Hanhiparvi kaakatti.
Nousi siivilleen ja ohjasi.
Kulkunsa pois kauaksi.
Tuntemattomille maille.
Niinkuin sielunikin.
Jäähyvästi.
Rakkaimmalleni.
Tuolle uljaalle Kotkalle.
On aika nousta siiville.
Lentää pois.
Sinne missä kesäntuulet soi.
Jäähyvästi huominen.
Eron hetki ei ole ikuinen.
Ehkä joskus kohtaan sun.
Kun lempeät tuulet suo.
Uuden kesän taas saapuvan.
Kunhan ensin yli talven matkustan.
Haaveissani eläen.
Sinua muistelen.
Nousi siivilleen ja ohjasi.
Kulkunsa pois kauaksi.
Tuntemattomille maille.
Niinkuin sielunikin.
Jäähyvästi.
Rakkaimmalleni.
Tuolle uljaalle Kotkalle.
On aika nousta siiville.
Lentää pois.
Sinne missä kesäntuulet soi.
Jäähyvästi huominen.
Eron hetki ei ole ikuinen.
Ehkä joskus kohtaan sun.
Kun lempeät tuulet suo.
Uuden kesän taas saapuvan.
Kunhan ensin yli talven matkustan.
Haaveissani eläen.
Sinua muistelen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tämä runo teki muhun suuren vaikutuksen.
Upea runo, kauniiden sanojen kokoelma.
Runojasi luen ain.
Syksyyn matkaamme niillä nyt kai.
Jo hymyilen täällä.
Kirkaalla säällä.
Sinun runosi ovat todella vertaansa vailla olevia, niin syvälle luotaavan monitasoisia, että niistä löytää aina uuden vivahteen jokaisella lukukerralla.
Nytkin, samalla kun runo kuvaa syksyn tuloon liittyvää haikeutta, niin mieleen nousee kuvia kuulaista syyspäivistä hanhiauroineen.
Runosi kuvastaa voimaa kauneutta ja herkkyyttä, niin kuin sinun runosi niin monesti aiemminkin
Voimakkaana koen myös runossasi lähdönsanomaa. Et kai ole jättämässä meitä ?
Runot ovat runoja, mutta sinun runosi sanoma tuntuu niin aidolta. Toivottavasti saan nauttia myös jatkossa luovuudestasi.
Ceero
Kun lukea saa.
Ylistävää.
Ylentävää palautettasi.
Herkistyy mieli ja kieli.
Tuosta kaikesta.
Olenhan vain luonnosta syntynyt.
Luonnassa kasvanut.
Luonto on mun äitini.
Hongisto isäni.
Pilvet kauas ain karkaavat.
Mieleni muassa.
En minä lennä yli vuorten.
Kotkani sen tekevi.
Rakastan liikaa.
Runoilua ja sen kumppaneita.
Kiitos olet yksi heistä.
Tärkeistä kannustajista.
Syksyinen sää.
Virkistää.