mutku askarruttaa...
Kohteletko/kohteleeko puolisos lapsia/lastenlapsia
tasapuolisesti.
Kohteletko/kohteleeko puolisos lapsia/lastenlapsia
tasapuolisesti.
Tyhmä kysymys,
enkeliduo
20411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ja kyl niitä eroja on vaikkei se näkyis käytännön kohteluna niin toisen kans tulee paremmin toimeen kuin toisen.
Ihan niinku normaalis elämäskin kaikkien seuras ei tunne oloas kotoseks.
esitin kysymyksen vissiin liika laimeasti.
Tasavertainen kohtelu ei tarkotakka,että tulis toimeen yht hyvin.
Hyväksyntää ajoin takaa...seliseli,emmää ossakka selittää.
Vaiks tiedät,mitä tarkoitan :)
kaikki omatkaan vanhemmat kohtele lapsia tai puolison lapsia tasavertaisesti. puhumattakaan lapsenlapsista
ja mum miälest se on surullista,jos yhtä yrmitään.
Lähipiiris simmost tapahtuu.
mielessä onnekas nainen. Mieheni kohtelee ainoaa kundiani. Kuin omaansa. Hän kantaa sitä huolta ja vastuuta tästä kaverista aivan yhtä paljon kuin minäkin. Meillä ei ole tässä suhteessa jakoa sinun lapset ja minun lapset. Tähän laitettava että, lapset kaikki jo aikuisia. Ei vielä yhtään lapsenlapsia. Tasapuolisuus ja pyrkimys aina siihen oikeudenmukaisuteen ratkaisuissa on ollut alunalkaen meille molemmille se arvoperusta jolle tämä nykyinen perhesuhde on rakennettu. Jos, ajatellaan nyt tätä puolta yksin. Ollut kummallakin itsestään selvyys siitä ei tarvinut keskustella koskaan, muusta kylläkin senkin edestä;)))
En osaa sanoa vielä miten sitten suhtaudumme lapsenlapsiin. Voi olla että, oman itseni tuntien ainakin hellisin helposti pilalle ja antamalla ehkä liiankin helposti periksi. Se on hyvin todennäköistä jos, näin kävisi että, niitä lapsenlapsia tulisi meillekin.
Olen oikein hyvä vastaamaan tähän kun mulla ei ole llapsia eikä puolisoa, mutta.....
Aloin kysymystäsi miettimään ja varsinkin luettuani k/k:n vastausksen, enemmän.
Mulla on noi systerin tytön lapset joita on kolme. Pienin on tokalla luokalla ja kaks vanhempaa parikymppisiä.
Koko ajan olen aina miettinyt kun ovat niin erilaisia nämä vanhemmat, tyttö ja poika ettei niitä voi kohdella samalla tavalla, ainakaan enään.
Toinen on niinkun minä "erakko" kun sinne menee niin riittää että käy moikkaamassa. Sillä on ne omat kaverit ja siinä se. Systerin tyttö sanoikin että on just niinku minä.
Toinen taas on puheliaampi ja tykkää istua seurassa ja jutellaan enemmän, enemmän ollaan yhteydessä.
Enkä ole koskaan kokenut että kaltoin olisin kohdellut kumpaakaan.
Hassua kyllä nuorempana oli tilanne just toisin päin. Nyt hiljaisempi oli puheliaampi ja enemmän huomion kohteena kun taas tänä päivänä sosiaalisempi oli nuorempana hiljaisempi.
Siinä on saanut seurata kahta erilaista kasvua, kumpikin tavallaan eri suuntiin.
Uusi puolisoni kohtelee kaikkia lapsiani tasapuolisesti. Se tuntuukin niin uskomattomalta. Miten ihmeessä voi vielä tässä iässä löytää ihmisen jolle toisen lapset ovat tärkeitä. Vai johtuneeko siitä ettei hänellä omia lapsia ole? Minun lapseni vielä aika pieniä; vanhin 7 luokalla ja nuorimmainen ekaluokalla.
kahta voi tasapuolisesti kohdella, ovat niin erilaisia.
Mutta kumpaakin kohdellaan kykyjensä edellyttämällä tavalla.
Minkä helv,,,,, takia pitäis . Tasapuolisuus ei kuulu nykyyhteisöön
nämä ihan yhtä rakkaita ovat molemmat, mutta tässä on vähän muutakin syytä.
tasapuolisuuden eikä minkään muunkaan oikeanmukaisuuden ihannointi todella nyky -yhteiskunnan ihanteisiin;))) Kuintenkin jos, itse olemme saaneet tällaisen vahvan perusluonteen ja asenteen itse sieltä omasta lapsuudenkodistamme. Se on sellainen perintö jonka kyllä luonnostaan itse sitten siirtää koskemaan omia lapsiaan ja muitakin. Ja myös siihen mihin itse uskomme. On onni löytää puoliso joka ajattelee asioista samoin tavoin. Sillä onko sitten toisella omia lapsia tai ei...ei ole suurtakaan merkitystä. Vaan sillä mitä itse olemme ja ajattelemme ja toivomme elämältä. Mitä arvoja pidämme itse tärkeinä. Tämä ratkaisee. Mikä meille itselemme on tärkeää.
On kyllä sitten niinkin että, perheessä se jäsen joka on muita heikompi. Saa myös ehkä hiukan enemmän sitä huomioita;))) Häntä suojellaan ja hellitään ehkä muita hiukan enemmän.. Tämä on mielestäni vain kasvua ihmisyyteen. Ei muuta.
