Tappaja-Dopperit iskivät jälleen

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2254158. Vittu että pitää olla tyhmiä ihmisiä kun pitävät dobermanneja kun eivät osaa niitä kouluttaa

eri kuin aloittaja kirjoitti:

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2254158. Vittu että pitää olla tyhmiä ihmisiä kun pitävät dobermanneja kun eivät osaa niitä kouluttaa

Lue lisää

Täysin samaa mieltä. Harmittaa kun muutaman yksilön (tarkoitan omistajia) takia joutuu koko rotu taas huonoon valoon... Onneksi meillä osataan käyttäytyä kunnolla.

eri kuin kukaan muu kirjoitti:

Täysin samaa mieltä. Harmittaa kun muutaman yksilön (tarkoitan omistajia) takia joutuu koko rotu taas huonoon valoon... Onneksi meillä osataan käyttäytyä kunnolla.

jösses ihmiset. ei sole se rotu ! joku piku räksyin voi tehdä saman,,, järki käteen !

lalaaa kirjoitti:

jösses ihmiset. ei sole se rotu ! joku piku räksyin voi tehdä saman,,, järki käteen !

Pakko sanoa, että jos olisi lööppi; "Chihuahuat tappoivat whippetin", olisin erittäin yllättynyt. Nyt ei puhuta pienistä pintahaavoista, nyt puhutaan kuitenkin isommasta, ja valitettavasti en usko kovin pienen "räksyttimen pystyvän samaan, varsinkin, kun oli myös ihminen vieressä. Osoitathan luuloni vääräksi, jos jotenkin pystyt :)

puolustelet siis kusipää koiria ja niiden omistajia?? oletko sekaisin dopperisi kanssa??

muhun kävi kiinni kääpiö pinseri vuosia sitten ja tuli pahaa jälkeä! akilesjänne sai elämänsä kyydin eikä sairaala reisulta voitu välttyä. eli ei tarvii olla dobberi saadakseen pahaa jälkeä aikaseks!!

pöljät kirjoitti:

muhun kävi kiinni kääpiö pinseri vuosia sitten ja tuli pahaa jälkeä! akilesjänne sai elämänsä kyydin eikä sairaala reisulta voitu välttyä. eli ei tarvii olla dobberi saadakseen pahaa jälkeä aikaseks!!

Lue lisää

On totta, että pikkukoiratkin voivat saada aikaan pahaa jälkeä. Mutta montakohan pikku kääpiöpinseriä tarvittaisiin, että pystyisivät tappamaan whippetin kokoisen (n. 50cm säkä) koiran? Dobermannin purema on vähän eri asia. Niillä on uskomaton puruvoima ja ovat jotkut rodun edustajat tappaneet omistajiaankin.

Olen itse vinttikoiraihminen, mutta minulla ei ole mitään dobermanneja vastaan, tämänkään jutun jälkeen. Mietin vain että ei tainnut olla kovin järkevä omistaja, ja kovin hyvin sosiaalistetut koirat? Käsittääkseni dobberi ei muutenkaan se kaikkein ystävällisin muille koirille ole..

Todella ikävä ja valitettava tuo uutinen..

greyhoundin omistaja kirjoitti:

On totta, että pikkukoiratkin voivat saada aikaan pahaa jälkeä. Mutta montakohan pikku kääpiöpinseriä tarvittaisiin, että pystyisivät tappamaan whippetin kokoisen (n. 50cm säkä) koiran? Dobermannin purema on vähän eri asia. Niillä on uskomaton puruvoima ja ovat jotkut rodun edustajat tappaneet omistajiaankin.

Olen itse vinttikoiraihminen, mutta minulla ei ole mitään dobermanneja vastaan, tämänkään jutun jälkeen. Mietin vain että ei tainnut olla kovin järkevä omistaja, ja kovin hyvin sosiaalistetut koirat? Käsittääkseni dobberi ei muutenkaan se kaikkein ystävällisin muille koirille ole..

