Olen lapseton omasta halustani ja päätöksestäni. En ikinä halua lapsia. Olen 37 ja "biologinen kello" ei todellakaan ole tikittänyt minun kohdalla vaan ajatus lapsista tuntuu sitä sietämättömämmältä mitä vanhemmaksi tulen.
lapseton
e-pilleri
221620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
No onnea sinulle... en tiedä mistä syystä päätit tämän tulla jakamaan kanssamme tänne...?
sä täånne siitä avaudut?
Meillä on kaikki hoidot lopetettu tuloksettomina ja suru on suuri. Sinä olet onnekas saadessasi elää lapsettomana omasta halusta ilman vuosien kuluttavia hoitoja.
Eri asia on, onko kovin aikuista tuoda tuollaisia mielipiteitä tälle palstalle. Monien lukijoiden ahdistus kun voi olla voimakas.
Hyvää syksyn jatkoa sinulle ja puolisollesi.
että olet löytänyt tavan elää ja toivottavasti olet siihen tyytyväinen. Tämä palsta ei ehkä ole juuri se oikea asian jakamiseen.
Kuka tässä ei ole aikuinen? Palstan nimi on "lapsettomuus" eikä missään ole määritelty, että tämä olisi vain vastentahtoisesti lapsettomille. Myös vapaaehtoisesti lapsettomat saavat täällä kirjoitella.
Jos sinun ahdistuksesi on niin voimakas niin ei ole mikään pakko lukea eikä kommentoida tätä aloitusta. Et voi olla niin herkkänahkainen, että loukkaannut jos joku ilmoittaa, ettei halua lapsia.
Koettaisitte nyt hyvät ihmiset ympärtää, että tahaton lapsettomuus on äärettömän kipeä ja masentava asia, jonka raskautta ei voi ymmärtää ennen kuin se napsahtaa omalle kohdalle. Siksi olisi suotavaa, että tänne ei tultaisi saivartelemaan.
Ei kukaan ole kieltänyt, etteikö tahaton lapsettomuus olisi kipeä asia. Silti tämä palsta on edelleenkin avoin myös vapaaehtoisesti lapsettomille kunnes he saavat ihan oman palstan.
En nyt ihan ymmärrä, että miksi viitsitte loukkaantua siitä, että joku tuntematon kirjoittaa keskustelupalstalla, ettei halua lapsia? Onko se jotenkin teiltä pois? Eikö se ole saivartelua myös, että puututte aloitukseen, joka ei edes teitä koske. Ei ole mikään pakko lukea/kommentoida aloitusta, joka tuo pahan mielen.
Tämän ketjun aloittaja tuskin on tehnyt aloitustaan teidän kiusaksi, hän on vain halunnut vaihtaa ajatuksiaan toisten samalla lailla tuntevien kanssa.
Ihmiset näköjään loukkaantuvat eri asioista. Itse olen lapseton, enkä todellakaan koe loukkaavana sitä, että joku ilmoittaa täällä ettei halua lapsia. Itse koen loukkaavana sen, että täällä "lapsettomien"-palstalla kommentoi paljon naisia, joilla on lapsia/ovat raskaana. Ja kommentit ovat usein luokkaa "mä tulin ekasta kerrasta raskaaksi" yms. Täältä palstalta monet hakevat vertaistukea ja ainakaan itse en sellaista halua ihmiseltä jolla on lapsia. piste.
Hyvä että olet tehnyt tietoisen päätöksen olla tekemättä lapsia.Lapsia ei todellakaan tarvitse kaikkien tehdä, varssinkaan sen takia että kaikki muutkin tekee.Olet vastuullinen ja fiksu kun kuuntelet itseäsi.Pienen lapsen vanhemmuus vaatii todella paljon, eikä siihen tulisi kenenkään lähteä kunnolla harkitsematta jaksaako todella kantaa vastuunsa.
