Koin outoja juttuja tässä jokin aika sitten. Katselin illalla telkkaria ja jo silloin oli sellainen inhottava tunne etten ole yksin, seinillä vilahteli taas kummia varjoja ja välillä näkyi myös himmeitä valonvälähdyksiä. Sitten kun olin menossa nukkumaan ja olin jo sammuttanut valot, seinästä kuului todella kova, terävä paukahdus. Ja hetken päästä toinen. Ääni oli niin kova, että kissani ryntäsi piiloon ja itse jähmetyin kauhuissani peittoni alle. Hiki otsalla siinä sitten odottelin kuuluuko lisää. Jonkun ajan päästä uskaltauduin ylös ja hiivin kurkistamaan ikkunoista, näkyisikö ulkona joku selitys pamauksille. Eipä näkynyt, ulkona ei edes tuullut niin että jotain olisi voinut lentää päin ulkoseinää (asun rivitalossa). Ääni tuntui sitäpaitsi kuuluvan enemmänkin asunnon sisäpuolelta. Yritin keksiä jotain järkevää selitystä pamauksille, tuloksetta.
Sitten tuli oikein kunnon säikähdys: olin juuri vaipunut horrokseen, kun säpsähdin rajusti hereille jonkun tartuttua paljaaseen nilkkaani! Refleksinomaisesti tempaisin heti jalkani peiton alle ja hyppäsin ylös sängystä, valot päälle ja huoneen nopea tarkistus: ei tietenkään ketään missään. Nukun usein niin että jalkateräni ovat ulkona peiton alta, eikä tällaista ole koskaan ennen sattunut, karmea tunne! Se tuntui selkeästi ihmisen käden otteelta. Ja kissani ei ollut asialla, koska se loikoili korissaan lähelläni.
Olinkohan jonkun henkien kiusanteon ja pelottelun kohteena sinä yönä, vai mistä mahtoi olla kyse? Näen asunnossani aika usein erilaisia varjoja seinillä ja vilahtavan eteisen poikki, mutta olen yrittänyt selittää ne optisiksi harhoiksi tai silmien väsymisoireeksi. Nyt jos pitäisi selittää vielä nuokin kokemukset kuulo- ja tuntoharhoiksi... ei onnistu! (Olen terve, en käytä alkoholia tms, enkä kärsi mistään harhoista tai muustakaan.)
Sitten tuli oikein kunnon säikähdys: olin juuri vaipunut horrokseen, kun säpsähdin rajusti hereille jonkun tartuttua paljaaseen nilkkaani! Refleksinomaisesti tempaisin heti jalkani peiton alle ja hyppäsin ylös sängystä, valot päälle ja huoneen nopea tarkistus: ei tietenkään ketään missään. Nukun usein niin että jalkateräni ovat ulkona peiton alta, eikä tällaista ole koskaan ennen sattunut, karmea tunne! Se tuntui selkeästi ihmisen käden otteelta. Ja kissani ei ollut asialla, koska se loikoili korissaan lähelläni.
Olinkohan jonkun henkien kiusanteon ja pelottelun kohteena sinä yönä, vai mistä mahtoi olla kyse? Näen asunnossani aika usein erilaisia varjoja seinillä ja vilahtavan eteisen poikki, mutta olen yrittänyt selittää ne optisiksi harhoiksi tai silmien väsymisoireeksi. Nyt jos pitäisi selittää vielä nuokin kokemukset kuulo- ja tuntoharhoiksi... ei onnistu! (Olen terve, en käytä alkoholia tms, enkä kärsi mistään harhoista tai muustakaan.)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Huoneessasi ei ollut kummituksia. Se tarttuminen oli aistiharha, luultavasti johtui siitä että olit juuri nukahtamaisillasi.
Vaikuttaisi siltä että sinulla on stressiä etkä oikein viihdy kotonasikaan. Alkuun suosittelisin vaikka lisäämään elämääsi vähän ulkolua ja liikuntaa, ne auttavat stressiin aika kivasti. Sitten jos taas alkaa tuntua siltä että kotona vilahtelisi jotain henkiolentoja niin siihenkin on hyvä konsti. Laita soimaan jotain mielimusiikkiasi ja asetu pitkällesi tai vaikka mukavaan tuoliin. Sitten sulje vaan silmät ja pidä ne kiinni vaikka aluksi vähän jännittäisi. Keskity musiikkiin mutta sitten kun pelkotunne väistyy niin voit antaa toki mielesi askarrella muissakin asioissa kuin itse musiikissa.
