Joku kaipasi asiallista keskustelua. Vaikken ole moista koskaan kymmenvuotisen nettihistoriani aikana suomi24 sivuilta löytänyt, ajattelin tarttua haasteeseen. Olen joskus kauan sitten käynyt täällä erittäinkin asiallisia keskusteluja, jos asiattomiakin sekaan on sopinut.
Mistä haluatte keskustella? Näytteiden laitto on vähän niin ja näin, kun maksimi merkkimäärä kutistettiin 5000 tarinat joutuu pätkimään eikä lukukokemus enää ole entisenlainen.
Mikä kirjoittamisessa kiinnostaa, aiheuttaa pakkomiellettä, pakottaa etsiytymään toisten kirjoittavien seuraan?
Itse en kaipaa asiallista keskustelua, en rääpimistäkään, mutta jotain mitä suomi24 parhaimmillaan on, värikästä, vilkasta ja kävijöiden näköistä.
Tämä palsta ei tarvitse kuin yhden "värikkään" tyypin pitämään keskustelua yllä. Yksi joka viitsii kommentoida ja kertoilla ja olla läsnä... Ehkä jos jään tähän muutamaksi päiväksi juoruilemaan kirjoittamisesta joku tulee seurakseni.
Turha tänne on ruikuttaa ettei keskustelu ole riittävän vilkasta, pitää vain kirjoittaa jotain joka kiinnostaa tai eriyttää mielipiteitä. Vilkkaus palstalle palaa kun on riittävästi sanansäilän käyttäjiä.
Tuntuupa hassulta että kirjailijanalut palstalla kirjoitan siitä ettei kirjoittajia palstalle löydy? Eikö juuri tämän palstan pitäisi kukkia hienoja keskusteluja... me jokainen kirjoitamme, miksi emme kirjoittaisi tänne?
Tähtirinnalle terkkuja, että ja jos hän sallisi kaikkia elämänalueita koskevat kirjoitukset tässä palsta puhkeaisi kukkimaan. Minusta kun aihetta kirjailijanalut palstalla ei voi rajata. Kaikki mitä kirjoitetaan, on kirjoittamista, joten aiheesta viis.. pistetään nuotio pystyyn ja katsotaan kuinka kipunat hiipivät kohti mustaa taivasta.
Mistä haluatte keskustella? Näytteiden laitto on vähän niin ja näin, kun maksimi merkkimäärä kutistettiin 5000 tarinat joutuu pätkimään eikä lukukokemus enää ole entisenlainen.
Mikä kirjoittamisessa kiinnostaa, aiheuttaa pakkomiellettä, pakottaa etsiytymään toisten kirjoittavien seuraan?
Itse en kaipaa asiallista keskustelua, en rääpimistäkään, mutta jotain mitä suomi24 parhaimmillaan on, värikästä, vilkasta ja kävijöiden näköistä.
Tämä palsta ei tarvitse kuin yhden "värikkään" tyypin pitämään keskustelua yllä. Yksi joka viitsii kommentoida ja kertoilla ja olla läsnä... Ehkä jos jään tähän muutamaksi päiväksi juoruilemaan kirjoittamisesta joku tulee seurakseni.
Turha tänne on ruikuttaa ettei keskustelu ole riittävän vilkasta, pitää vain kirjoittaa jotain joka kiinnostaa tai eriyttää mielipiteitä. Vilkkaus palstalle palaa kun on riittävästi sanansäilän käyttäjiä.
Tuntuupa hassulta että kirjailijanalut palstalla kirjoitan siitä ettei kirjoittajia palstalle löydy? Eikö juuri tämän palstan pitäisi kukkia hienoja keskusteluja... me jokainen kirjoitamme, miksi emme kirjoittaisi tänne?
Tähtirinnalle terkkuja, että ja jos hän sallisi kaikkia elämänalueita koskevat kirjoitukset tässä palsta puhkeaisi kukkimaan. Minusta kun aihetta kirjailijanalut palstalla ei voi rajata. Kaikki mitä kirjoitetaan, on kirjoittamista, joten aiheesta viis.. pistetään nuotio pystyyn ja katsotaan kuinka kipunat hiipivät kohti mustaa taivasta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
… joo tarkistin wikipediasta
Essee
ja siellä listattuna nämä hyvän esseen pointit:
“ Hyvä essee
Herättää lukijassa ajatuksia ja yllättää positiivisesti
Käsittelee aihettaan eri näkökulmista ja vertailee niitä toisiinsa
On pohdiskeleva ja myös perustelee esitetyt mielipiteet
Sisältää tuoreita ilmaisuja ja heijastaa kirjoittajan rikasta sanavarastoa
Välttää kliseeksi muuttuneita ja töksähteleviä vertauskuvia
Erottuu tyylillään muista tekstilajeista
On johdonmukainen; kantava ajatus säilyy, vaikka näkökulma vaihtuu “
¤
Mielestäni tässä tekstipläjäyksessäsi on vielä rutkasti viilaamista. Kirjoittamasi vaikuttaa jotenkin enemmänkin pikaiselta hajatelmalta. Tosin tietänet /muistanet, että olen harrastajakirjoittaja enkä oikeastaan useinkaan lue esseitä saati kriitikoi. Mitä nyt niitä dandynyléneitä olen joskus sattunut silmäilemään. Minähän olen enemmänkin kallellaan proosaan ja antiikin runouteen.
