Tuntuu siltä, että transtaustaisella naisella on edessään tasan kolme vaihtoehtoista tulevaisuutta:
1) hän erakoituu
2) hän tukeutuu "transpiireihin"
3) hän elää naisen elämää siinä kuin muutkin naiset
Niin tai tietysti on vielä "hän heittää henkensä"-vaihtoehto...
1) hän erakoituu
2) hän tukeutuu "transpiireihin"
3) hän elää naisen elämää siinä kuin muutkin naiset
Niin tai tietysti on vielä "hän heittää henkensä"-vaihtoehto...
Vastaukset 41
Vanhimmat
Mitähän tarkoitat sillä, että elää "naisen elämää niin kuin muutkin naiset"? Minä näen siinä sen, että synnyttää lapsia, leipoo pullaa, tekee käsitöitä, menee naimisiin miehen kanssa jne. tylsää, keskiluokkaista ja idioottiporvarillista. Naisen uria on tietysti niin monta kuin naisia, esimerkiksi minun lähipiirissäni naiset metsästävät, pyöräilevät, kiipeilevät pitkin kallioita ja sukeltelevat.
Minä en tunne yhtään, joka tukeutuisi transpiireihin. En koe transpiirejä kovin itseäni tukevaksi ainakaan siinä vaiheessa missä itse olen. Minä olen pikemminkin vastarannan kiiski transihmisten kanssa. Vietän kuitenkin aikaa transihmisten seurassa haluten kuulla uutiset niin kuin moni muukin, joka haluaa lukea uutisia. Muissa yhteyksissä se vain yleensä käy helpommin.
Minä en myöskään tunne yhtään, joka olisi erakoitunut. Erakon määritelmään tietysti kuuluu se, ettei häntä tunne kukaan. Erakoituminen tarkoittaa sitä, että ihminen on aiemmin ollut sosiaalinen. Sen sijaan jos on aiemmin ollut epäsosiaalinen luonteeltaan, niin eikö ole luontevaa olla sellainen prosessin jälkeenkin?
Kyllä se on niin että ihminen on itsensä paras ystävä, jos on sinut itsensä kanssa. Jollei ole niin siinä sitten on helposti yksinään. Sen sijaan jos immeinen ilmiselvästi viihtyy itsensä kanssa niin siihen seuraan on muidenkin helpompaa liittyä.
Joten ei ole ollenkaan luontevaa, että epäsosiaalinen ihminen jatkaisi epäsosiaalisuuttaan prosessin jälkeen.
en usko, että se on noin karkeasti jaoteltua. Kohdat 2. ja 3. voi yhdistää aika vaivattomasti jos huvittaa. Miksikö? Jos on muodostanut kaveri- tai ystävyyssuhteita "transpiireistä", ei niiden jatkumisen tarvitse määrittyä jonkun ihmeellisen transkynnyksen takia. Voi siellä kavereita käydä moikkaamassa. Muutenkaan esimerkiksi minun tuttava-, kaveri-, ystävä-, ja harrastuspiirini eivät ole juurikaan toisiinsa kietoutuneita, vaan eri kokonaisuuksia. Elämä voi olla monipuolista...
elämä voi siis olla monipuolista ja sisältää niitä transpiirejäkin ilman, että se olisi joku absoluuttinen tukiverkosto ja muuta elämää tai minuutta määrittävä tai koossa pitävä tekijä.
Harmillista tuollainen jakoajattelu.
hyvin yleistä. Kun täällä katselee näitä kirjoituksia, niin lähes jokainen tuntuu tietävän ja tuntevan kaikki Suomen ts henkilöt. Osa kirjoittaa täällä totuudesta poikkeavia satuja siitä kuinka hienosti on mennyt.
Nekin naiset jotka kiipeilevät ja pyöräilevät tekevät myös naisellisia asioita, kuten leipomista ja hoitavat lapsia. Osa ts naisista tekee hoitojen jälkeen itsarin, sillä elämä "muuttuneena" ei aina olekaan, niin ihanaa.
Näen kyllä transpiireissä pyörimisen ja tavallisen naisen elämän toisensa kutakuinkin poissulkevina. Ja kiipeily kuulukoon minun puolestani tavallisen naisen elämään vaikken sitä harrastakaan.
Jos pyörisin transpiireissä joku voisi vaikka bongata minut... eihän se nyt käy tietenkään päinsä.
usko että niistä kovinkaan moni on mitään satuja. Ei se elämä nyt niin huonosti tarvitse mennä, tietenkin prosessia edeltäneet elämäntilanteet vaikuttavat jatkoonkin paljon.
