Kaikki ne vuodet
sinä ylistit
yhdessäolomme
luonnollisuutta -
ihoni pehmeyttä,
kuuman sylini sykettä.
Minä muistin karheat kanervat
kaariani vasten,
yläpuolellamme kuvuksi
kääntyneen taivaan
pumpuloineet kumpupilvet,
aaltojen rytmikkään
loiskeen rantakivien yli
kohti äiti maata,
yhä uudelleen
ja uudelleen.
Maata
niemenkärjessä,
ja pärskeet -
pakenivat kasvoiltani
suudellen, suudellen
kunnes näin kirkkaasti
nälkäisten lokkien
surmansyöksyt alas
sinestä sineen,
sinistä piiskaavat
siiveniskut,
ja sinun silmiesi
herkästi syttyvän
petroolin.
sinä ylistit
yhdessäolomme
luonnollisuutta -
ihoni pehmeyttä,
kuuman sylini sykettä.
Minä muistin karheat kanervat
kaariani vasten,
yläpuolellamme kuvuksi
kääntyneen taivaan
pumpuloineet kumpupilvet,
aaltojen rytmikkään
loiskeen rantakivien yli
kohti äiti maata,
yhä uudelleen
ja uudelleen.
Maata
niemenkärjessä,
ja pärskeet -
pakenivat kasvoiltani
suudellen, suudellen
kunnes näin kirkkaasti
nälkäisten lokkien
surmansyöksyt alas
sinestä sineen,
sinistä piiskaavat
siiveniskut,
ja sinun silmiesi
herkästi syttyvän
petroolin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tänään
sokeaksi häikäisevän
syyspäivän sävyissä
vaihdat väriäsi
sormet harallaan
kuin pian emäpuustaan
erkautuva vaahteranlehti
valmiina putoamaan
ensimmäisestä
tuulen pyöräytyksestä
kalvakkaan maahan kuin
tarpeettomiksi käyneet naamiot
ovat yksi toisensa jälkeen
valahtaneet alas
sinun kasvoiltasi.
Vielä hetken maa
on liki alaston,
viluisia kylväytyneet siemenet
ennen kuin putoaa
ensimmäinen ja viimeinen
peittävä lehti.
Olet alaston,
auraansa ohjaa lämpöön
kylmän kosketusta
pakeneva parvilintu -
talvi on yksin,
meidän
Kevät puhkaisi sinussa
levottomuudet.
Kiimaisena kollikissana,
salaa nuuhkailit
lempeät vireet ja
kiehtovat feromonit.
Hyrrän lailla kävit kierroksilla,
etten ehtisi nähdä kasvojasi,
katseestasi upota -
sinä tarvitsit minua.
Poimit kotipihalle istuttamani
omenapuuntaimen kukkaset
asetelmaksi keittiönpöydälle.
Sireenit taipuivat
etelän tuulista,
oksien päät tyynesti
hennonliilojen
terttujen painosta.
Huumaten saivat
tuoksua sireenit
ja ulista
tutkimiesi pimeiden,
roskaisten kujien kaikuina,
etkä vieläkään
pääse kulkemaan
muistamatta ohitseni
etkä ylitseni.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9352548
Siniset iirikseni
ovat käyneet haaleiksi
paljon näkemisestä
ja pikkuhiljaa etenevästä
sokeutumisesta.
Sinun petroolinväriset
silmäsi ovat painuneet
entistä syvemmälle kuoppiinsa
harmaina harottavien yhä
itsepäisten kulmakarvojesi alle.
Ihoni on yhä pehmeä,
sylini lämmin,
sormenpääni herkemmät
kuin nuoruus
tuntemaan veresi kohinan.
Tuhansina öinä
kuu on ehtinyt kuumottaa
hohtavan siltansa
mustansinisen veden yli
ja rakastavaisten kasvot.
Tuhansia tähdenlentoja
on jäänyt selkämme taakse,
tuhansia toiveita
ääneen lausumatta,
ja liekinoranssi aurinko
on pilvisimpienkin päivien mittaan
kiipinyt taivaankatolle -
kiilannut säteitään
kultaisiksi kiharoiksi
pellavapäidemme hiuksiin
eikä aikaakaan,
kun se on jo laskemassa
meidät yksitellen lepoon
kuivalle kangasmaalle -
nauttimaan jälleen
lähekkäin ikuisista unista.