Kuitenkin itse uskon tähän että, lapset (siis kaikki) omaavat luonnostaan itse vahvan oikeudenmukaisuuden tunteen, tätä tunnetta ei saa rikkoa. Vaan vanhempina meidän tulee päinvastoin vahvistaa tätä tunnetta omissa jälkipolvissamme. Ei rikkoa sitä. Vaatii aina siviilirohkeutta olla sen heikoimman puolta yksilönä kovenassa arvomaailmassa missä raha yksin ja omaisuus vaikuttaa näinkin paljon ihmisten väliseen suhteisiin ja arvostuksiin myöskin..yksilön. perheiden välisissä suhteissa. Puhumattakaan yhteiskuntasuhteistamme muihin ihmisiin. Kaikki yhteiskunnalliset asenteet lähtevät kuitenkin meistä yksiölöinä, ja yksikköinä perheinä...joten tällä on sikäli suuri merkitys. Minkälaisen yhteiskunnan täten myös itse olemme luomassa..'jos, asiaa ajatellaan laajemmin...
Hiukan ehkä ohi aloituksen..
En usko oikein tähänkään että, rahalla sinänsä voisi ostaa sitä hyväksymistä ja rakkautta. Tai aitoa välittämistä. Rakkauden näyttäminen ei aina ole helppoa. Sitä ei voi kuintenkaan näytellä;))
se kyllä kuuluu.Tasapuolisuus,hyväksyntä.
Tietysti,jos on esim.sairas lapsi,niin hän saa erilaista ja tarviikin enemmän huomiota.
Se kuuluu asiaan.
Toistaiseksi ja toivottavasti jatkossakin vain yksi lapsi joten vaikea kohdella muuten kuin tasapuolisesti.
harvoin tosin, että joku kohtelisi lapsiani Puumasti tai Machosti, että minäkin saisin pentuja välteltäväksi.
Siinä ovat perimääni saaneet Geeneihinsä että välttelevät lapsien tekemistä, näköjään kaikin keinoin.
H.
Ei ole tyhmää kysymystä.
Kahdella erilaisella kohtelulla on lapsiani ja lastenlapsia kohdeltu.
Oma isäni kohteli tyttöjä hienosti myös minua, mutta poikia sätti, vaikka minkäänlaista syytä ei ollut. En tiedä mistä johtui, mutta ei se hyvältä tuntunut milloinkaan.
Vastaavasti lasteni toinen mummu kohteli poikia aina erinomaisesti, mutta tyttöjä sorti, myös omiaan. Eli "tasapaino" täyttyi.
Kumpikaan "malli" ei ollut hyvä, sillä lapset kokivat hyvinkin susullisina miksi pappa pn sellanen tai miksi mummu suosii poikia. Itse pyrin tasapuolisesti kohtelemaan lapsia, sillä toivon, että heile jää hyvä ja oikeudenmukainen muisto mummusta ja äidistäkin.
tätä asiaa. Kun on kaksi tytärtä ja kaksi lastenlasta, niin kyllä heitä kohtelee eri lailla. Se riippuu niin paljon heidän persoonallisuudestaan. Toista lastenlasta on jotenkin helpompi rakastaa kuin toista. Sama myös omieni kohdalla. Kuitenkin pyrin jokaista vuorollaan huomioimaan yhtä paljon, ehkä hiukan eri tavalla. Vaikeaa se joskus on, täytyy myöntää. Ei kukaan ole täydellinen tuossakaan asiassa.
odotin tämmöst vastausta.Tuli uskon puute,että olenko ainoa ihminen,
joka on ympärillään kokenut moista "kaltoin kohtelua".Tuntenut mielipahaa.
Samat sanat,olen kaikille yhtä rakastava mamma....Se on helppoa,koska
kaikki neljä ovat omilla tavoillaan jotain aivan erityistä
Tarkoititko enkeliduo tuota minun vastaustani? Jos tarkoitit sanon, että näin minä rehellisesti koen asian. Jokainen näistä läheisistäni, siis jälkipolvestani, on minulle erittäin rakas, mutta kuitenkin jokaista heistä eri tavalla rakastan ja eri piirteitä heissä arvostan. Niinkuin sanoin, vaikeaa se joskus on, mutta luulen olevani heille kuitenkin erittäin rakas ja tärkeä jokaiselle. Kuulostanee itserakkaalta, mutta näin minä asian koen.
Jokainen lapsi on erilainen ja heitä kohtelee ja kasvattaa sen mukaan. Mutta, lähinnä tarkoitin epäasiallista kohtelua ja nöyryyttämistä. Lapsi jo varsin pienikin osaa kysyä miksi pappa ei tykkää ja miksi pappa on aina vihanen. No, tulevilla isovanhemmilla ja meillä isovanhempina on ehkä paremmat "eväät" ottaa huomioon lapsemme ja lastenlapsemme kuin vanhemmilla sukupolvilla, sillä meidän vanhemmilla on ollut aivan erilainen elämä ja elämän malli.
Oma äitini oli hyvinkin oikeudenmukainen kohdellen meitä lapsia ja lastenlapsia jokaista laillansa, kuitenkin rakastavasti.
Onhan se vaikeaa olla tasapuolinen lasten suhteen monessakin asiassa, mutta kohtelu on se kaikkein tärkein, niin ajattelen.
Emmää tod. tarkoittanut sun vastausta,vaan tammikuun-likan.
"Toista lastenlasta on helpompi rakastaa,kuin toista."
Mum mielest ei ole.Vaikka olis tusina lastenlasta,niin
väitän,että rakastan jokaist yhtä paljon.Sydämeen mahtuu kaik.
Se,että murkku-ikäistä kohtelee eri tavoin,kun kaks vuotiast...
on ihan toinen juttu :)
Emmää tietenkä koppaa 13v,180senttis poikaa syliin enää.
Kaks vuotias kiipee usseen ittekki.