Laivasto täynnä ikävääni
purjehtii tuulia vastaisia päin
jotka ovat sinusta lähtöisin ...
Sanot etten enää välitä sinusta
vaikka olen vannonut valoja
tehnyt lupauksia ...
Nyt on toisin ... vaikeammin
taas pitää miehittää kertaalleen valloitettu maasi
itsepäinen kapina kukistaa
antaa periksi ja rakastaa enemmän.
Tuuli kasvojani hyväilee
suudelmasi muistot huulillani asuu
ja olet kaikkialla minussa
mutta et vierelläni
joten lasken lippuni ja antaudun taas
kävellen takaisin kaikkeen minulle rakkaaseen
ja todisteeksi siitä kätesi ympärilleni kietoutuu ...
purjehtii tuulia vastaisia päin
jotka ovat sinusta lähtöisin ...
Sanot etten enää välitä sinusta
vaikka olen vannonut valoja
tehnyt lupauksia ...
Nyt on toisin ... vaikeammin
taas pitää miehittää kertaalleen valloitettu maasi
itsepäinen kapina kukistaa
antaa periksi ja rakastaa enemmän.
Tuuli kasvojani hyväilee
suudelmasi muistot huulillani asuu
ja olet kaikkialla minussa
mutta et vierelläni
joten lasken lippuni ja antaudun taas
kävellen takaisin kaikkeen minulle rakkaaseen
ja todisteeksi siitä kätesi ympärilleni kietoutuu ...
Vastaukset 3
Vanhimmat
mieleeni ne valkopukuiset naiset merenrannalla jotka odottivat
laivan paluuta......
toisinaan täytyy valloittaa takaisin menetyksensä mutta voiko sitä rakastaa enemmän kuin ennen?
Pidin erityisesti ensimmäisestä, kolmannesta ja neljännestä säkeistöstä, viimeinen oli mielestäni vähän
ristiriidassa edellisen kanssa mutta luultavasti tulkitsin sen väärin.
Muuten pidin tästä valtavasti, olen vain hieman ymmärrystä vailla
... sydämessä on kuin pohjaton kaivo
kun se yhä enemmän vaatii vakuuttelua
tekoja ja sanoja
ettei se alkaisi myrskyämään
epäilyksen tähden ...
no muistelin vanhoja ja kirjoitin uutta
jotka syntyy noin vain
ja enkä ikinä korjaile sitä kun ajatuksen saan
joten olet oikeassa sinä tarkkasilmäinen lukija
jonka vierailusta kiitän syvästi
ja toivon torstai päiväsi olevan toivoa täynnä
kaunista tunnetta sydän pullollaan ...
Ei mikään mene niinkuin toivoisi..Vastatuulta on.. Rakkaus valtaa mielen ja ei näe muuta kuin rakastetun..
Ikävä kalvaa mieltä ja pitäisi keksiä keinoja,miten toimisi.. Vaikeaa on.. Rakkautta pitää ilmaista ,monin tavoin,että toinen uskoo sen todellisuuteen..Joskus tuntuu,että mikään ei riitä.. Silloin on kyllä myös toisessa vikaa.. Joko e i luota enää ,yleensä ihmisiin,tai muita ,ennen tapahtuneita kokemuksia rakkaudesta,,
On monenlaisia syitä.. No,tuli mieleen runostasi,kaikenlaisia kokemuksia.. Jo lapsuuden tapahtumat ,voivat johtaa siihen,että ei usko,että kukaan voi rakastaa,oikeasti,että on vain sanoja.. Oikein hieno runo..
Kiitos runostasi..Hyvää päivänjatkoa! t.Irkku