Itselläni lapsettomuuteen vaikuttaa varsin paljon ihan oman lapsuuden kokemukset. Ensimmäisen vuoden olin silmäterä mutta siitä eteenpäin olinkin vain haitta äidille. Ulkopuolisten silmissä elimme ihan miellyttävää perhe-elämää mutta todellisuus oli kaikkea muuta. Tukkapöllyjä, valehtelua, haukkumista, mollaamista... jos pyysin läksyjen tekoon apua niin vastaus oli aina ekalta luokalta lähtien "en minä osaa auttaa". 18 vuotta sitä kesti ja sitten vanhemmat erosivat. En hirveämmin ole lapsista koskaan pitänyt ja vaikka nykyisin voisin harkita muuten lapsen hankkimista niin taustalla kummittelee kokoajan pelko siitä että sama kohtalo toistuisi omalle jälkikasvulle. Mielummin olen siis tekemättä.
Kyllä on mielenkiintoista, että otsikko "lapsettomuus" saa jonkun kirjoittamaan tänne ettei halua lapsia. Jos joku ei halua vapaaehtoisesti lapsia niin se ei tarkoita lapsettomuutta! Lapsettomuuden lääketieteellinen merkitys taitaa mennä jokseenkin "kun on 2 vuotta tuloksetta yrittänyt lasta jne.".. Se, että joku tahvo ei halua lapsia kokee lapsettomuutta sen sijaan, että ajattelisi olevansa lapseton niin on asia erikseen! Tää on niin tätä!
Aivan totta, oikea termi onkin "lapsivapaus" (tai vapaaehtoinen lapsettomuus) eli childfree. Lapsettomuus eli childless tarkoittaa sitä, että jotain puuttuu ja termi lapsivapaa antaa sellaisen kuvan, ettei henkilöltä puutu lapset, vaan hän on valinnut lapsivapaan elämän.
Tiedoksi muuten, että se, ettei halua lapsia, ei tee ihmisestä tahvoa. Melkein tekisi mieleni sanoa, että asia on juurikin päinvastoin, mutta olkoon.
Sen siitä saa kun kirjoittaa huolimattomasti.. Tahvo siis siksi, että kuvittelee asian olevan lapsettomuutta.
Tää tahvo painelee nyt aamulenkille!
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Ei lapsia ole pakko tehdä. Jokaisella on omat syynsä joko tehdä tai olla tekemättä lapsia.
Jos oman tilanteeni saan kertoa ilman jonkun piikitteleviä kommentteja, sain keskenmenon 30-vuotiaana ja menetin mieheni. Sen jälkeen olen mennyt uusiin naimisiin mutta kiittänyt luojaani monet kerrat siitä keskenmenosta, koska näen ympärilläni kaikkien ystävieni ainaiset ongelmat lastensa hoidon, rahan, ajanpuutteen, väsymyksen, terveyden, perheriitojen ja muun lastenhankinnan jälkeisen sälän kanssa. Kolme ystävääni ovat paljastaneet katuneensa lasten hankintaa.
Tämän lisäksi en koe aviomiestäni erityisen isällisenä hahmona koska hän ei osaa huolehtia edes omista asioistaan.
Mieheni suvun puolelle on syntynyt tänä vuonna 3 vauvaa ja kyselevät katseet kohdistuvat meihin seuraavaksi. En osaa iloita uusista tulokkaista aidosti enkä näe tapahtumissa mitään suurta juhlan aihetta: siitä ne ongelmat vasta alkaa joten miksi sitä pitäisi juhlia?
Silti kertominen heille suoraan päin naamaa että en haluaisi ikinä luopua rauhasta, taloudellisesta riippumattomuudesta, kodin siisteydestä, vapaa-ajasta ja ehjästä kropastani, tuntuu julmalta koska tiedän että heidän mielestään tämä kaikki on jollain tavalla vähempiarvoista kuin se varsinainen idea lapsen saannista. Siksi en näin suoraan sukulaisilleni koskaan puhu mutta tällaisella palstalla nimettömänä voin ajatukseni julkistaa ja ehkä hieman helpottaa niitä jotka painivat saman asian kanssa. Me emme ole yksin.
