Sysipimessä tuulen kaverina.
Kuljin laitakaupungilla.
Kuin varkain hiljaa hiiviskelin.
En siksi että sitä tekisin.
Vaan pelkäsin.
Pimeää ja sen tuomia varjoja.
Ääniä joita en tuntenut.
Kujakissan naukunaa.
Sen vain tunnistaa osaan.
Tuon lampun valossa.
Näin miehen seisovan.
Savuketta poltteli.
Minuako odotteli.
Läheltä näin.
Oli selvistäpäin.
Ja tuo katse.
Se kertoi kaiken.
Sokea.
Kuin minun maailma.
Rakkautta jota etsin.
Poltetta jota kaipaan.
Löydänkö koskaan.
Kuljin laitakaupungilla.
Kuin varkain hiljaa hiiviskelin.
En siksi että sitä tekisin.
Vaan pelkäsin.
Pimeää ja sen tuomia varjoja.
Ääniä joita en tuntenut.
Kujakissan naukunaa.
Sen vain tunnistaa osaan.
Tuon lampun valossa.
Näin miehen seisovan.
Savuketta poltteli.
Minuako odotteli.
Läheltä näin.
Oli selvistäpäin.
Ja tuo katse.
Se kertoi kaiken.
Sokea.
Kuin minun maailma.
Rakkautta jota etsin.
Poltetta jota kaipaan.
Löydänkö koskaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
runossasi niin kuvaavasti että tuntee kuin näkisin sinut
omin silmin yössä kulkevan. Sitten tuo vuorotteleva riimitys oli
hyvin onnistunut, tästä EI voinut olla pitämättä.
Kiitos ja huomenta Margitta!
...eiköpä taas olekin mahtava tunnelmapala, joka vastustamattomasti tempaa lukijan mukaan syksyiseen yöhön, laitakaupungin kadulle.
Koen henkilökohtaisen mielleyhtymän runon aihevalintaan, sillä olen juuri kehittelemässä tarinaa joka sivuaa runon aihemaailmaa.
Olen harrastanut kirjoittelua eräälle pienelle kirjallisuusfoorumille, en niinkään runoillen, vaan pikkukertomuksia laatien.
Kiitos Margitta, kun veit mukaasi syksyiseen yöhön. Toivottavasti pelkosi hieman helpotti, kun et enää kulkenut yksin.
Todella upean kuvaileva je kerronnallisesti ehyen tarinan sisältävä lukunautinto.
Kiitos!
Jaksat aina kannustaa minua.
Kiitos kun kurkistit
Sinä olet runotar:)