Olet varmaanoikeassa noista naisellisista asioista, minä ainakin teen sellaisia muun elämän ohella, tein ennen prosessiakin. Tosin minä en niistä väittänytkään mitään.
Sen sijaan tuo itsariväittämä kuulostaa vähän hurjalta. Ehkä niitä on jokunen, mutta "harva" olisi paremmin tilannetta kuvaava sana, ainakin kansainvälisten ja maiden sisäisten tilastojen mukaan. Belgian tutkimuksessakin taidettiin kuitenkin todeta, että prosesseja käyneiden naistenkin joukossa itsariyritysprosentti pysyi valtapopulaatiota korkeammalla tasolla, vaikka ei se mikään iso tai keskimäärä ollut sekään. Pienistä määristä puhutaan. Tuonkin syy on eniten juuri ympäristön ja yhteiskunnan nihkeydessä, ei siinä etteikö korjaus olisi ollut henkilökohtaisella tasolla oikea ratkaisu. Katumisprosentit liittyvät pääosin aina ulkoa tuleviin syihin. Pieniä ovat silti.
sinun näkemyksesi, mutta ei pidä monien kohdalla paikkaansa, vaikka kuinka luulisit. Kenenkään elämä ei sinun tuomioidesi tai luulojesi mukaan määräydy.
Moni saattaa pettyä siihen että kun sukupuoliristiriita on hoidettu "sukupuoli ei tunnu miltään".
Tilanne on sama kuin sisseilläkin, jotka ihmettelevät suureen ääneen että mikä ihmeen sukupuoli.
Eli prosessin jälkeen tuntuu vain "normaalilta" ja jos ja kun siihen tulee jotain negatiivista ympäristön reagointia, saattaa kokonaisuus tuntua vähän lattealta, "tässäkö tämä nyt oli?"
mitenkä "moni" ja mistä lähteestä? Ei nyt varmaan ihan niin moni kuitenkaan. Tunnetko heidät?
Lähinnä itseä tutkiskellen teen johtopäätöksiä ja uskon olevani samalla "moni".
mutta sitten pitäisi vielä elää korjatun sukupuolen kanssa. Jos sukusi ei halua olla kanssasi missään tekemisissä eikä muutkaan vanhat tutut sinua hyväksy, niin siinä tuntee aika yksinäiseksi itsensä.
Ei uusien tuttavuuksien solmiminen ihan niin helposti käy. Jos vielä koko ajan askarruttaa oma läpimenevyys, niin siinä on henkisesti aika kovilla. Jos minä tekisin itsarin, niin en minä siitä mihinkään tilastoon päätyisi ja jos päätyisinkin, niin tuskinpa siellä itsarin syytä olisi. Jos syy olisi se, että en kestä elämää uuden sukupuolen kanssa, niin ei se mistään selviäisi. Harva sitä todellista syytä tekoonsa kertoo.
Minun on kyllä rehellisyyden nimissä sanottava, että minun on ollut prosessin jälkeen helpompaa solmia uusia tuttavuuksia, enkä edes mieti läpimenoa. Se ei siis tarkoita ollenkaan sitä, että olisin vakuuttunut joka tilanteessa läpimenostani, vaan sitä etten pähkäile sen kanssa.
Suomen ts henkilö ja montaa ts:ää nuo asiat vaivaavat.
RLT:n aikana voi saada myös erakoitumaan Jos joutuu pahasti kiusatuksi RLT:n aikana saattaa tehdä sen, että ei enää halua näyttäytyä missään.
Tuskin kukaan on joutunut niin pahasti kokemaan tervan ja höyhenet kuin minä enkä minäkään minnekään erakoitunut, korkeintaan muutin liikkumistapojani. En ole kuullut muistakaan, jotka olisivat erakoituneet.
Perkele, tässä maassa pitää sellaiset silmille hyppijät erakoitua eikä meikäläiset! Kyllä se rauta leikkaa cissinkin nahkaa!
Mutta yleistät silti liikaa. Nämä transhäärääjät ja itsestään valehtelevat ovat kuitenkin semmoinen yhden käden sormilla laskettava säälittävä vähemmistö ikäloppuja ja seniilejä "ex-tiittejä", ei heitä voida pitää mitenkään yleisenä mittarina transprosessin onnistumisesta tai siitä millaista elämä on prosessin jälkeen.
Se miksi kaikki tuntevat toisensa ei taas liity tähän asiaan mitenkään, se on perinne vaikeimmilta ajoilta, sellainen sisarkerho ja siinä kerhossa vallitsee tiukka toverikuri johon kuuluu mm. se ettei toisia outata.
