Internetistä hankittu tieto on tehnyt potilaista aiempaa oma-aloitteisempia.
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/09/internet_pudotti_laakarit_jalustalta_1986015.html
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/09/internet_pudotti_laakarit_jalustalta_1986015.html
Vastaukset 6
Vanhimmat
Potilaiden oma-aloitteisuuden kasvu on kaksiteräinen miekka. Toisaalta se lisää hoitoon hakeutumista ja mahdollisesti parantaa hoitotuloksia. Toisaalta se lisää potilaiden turhia vaateita ja luo pahimmassa tapauksessa vääriä mielikuvia.
Internet ei pudottanut lääkäriä tornistaan. Internetistä ei voi saada kuuden vuoden teoreettisia ja käytännön taitoja joiden pohjalta lääkäri ammattiaan harjoittaa. Lääkäri on edelleenkin ammattilainen jota konsultoidaan kun siihen on tarve. Samalla tavoin kuin putkimies kutsutaan paikalle kun putket vuotavat.
Henkilökohtaisesti ärsyynnyn kuullessani todettavan kuinka lääkäri teki virhee eikä tunnistanut maallikollekin niin helposti tunnistettavaa sairautta. Miksi? Koska yksittäistapaukset joissa lääkäriltä jää tunnistamatta oireiden takana piilevä syy todistavat vain heidän ammattitaitoaan. Suuresta otannasta löytyy aina vääriä negatiivisia samaan tapaan kuin diagnostisissa testeissä. Jokaisella hoidolla on haittoja ja jos jokaisessa rajalinja tapauksessa lähdettäisiin tekemään monimutkaisia hoitoja ilman täydellistä varmuutta niiden hyödyistä syntyisi hoitovirheitä joista sitten valitettaisiin.
Suurella mielenkiinnolla olen seurannut valelääkärijupakasta syntynyttä hurskastelua. Ei sillä, että hyväksyisin kyseisen teon. Samoin kauhistellaan sitä miten potilaat etsivät tietoa netistä ja tulevat vastaanotoille valmiit diagnoosit, hoito- ja tutkimusvaatimukset kourassa. Koska lääkäreitä kouluttavat tahot heräävät ruususen unestaan? Ehkä olisi hyvä alkaa pohtimaan mistä tämä kaikki johtuu...
Kun henkilö pääsee opiskelemaan lääketieteelliseen, alkaa lähes vääjäämättä jo ennen opiskelujen alkua lääketehtaiden kustantamat illanvietot ja ilmaistuotteet. Tätä jatkuu läpi koko opiskelun. Samaan aikaan, kun keho nauttii fyysisistä suosionosoituksista, psyyke saa mannaa opettajilta ja erilaisien tahojen edustajilta: ”Olette parhaistakin parhaita A-luokan kansalaisia”. En usko, että kukaan ihminen olisi niin vahva etteikö ylenpalttinen ja toistuva kehuskelu vaikuttaisi haitallisesti psyykkeeseen vaikka tarkoitus on ylevä. Lopulta valmistuttuaan tai erikoistuttuaan valitettavasti monet, karkeasti sanoen, käyttäytyvät kuin istuisivat taivaan Isän rinnalla tai muutoin on kehittynyt narsistisia piirteitä. Opiskelijoille opetetaan vahvaa yhteenkuuluvuutta ja kollegiaalisuutta, joka usein johtaa siihen, ettei juuri kukaan kyseenalaista opetettuja asioita tai myöhemmin työssä poikkea valtavirrasta. Aikaa tai mielenkiintoa ei välttämättä ole omaehtoiseen ja omalla ajalla suoritettavaan lisätiedon hankintaan. Kun tähän mm. lisätään yhteiskunnan aiheuttamat paineet ja vaatimukset iänkuisen tehokkuuden sekä ajan ja rahan säästämisen suhteen, ei ihme että luottamus lääkäreitä kohtaan kansalaisten silmissä horjuu. Perusterveydenhuollossa voi jossakin määrin paikkakunnasta riippuen saada vastaanottoaikoja samalle lääkärille. Erikoissairaanhoidossa kohtaa joka käynnillä eri lääkärin, jonka aika on äärettömän rajallinen. Lääkäri kirjaa potilaskertomuksiin vain omasta mielestään tärkeät asiat ja oireet. Usein jää pois lääkärin mielestä vähäpätöiset oireet tai ne, joilla lääkäri ei näe yhteyttä omaan erikoisalaansa. Seuraava lääkäri tekee samoin ja taas seuraava. Harvalla on aikaa oikeasti lukea edeltäjien kirjoituksia tai edes kuunnella potilasta. Näin lääkäreiden näkemys potilaan kokonaistilasta hämärtyy ja potilas turhautuu eikä jaksa jokaiselle selittää juurta jaksain kaikkea tai pahimmassa tapauksessa luulee kaiken tulleen kirjatuksi potilaskertomuksiin.