Kyllä on ihanaa jotenkin, lukea tämmöistä tekstiä. Tuntuu, että KAIKKI haluaa lapsia ja tekevät niitä, sukulaiset, tuttavat, työkaveritkin kyselevät että " jaa eikö sitä lapsia tulisi hankkia kohta.."
Joo tottakai, koska minulla om mies, seurusteltu 4 vuotta ja ostettiin 2 v sitten talo.. ja eikun lapsia hankkimaan!!!
Tuntuu että se on todellakin täysi itsestäänselvyys että lapsia hankitaan, kun elämä alkaa olla muuten " reilassa"; eli työ, mies , talo jne. josksu olemme puhuneet mieheni kanssa tulavaisuudesta ja olen aina ollut sillä kannalla että ehkä joskus..todellisuudessa en usko koskaan haluavani lapsia. En usko että mieleni muuttutu. olen 29.v, tiedän melko varmasti mitä elämältäni haluan. vanhemmuus ei tee autuaasi, se ei tee minusta parempaa ja onnellisempaa ihmistä. rakastan elämääni tämmöisenä, en todellakaan halua lapsia sotkemaan tätä. en ole äiti-tyyppiä, miehelläni on oma firma, paljon töissä. en koskaan pääsisi mihinkään, olisin aina lapseni kanssa. olen huomannut että kun hoidan veljen poikaani tai siskoni lapsia, en jaksa kauaa.. haukottelen ja odotan että pääsen takaisin " omaan elämääni". en valinnut miestänu ja taloa elämääni sen takia että teksisin joskus lapsia. Mieheni kanssa olen rakkaudesta, ja talon hankimme yhteiseksi ihanaksi kodiksi. olen aina ollut vähän villi ja ex-tempore saattanut lähteä jonnekkin reissuun esimerkisksi.. en olisi koskaan valmis vanhemmuuteen.. on minulla yksi ystävä onneksi joka on samoilla linjoilla elämässään kun minä..ja ihanaa lukea täältä että on muitakin.. olen ylpeä kun voin myöntää että olen valinnut lapsettoman elämän, enkä mene massan mukana ja valita sitten työkavereile kahvipöydässä miten elämä on yhtä taistelua päivästä toiseen ja niin väsyttää.. miksi ihmiset tekevät lapsia jos on mahdollisuus valita, ei se ole todellakaa mikään pakko..
Itsekin olen vapaaehtoisesti lapseton ainakin toistaiseksi. Varmaksihan tällaisia asioita ei voi sanoa, sillä lisääntyminen on liian luonnollinen asia "päätettäväksi". Joka tapauksessa minulla on vahva tunne, etten koskaan tule hankkimaan jälkikasvua ja tätä mieltä olen ollut koko ikäni.
On kaameaa lukea tällä palstalla kirjoittavien naisten epätoivosta ja ahdistuksesta. On varmasti musertavaa haluta lasta pystymättä sitä tekemään. En itse pysty lapsia haluamattomana ymmärtämään sitä tuskaa mikä välittyy tämän palstan kirjoituksista ja kysymyksistä. Koen jotkut kirjoitukset jopa pakkomielteisinä ja se on minusta jollain lailla pelottavaa. Olenko jotenkin biologisesti puutteellinen kun en pysty parhaalla tahdollanikaan käsittämään moista välttämättömyyttä oman lapsen saamiseen? Minusta on myös hirvittävän epäreilua, että (mahdollisesti) itse pystyisin tekemään lapsia tai tulemaan toivomattani raskaaksi. Äitiyttä kaipaava nainen ei voi saada sitä mikä on minulle jopa jonkinlainen riesa!