Kannattaa myös lopettaa kaikenlaisten ylilluonnolliseten höpölöpöjen lukeminen netistä ainakin siksi aikaa kun saat nuo aistimuksesi hallintaan.
Näkemys se tuokin, heh. Setä taitaa nyt luulla neuvovansa pikkulasta. Kiltisti tehty kuitenkin.
Itselläni on samankaltaisia kokemuksia. Itseni kohdalla olen kuullut outoja askelmia edestäni, mutta eipä ole ketään näkynyt. Joskus olen siis ollut pellon keskellä, ja joka suuntaan näkyy yli 20 m ja kuulen askeleet läheltä, mutta ketään ei näy.
Itseni kohdalla apua ei ole tullut vieläkään, joten yritän kovasti itsekin luottaa aistiharha-teoriaan, mutta en usko siihen ollenkaan. Nyt askelia ei ole kuulunutkaan pitkään aikaan, joten toivon, etten enää kuule niitä.
Nukut vuoteesi keskellä ja joka suuntaan näkyy yli 20 metriä? Sehän tarkoittaa sitä, että nukut yli 1600 neliöisessä huoneessa, jonka keskellä on sänky.
Mielenkiintoinen tarina.
Yritäs saada tallennettua tapahtumia vaikkapa videokameralle tai muulle laitteelle.
.. mutta kun en uskalla. Ei ole todellakaan ensimmäinen kerta kun tämäntyypppisiä juttuja koen, ja minua on aikaisemminkin kehotettu nauhoittamaan ja videoimaan näitä tilanteita. Jos olisi videokamera niin tekisin sen, kunhan joku muu sitten katsoisi ne videot. En todellakaan tiedä haluaisinko ne itse nähdä, koska kaikkien outojen kokemusteni (muidenkin kuin tässä mainittujen) jälkeen olen varma että niissä todella näkyisi jotain erikoista. En yleensä pelkää, mutta pelottomuus perustuu juuri siihen, ettei näitä kokemuksiani ole todennettu. Ihminenhän ei usko ennen kuin näkee.
Herkillä ihmisillä esiintyy kuvaamiasi kokemuksia. Ovatko ne sitten todellisia tai mielikuvituksen tuotetta.
Näitä on vuosisatoja jo yritetty tutkia ja todentaa.
Yhteistä kaikille on se, että mitään aukotonta , tieteellisesti todistettavaa tapausta ei historia tunne.
Kaikki ovat olleet epämääräisiä mielikuvitustuotteita, jotka tapahtuvat jostain syystä aina synkissä
rakennuksissa yöaikaan, paikalla olleiden ihmisten oltua jo valmiiksi kauhusta jäykkinä.
Eli ihmekö tuo jos kokee ja näkee mitä vaan.
Maailmansotien aikana kun ihmisiä kuoli kuin muurahaisia ei kukaan nähnyt kummituksia, kuolema oli
jatkuvasti läsnä aivan konkreettisesti, eikä aikaa tuhlattu turhille mielikuvituksille. Elossa pysyminen
vei kaiken huomion. Suhde vainajiin oli selkeän realistinen, kaveri kaatui vierestä, itse olisi seuraavana
vuorossa. Kuolleet olivat oikeasti läsnä, eivät kummituksina.
Eli vanha sanonta, jota isäni yli 5 vuotta sodassa eturintamassa taistelleena tapasi sanoa. Ei kuolleita
tarvitse pelätä, eivät ne enää kummittele, eläviä on syytä pelätä.
... minä olen kokenut erikoisia juttuja ihan myös päiväsaikaan, ei herkkyyteni pimeyttä vaadi. Tähän on nyt sitten helppo tietysti taas heittää, että vilkas mielikuvitus jne, ja sitä minulle tolkutettiinkin koko lapsuuteni ajan, kunnes... Eli sinullekin, Largot, tiedoksi, että siitä on mielikuvitusleikit kaukana, kun saa tietoja ja enteitä läheisten ja tuttujen kuolemista, ja sitten ne toteutuvat.
Sota-ajat ovat sinulle siis tuttuja (ainakin kuulopuheiden kautta), joten luulisi että olisit myös kuullut, että sotien aikana vasta outoja juttuja koettiinkin; nähtiin jo kaatuneen isän tai veljen astelevan kotipolkua, koettiin "etiäisiä" tai aavistettiin läheisen kuoleman hetki jne. Ikävää sellaisiakin on sanoa "epämääräisiksi mielikuvitustuotteiksi".
