Tapahtuuko teille muille niin, että kun vanhempanne riitelevät, niin teitä käytetään yhtenä riidan "välineenä"? Entä joudutteko valitsemaan puolen? Entä jos te olettekin riidan "syy"? Mitä tapahtuu?
Itse olen siitä asti kuin muistan, olen joutunut toimimaan välikätenä vanhempieni riidoissa. Ja silloin minun on myös valittava puoleni vanhempien väliltä. Neutraalina ja puolueettomana kun on mahdotonta olla. Sitten koituu viikkojen mykkäkoulu ja kiukkuaminen toisen vanhemman osalta, jos ei valitsekaan hänen puoltaan. Olen yrittänyt menne omaan huoneeseeni, mutta jotenkin aina minutkin vedetään mukaan. (Jep, olen ainut lapsi).
Siitä aina tulee muutamia päiviä kestävä syyllisyydentunto, että minä olen tehnyt jotain väärin, vaikkakaan niin ei olisi. Tuntuu siis pahalta, kun ei ole valinnutkaan sitä toista puolta. Mutta jos sen olisi valinnut, niin olisi yhä sama tunne. Koskaan ei onnistu valitsemaan sitä oikeaa puolta.
Vanhempani käyttävät myös tälläisen "väkivallan" apurina itsesääliä, kiistämistä, kiristämistä ja marttyyrinä oloa.
He voivat alkaa puhumaan itsekseen tähän tyyliin: "Juu, kyllä minä tiedän, että olen tyhmä. Olen niin h**vetin tyhmä." (itsesääli)
Kiistämis osassa he kiistävät tehneensä mitään väärin: "Minähän ei tehnyt mitään väärää. Se oli tuo joka tämän kaiken aloitti siitä ja siitä." (kiistäminen) Mutta hankalahan se on yksin riidellä. Siihenkin tarvitaan vähintään kaksi.
Kiristämisessä (lue: uhkailu) osiossa sitten kiristetään, että jos en valitse hänen puoltaan, niin ei saa mennä jonnekin. Tai sitten uhkaillaan itsemurhalla tai milloin milläkin.
Ja marttyyriudessa hyväksytään syytökset, mutta ei kuitenkaan tunnusteta. Ja sitten mökötetään ja suututaan siitä, että toinen olikin oikeassa.
Ja näihin kaikkiin vedetään aina lapsikin mukaan. On se hirveän mukavaa lapsen kuunnella, kuin äiti tai isi menee nyt vetämään itsensä hirteen kun aina syytellään. Mitäs lapsi siihen voi, ilman että vaihtaa puolta?
Haluan vain tietää, miten te muut menettelette näissä asioissa, kun teidät kiskotaan mukaan. Onko siitä jotain muuta pakotietä, kuin kotoa pois muuttaminen.
Toivottavasti teksti ei ollut liian sekavaa.
Itse olen siitä asti kuin muistan, olen joutunut toimimaan välikätenä vanhempieni riidoissa. Ja silloin minun on myös valittava puoleni vanhempien väliltä. Neutraalina ja puolueettomana kun on mahdotonta olla. Sitten koituu viikkojen mykkäkoulu ja kiukkuaminen toisen vanhemman osalta, jos ei valitsekaan hänen puoltaan. Olen yrittänyt menne omaan huoneeseeni, mutta jotenkin aina minutkin vedetään mukaan. (Jep, olen ainut lapsi).
Siitä aina tulee muutamia päiviä kestävä syyllisyydentunto, että minä olen tehnyt jotain väärin, vaikkakaan niin ei olisi. Tuntuu siis pahalta, kun ei ole valinnutkaan sitä toista puolta. Mutta jos sen olisi valinnut, niin olisi yhä sama tunne. Koskaan ei onnistu valitsemaan sitä oikeaa puolta.
Vanhempani käyttävät myös tälläisen "väkivallan" apurina itsesääliä, kiistämistä, kiristämistä ja marttyyrinä oloa.