Ah... Hipponaks!
“piti juoda mukista, kun orja
oli tallannut pikarin lyttyyn;
minä ryyppäsin ensin, Arete
kulautti jämät “
- - -
Joo. Minun puolestani saat kirjoitella tänne esseitäsi lisää,
vaan toisinko ajattelevat muut ?!
.... olikstää
sörifin
oma palsta?
... anteeksanteeksanteeks !
sheriffi teki täysin oikein, kun poisti ne kaksi viestiä, jotka eivät millään tavalla kuuluneet tälle palstalle. on raivostuttavaa, että tätä palstaa yritetään väen väkisin kerta toisensa jälkeen muuttaa joksikin sekakeskustelupalstaksi sillä perusteella että "kaikki on kirjoittamista". naurettava ja idioottimainen perustelu, jota noudattamalla luotaisiin skitsofrenikkojen keskustelupalsta. sheriffi saisi vetää paljon tiukempaa linjaa.
… auh! JASSOO !
mutta miksi minun tekstini jätettiin sitten yksinään tähän roikkumaan ja ne kaksi-kolme muuta poistettiin, minä kun siitä viimeisestä jo ihastuneena kuvittelin, että
itse
Ruben Stiller
äkkipikaistuksissaan oli vierailemassa palstalla !
-
Kyllä aivan kummallisia kuvaelmia saa näistä ketjuista. Aamulla kun avasin että onko tähän tullut lisää niin kas kummaa,
ihan kävi mielessä se kuva siitä räjähtävästä talosta joka pasahti silloin tuolla rakkausrunopalstalla.
¤
Höh!
viestissäsi puhutaan kirjoittamisesta, ehkä siksi ne kuuluvat tälle palstalle, vai oletko sitä mieltä että viestisi sopisivat paremmin ruoka-palstalle?
äääähhhhh.......nomutku... miksvarten sitte aloittajan Susineva tekstit ovat vastauksia niihin kahteen, mutta minulle vastataan
-
ei mitään !
-
Tarkoittaako tämä Heikkila nyt sitten, että minun täytyy siirtyä ruokaosastolle kirjoittelemaan ?
-
(… ja Te jotka muistatte sen rakkausrunopalstalla olleen talojutun, niin nostaisitteko sen, kun se niin nyt tällä hetkellä kuvaa aamuista... minähän yritin nimittäin etsiä sitä sieltä arkistosta, mutta en löytänyt. No..........ehkä sekin on sensuroitu!)
että miksi nimenomaan tästä kirjailijanaluille tarkoitetusta palstasta halutaan tehdä kaikkien mahdollisten viestien kaatopaikka, ikään kuin millään jaottelulla ei olisi muka mitään merkitystä. tämä "keskustellaan siitä miten pitäisi keskustella" on täysin tyhjää jauhamista eikä edistä yhtään mitään.
“kirjailijanaluille tarkoitetusta palstasta halutaan tehdä kaikkien mahdollisten viestien kaatopaikka”
AHA!
… nyt minusta alkaa vaikuttaa siltä, että A.Heikkila koettelee proppujani... ettette nyt vaan ole joku pyskiatri ?....... hui!....... mutta sitä minä nyt viestissänne jäin ihmettelemään ja kummeksumaan näin aamuvarhaisella ettekö satu tietämään, että Taiteilijat rakastavat kaatopaikkoja. Niitä Taiteilijat jaksavat tonkia ja mitä syvemmälle pääsevät niin ei aikaakaan kun syntyy
¤
puhdasta taidetta !
-
(Ja olisitteko hyvä ja lukisitte runoni sivulta 75 runokirjastani... ai, ette ole kuulleetkaan saati hypistelleet sitä opusta. Noh, se siitä sitten... antaa olla.)