Mutta siinä olet kyllä oikeassa, että kuolleita ei tarvitse pelätä. Minäkään en niitä pelkää, vaikka ne luonani ilmeisesti joskus vierailevatkin. Mutta niin paatunut en "vilkkaaseen mielikuvitukseeni" ole, ettenkö säikähtäisi kun joku, jota ei periaatteessa ole, yhtäkkiä tarttuu paljaaseen jalkaani keskellä yötä.
Tuo tuntoaistimus, kun joku tarttui nilkkaasi, voisi olla unihalvauksen aiheuttama. Minulla on kautta aikojen ollut silloin tällöin unihalvauskokemuksia, ja viimeisimmässä myös tunsin aivan selkeästi kun jonkun sormet kietoutuivat käsivarsieni ympärille. Olin aivan kauhuissani, ja yritin huutaa (ääntä ei tietenkään tullut), mutta sitten yhtäkkiä tajusin että olen vaipumassa unihalvaukseen ja saman tien kohtaus "valui" minusta ulos. Tämä on ainoa kerta kun minulla on ollut tuntoharhoja. Luin netistä unihalvauksesta, ja siellä kerrottiin että kohtaus tulee kokijalleen aina selinmakuuasennossa. Tajusin, että itsekin olen maannut silloin aina juuri selälläni, ja ennen kohtausta on ollut tunne, että olen juuri löytäny maailman taivaallisimman asennon. Sitten tulee kauhukohtaus. Lakkasin siis kokonaan nukkumasta selälläni, ja sen jälkeen kohtauksia ei ole enää tullut.
Tuo kova paukahdus seinässä voisi olla jokin talon rakenteisiin liittyvä juttu, jos ei kerran talon ulkopuolelta tullut.
Paukahdukset seinissä/lattioissa voivat liittyä lämmitysputkiin. Opiskeluaikoina asuin vanhassa talossa, jonka lattiat paukkuivat kovaan ääneen kylminä aikoina. Paukahduksia saattoi todellakin säikähtää, niin äänekkäitä ne olivat, etenkin yöllä.
Tuo nilkkaan tarttuminen tuntuu oudolta, mutta kyse voi olla siitä kun "putoaa" uneen juuri ennen nukahtamista. Mikäli kissasi ei säikähtänyt ko. tilannetta, en usko että kyseessä olisi kummitus. Jos olet asunut talossa pidempään, olisi hieman omituista että tuntisit koskettelua vasta nyt.
Mutta tosiaan, pimeät illat ja yöt pahentavat pelkotiloja. Jos on valmiiksi "säpsy", ties mitä tuntemuksia voi herätä nukkumaan mennessä.
Tai sitten vain todellakin asut kummitustalossa.
Saattoihan unihalvauksestakin olla kyse, mutta minä en kyllä ollut selinmakuulla vaan kyljelläni.
Talon rakenteet tosiaankin paukahtelevat joskus, ja on ihan mahdollista että jostain syystä rakenteet liikahtivat vähän enemmän juuri sinä yönä. Nimimerkki Who Knows ehdottaa lämpöputkia, mutta ne äänet kyllä tunnistan tässä asunnossa ja tämä ei ollut sitä. Nämä pamahdukset olivat voimakkuudeltaan vähintäänkin kymmenkertaisia putkien ääniin nähden.
Noista unihalvauksista sen verran, että itse koen niitä melko usein. Aikoinaan, kun vielä meditoin (makasin selälläni sängyssä keskittyen olla ajattelematta mitään) sain niitä melkein aina. Raajat alkoivat tuntua raskailta ja tunne lisääntyi kunnes joko nukahti tai koki ns. harhoja. Saatoin kuulla lapsen itkua, nähdä tummien varjomaisten olentojen tunkeutuvan sisään ikkunoista, nähdä leijailevia kasvoja ym. Ei ole kauaakaan aikaa kun koin ja näin kun jokin ruma demonimainen ihmisolento kuristi minua. Tunsin sen ja tajusin hämärästi että tämä johtuu unihalvauksesta, yritin jopa lyödä sitä, mutta eihän käteni tietenkään noussut. :D Unihalvauksissahan et kykene liikkumaan, mutta silmiäsi voit liikuttaa. Unihalvauksia voi saada asennossa missä tahansa. Itse pidän niitä mielenkiintoisina, mutta tämä seikkahan on yksilöllinen asia. Useimmat pelkäävät niitä ja pitävät painajaismaisina, koska usein visuaaliset kokemukset eivät ole miellyttäviä. Usein unihalvauksissa ihminen tokenee melko pian ja kykenee liikuttamaan raajojaan ja ymmärtäämään asioita järkevästi. Heräämistä kykenee nopeuttamaan pyristelemällä hereille.