Siihen transprosessiin hakeudutakin? Että pääsisi vapautumaan koko sukupuolidysforiapaskasta ja voisi vaan olla oma itsensä. Ainakin itse hakeuduin nimenomaan tästä syystä sukupuolenkorjaukseen aikoinani ja siinä onnistuinkin, enempää en prosessilta odottanutkaan.
Negatiiviset ympäristön reaktiot eivät taas johdu suoranaisesti prosessista. Ne johtuvat siitä ettet vaan onnistunut, joko epäonnistut sosiaalisesti joka on täysin korjattavissa tai sitten vaan et ollut tarpeeksi nainen fyysisiltä lähtökohdiltasi jonka korjaus voi olla sekin mahdollista, mutta kallista.
Maailma ei ole aina reilu ja kiva paikka, mutta ei kannata lannistua. Onhan se elämäntapatransuilukin aina siellä vaihtoehtona eikä se vaikuta olevan nyt niin hirveä vaihtoehto mitä noita tapauksia katselee. Tosin vaikeahan se on sanoa kun en ole kokeillut moista.
Kuitenkin se prosessi kannattaa jokatapauksessa käydä jos oikeasti tämä "sukupuolitauti" vaivaa, sillä kyseessä on ihan oikea fyysinen ja hormonaalinen ongelma jota testot vain pahentavat, tosin mikäli pää toimii testoilla ja elämä miehenä onnistuu niin prosessiin ei kannattane hakeutua ellei ole varma että selviää voittajana.
Tuosta "tuntemisesta" sen verran, että toisinaan ärsyttää kun joku J.Pihlajamäki (esiintynyt tällä palstalla nimellään) & kump. julistavat tuntevansa kaikki. Okei, olen kerran J.P:n tavannut, pari sanaa vaihtanut, eikä hän tiedä edes nimeäni ja sekö sitten on toisen tuntemista? En ole myöskään ikinä tavannut kolmois-ässää, enkä ollut tekemisissä Helin kanssa, en myöskään ole ollut kertaakaan missään puuteri-foorumin riennoissa tai jossain voimavaraleireilemässä yms. Minua ei voi näin ollen kukaan näistä "aktiivipiireistä" tuntea, korkeintaan joku hyvin harva tuttu vuosien takaa voi tietää olemassaolostani, mutta siinä kaikki.
Niin, piti vielä lisätä etten minäkään tunne juurikaan ketään, enkä ole ikinä väittänyt tuntevani ja tuskinpa koskaan tutustunkaan. Ainoa kosketuspinta enää tähän koko asiaan on ollut tämä Suomi24 jossa joskus käyn lukemassa viestejä jos töissä on hiljaista ;)
Eikä kukaan tunne Rantsua. Kas, jos Rantsu olisi jonkun meikäläisen seurassa, hän pelkäisi leimautuvansa friikiksi.
että elämä on ollut kovaa. Ilmankos löydät kaikesta vain negatiivista sanottavaa.
Aikanaan kun olin aloittamassa prosessia sain lukea ja kuulin noita samoja kertomuksia kuinka suku, ystävät ja tuttavat hylkää. Duunissakin menee huonosti kun syrjitään. Olin siis vauhkoksi peloteltu ja sitten kun mikään noista ei toteutunut olin ihmeissäni, mutta toisaalta sangen tyytyväinen.
Uusien tuttavuuksienkin solmiminen sujuu paljon helpommin koska voi olla avoin kun ei tarvitse enää salailla sisimpäänsä. Mutta tuo on tietenkin henkilökohtainen kysymys, jollekin sosiaalistuminen voi olla vaikeaa prosessin jälkeen.
Sinä sait heti sorvattua minun viestiini negatiivisen kommentin, joten puhu vain itsestäsi. Sitä paitsi minun viestini oli sävyltään myönteinen, pahoistakin vaikeuksista selviytyy erakoitumatta. Sinua taitaa harmittaa minun reipas ja elämälle myönteinen asenteeni.
En ainakaan muista että J.P olisi koskaan esiintynyt tällä palstalla nimellään. Ellet sitten tarkoita tapauksia jossa toinen henkilö on outannut lainaamalla tekstiä jostain muualta.
Tuosta tuntemisesta vielä. Minulla ainakin on niin huono nimimuisti että vaikka joku olisi esittäytynyt minulle, en välttämättä muista nimeä edes viidennen kerran jälkeen. Olen paljon tekemisissä monienkin ihmisten kanssa joista voin sanoa tuntevani heidät mutta en muista nimeä.
