunan mittari on jo pahasti joten ei muuta kun toinen Lapin Kulta -olut mukaan vuolukiviviilentimineen ja nauttimaan löylyistä ja iloitsemaan viisaista esi-isistä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja tärkeimmän asian taisit jättää ihan tarkoituksella kirjoittamatta. Lukija sai sen itse hokata. PERINTÖ!!! Jumalauta! Kaveri pääsee suomalaisten ykkösraharikkaiden kadehtittuun joukkoon miljonäärinä, kun sotaveteraanilta vuodet loppuu! Arvostan! Ja olen kiitollinen, että saan tuntea sinut!
Siinä olisi saanut isoisäsi viimeiset kaksikymmentä vuotta vaippaa pitää, jos olisi vuokralla elämänsä asunut. Olisi nimittäin Läskin Vuokraisännän vuosikymmenien hoonauksesta nimittäin ryppyreikä ollut sen verran elämän ehtoolla löysä. Ja perintösi olisi silloin tietty ollut ajokiellossa ollut Talbot Horizont, peräkontti täynnä vuokrakuitteja ja takapenkki täynnä tyhjiä tummelipurkkeja.
Pistää miettimään kannattaako tuhnuttaminen? Mikä on se vuokra-asujan klooria? Millä vuokra-asuminen perustellaan.
Otetaanpas XO-lasillinen sotiemme sotaveraaneille. Vuokralla asujat olivat jo silloin käpykaartilaisia!
Kerava loistaa taas ....
Aloittajahan kertoi, että isoisän tila on lohkotti 8 osaan, joiden yhteenlaskettu arvo on vajaa miljoona euroa rakennukset. Sanotaan vaikkapa, että yksi tontti rakennuksineen olisi 150 000 euroa. Sillä ei isoisän perijä pääse edes markkamiljonääriksi ja perijöitä voi olla sitäpaitsi useita.
Hieman samantapainen tarina. Ystäväni, vai sanoisiko tavaritsh, sillä hän oli kovempi kommunisti kuin taistolaiset. Hän oli ostanut Teiskosta järvenrantatontin ja tosi halvalla sen aikaisenkin mittapuun mukaan, eli tämä tapahtui 70 luvulla.
Tonttien hinnat olivat kuitenkin nousussa, eritoten juuri järvenrantatonttien. Hän halusi mielipiteeni myisikö vai odottaisiko vielä hintojen nousua, sillä joku hänen aatetoverinsa olisi siitä kovin kiinnostunut.
Kysyin mitä hän on tontille rakentanut tai ylipäätään sen kunnostamisen eteen tehnyt?
Ei mitään, ei hän ole edes tontillaan käynyt.
Silloin minuun luikersi pieni perkele ja kysyinkin häneltä, oletko todella vakaumuksellinen kommunisti ja miksi odottelet hintojen nousua, koska et ole edes tontillasi käynyt ja kuitenkin haluat toiselta duunarilta aiheettomasti pyytää huimasti korkeampaa hintaa mitä siitä itse maksoit. Et suinkaan ole toveriasi riistävä porvari oikeasti?
Niin lähti luotani tämä työväenluokan rehti ja suoraselkäinen toveri, mutisten mennessään, saatana minä samalla rahalla anna, täytyy siitä ainakin kaksinkertanen inta saada, onhan mun rahat siinä seissy jo kohta vuoden!
Suomen suuriruhtinaskunnan kultamarkka oli kovaa valuuttaa. Sata markkaa vastasi suunnilleen unssia kultaa. Vuonna 1912 oli Valtionrautateiden toimihenkilöiden alin palkkaluokka 1020 mk vuodessa. Kuukausipalkka siis 85 markkaa.
Maaseudulla palkat olivat varmasti paljonkin alemmat ja viidentuhannen markan hintainen maatila renkipojalle aivan toivottoman kallis. Eivät maatilat tavallisen rahvaan sijoituskohteita olleet silloinkaan, jos eivät nytkään.