Mikäli kykenit liikkumaan välittömästi väitettyjen pamauksien ja nilkkaan tarrautumisen jälkeen, kyseessä voi olla todella kevyt unihalvaus, joka kylläkin omien kokemusteni perusteella on todella harvinaista. Lisää kummastusta herättävät oletetut hetkeä aiemmat äänekkäät pamahdukset ja havaitsemasi varjot, joita ymmärtääkseni olet nähnyt jo pidemmän aikaa. Jos kertomasi on totta, eikä tarua, nämä edellämainitut seikat voivat tarkoittaa sitä että kotisi on oikeastikin riivattu, ja viimeaikaiset kokemukset sitä, että ilmiö on pahenemaan päin.
Ihmetelen miksi sitä kummitusta kiinnosti se paljas nilkka niin paljon että piti päästä koskettamaan.
ei pidä paikkaansa että unihalvaus tulisi aina selällään. minä nukuin kyljelläni, olin nukkunut noin pari tuntia kun heräsin ja näin naishahmon seisovan sänkyni vieressä, sitten käännyin selälleni ja yritin 'peruttaa' kauhuissani tyynyyn päin, ja huusin, ja ääntä myös tuli! sitten nainen katosi kuin sumuun. loppuyön valvoin.
Minä olen sitä mieltä, että unihalvaus-nimikkeen alle laitetaan kyllä ihan liikaa asioita. Ei hyvänen aika sentään - nähdään naishahmoja jotka katoavat, koetaan että joku demoni kuristaa ym.ym.... (jos he puhuvat totta). Miettikää nyt itsekin. Ihmisen normaali aivotoimintako saisi tuollaisia jopa fyysisiä hallusinaatioita aikaan jossain rajatilassa, nukahtamisvaiheessa. Ja miksi pelkästään pelottavia, kamalia aistimuksia, miksei myös ihania ja kauniita kokemuksia?
Unihalvaus on todellinen, olemassaoleva juttu, mutta ei se mikään patenttiselitys ole! Siihen liittyvät mm. säpsähdykset, putoamisen tunteet ja äänien kuuleminen. Jos se todella pystyisi tuottamaan kaikkea tuota mitä täälläkin kerrotaan, niin herää kysymys, miksei sitä ole jo valjastettu hyötykäyttöön lääketieteen avulla!
Myöntäkää nyt viimein, että on olemassa se toinen maailma, mitä me ihmiset emme YLEENSÄ rajallisilla aisteillamme pysty näkemään ja tuntemaan. Aika väsynyttä, että yhä vaan yritetään selittää outoja kokemuksia, vaikkapa henkien kohtaamista, kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin naurettavuuksiin asti. Meidän lihallisten ihmisten lisäksi täällä on myös henkimaailma, ja kuka tietää mitä kaikkea muuta vielä, näistä on todisteita maailman sivu. Mikä siinä on niin kestämätöntä??
Hallusinaatiot unihalvauksessa
Unihalvaukseen liittyy usein hallusinaatioita, jotka saattavat olla näkö-, kuulo-, tai kosketusharhoja. Usein hallusinaatiot liittyvät samanaikaisesti useampaankin aistiin. Harhojen yksityiskohdat vaihtelevat yksilöiden välillä, mutta jotkin ovat selvästi yleisempiä kuin toiset:
Yleisimmät
Valoharhat
Pelko
Yleisiä
Olennon läsnäolon aistiminen (usein pahansuopa)
Painetta tai painoa vartalon päällä (usein rinnalla)
Kuolemanpelko
Melko yleisiä
Ääniharhat (usein askelia, epäselvää puhetta tai sysäyksittäistä melua)
Näköharhoja kuten ihmisiä tai varjoja liikkumassa huoneessa (tämä liittyy melko usein tunteeseen pahan läsnäolosta)
Vähemmän yleisiä
Leijumisen tunne (joskus yhdistetään ruumiistapoistumiskokemukseen)
Näennäisesti aukoton siirtyminen täysiin hallusinaatioihin tai unennäkemiseen
Tuntoharhat (kosketukset)
Harvinaisia
Putoamisen tunne
Jatkuvasti voimistuva korkea ääni
Tärinä
Erilaiset voimakkaatkin kivut (esimerkiksi kivuliasta säkenöintiä koko kehossa)
Lähde: Wikipedia
Unihalvaus ilmoitetaan yleisesti ns. luonnolliseksi ilmiöksi ja neurologiseksi häiriöksi, mutta se ei ehkä ole oikea totuus. Tiede ei julkisesti(kaan) suostu myöntämään muuta kuin ilmiöt, jotka ovat selkeästi peräisin "tästä maailmasta", ja jos ne eivät arkijärkeen muuten mahdu, niin ne selitetään sinne. Ei anneta yhtään tilaa sille, että on olemassa jotain mitä emme vielä ymmärrä. Mitä tapahtuisikaan, jos tiedemiehet (tässä tapauksessa lääkärit ja neurologit) yhtäkkiä myöntäisivät, että tässä on nyt ilmiö jota kliiniset kokeet eivät pysty kaikilta osin selittämään, eli on kyse ns. yliluonnollisesta ilmiöstä!
