'Kapteeni, kapteeni, herätkää! Olemme saapuneet Los Sierraan!', huudahti ensimmäinen perämies Juan Carlitos. Kapteeni Sanches heräsi syvästä rommin vahvistamasta unestaan, hädin tuskin tajuten tilannetta.
'Kirottua Juan, nyt jo! Onko jo aamu..?', kyseli väsyneitä silmiään räpyttelevä merirosvopäällikkö. 'Vielä on tunnin verran aikaa, kapteeni. Pimeys on vielä puolellamme'. Juanin pitkä ja vanttera hahmo häilyi hämärässä Sanchesin yllä.
Sanches nousi istumaan kajuuttansa nurkassa sijaitsevalta sängyltä ja riuhtoi saappaansa jalkoihinsa. 'Katsotaanpas karttaa, kutsu herrat Williamson ja Depardeu paikalle', antoi kapteeni määräyksensä.
Jo vuosia kapteenin luottomiehenä toiminut perämies poistui pikaisesti paikalta. Sanches laittoi vielä vyötärölleen asevyönsä ja katsoi peilistä ahavoituneita kasvojaan. Sitten hän otti pullosta muutamat reilut hörpyt kunnon Jamaikalaista rommia. Rommia, joka toi vanhan merirosvon mieleen monia muistoja hänen synkiltä matkoiltaan Karibian merillä.
Hetken kuluttua huoneeseen marssi kolme miestä jotka olivat mukana suunnitelmien teossa. Sanches oli alkuun vaitonainen kunnes kaikki olivat hänen pöytänsä ympärillä tarkkailemassa lähivesien karttaa. Siihen oli piirretty karkeasti Los Sierran vaarallisen karikkoiset saaristot.
'No niin hyvät herrat, kerrataan nyt vielä koko homma. En halua että mitään menee pieleen; kaiken lisäksi meillä ei ole juurikaan aikaa hukattavana. Jos ne kirotut kuvernöörin miehet huomaavat meidät, joudumme väkisinkin ottamaan yhteen heidän tykistönsä kanssa. Ja sitä peliä me emme voita.'
Kolmikko nyökkäili yksimielisesti kapteeninsa puheille. 'Meillä on noin tunti aikaa selviytyä eteläväylän läpi. Ilmoittakaa miehille kurssin muutoksesta, ja...'
Kapteenin puheen keskeytti yllättävä hälyytyskellon kilinä kannelta. Sanchesin huulilta pääsi litania kamalia kirouksia, kun hän lähti rynnistämään kannelle...
(saa jatkaa, kunnon merirosvoaiheisen seikkailun hengessä!)
'Kirottua Juan, nyt jo! Onko jo aamu..?', kyseli väsyneitä silmiään räpyttelevä merirosvopäällikkö. 'Vielä on tunnin verran aikaa, kapteeni. Pimeys on vielä puolellamme'. Juanin pitkä ja vanttera hahmo häilyi hämärässä Sanchesin yllä.
Sanches nousi istumaan kajuuttansa nurkassa sijaitsevalta sängyltä ja riuhtoi saappaansa jalkoihinsa. 'Katsotaanpas karttaa, kutsu herrat Williamson ja Depardeu paikalle', antoi kapteeni määräyksensä.
Jo vuosia kapteenin luottomiehenä toiminut perämies poistui pikaisesti paikalta. Sanches laittoi vielä vyötärölleen asevyönsä ja katsoi peilistä ahavoituneita kasvojaan. Sitten hän otti pullosta muutamat reilut hörpyt kunnon Jamaikalaista rommia. Rommia, joka toi vanhan merirosvon mieleen monia muistoja hänen synkiltä matkoiltaan Karibian merillä.
Hetken kuluttua huoneeseen marssi kolme miestä jotka olivat mukana suunnitelmien teossa. Sanches oli alkuun vaitonainen kunnes kaikki olivat hänen pöytänsä ympärillä tarkkailemassa lähivesien karttaa. Siihen oli piirretty karkeasti Los Sierran vaarallisen karikkoiset saaristot.
'No niin hyvät herrat, kerrataan nyt vielä koko homma. En halua että mitään menee pieleen; kaiken lisäksi meillä ei ole juurikaan aikaa hukattavana. Jos ne kirotut kuvernöörin miehet huomaavat meidät, joudumme väkisinkin ottamaan yhteen heidän tykistönsä kanssa. Ja sitä peliä me emme voita.'
Kolmikko nyökkäili yksimielisesti kapteeninsa puheille. 'Meillä on noin tunti aikaa selviytyä eteläväylän läpi. Ilmoittakaa miehille kurssin muutoksesta, ja...'
Kapteenin puheen keskeytti yllättävä hälyytyskellon kilinä kannelta. Sanchesin huulilta pääsi litania kamalia kirouksia, kun hän lähti rynnistämään kannelle...
(saa jatkaa, kunnon merirosvoaiheisen seikkailun hengessä!)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.