Minulla on ongelma inspiraation kanssa. Tuntuu, että pitäisi olla joutilasta aikaa, että saisi mitään aikaiseksi. Kauhea kiire ja stressi on, kun yritän kirjoittaa, tuijotan vain ruutua ja en keksi mitään järkevää lähestymistapaa. Onko jotain niksejä, mitä olette kehittäneet tämmöiseen kauheuteen? Mitkään taiteilijatreffit ei onnistu meikäläiseltä, yritetty on.
Stressi tappaa inspiraation talossa ja puutarhassa. Lääkkeeksi voisi tehota selkeä, mutta väljä aikataulu. Enkä tarkoita X liuskaa päivässä tyyliä, vaan mieluummin X tuntia päivässä. Avaat koneen, luet sen mitä olet viimeiseksi saanut aikaiseksi ja jatkat tarinointia. Jos juttua ei tule, pyyhi pölyt näppäinten välistä, vedä rumpusoolo pöydän reunaan, ilmeile omalle heijastumallesi ruudun pinnasta ja lue aikaansaannoksesi uudestaan. Jos vieläkään ei oikein lähde, ota hahmotteluvihko ja pidä yhden hengen palaveri. Esitä itsellesi kysymyksiä: Ongelma, ehdotus, vaihtoehto, ratkaisu. Uskoisin, että yksi ajatus johtaa toiseen ja toinen kolmanteen. Jatka näin, kunnes itsellesi asettama aikaraja tulee täyteen. Seuraavassa sessiossa sama homma. Kaikki tämä tietysti vain jos jonkinlaista aihiota on jo syntynyt.
Ja vielä: jos palaverista yms. huolimatta jää paska maku, älä huoli. Inspiraatio, se pieni nykäys eteenpäin saattaa yllättää silloin, kun sitä vähiten odotat. Siis kuljeta muistiinpanovälineet mukanasi.
En tiedä oliko sanoissani mitään järkeä. Omalla kohdallani konstit tehosivat ja voin vannoa, näppäimieni välistä ei löydy pölyhiukkastakaan.
Tuo kuulostaa hyvältä, aion kokeilla jo heti tänä iltana. Palaveri itsen kanssa, täytyy vaan yrittää pysyä asiassa.
... miten se sitten mahtoi sujua?
-
... ja kun minulla on nyt viimeaikoina pukannut inspiraatiota, mutta omituisella sykkeellä... sillä
nyt pukkaa
kuvia !!!!!
¤
Quis teil hurisee ?
Inspiraatio on kiinnostava asia, todellinen mysteeri.
Joskus tarina on jumissa, inspiraatiota eli seuraavaa impulssia, jonka turvin tarinaa pystyisi jatkamaan ei vain tule pitkään aikaan. Sitten yhtäkkiä jokin tilanne (minulla aivan poikkeuksetta muusana toimii joku nainen, esimerkiksi kuuntelen jonkun naisen puhetta jostain sattumanvaraisesta aiheesta) laukaisee oudon tunteen. Itselläni se tuntuu siltä, että ympäristö hämärtyy, itse sulautuu johonkin, oma persoona alkaa hämärtyä ja sitten kokee seuraavan tilanteen henkilöhahmon kannalta. Ymmärrys / tieto siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten sen voisi ilmaista saa aikaan inpsiraation, innostuksen, mahdollistaa (ja pakottaa) jatkamaan työtä.
Miten muut koette inspiraation?
inspiraatio
-
No esimerkiksi tuolla saitilla
Yleinen kirjallisuus / “Se kirja on v*tun hyvä”
näkyy ihan kirjattuna yksi minun inspiraationi .........
“
...... että jotenkin tuo Puttosen Kirjakerho jäi kumisemaan kallooni eilen (malliin tyhjät tynnyrit tms. miten sen nyt parhaiten kuvaisin sen tunteen) ja vaikka en mikään kirjailija olekaan niin puttasin tekstiä tuonne Jatkonovellit saitille kohtaan Humiseva karju, jonka joku oli jonakin päivänä aloittanut..... siellä kun etsin mihin kohtaan "jatkotekstini" sopisi parhaiten, niin sehän se sitten oli.....
“
¤
Näin se meikäläisellä menee ja hauskaa on! … siis on ja ei... miten se karjalainen sanonta menikään:
“Hauskaa olla pittää vaik syän märkenis!”
....... jänskä juttu, tänäänkin liidelissä otin niitä pähkinöitä ja sitten joulukalentereita, ja kotiin körötellessä ajattelin, että kaikenlaista sitä kärrää............eikä joulukadun avajaisiinkaan ole enää kuin
hujaus ...........
joo.