Todella ikävä ja valitettava tuo uutinen..

Lue lisää

ja vielä ikävämmäksi asian tekee se,että dobermannien omistaja on rodun pitkän linjan harrastaja,aktiivi ja kasvattaja. Koiransa terrorisoineet jo vuosia paikallisia asukkaita.
Olen todella suruissani ja pahoillani koiransa menettäneen puolesta.

Lopetetaan mieluummin semmoinen puhe, että koiraa ei saa kieltää ja pentua ei saa nappasta niskasta kiinni jos se riekkuu liikaa.
*on aika yleistä semmoinen, että koira esim rähisee, eikä sille kelpaa edes hanhenmaksapasteija silloin, eilen viimeksi näin tällaisen seurakoiran. Joillekin toki kelpaa ja hyvä niin. Tilanteen mentyä ohi, nami kyllä kelpaa rähinäkallellekin, tottakai. Työ hyvin tehty, vastaantulija ei tullut iholle ja ruokakin maistuu.
*jos koiralle on opetettu kieltosana niin koiraan saa kontaktin ja sille voi helposti opettaa hyvän ohituksen niillä nameilla tai lelulla.

Lopetetaan painostaminen, että ihan kaikki onnistuu vain positiivisuudella ja namilla ja kieltäminen vain vahingoittaa koiraa. Kieltosana pitää opettaa koiralle.
*eräällä koira..... palstalla on aihe -koulutus - vapaana pitäminen, siellä on aivan klassisia esimerkkejä miten se namipalkkakin annetaan väärin ja palkataan väärällä hetkellä. Eli voisi sanoa, "näin opetan koiralle, että se voi itse päättää koska nami on riittävän hyvä peruste tulla luokse, mikäli mieluummin karkaa ja haistelee niitä näitä, niin saa silti palkan". Lisäksi kun koira komentaa omistajaa vaikka puremalla käsistä niin sille vaan annetaan sitten namia, koska kieltäminen on niin nounou. Sitten omistaja vielä puhuu, että koira tottelee ja on toimiva opetustyyli...tottelee joskus.
Koira joko tottelee tai ei tottele.
Ihan kiva jos koira kierii tai tekee tokoliikkeet kentällä, mutta jos katukävely ei onnistu tai vapaana pitäminen ei onnistu niin...onko vika koirassa vai ihmisessä?

Lopetaan mieluummin koiran jatkuva aktivoiminen niin sisällä kuin ulkona. Pitäähän sen koiran osata myös rauhoittua, eikä olla jatkuvasti kuin tulta ja tappuraa tai hötkyn kötkyn. Jospa se koira sitten osaisi paremmin olla yksinkin kotona. Oma koirani on juuri sellainen, että jos liikaa palkkaisin eräällä lelulla niin sillä ehkä keittäisi yli. Sen jälkeen puhuisin koirasta, jonka palikat ei vaan kestäneet.
*Ihmisen pitää pystyä olemaan tietokoneella tai sohvalla niin, että koira ei jatkuvasti häiritse ja höösää ja hae huomiota. Jos ei koira huomioimattomuudella häivy niin sitten reippaammin lähetetään koira pois. Koiralle voi myös opettaa oman pedin. Sinne se sitten oppii rauhoittumaan.

Lopetetaan semmoinen puhe, että koska koira (kaikki rodut) haukkuu kadulla ihmisille tai toisille koirille niin se pelkää ja sitä ei saa kieltää.
*koiraa voi kieltää räyhäämästä ja JO tuijottelusta jos kieltosana on jo pentuna opittu. Kun kielto tehoaa ja koira katsahtaa, niin siitä on hyvä jatkaa positiivisuudella ja opettaa koiralle oikea tapa ohittaa muut. Itse en halua pitää koiraa aina tiukassa komennossa ohituksissa vaan koira kulkee eteenpäin sanalla -täällä. Sana voi olla myös, -lähellä tms.
Sanotaan -lähellä- koira tulee lähelle annetaan palkka. Toistetaan.
Opetetaan se lähellä tai täällä tms sana ensin niin, että ei ole mitään häiriötä. Kun koira osaa sen -täällä- sanan ja kulkee nätisti lähellä, niin sen pitää totella tätä käskyä myös ensin pienessä häiriötilanteessa. Jos koira hötkyää niin koiraa pitää kieltää ja kun se katsahtaa niin sanotaan -täällä- ja jos koira tottelee niin palkataan....mikäli rähinä jatkuu niin ärähdys ja nyppäys kunnolla. Koiralle saa myös suuttua.