Ehkä siten koet ärsyttävänä että joku sanoo tuntevansa paljon TS:ia, mutta oletko varma luetaanko sinua siihen joukkoon jos et ole tekemisissä muiden kanssa.
jonka älykkyysosamäärä ei riitä muuhun kuin vanhempien haukkumiseen. En ole ennen tiennytkään, että hormoonit voivat sekoittaa pään kuten huumeet, mutta pakko siihen on uskoa. Jos ei muunlaista juttua osaa, niin pakko siihen pään sekavuuteen on uskoa.
Kuka haluaa kyseiseen sisarkerhoon kuulua, ei varmasti kukaan täyspäinen. Sinä ja sinun outtaamisesi. Iso nauru sinulle.
"Ehkä siten koet ärsyttävänä että joku sanoo tuntevansa paljon TS:ia, mutta oletko varma luetaanko sinua siihen joukkoon jos et ole tekemisissä muiden kanssa."
Mikä on TS:ia, onko kyse ihmisistä vai jostain muusta?
"Se miksi kaikki tuntevat toisensa ei taas liity tähän asiaan mitenkään, se on perinne vaikeimmilta ajoilta, sellainen sisarkerho ja siinä kerhossa vallitsee tiukka toverikuri johon kuuluu mm. se ettei toisia outata."
Eli kysehän oli KAIKKIEN tuntemisesta enkä minäkään jaksa uskoa kaikkien tuntevan kaikkia.
Kyllä minä tunnen muutamia samaan aikaan minun kanssani muutosprosessissa edenneitä, mutta pääsääntöisesti ts ei ole minulle kuin ihminen. Ei siis mikään ts. Toki yritän auttaa, jos minulta joku jotain kysyy, sillä mielestäni tällaista "tulitukea" pitää antaa. Mutta tiedot vanhenevat ja minä siinä samalla. Kohta kokemukseni ja elämäni on historiaa. Aika vie meidät kaikki.
Itseäni on koskettanut Suomenlinnan kuninkaanportti. Siinä on teksti:
Ifrån ödemarker äro desse Vargskiärsholmar ombytte till ett Sveaborg. Eftervärd, stå här på egen botn, och lita icke på främmande hielp.
Erämaista on nämä Susisaaret muutettu Viaporiksi (Suomenlinnaksi). Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun.
Muutosprosessi on kuin Kuninkaanportti. Seiso omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun. Sillä hädän hetkenä vain sinä ja rakkaasi olette tosipaikassa. Kukaan muu ei voi tehdä hyväksesi kuin sinä itse. Kuin Tuntemattomassa sotilaassa sinun on itse ylitettävä suo. Joko kaatuen tai prosessissa housuihin paskoen. Kuitenkin on ylitettävä. Tuleen ei auta jäädä makaamaan.
et puhu muustakuin itsestäsi. Siispä iso nauru vai peräti itku sinulle?
Ei tarkoita etteikö ne pelottelut olisi ihan tottakin. Ei minullekaan huonosti käynyt, mutta monelle on käynyt. Siihen vaikuttaa lähinnä kasvonluusto ja pituus.
Sitä en kyllä toisaalta ymmärrä miksi sosialisoituminen olisi vaikeaa prosessin, silloin on kyllä lähdetty ihan vääristä lähtökohdista prosessiin.
minusta tuntuu siltä ettei prosessiin pyrkivät ole nykyisin enää niin fiksuja kuin ennen?
Tutkimuksiin pääsee nykyään liian helposti.
Voitko linkittää meille muutaman liian onnellisen sadun jotta tiedämme mistä olet kateellinen. Itse en muista moisia lukeneeni. Sukulaisten hyväksyntä, siedettävä ulkonäkö, hyvä työpaikka, uudet ystävät, puolisot ja seksikumppanit ovat todellisuutta monille. Itseltänikään ei tällä hetkellä puutu tuosta listasta kuin yksi.
Jos elämä naisena on pettymys, olet lähtenyt epärealistisin odotuksin korjaamaan sukupuoltasi.
Se kun on "maailman fiksuin ja paras" laki. Ainakin joidenkin valopäiden mielestä. Miksi ei olisi? Onhan se optimoitu enemmistölle, naisen kanssa eläville transmiehille.
Kyllä prosessiin nykyisin lähtevät ovat yhtä fiksuja kuin me perheen perustaneet semi-transvestiitit.
taas tuntuu joskus päinvastaiselta?
Ihme provoa täällä taas.
