15-vuotias poika huostaanotettiin kesällä rajattoman käyttäytymisen takia. useita lastensuojeluilmoituksia, pähteiden käyttöä, koulusta lintsaamista jne.. Huoli ja murhe väheni huomattavasti ja usko pojan kuntoutumiseen oli suuri, sijoituspaikka on melko lähellä joten tapaamme usein ja kotiharjoitteluitakin on ollut useita. Mutta nyt tilanne on räjähtänyt käsistä, poika on ollut jo pari viikkoa karkuteillä, emme tiedä tarkalleen missä on, vihjeitä olinpaikasta ja liikkumisesta kyllä on, ja faktatietoakin. . Poliisi ei tee mitään, sanoo vaan kaikenaikaa että asia on tutkinnan alla. Olisiko joku jolla on vastaavanlaista ollut tai on, niin halukas kirjeenvaihdolla vaihtaa ajatuksia asiasta. Tunteet kun vaihtelee hirveästä hädästä, pelosta ja tuskasta vihaan ja kiukkuun.
sähköposti olisi [email protected]
sähköposti olisi [email protected]
Vastaukset 5
Vanhimmat
asiat kiinnostaa, niin kysyn mielenkiinnosta, mitä tarkoitat kotiharjoitteluilla? Oletteko saaneet ammattikasvattajilta, psykologilta tai joltain vastaavalta vinkkejä nuoreen suhtautumisessa, neuvoja ihan käytännöntilanteisiin vai mitä se on?
nämä "laitokset" puhuu kotiharjoitteluista kun nuori on kotona käymässä. ei mitään varsinaisia ohjeita anneta, tietynlaiset kotiharjoittelusäännöt laaditaan mitä pojan pitää noudattaa, mutta nekin me vanhemmat laadimme, tietysti yhdessä näiden ohjaajien kanssa. Eli lähinnä kotiintuloajat, kun kavereiden luona käy, yhdessä ruokaillaan tiettyyn aikaan, ihan normi perheen arkea jne.. ja tietenkin täysi päihteettömyys täytyy olla. laitoksesta soitetaan "kotisoitto" illalla sovittuun aikaan ja he puhuvat vanhemman ja nuoren kanssa, miten on mennyt.
poika löytyy mahdollisimman pian! Kunpa järki palaisi päähän edes pätkittäin ja tulisi itse vapaaehtoisesti.
Luotatteko muuten laitokseen, että lasta kohdellaan siellä oikeudenmukaisesti ja ilman mielivaltaa?
Jaksamista teille! Huoli on varmasti hirveä.
asutte? Ihan maakuntatasolla...
Oletko, millen1, yksinhuoltaja?
Kysyn siksi, että koetan selvittää itselleni kuinka paljon yliedustettuina lasten"suojelussa" ja ilmeisesti aivan erityisesti huostaanotoissa ovat yksinhuoltajaperheet. Onko kenelläkään suhdeluvuista tietoa? Kuinka moni huostaanotoista osuu yksinhuoltajaperheeseen?
Millaiset muuten ovat olleet poikasi kokemukset laitoksesta?
Koeta pysyä rauhallisena. Älä väsytä itseäsi, sillä sinua tämä prosessi tarvitsee! Usko siihen, että poikasi palaa. Hän tulee takaisin, sillä kohta alkaa jo talvikin kolkutella. Vaikka lämpimiä säitä kuuluu olevan taas luvassa...
Todella ikävä tilanne sinulla. Epätietoisuus oman lapsen turvallisuudesta on hyvin julmaa.
Syytteleekö laitos mitenkään itseään lapsesi karkaamisesta?
Eikö poika saanut pitää matkapuhelinta mukana laitoksessa? Saako niissä yksikään lapsi/nuori käyttää puhelinta?