On jotenkin surullista lukea dobikkafoorumilla, kuinka on otettu dobberi ja nyt se noin vuoden/kahden iässä alkaa olla hankala. Joko on vaan vilkas ja hyppii kirjahyllyihin tai osoittaa myös agressiota ja sitä pelätään.
Pentuna pitää jo osoittaa, mikä on kiellettyä. Pentuna pitää myös osoittaa, että omistaja on kaikkein kivoin ja kiinnostavin ja kun tekee oikein niin saa palkkaa. Opetteluvaiheessa omistaja toivon mukaan pystyy olemaan suht kärsivällinen ja hermoomatta turhia. Muistetaan, että toinen on elävä olento ja saa olla pentumaisen pöllö.
Pätee kaikkiin rotuihin.

laput silmiltä kirjoitti:

Lopetetaan mieluummin semmoinen puhe, että koiraa ei saa kieltää ja pentua ei saa nappasta niskasta kiinni jos se riekkuu liikaa.
*on aika yleistä semmoinen, että koira esim rähisee, eikä sille kelpaa edes hanhenmaksapasteija silloin, eilen viimeksi näin tällaisen seurakoiran. Joillekin toki kelpaa ja hyvä niin. Tilanteen mentyä ohi, nami kyllä kelpaa rähinäkallellekin, tottakai. Työ hyvin tehty, vastaantulija ei tullut iholle ja ruokakin maistuu.
*jos koiralle on opetettu kieltosana niin koiraan saa kontaktin ja sille voi helposti opettaa hyvän ohituksen niillä nameilla tai lelulla.

Lopetetaan painostaminen, että ihan kaikki onnistuu vain positiivisuudella ja namilla ja kieltäminen vain vahingoittaa koiraa. Kieltosana pitää opettaa koiralle.
*eräällä koira..... palstalla on aihe -koulutus - vapaana pitäminen, siellä on aivan klassisia esimerkkejä miten se namipalkkakin annetaan väärin ja palkataan väärällä hetkellä. Eli voisi sanoa, "näin opetan koiralle, että se voi itse päättää koska nami on riittävän hyvä peruste tulla luokse, mikäli mieluummin karkaa ja haistelee niitä näitä, niin saa silti palkan". Lisäksi kun koira komentaa omistajaa vaikka puremalla käsistä niin sille vaan annetaan sitten namia, koska kieltäminen on niin nounou. Sitten omistaja vielä puhuu, että koira tottelee ja on toimiva opetustyyli...tottelee joskus.
Koira joko tottelee tai ei tottele.
Ihan kiva jos koira kierii tai tekee tokoliikkeet kentällä, mutta jos katukävely ei onnistu tai vapaana pitäminen ei onnistu niin...onko vika koirassa vai ihmisessä?

Lopetaan mieluummin koiran jatkuva aktivoiminen niin sisällä kuin ulkona. Pitäähän sen koiran osata myös rauhoittua, eikä olla jatkuvasti kuin tulta ja tappuraa tai hötkyn kötkyn. Jospa se koira sitten osaisi paremmin olla yksinkin kotona. Oma koirani on juuri sellainen, että jos liikaa palkkaisin eräällä lelulla niin sillä ehkä keittäisi yli. Sen jälkeen puhuisin koirasta, jonka palikat ei vaan kestäneet.
*Ihmisen pitää pystyä olemaan tietokoneella tai sohvalla niin, että koira ei jatkuvasti häiritse ja höösää ja hae huomiota. Jos ei koira huomioimattomuudella häivy niin sitten reippaammin lähetetään koira pois. Koiralle voi myös opettaa oman pedin. Sinne se sitten oppii rauhoittumaan.

