Tuliaiset Moskovasta, M Rönkä

Viktor Kärppä jatkaa seikkailuitaan molemmin puolin itärajaa. Kärpppä-konsernin liiketoimet liikkuvat hämärän rajamailla. Lomamökkitontteja venäläisten tarpeisiin ostellaan, taloja rakennetaan ja poliisin kanssa ollaan puheväleissä. Itäiset tutut käyttävät molemmissa maissa sujuvasti sukkuloivaa Viktoria hyväkseen, tämän tietämättä, eikä oman aikamme Ropinhood tykkää pelkästään hyvää. Modernin jännityskirjallisuuden valtavirran parhaiden perinteiden mukaisesti kysessä on tietennii vähintään valtakunnan päämiehen henki ja elämä. Se tosin jää auki, minkä valtakunnan.
Kärpän sukkelien välistävetojen ansiosta ruumiita ei pahemmin synny, ja palkkiokin tulee jo tässä maallisessa ajassa. Tosin aineettomalla tasolla, rahalla mittaamattomassa muodossa.
Rönkän tyylilaji on vaikeasti leimattava. Veijariromaani vai toimintaviihdettä, siinä maastossa liikutaan. Psykologiseksi thrilleriksi en sanoisi. Kärppään tutustuneet tietää millä keinoilla edetään. Jos Nykäsellä on pornokauppias Sundman sankarinsa kaverina niin Rönkällä samaa roolia vetää herkullinen autokauppias Ruuskanen. Täysketku ja huijari, mutta tosipaikassa luottokuski. Myös ajotaidoltaan. Viktorin ja laulavan poliisi Korhosen suhde on kehittynyt liki läheiseksi. Se ei estä Korhosta toimimasta isänmaan ja lain hyväksi, soveltuvin osin.
Rönkän replikointi on väliin niukkaa, mutta tiukkaa ja hauskaa. Vainoharhainen voisi kuvitella, jotta tuurit ja hotakaiset on luettu, kuten tervotkin. Eikä kirjallisuuden tuntemisesta ole haittaa kirjailjan ilmaisulle, pikemmin puhuisin jalostamisesta.
Rohkenen suositella, tosikot poislaskien.