He voivat alkaa puhumaan itsekseen tähän tyyliin: "Juu, kyllä minä tiedän, että olen tyhmä. Olen niin h**vetin tyhmä." (itsesääli)
Kiistämis osassa he kiistävät tehneensä mitään väärin: "Minähän ei tehnyt mitään väärää. Se oli tuo joka tämän kaiken aloitti siitä ja siitä." (kiistäminen) Mutta hankalahan se on yksin riidellä. Siihenkin tarvitaan vähintään kaksi.
Kiristämisessä (lue: uhkailu) osiossa sitten kiristetään, että jos en valitse hänen puoltaan, niin ei saa mennä jonnekin. Tai sitten uhkaillaan itsemurhalla tai milloin milläkin.
Ja marttyyriudessa hyväksytään syytökset, mutta ei kuitenkaan tunnusteta. Ja sitten mökötetään ja suututaan siitä, että toinen olikin oikeassa.
Ja näihin kaikkiin vedetään aina lapsikin mukaan. On se hirveän mukavaa lapsen kuunnella, kuin äiti tai isi menee nyt vetämään itsensä hirteen kun aina syytellään. Mitäs lapsi siihen voi, ilman että vaihtaa puolta?
Haluan vain tietää, miten te muut menettelette näissä asioissa, kun teidät kiskotaan mukaan. Onko siitä jotain muuta pakotietä, kuin kotoa pois muuttaminen.
Toivottavasti teksti ei ollut liian sekavaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikö kenelläkään ole samoja kokemuksia?
Mulla on kotona tosi usein toi ihan sama tilanne! Tosin mulla on kaks isoveljeä, joista toinen asuu omillaan ja toista ei yksinkertasesti kiinnosta vanhempien riidat. Mut vedetään ärsyttävällä tavalla mukaan tilanteisiin ja sit mun pitää toimia sovittelijana ja välikätenä. Tosi inhottavaa! :( yleensä mä nostan käteni ja sanon lopulta että mä en halua enää kuunnella niitten riitelyä - ja kyl ne sit rauhottuuki. Ainaki siihen seuraavaan riitaan asti -__- Saat empatiani :( Syvältä tällaset tilanteet...
Meillä nää riidat tulevat kuin vuodenaikojen mukaan riippuvat myrskyt. Sen tuntee monta päivää ennen, ennen kuin myrsky puhkeaa. Sitten myrskyn silmässä on juuri tuo henkinen väkivalta, eli mykkäkoulu osuus. Sitten sen laannuttua, aletaan taas aloittamaan alusta kaiken rakentamista, kuten hurrikaanin jäljiltä.
Meillä tilanne kärjisty nyt siihen että vanhemmat hankkii asumuseron...
Niin.. Joulu joutui jo pohjolaan.. Niin myös sinisen elefantin perheeseen..
Vaikka vielä ei olekaan aatto, niin perhe on täysin sotajalalla. Arvatkaapas vain, mikä on syynä tänään! Sauna.. Joulusauna!
Olen ollut flunssassa viimeisen viikon, ja vanhemmatkaan eivät ole halunneet saunoa ilman minua. Äiti haluaa välttämättä saunoa tänään (minä en siis vieläkään ole kunnossa). Minä ja isä olemme joulusaunan kannalla. Se kun on perinne.
En nyt väitä, että tämä on mikään tärkeä aihe, mutta minusta olisi mukava, jos olisimme voineet saada jonkinlaisen kompromissin aikaan. Esimerkiksi joulusauna heti huomenna aamulla, mutta eiiii.. Ei käy. Kaikkien pitää saada oma tahtonsa periksi.
Että hyvää joulua kaikille!
P.S. Sininen elefantti aikoo aloittaa blogin. Löydänkö sille lukijoita?
http://lelefanteblu.vuodatus.net/
Mie sanosinin tos tilantessa et vittu teidän riita ei mua tarte mukaan repiä.