Lopetetaan semmoinen puhe, että koska koira (kaikki rodut) haukkuu kadulla ihmisille tai toisille koirille niin se pelkää ja sitä ei saa kieltää.
*koiraa voi kieltää räyhäämästä ja JO tuijottelusta jos kieltosana on jo pentuna opittu. Kun kielto tehoaa ja koira katsahtaa, niin siitä on hyvä jatkaa positiivisuudella ja opettaa koiralle oikea tapa ohittaa muut. Itse en halua pitää koiraa aina tiukassa komennossa ohituksissa vaan koira kulkee eteenpäin sanalla -täällä. Sana voi olla myös, -lähellä tms.
Sanotaan -lähellä- koira tulee lähelle annetaan palkka. Toistetaan.
Opetetaan se lähellä tai täällä tms sana ensin niin, että ei ole mitään häiriötä. Kun koira osaa sen -täällä- sanan ja kulkee nätisti lähellä, niin sen pitää totella tätä käskyä myös ensin pienessä häiriötilanteessa. Jos koira hötkyää niin koiraa pitää kieltää ja kun se katsahtaa niin sanotaan -täällä- ja jos koira tottelee niin palkataan....mikäli rähinä jatkuu niin ärähdys ja nyppäys kunnolla. Koiralle saa myös suuttua.

On jotenkin surullista lukea dobikkafoorumilla, kuinka on otettu dobberi ja nyt se noin vuoden/kahden iässä alkaa olla hankala. Joko on vaan vilkas ja hyppii kirjahyllyihin tai osoittaa myös agressiota ja sitä pelätään.
Pentuna pitää jo osoittaa, mikä on kiellettyä. Pentuna pitää myös osoittaa, että omistaja on kaikkein kivoin ja kiinnostavin ja kun tekee oikein niin saa palkkaa. Opetteluvaiheessa omistaja toivon mukaan pystyy olemaan suht kärsivällinen ja hermoomatta turhia. Muistetaan, että toinen on elävä olento ja saa olla pentumaisen pöllö.
Pätee kaikkiin rotuihin.

Lue lisää

Niin taas on ollut viisaat omistajat asialla, otetaan voimakasluonteinen koira ja koulutus ei sujukaan niinkuin pitäisi (tai ei ollenkaan..).

Tiedän todella monta ko. rodun omistajaa, jotka eivät syystä tai toisesta viitsi vaivautua kouluttamaan koiraansa, jolloin tuloksena on melkoinen katastrofi. Esimerkiksi erään tuttuni kaveri kouluttaa omista dobermanneistaan (4kpl) vahtikoiria kyseenalaisin keinoin, hän pitää koiria ulkona aitauksessa päivät pitkät ja käy aina välillä hakkaamassa niitä, jotta koirat ärsyyntyvät todenteolla. Enpä tiedä yhtään ihmistä joka uskaltaisi kyseisen herran luona käydä kylässä enää.. Kun tuolla tavoin 'koulutetut' koirat pääsevät jostain syystä vapaaksi tai karkaavat, nii onhan lopputulos jo kaikkien arvattavissa. Onhan näitä ihmisiä olevan jotka ottavat dobberin vain kohottaakseen egoaan ja koulutuksessa lipsutaan perusasioista pahasti. MUTTA tietysti myös näitä synnynnäisiä luonnevikaisia dobbereita löytyy myös, aivan samalla tavalla kuin muitakin koirarotuja. Usein kuitenkin koiran huonon käyttäytymisen ja luonnevikaisuuden aiheuttaa omistaja itse omalla tyhmyydellään ja tietämättömyydellään. Ei pidä ottaa dobberia mikäli ei löydy aikaa, motivaatiota ja tietoa sen kouluttamiseen!