Minun mielestäni tuo väittämä voitaisiin yleistää toisinpäin. Enemmistölle ei ole käynyt tuon pahimman mallin mukaisesti, eikä siihen vaikuta fyysinen ulkonäkö (pituus tai naama). Luulenpa että harvat sukulaiset hylkää täysin sen perusteella että joku on ison äijän näköinen nainen. No joku herkkähipiäinen ei ehkä halua enää olla tekemisissä.
väittämäsi? Ei ainakaan mediaesiintymisistä, joitakin vuosia sitten oli lehdissä prosessia suunnittelevia transsukupuolisia jotka esittelivät itseään parhaimmillaan kokosivukuvilla. Joistakin kuulisin mielelläni mitä tapahtui lehtijutun jälkeen, lähtikö haastattelun antanut prosessiin ja miten siinä meni.
Tiitit nyt eivät ole kovin henkeviä olleet koskaan ja nyt prosessissa olevilla on Hauhon tausta. Marja-Siskolla on DWC:n jäsenyys vieläkin voimassa.
Tiitit eivät erota naiseutta ja miehen seksististä kuvitelmaa naisen roolista toisestaan. Tiittien naiseus on sellainen ontto naisen haamu vailla elämää.
Cisnaiset ovat luoneet sellaisen vouhkaamalla mahdollisista raiskauksista ja pimenneistä puistolampuista, joten karpaasit tuntevat tarvetta suojella heitä (sellaisilta perversseiltä kuin mitä yleisessä mielikuvassa tarkoituksellisesti on pidetty vaikka meikäläisiä) ja sitten pitää niitä jonkinlaisena sotasaaliina aivan niin kuin hirvensarvia seinällä. Todellisuudessa kuitenkaan niitä raiskauksiakaan ei tapahdu kuin ihan poikkeustapauksissa. Näitä valehtelevia lehmiä sitten vaivaa syyllisyys ja ne "suvaitsevat" meikäläisiä.
Tiittejä kiinnostaa imitoida sitä pelleilyä ja valehtelua, mitä tämä heterokuvion naisen rooli on (ennen häitä) ja sen tarkoituksena on päätyä sotasaaliiksi miehen takan reunalle. Jotkut miehet tietysti ovat aidon hämmästyneitä kun he tunnistavat tämän roolin, mutta tiiteillä ei ole kuitenkaan halua miehen kanssa sänkyyn.
Tarkoitus on että tutkimuksiin pääsisi helposti että jokainen sukupuoliristiriidasta kärsivä saisi tarvittaessa apua. Tutkimuksissa sitten karsitaan todelliset tapaukset esiin.
Joissakin sairaanhoitopiireissä tilanne on päinvastoin. Lähetteitä ei kirjoiteta suoraan tutkimuksiin, vaan tutkittava pistetään ensin oman kallonkutistajan pakeille ministeriön ohjeiden vastaisesti. Toisaalta tällainen esikarsinta olisi eduksi, mutta viivästyttää todellisten tapausten tutkimuksiin pääsyä.
Oli varuskunnan psykiatrin hokema hyppiessään betonilaatoilla sarjakuvassa Masi. Miksei voi olla ihan mitä on? Vaikka sukupuolimaailman Ahvenanmaa?
Minusta on ällöttävää, että ihmiset pitää tunkea väkisin joihinkin ihme luokitteluihin. Eikö ihmisellä ole sen verran selkärankaa, että hän voi olla rehellisesti oma itsensä ja elää tavallista sosiaalista ihmisen elämää ilman ylilyöntejä mihinkään suuntaan? Jos tykkää uimisesta, ei välttämättä ole epäsosiaalinen. Tai jos tykkää teestä ei ole kahvin vihollinen. Mustavalkoinen tuo ja mustavalkoinen tämä kertoo eniten luokittelijasta itsestään, että hänellä on vaikeaa löytää omaa identiteettiään. Identiteetti on haettava etäisyyksinä muista. Ihan kuin sanonta: ruotsalaisia emme ole emmekä venäläisiksi tule, olkaamme suomalaisia. Ei suomalaisuus ole ei-ruotsalaisuutta eikä ei-venäläisyyttä vaan se on minulle esi-isieni elämää Suomen metsissä. Kielellisesti identiteetti on ollut taistelua siitä että kieli on hyväksytty tasavertaisena ruotsin ja venäjän kielten rinnalle. Olemassaolo on sitä, ettei tarvitse hyväksyä toisten määritelmiä itseään koskien. Se on itsenäisyyttä. Se ei kuitenkaan ole eristäytymistä.
Minulle naisena eläminen on paljolti juuri ei-miehenä-oloa. Mielestäni negaation kautta määritelmä sopii erityisen hyvin ts-tilanteeseen.