Olen täysin sitä mieltä, että tälle palstalle ei kuulu vapaaehtoinen lapsettomuus. Olisin itsekin halukas keskustelemaan muiden vapaaehtoisesti lapsettomien kanssa mm. sosiaalisista tai yhteiskunnalisista paineista mitä lapsettomuus aiheuttaa ja siitä miten aina täytyy selitellä valintojaan ja kohdata kummastelua, jopa paheksuntaa ja syrjintää. Mutta tämä ei valitettavasti ole oikea palsta. Täällä ei todellakaan voi kaksi näin jyrkkää ääripäätä kirjoitella sekaisin. Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät tämän asian.
Hei Sulle! Tää oli hieno viesti, rehellinen ja konstailematon. Toivon, että olet jatkossakin yhtä aito! Siis tää oli ap:lle
Mille palstalle meidän vapaaehtoisesti lapsettomien tulisi kirjoittaa?
lumi -11: Kirjoita vaikka palstalle lapseton omasta halusta. Jos voi lapsen saada, kannattaa olla siitä ylpeä. Meillä yritystä jo monta vuotta mutta tulosta ei ole. Kummassakaan ei ole "vikaa". Tuntuu helvetin pahalle kun kuulee että "tulin vahingossa raskaaksi ja nyt meen aborttiin kun en tartte lasta"..
Elämä on epäreilua. Olen 52 vuotias, eikä gynikseni antanut vieläkään luopua ehkäisystä!
En ole tehnyt sterilisaatota, koska se suurena toimenpiteenä "tuhoaa" elimistöä (mm. suuria verisuonia katkeaa, verenkierto häiriintyy -> kipuja. Olen käyttänyt hormonaalista ehkäisyä nyt yli 30 vuotta! Lapsia on 3, enkä koskaan enempää halunnut.
Lapsettomuushoitoja läpikäyvät joutuvat altistamaan itsensä "myrkyille", mutta niin myös me, jotka emme lasta halua. :(
Mistä moinen luulo sterilisaatiota kohtaan? Sillä luulo se on, ei tieto-
Tässäpä sinulle vähän infoa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Essure
Tuo essuremenetelmä ei kovin kauaa ole ollut, mutta eivät ne aiemmatkaan toimenpiteet joilla sterilisaatio suoritetaan, mitää tuhoa elimistössä...
lapseton nyt jo yli nelikymppinen nainen. Jossain 35 ikävuoden tienoilla tuli silloisen miesystävän kanssa mieleen, että haluan lapsen. Miehellä oli ennestään jo 2 lasta, eikä hän ollut mitenkään innostunut asiasta. No, uusperhekuvio ei toiminut muutenkaan, joten erohan meille tuli.
Minulla ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta, en ymmärrä kun toiset naiset sanovat, että he ovat aina tienneet haluavansa lapsia. Olen miettinyt, että tuo 35 vuotiaana kokema pieni vauvatoive oli omalla kohdallani enemmän sitä, että koin, että minun pitää haluta lasta, naisen kuuluu synnyttää muuten elämällä ei ole mitään merkitystä.
Kun pääsin yli nelikymppiseksi pystyin tunnustamaan, että en ole oikeasti halunut lasta, vaan se oli enemmän joku ulkopuolelta tuleva paine. Nyt saan rauhassa olla lapseton ja nauttia suvussa olevista lapsista oman jaksamiseni mukaan, eli poimia ns. rusinat pullasta.
Sitä paitsi:
"äitiys ei ole vain biologiaa, vaan mielentila, joka ei ole riippuvainen sukupuolesta, elämänkatsomuksesta tai siitä, onko kasvattanut omia lapsia. Äitiys on yleisinhimillinen tunnetila ja asenne, jossa keskeistä on aikuisen halu kantaa huolta lapsesta."
http://www.unicef.fi/aiti-miksi