Itselläni on ollut aina vain dobermanneja ja tätä rotua koirani tulevat aina olemaan. Olen kasvanut perheessä, jossa on ollut vain dobermanneja ja hyvin on mennyt! Hyvällä koulutuksella sekä rotuun perehtymisellä ja ammattitaitoisella avulla vanhempieni sekä omat dobberini ovat olleet aivan uskomattoman kilttejä ja ihania otuksia! Mikäli rotuun hieman enemmän perehtyy, nii saa kyllä huomata mitä pusukoneita nämä koirat oikein ovatkaan, kun sille päälle sattuu ;)

Valitettavasti tämä rotu on vain saanut synkän leiman itselleen ja sen poistamiseen menee aikaa (tai ikuisuus....), mutta onneksi olen saanut pienestä pitäen perehtyä tähän kyseiseen rotuun ja tiedän millaisia nämä koirat voivat parhaimmillaan olla!

omistaja! kirjoitti:

Niin taas on ollut viisaat omistajat asialla, otetaan voimakasluonteinen koira ja koulutus ei sujukaan niinkuin pitäisi (tai ei ollenkaan..).

Tiedän todella monta ko. rodun omistajaa, jotka eivät syystä tai toisesta viitsi vaivautua kouluttamaan koiraansa, jolloin tuloksena on melkoinen katastrofi. Esimerkiksi erään tuttuni kaveri kouluttaa omista dobermanneistaan (4kpl) vahtikoiria kyseenalaisin keinoin, hän pitää koiria ulkona aitauksessa päivät pitkät ja käy aina välillä hakkaamassa niitä, jotta koirat ärsyyntyvät todenteolla. Enpä tiedä yhtään ihmistä joka uskaltaisi kyseisen herran luona käydä kylässä enää.. Kun tuolla tavoin 'koulutetut' koirat pääsevät jostain syystä vapaaksi tai karkaavat, nii onhan lopputulos jo kaikkien arvattavissa. Onhan näitä ihmisiä olevan jotka ottavat dobberin vain kohottaakseen egoaan ja koulutuksessa lipsutaan perusasioista pahasti. MUTTA tietysti myös näitä synnynnäisiä luonnevikaisia dobbereita löytyy myös, aivan samalla tavalla kuin muitakin koirarotuja. Usein kuitenkin koiran huonon käyttäytymisen ja luonnevikaisuuden aiheuttaa omistaja itse omalla tyhmyydellään ja tietämättömyydellään. Ei pidä ottaa dobberia mikäli ei löydy aikaa, motivaatiota ja tietoa sen kouluttamiseen!

Itselläni on ollut aina vain dobermanneja ja tätä rotua koirani tulevat aina olemaan. Olen kasvanut perheessä, jossa on ollut vain dobermanneja ja hyvin on mennyt! Hyvällä koulutuksella sekä rotuun perehtymisellä ja ammattitaitoisella avulla vanhempieni sekä omat dobberini ovat olleet aivan uskomattoman kilttejä ja ihania otuksia! Mikäli rotuun hieman enemmän perehtyy, nii saa kyllä huomata mitä pusukoneita nämä koirat oikein ovatkaan, kun sille päälle sattuu ;)

Valitettavasti tämä rotu on vain saanut synkän leiman itselleen ja sen poistamiseen menee aikaa (tai ikuisuus....), mutta onneksi olen saanut pienestä pitäen perehtyä tähän kyseiseen rotuun ja tiedän millaisia nämä koirat voivat parhaimmillaan olla!

Lue lisää

mutta tässä tapauksessa ei ollut mikään "kokematon" koiranomistaja. Mitä se kokemus sitten on tai ei ole. Olen käynyt kokeneella seurakoirakasvattajalla ja melkein oksetti ne puheet, että tätä koiraa ei sitten saisi kieltää yms. Ilmankos koirat räksytti kuin neuroosin vallassa.
Ystävälläni on ollut vasta viisi vuotta koiria mutta on niin järki-ihminen ja laittaa rajat koirilleen, myös pienille. Voisin vaikka heti suositella hänelle myös dobberia muuten, mutta hän ei varmasti sietäisi näin vilkasta koiraa. Siinä talossa ei koirat määrää mutta ei niitä myöskään pahoinpidellä.