Emme voi tietää kuinka paljon tutkimustuloksia oikaistaan ja muunnellaan julkistamisen yhteydessä silloin, kun ei enää löydetä järkevää selitystä. Eihän tiede huomioi muuta kuin mitattavissa olevat asiat.
P.S. Wikipedian tieto ei ole mikään totuuden tae, sillä se on lukijoiden itsensä ylläpitämä.
Itse koen voimakkaita unihalvauksia oli asento mikä tahansa, toiset sanoo että toisen ihmisen kosketus herättää ja poistaa halvauksen, itse jos nukun puolisoni kainalossa sohvalla ja siinä ollessani saan halvauksen, ei riitä vaikka puolisoni yleensä silittelee kädellä selkää tai olapäätä valvoessaan.
Ennen en pystynyt liikkumaan taio puhumaan kohtauksen aikana mitään, siksi nykyisin on jotenkin järkyttävää että viimeksikin juuri puolisoni kainalossa ollessani pääsin nousemaan taistellen puoliistualteen, nouseminen oli tosin TODELLA JÄYKKÄÄ, PAKONOMAISTA JA SELLAISTA ITSENSÄ VÄKISIN YLÖS NYKIMISTÄ, LIIKE OLI NYKIVÄÄ.
Ennen ajattelin että varmaan vain luulin saaneeni itseäni liikkeelle halvauksen ollessa päällä, mutta tämän jälkeen kysyin puolisoltani että nousinko äsken pystyyn ennen kuin vaivuin takaisin, annoin kohtauksen tulla ja riuhtaisin itseni siitä istumaan kunnolla niin että se oli ohi.
Olen huomannut että useat herkkä vaistoiset ihmiset ovat kokeneet unohalvauksia, eli siis tuttua useille, mutta kun olin 5 päivää tiputuksessa sairaalassa ja sain siellä yöllä unihalvauksen yöllä, aamulla kysyin hoitajalta mitä on nuo unihalvaukset ja mikä saa sen aikaan, hän ei ollut kuullut ikinä koko asiasta.
Miten tämä unihalvaus tuntuu olevan niin tiedostamaton ja enen kuulumaton ammatti ihmisille, luulisi siitö tiedettävän edes kuultuna asiana.
Minulle unihalvaukset ovat tuttuja. Nyt jo pystyn niitä jotensakin hallitsemaan mutta ensimmäisten tullessa olin seota kauhusta ja pelosta, etenkin kun lääkäri jolle asiasta juttelin ei tiennyt siitä mitään! Itse sitten tutkin asiaa ja sain selvyyden mistä on kysymys. Stressi ja unettomuus minulla laukaisee tuon kauhean "kohtauksen". Olen muutoinkin hyvin herkkä kokemaan asioita ja myös paranormaalit kokemukset ovat tulleet tutuksi ja uskon täysin ns. "kummituksiin" omien kokemusteni vuoksi.
Asia miksi tähän kommentoin on se, että unihalvaukset tulevat minulle vain kylkiasennossa, ja niitä on ollut 7-8 kpl viimeisen kahden vuoden aikana. Ei koskaan selälleen maatessa. Tsemppiä sinulle näiden asioiden kanssa.
En minäkään uskaltaisi videoida tuota ja katsoa nauhaa. Voi olla että kaikki ON mielikuvituksen tuoteta ja mitään ei tapahtuisi. Toinen vaihtoehto oisi nähdä videolla jotakin inhoittavaa ja pelkäisi vielä enemmän, kun tietäisi 100%varmasti, että sitä ei voi missään nimessä luulla enään mielikuvituksen tuotteeksi.. Hyytävää. Samasta syystä en IKINÄ kuvaisi omassa talossani mitään, edes leikilläni. Sanokaa vaan skitsoksi, mutta sen verran kaikkea kammoa olen kokenut, että minä olen ennemmin tietämätön, mikäli jokin haamu nurkissa hiippailisikin...
