ahdistavaa

Vastasitkin itse jo aika hyvin kysymyksiisi. Kihloihin menemisellä ei ole ikärajaa, mutta kihlaus on lupaus naimisiin menosta. Harvemmin noin nuorena vielä oikeastaan tietää, mitä elämältään haluaa ja kenen kanssa sen todella haluaa viettää. Kerro poikakaverillesi tunteistasi ja ajatuksistasi. Jos hän ei ymmärrä sinua ( - ja varsinkin jos "ei tiedä haluaako mennä kanssasi naimisiin" ), hän ei luultavasti ole arvoisesi. Jo se, että hän on kuuluttanut kaikille teidän olevan kihloissa, kertoo siitä ettei hän ilmeisesti arvosta mielipiteitäsi. Ymmärsin kirjoituksestasi, että se oli vain "leikkikihla" - lupaus kihloihin menemisestä - siis ehkä vain näyttämistä muille, että olette yhdessä... Olisiko puolikkaat sydämet kenties voineet ajaa saman asian? Teinikihlat ovat kuitenkin MIELESTÄNI aika naurettavia..

Muista, että olet vielä nuori ja sinulla on vielä pitkä elämä edessä. Pidä maailma avoinna!

Jos te muuten tulette toimeen, niin eläkää seurusteluanne ja pitäkää sormuksianne. Kyllä aika näyttää, mikä teidän yhteinen latunne on tai erkaneeko se. Jos avioliitosta on puhetta, sano, että haluat odottaa muutamia vuosia vielä ja opiskella ja hankkia työpaikan. Mikäli välinne katkeavat tämän takia, ettet saa lisäaikaa aikuistumiseen ja aivan normaalin elämän rakentamiseen, niin silloin se ei ole suremisen väärti. Itse en aikoinaan tahtonut millään osata pitää vihkisormusta, muuta minulla ei ollutkaan, ja se sormus oli sitten ihan missä sattui.

mulle kihlaus tarkottaa vaan sitä että kaks ihmistä rakastaa toisiaan ja molemmat on tosissaan jutun suhteen. Kihlasormus on mulle merkki siitä että suhdetta ei hävetä vaan halutaan näyttää koko maailmalle kuinka paljon siitä toisesta oikeesti välittää. Kihloihin haluan mennä oman ihanan mieheni kanssa..naimisiin en välttämättä ikinä.. että näin..:)

Tuo, että luvataan luvata jotain on mielestäni pöhköä. Älä loukkaannu, tämä on minun mielipiteeni vain!
Jos voi jo varmaksi luvata, että lupaa jotain myöhemmin niin eikö sen toisenkin leli varsinaisen lupauksen voi antaa heti? Miksi luvataan lupailemista? Lupaan ensi viikon tiistaina luvata, että menen kanssasi elokuviin torstaina? (tai ajankohtaa elokuviin menemiselle ei tarvitse vielä sopia, eikä oikeastaan sillekään koska lupaa luvata sellaista).

Ja poikaystäväsi ei edes luvannut luvata vaan sanoi, ettei tiedä "ehkä". Ei tuo mikään lupaus vielä ole!

Tietysti jos haluatte, voitte luvata, että lupaan sopia joskus myöhemmin kanssasi naimisiin menosta.
Sitten kun joskus myöhemmin asiasta sitten sovitte = olette kihloissa. Toisaalta sama on luvata vaikka näin: lupaan, että menen kanssasi joskus naimisiin, jos siltä tuntuu ja olemme vielä yhdessä vuosien päästä ja meillä menee hyvin ja olosuhteet on suotuisat...

Ihmettelen miten asia on voinut mennä niin pitkälle, että olette jo hankkineet sormuksetkin? Jos poikaystäväsi ymmärsi jotain väärin, niin et sitten sormusostoksilla viimeistään voinut korjata asian laitaa?

Vähän vaikuttaa siltä, että ette ole vielä kypsiä kihlautumaan. Ja yrittäkään nyt pystyä keskustelemaan keskenänne asioista!

Erään vastaajan mielipiteeseen "hän ei luultavasti ole arvoisesi", en kyllä yhdy lainkaan. Jos poika ei tuossa vaiheessa tiedä haluaako toisen kanssa naimisiin niin on ihan normaalia. Ja jos hän on vähän pihalla siitä mitä kihlaus tarkoittaa, niin ei varmasti ole ainoa... Ei se ole niin vaarallista eikä liity tähän tyttöön ja suhteeseen mitenkään.

Luin vielä kerran kirjoituksesi ja tajusin sen nyt vasta. Ei ihmekään, että poikaystäväsi on sekaisin...

Eli sormukset on hankittu (tai sinä ainakin ajattelit niin) sen merkiksi, että olette "luvanneet mennä kihloihin". Tuossa on kyllä vaara, että äiti, kaverit ja muut olisivat jokatapauksessa luulleet teidän menneen kihloihin. Sitähän se sormus vasemmassa nimettömässä usein tarkoittaa. Joudutte ehkä selittelemään muutoinkin sitä, että ei emme ole kihloissa vaan tämä on "lupaus mennä joskus kihloihin".
Hankitteko muuten sitten vielä kihlasormukset kun kihlaudutte?