ei tiedä minkälaista on olla vanha.Näinhän se on,myöskin itseni kohdalla.Vähän yli kuuskyt mut voisin sanoa että olen vanhentunut vuoden aikana aika askeleen.
Suuren henkisen taakan romahduttamana kevättalvella olen joutunut syömään lääkkeitä ja siispä olen muuttunut.
Mikään entinen ei kiinnosta,olisin kuin irtaantunut minästäni.Vaikka kuinka yritän,mikään ei ota tulta,entiset kiinnostuksen kohteet on kadonneet.
Muuten on normaali olotila,mutta noita asioita ihmettelen.
Alkaako vanhuus näin ?
Miten totesitte muutoksen,hiipikö se hiljaa,salaa ;-))
Suuren henkisen taakan romahduttamana kevättalvella olen joutunut syömään lääkkeitä ja siispä olen muuttunut.
Mikään entinen ei kiinnosta,olisin kuin irtaantunut minästäni.Vaikka kuinka yritän,mikään ei ota tulta,entiset kiinnostuksen kohteet on kadonneet.
Muuten on normaali olotila,mutta noita asioita ihmettelen.
Alkaako vanhuus näin ?
Miten totesitte muutoksen,hiipikö se hiljaa,salaa ;-))
Vastaukset 9
Vanhimmat
Liittyykö tuo taakkasi ikävaiheeseen, ikääntymiseen yleensä vai johonkin muuhun sattumukseen?
Kertomastasi sitä on mahdoton päätellä.
Oma muutokseni?
Vanheneminen vapautti työn asettamista rajoituksista.
Vapautui aikaa ja energiaa kaikkeen muuhun.
Terveys, kunto ja elämisen energia kohenivat huimasti.
Nyt tarvitsee vain käydä viivytystaistelua taantumisen hidastamiseksi.
Etkö näe muutoksessa mitään myönteistä?
Synkimmälläkin pilvellä on kultareunus!
haluta samoja asioita kuin ennenkin,käydä tansseissa,tavata ihmisiä,olla osallisena jossain mukavassa.
Taakakseni on vuosien varrella tulleet sukulaiset kaikenlaisine ongelmineen,olen kaulaani myöten suossa heidän taholtaan.
Olen kuin hämähäkin verkkoon tarttunut kärpänen,joka imetään kuiviin.
Työ ei olis enää rasitteena,mutta on mulla kyllä sitten "latauspaikka",jossa puran stressini ja saan olla ihan omillani.
Mutta minnekkäs laitat ajatukset,tostako noin vaan narikkaan.
On kivaakin ettei omissa ympyröissä ollessa tarvitse osallistua fyysisesti mihinkään,eli tahti on hiljentynyt,jarrut on löytyneet.
vielä kertoa miten vanhuus alkaa, koska olen päättänyt että minun vanhuus alkaa vasta sitten kun on mittarissa miljoona tuntia elämää. Siis olen vielä niin sanottu keski-ikäinen kloppi. ;)
Syön lääkkeitä kuin leipää, kuinka muutut? Naisten mielessä on 50 vuotias ja omasta niin kuinka sen ottaa 80 mutta ei esiin, sillä meillä 60 on noin 20 jäljellä.
Kova tahti vain päälle ja suihkeet taskussa jos tuntuu, sillä elä on lyhyt nyt..
Tuli mieleen isäni oli yli 80 vuotias ja joutui sairaalaan, muut luulivat hänen olevan 60-65---niin aika on elämää- time is live...
Vaikea risti.
Minun nuoruus oli tuollaista kun ap. aikuisuuskin. Nyt on seestymisen vaihe.
Mikä on aika?
http://www.youtube.com/watch?v=oIFmhye6fqw&feature=related
Voimat vähenee, alotteellisuus vähenee, tekee vain välttämättömät rurtiini hommat pävittäin, toiminnot hidastuu, muistin kanssa saa olla tarkka, jotku sanoo tätä masennukseksi, voihan se ollkki, kas kun olen sydän ja verisuoni tautia sairastava, ohitusleikkauksen läpikäyny, sairauteen kuluu masennus, mielestäni tämä on vanhuutta.
Laiska-lasse vastasi aika fiksusti. Ehkä nyt kannattaisi aloittaa joku ihan uusi juttu ja elämänvaihe. (Kyllä sukulaisista on aina riesaa, oli mikä elämänvaihe tahansa kyseessä. Mutta kyllä ne sukulaisetkin on jossain vaiheessa vastuullisia ottamaan omat ohjat vastuuseen elämässään - ala-ikäiset on eri juttu). - Itsestäni olen huomannut ilahduttavasti nauttivani tämän ikäisenä aivan uusista ja erilaisista jutuista. Olen jopa löytänyt uusia harrastuksia. Kyllä tän ikäisenä on kiva vaan olla elämässä kiinni, on maailmassa niin monta ihmeellistä asiaa vielä koettavana ja nähtävänä.