Potilas tuntee oireensa parhaiten, koska elää niiden kanssa 24/7. Hän on omien oireidensa asiantuntija. Hän luonnollisesti etsii paljon tietoa niin puolesta kuin vastaankin ja saattaa lukea paljon erilaisia tutkimuksia aiheesta, johon lääkärillään ei ole aikaa tai mielenkiintoa. Hän saa kokemuksellista tietoa muilta sairastavilta, jota lääkärit eivät arvosta. Potilas saa viimeistään siinä vaiheessa ohjauksen psykiatrille, mikäli hän omaksuu toisenlaisen ajattelutavan kuin lääkäri tai lääkärille tulee eteen tilanne ettei tiedä mitä tehdä. Pääosaa sairauksistammehan hoidetaan oireiden perusteella oireiden mukaisella lääkityksellä eikä aiheuttajan. Valtaosassa sairauksista ei edes tiedetä sataprosenttisella varmuudella aiheuttajaa. Potilas saattaa olla tutustunut tutkimuksiin, joissa x-oireiden ja x-mikrobien yhteyttä on selvitetty joko tuloksekkaasti tai vähemmän tuloksekkaasti. Mikäli lääkäri ei ole tutustunut aiheeseen, lähestulkoon aina asia ohitetaan närkästyen ja väheksyen.
Millaiselle lääkärille pääset tai joudut. Onko hän hyvällä tai huonolla tuulella. Miten keskinäiset kemiat synkkaavat. Millaisen ennakkokäsityksen hän on potilaasta tehnyt. Ja sama koskee myös potilasta. Kaikki on tuurista kiinni ja lisäävät entisestään ongelmavyyhtiä.
Ei ihme, että vaihtoehtoiset ja erilaiset itsehoidot ovat muodissa. Ei ihme, että valelääkäri pystyi toimimaan niinkin kauan ja oli pidetty henkilö.
En sano enkä väitä lääkärien työtä helpoksi. Vaikka olisi erikoistunutkin johonkin määrättyyn alaan, sisältävät ne paljon eri sairauksia monine kummallisine oireineen. Monet oireet sopivat hyvinkin moneen sairauteen ja moneen erikoisalaan. Toivoisin kuitenkin lääkärien ymmärtävän ja hyväksyvän sen etteivät potilaat välttämättä ole väärässä vaikka saattavat olla erimieltä kuin lääkärinsä tai tuovat uutta tietoa sairaudestaan. Potilas voi tietää enemmän kuin lääkäri jostakin yksittäisestä sairaudesta. Lääketiede on kaikesta huolimatta hyvin rajallinen. Kaikki ei näy laboratoriokokeissa tai kuvauksissa. Kaikkea ei voi mitata ja tieteellisesti todistaa. Potilas voi silti olla oikeassa. Hyvä hoitosuhde syntyy, kun molemmat kuuntelevat toisiaan keskustellen erilaisista näkökulmista ja etsivät lisätietoa ehkä mahdollisesti kyseenalaistaen jo opitun tiedon. Maailma menee eteenpäin ja niin tekee myös lääketiede. Viime vuonna opittu tieto voi kumoutua jo seuraavana. Tosin hoitotyöhön ne saattavat vaikuttaa vasta 20–30 vuoden viiveellä. Potilas voi soveltaa väärin jotakin tutkimusta, mutta niin voi tehdä myös lääkärit. Antisosiaalinen yksilö voi olla aivan kumpi tahansa: potilas tai lääkäri. Jälkimmäisestä vaietaan. Ehkä kaikki ei olekaan niin mustavalkoista.