Sitähän me ei tiedetä millä tavoin koiria kasvatettiin ja koulutettiin, mitä asioita koirille sallittiin tai ei sallittu, oliko dominoiva yksilö ...?
Kyseessä on voinut olla täysin saalistusvietti. Eli semmoista koiraa ei saisi pitää vapaana.
Jos koira on päässyt aiemmin tappelemaan niin tuliko siitä koiralle opittu tapa? Onhan noita muitakin rotuja nähty juoksevan suoraan toisen päälle.

On helppo puhua, että kun toimii oikein ja pliiplaa niin tulee kiva koira, syyllistyn tähän itsekin. Monihan ottaa dobberin ajatellen, että kun vain olen kiltti ja hyväilen niin kivahan siitä koirasta sitten tulee. Se luulo, että koiran saa agressiiviseksi vain hakkaamalla on aika perätön luulo.

Mikä sitten on se "oikea tapa toimia"? Siihen ei ole mitään yhtä vastausta. Itselläni on muuttunut jo seurakoirien kanssa se ajatus, että pentua ei saisi niskasta rapsauttaa kun se riehuu liikaa tai puree.
On äärettömän typerää antaa pennun kasvaa kuin pellossa liikaa ymmärtäen ja sitten jossain vaiheessa herätään, että jotenkin tota pitäisi kieltää.

Itselläni on ollut nyt kaksi dobberia muita rotuja. Dobberit ovat olleet kuin yö ja päivä noin luonteeltaan. Toiselle oli tärkeämpää osoittaa johtajuutta, koska jos niin ei tehty niin koira ylisuojeli. Se myös vaati huomiota nojaten ihmisiin. Huomiota se vaati niin pitkään kuin huomiota annettiin.
Toinen dobberi on huomattavasti helpompi ja selvästi pitää minua ilman kikkaskonsteja huippupomona. Luultavasti olisi silti haavikoira ellei tietäisi, että mä tuun vaikka hakemaan. Tämäkin tykkää vieraista mutta sille riittää käydä moikkaamassa vieraat äkkiä ja sitten tulee minun luokseni tai menee petiinsä. Ei siis koko ajan hääsää ihmisten kimpussa, eikä laahusta perässäni, eikä piippaa.
Tämän koiran perusteella voisin äkkiseltään luulla, että kaikki dobberit ovat samanlaisia.

Eka dobberikasvattaja, jonka luona kävimme, korosti sitä ettei koiran saa antaa pomottaa tai se voi jopa tulla silmille. Ei ihan heti ymmärretty, että mikä kaikki olisi sitä pomotusta. Kantapään kautta sisäistin senkin asian. Tosin koira ei tullut silmille mutta yritti räyhätä toisille koirille ja eroahdistustakin oli sen verran, että asia alkoi kiinnostaa.

Varmaan sen takia ei ole, et kun se pikku fifi käy jonkun koiran päälle, niin siinä tuskin käy pientä haavaa kummempaa eli ei mikään lehti juttu. Ja uskon 95% varmuudella, että näitä pienien koirien päälle käymistä muiden koiran kimppuun on paljon enemmän kuin näitten molossi ym koirien. Nämä isommat rodut saa vain pahempaa jälkeä aikaiseksi ja siksi niistä kirjoitetaanki herkemmin.

En usko että kukaan alkaisi kirjoittamaan; 'kääpiopinseri hyökkäsi berhandilaisen päälle, tässä rytäkässä lähti berhandilaiselta tuppo karvoja joita kääpiöpinseri vieläkin köhii pois kurkustaan'.....

sanoisn että kyllä varman pitbulli on viellä arvaamattomampi koira laji