Haluan suhtautua kokemaasi avoimesti. Asuntohan on sinun reviiriäsi, eikä mahdollisen kummituksen. Kun seuraavan kerran koet kotonasi jotakin vastaavaa, käske tiukan komentavaan sävyyn kunnolla ääneen kummitusta poistumaan kotoasi. Tee sille selväksi, että asunto kuuluu nyt siellä eläväville ihmisille. Tee olennolle selväksi, että sen on aika jatkaa matkaansa.
Kummitus ei yleensä ole pahuuttaan tai ilkeyttään läsnä, henki ei vain tajua olevansa kuollut ennen kuin sille kerrotaan, että olisi aika jatkaa matkaa. Käske siis kummitus poistumaan ja tee se tiukkasanaisen selvästi.
että suhtaudut avoimesti ja otat myös tämän vaihtoehdon huomioon. Vaikka yritänkin aina ensin selittää kokemuksiani "tieteelliseltä" pohjalta, niin on kiistatonta, että kaikki ei aina ole siten selitettävissä.
Olen itse asiassa kerran tuolla tavalla toiminutkin eräässä aikaisemmassa asunnossani. Käskin tiukasti siellä liikkunutta ylimääräistä entiteettiä poistumaan ja jättämään minut rauhaan, lähinnä siksi että silloinen avomieheni pelkäsi sitä. Ja se tepsi. Harvoin itse niitä pelkään, mutta on kerran niinkin käynyt. Se tapahtui kyläillessäni eräässä suuressa talossa, jonka asukas oli itsekin nähnyt siellä kummia juttuja. Silloin tunsin jonkun hyvin uhkaavan läsnäolon, ja voisi sanoa, että se kävi päälleni. Ei kai pitänyt "tunkeilijoista".
Silti minusta on tavallaan lohdullista, ettemme ole täällä yksin. Se antaa toivoa.
Itse olen kerran kokenut (ehkä) unihalvauksen. Se tapahtui eräällä mökillä, joka oli tyttöystäväni sukulaisten omistama. En ollut ennen käynyt siellä, mutta ensimmäisenä yönä heräsin siihen kun kuulin oven narinaa sekä askeleita. Makasin selälläni ja yritin kääntää päätäni mutta en voinut kuin liikuttaa silmiäni enkä saanut edes minkäänlaista pihausta suustani ulos. Tämä on siis ainoa kerta kun olen tällaista kokenut ja eihän se kovin miellyttävä tunne ollut kun et voi liikkua ja tuntuu että joku astelee mökissä. Eikä äänien aiheuttaja voinut olla tyttöystävänikään koska hän oli nukkunut koko yön ja olimme muutenkin vain kahdestaan mökissä.
Minä olin kerran nukkumassa kun yhtenä yönä olin nukahtamassa, ja yhtäkkiä tuntui siltä kuin joku olisi halannut minua. Säikähdin tosi pahasti, hyppäsin pois sängystä ja juoksin suoraa tietä äidin luo. Olin silloin 15, ja en ollut koskaan tuntenut mitään samanlaista.
Saattoi olla oma mielesi, joka teki kepposia. Iltaisin ja öisin varjot ja valonvälähdykset voivat olla melko normaaleja aistiharhoja, vaikka onkin mieleltään terve ja tasapainoinen ihminen. Rivitalossa oudot paukahdukset ym. äänet voivat hyvinkin tulla naapurista.
Nilkkaan tarttuminen johtui todennäköisesti siitä, että olit jo unen ja todellisuuden rajamailla. Siinä tilassa kaikki aistiharhat tuntuvat todella todellisilta, mutta eivät ole totta. Jo kissasikin todisti sen, että kukaan ylimääräinen ei ollut huoneessa: sekin olisi ollut aivan vauhkona, varsinkin jos paikalla olisi ollut jokin räyhänhenki.
Ja huom., en ole mikään skeptikko. Minulla on itselläni kokemuksia näistä paranormaaleista ilmiöistä ja ne ovat itselleni normaaleja, mutta osaan erottaa ne oman mieleni tuotannoista. Tämä teksti ainakin näillä näkymin vaikutti minusta pelkiltä aistiharhoilta, eikä sen kummemmalta.