Yhteiskunnan on annettava tarvittavat välineet, jotta lääkärikoulutusta voi kehittää riittävästi ja lääketieteellisissä on panostettava koulutuksensa kehittämiseen ja oltava avoimia muutoksille. Ku Kulux laanimaisuus ulos. Diktaattorimainen mentaliteetti pitäisi olla haudattu toiseen maailmansotaan. Lääketehtaat ulos yliopistoista. Psykologiset testaukset myös lääketieteellisiin pyrkiville. Ihmisen ruumis tai mieli eivät toimi matemaattisten kaavioiden mukaisesti. Panostus humanismiin voisi tuoda tarvittavaa asennemuutosta lääketieteellisessä. Kunnioitus pitää ansaita. Se ei ole automaattinen toiminto. Se koskee kaikkia ihmisiä ja kaikkia ammattiryhmiä...
Omaiseni joka jo iäkäs kylläkin.Ottaa tietoa sieltä täältä ja hoitaa esim.
verenpainettaan omin päin.Ottaa ½ tbl:n 1 tbl:n sijaan.
Ei sitten ihme kun menin kyläilemään niin huomasin vereenpaineet
huitelevan korkeissa lukemissa.
Samalla syö tulehduskipulääkkeitä päivittäin.Taitaa heikentää
verenpaineen tehoa.Minä itte kun on .Ohjeeksi annoin seuratattava
RR 2 vkoa yhdellä tbl:lla ja merkitä RR paperille ja sitten keskusteltava
lääkärin kanssa.Varmasti löytyy aikaa ja ammattilainen tuohonkin yksinkert.
asiaan.
Kyllä meitä asiakkaitakin on tosiaan itse hoitavia ja tässä tulos.
Ei tosiaankaan mene aina niin,että kun lääkärille menevät
asikkaat olisi valveentuneita.Oikeasti.
Internet on täynnä tietoa, josta osa on oikeaakin. Internet on tärkeä työkalu lääkärillekin. silti internet ei pysty korvaamaan lääkärin kykyä hahmottaa kokonaisuutta ja ymmärtää mikä potilaan oireissa on oleellista ja mikä ei.
Internetistä huolimatta tai juuri sen takia kysyntä lääkärin vastaanotolle on jatkuvasti kasvanut.
Jokainen päättäköön itse luottaako omaan internetpuoskarointiin vai kysyykö ammattilaisen mielipidettä. Jos lääkäriin päädytte menemään, kuunnelkaa myös mitä lääkärillä on sanottavana. Usein valitetaan siitä että lääkäri ei kuuntele potilasta, mutta melkein yhtä usein samaa ilmiötä esiintyy toisinkin päin.
Hyvin voi kuvitella internetin vieneen hoitoalan muille raiteille. Kun sukupolvi, pari sitten mentiin lääkäriin,tohtoria ja hänen tutkimuksiaan arvostettiin jumalasta seuraavaksi.Ei tullut kyseenalaistaminen mieleenkään,kaikki meni ja kävi kaupaksi,ja sitä pidettiin ehdottoman oikeana.Nyt sattaa olla tilanne jotenkin seuraavaan tapaan.
Ennen lääkäriin menoa on potilas lukenut vinon pinon "matskuja",jotka saattaisivat edesauttaa hoidossa.Näillä tiedoilla hän sitten menee tohtorille selittelemään opintojaan,kun pitäisi kertoa taudinkuvaan.
Eipä loppua tarinasta tarvi paljon arvailla.Melko pian ajaudutaan tilanteeseen,jossa uskottavuus on mennyt,koko kunnallinen terveyspalvelu on hakoteillä,varsinkin kun se on väärän puolueen läpi runnoma.Hoitohenkilöstö alkaa tuntea tarpeettomuuuttaan jne.Luottamuksenon vallannut epätietoisuus,katkeruus sairauden avustamana ja oikeus parempiin palveluihin.Hyvänä esimerkkinä tästä,kun velimies oli ohitusleikkauksessa,ja hoitaja tuli huoneeseen eikä käyttänyt käsidesiä.Potilaat alkoivat huomautella välittömästi laiminlyönnistä,vaikka kädet oli putsattu juuri oven toisella puolen.
Toinen puoli tarinasta voisi olla niitä aiheellisia epäonnistumisia,laiminlyöntejä piittaamattomuuksia tai pelkästään tapauksia,kun naama ei miellytä.Tarinaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle,pääasia voisi kuitenkin olla,että tiedettäisiin,missä mennään ja alettaisiin uusi päivä "puhtaalta pöydältä".Elämisen ja työnteon ei tarvitse olla yhtä tauotonta putkea. Ehdotan,että opittaisiin työt jaksottamaan asiakaspuoleltakin.Luulen,että hoitopuolella teemaan on paneuduttu tilanteen pakostakin.