Kinnostaisi tietää, miten teidän muiden läheiset ovat suhtautuneet laps.hoitoihin? Itsellä on muutama henkilö, jotka tietävät, että myös toista lasta yritetään hoitojen avulla. Ensimmäisellä kerralla ymmärrystä riitti enemmän, mutta nyt suhtautuminen on erilaista. Olen kertonut ystävälleni syyn siihen, miksi en ole raskautunut (sama syy, kuin viimeksi), mutta hän ei kuuntele minua, vaan on sitä mieltä, että nyt syy saattaa olla siinä, että emme ehkä sovi mieheni kanssa biologisesti yhteen! Ovuloimattomuuteni ei ole mikään itse keksitty diagnoosi vaan syön siihen lääkkeitä ja käyn seuranta ultrissa, jossa lääkäri kertoo, toimiiko lääkkeet vai eivät. Rasittavaa kun kukaan ei kuuntele vaan saan kuulla tyhjästä keksittyjä syitä.
Toisten suhtautuminen hoitoihin?
vaikeaa on
3488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ollaan kerrottu kaikille hoidoista ja ymmärräys on ollu hyvää. Meilläkin yksi lapsi hoidoilla ja nyt ollaan toista yritetty myös hoidoilla (nyt varhainen plussa icsi hoidosta, katsotaan miten käy.."). Nytkin ymmärrys on ollut ihan ok mutta jotain typeriä kommentteja jne. on kuulunut. Vauvakuume on ollut kova ja suru myös siitä ettemme voi lisääntyä normaalisti emmekä tiedä saadaanko koskaan enempää lapsia kuin tämä yksi. Siihen moni ystävä on todennut että "no onhan teillä yksi" joo on! ja onhan se ihanaa! mutta ei poista halua saada enemmän lapsia, vauvakuumetta...se on kai niin biologinen juttu ihmisellä että se tuntuu melkein yhtä kamalalta vaikka olisi jo yksi lapsi ja onhan lapsettomuus ikuinen arpi joka kulkee mukana. Ehkä se on vaan niin ettei ihminen joka ei ole asiaa kokenut pysty sitä oikein ymmärtämään. Lisäksi meille on sanottu että "koittakaa ihan luomusti, "ootteko yrittänyt?". Jos esikoista tahkottiin monia vuosia hoidoilla ja hänenkin saamisensa oli suuri ihme....tuskin me luonnollisesti toista saamme?! kiukuttaa tollanen kommentti. Mutta edelleen..olen koittanut ymmärtää että ihmiset ei vaan tätä juttua tajua ennenkun itse kokevat. Lapsettomuus on niin suuri asia ja niin henkilökohtainen ja monimutkainen..se nostaa suuria tunteita joita on välillä vaikea käsitellä. Tsemppiäs sinulle!
Onnea! Ihanaa kuulla, että hoidot on onnistuneet. Meillä ei vielä ole hoidot toimineet... Mutta asiaan läheisten suhtautumisesta. Nekin jotka tietävät hoidoista ovat kyllä välillä kommentoineet todella törkeästi. Olen ollut vähän aikaaa työttömänä ja sain juuri töitä. Kommentit olivat hoidoista tietäviltä seuraavanlaisia: "No ONNEKSI et oo vielä raskaana, et varmaan olis saanu sitä työtä! Siis sain sen käsityksen, että onneksi hoidot epäonnistuivat, niin sain töitä, voi hel...ti! Tämä siis viimeisin.
Muissa tilanteissa kuultuja kommentteja hoidoista tietäviltä:
- "En kyllä alkais tommosia lääkkeitä käyttään, menee vaan oma hormoonitoiminta sekaisin(äiti, jolla 2 lasta)".
- "Onko sulla stressiä? Sehän aiheuttaa lapsettomuutta...Eikö sitä nyt otse voisi jotenkin kotikonstein ilman noita hoitoja edesauttaa asiaa? Ai, käytät ovulaatiotikkuja, niiden käyttöhän se vasta aihuttaakin stressiä!"(toinen äiti, 2 lasta).
Tuossa nyt vaan muutama esimerkki. Hoidoista ei olla kerrottu kuin läheisimmille ja kommentit ovat olleet tuota luokkaa, niin ei tee mieli edes kertoa vähemmän tutuille...
Juu ja ollaan myös kuultu tuota samaa, että jos ei biologia pelaa, niin ehkä te ootte väärät ihmiset toisillenne...
Yksi hyvä ystäväni sanoi hoitojen aikana minulle että -ei kaikkien tarvitse saada lapsia.Minusta tuo kommentti tuntui ymmärtämättömältä, joten selitin hänelle että meille tämä on erittäin vaikea asia kun tosiaan molemmat haluamme lasta.Sanoin muistaakseni myös että hänen kommenttinsa ei mitenkään auttanut minua.Sen jälkeen hänen suhtautumisensa muuttui, eikä mitään ikäviä lausahduksia tullut vaan hän osasi olla minulle tukena hoitojen aikana.Mielestäni mahdollisimman avoin ja suora viestintä siitä miltä itsestä mikin tuntuu on parasta ja jos se ei auta, niin kannattaa vältää kertomasta tällaiselle henkilölle asioistaan.Nyt on käynyt niin että hän ei vastaa minulle enää puhelimeen ja syyksi arvelen sen että olen jotenkin ymmärtämättömästi kommentoinut hänen kriisiään(ei lapsettomuuteen liittyvä).Vaatii todella paljon eläytyä kriisissä olevan ihmisen tunneliikkeisiin ja olla avuksi.Vaikka kuinka hyvää tarkoittaisi, niin kaikki sanomiset voivat olla kuin suolaaa haavoihin.Niin, me saimme lapsen ja muuenkin elämä aika hyvällä mallilla, että äkkiä ne roolit sitten vaihtuvatkin.