Usein ajatellaan, että nainen on se puolikas parisuhteessa, jonka itsetuntoa pitää rakentaa päivittäisellä kehumisella ja rakkaudentunnustuksilla. Tämä saattoikin pitää paikkansa silloin, kun nainen hoiti kotona kahta lasta, kattoi illallisen pöytään ja odotti miestä töistä kotiin.
Itse en ole sellaista kotiäitiyttä kokenut kuin kolmisen vuotta lasten ollessa pieniä.
Mitä mieltä sinä olet? Siis tarkoitan 70 plussalaisena? Monillahan ei enää miestä ole rinnallaan, mutta silti voinemme asioista vielä ainakin keskustella, sitä vartenhan palsta on tarkoitettu.
Ei mikään estä ottamasta uudenlaistakin kantaa asioihin vaikkapa tyttärenkin näkökulman huomioon ottaen. Alkavatko vanhat asennoitumiset jo olla aikansa eläneitä? Mehän olemme kuitenkin vielä nuoria / nuorekkaita?
Itse en ole sellaista kotiäitiyttä kokenut kuin kolmisen vuotta lasten ollessa pieniä.
Mitä mieltä sinä olet? Siis tarkoitan 70 plussalaisena? Monillahan ei enää miestä ole rinnallaan, mutta silti voinemme asioista vielä ainakin keskustella, sitä vartenhan palsta on tarkoitettu.
Ei mikään estä ottamasta uudenlaistakin kantaa asioihin vaikkapa tyttärenkin näkökulman huomioon ottaen. Alkavatko vanhat asennoitumiset jo olla aikansa eläneitä? Mehän olemme kuitenkin vielä nuoria / nuorekkaita?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, kun seuraan jälkikasvuani ja ystävieni ja tuttavieni perheitä, niin mielestäni kaikkien itsetunnolle tekee gutaa kehua aina välillä (aiheesta).
Tottakai löydännkin paljon kehuttavaa omista lapsistani ja sanonkin siitä heille, mutta kyllä vävynikin hykertelee, kun hälle sanoo jotain kaunista ja kivaa. Samoin lastenlapsiani on ihana kehua ja he ihan innostuvat siitä.
Samoin huomaan ystävieni ja tuttavieni perheessä ja olen joskus jopa ystävieni kanssa jutellut avaajan aiheesta näin yleisemminkin. Samaa sanoo ystävänikin - kyllä sitä tuntee itsensä positiivisesti onnelliseksi, jos saa kehuja silloin tällöin.
Ja kyllä tämäkin mummo tulee ihan muutaman sentin kookkaammaksi, kun joskus nätisti sanotaan ja kehutaan (ei vain äitien- tai mummojenpäivänä).
perhesuhteet koen, kaikki olemme kokonaisia ihmisiä, emme puolikkaita, ja jokainen meistä elää toivoen hyväksyntää ja rakkautta omina itsenämme, ja siksi halaukset ja hyvät sanat antavat voimaa ja kannustavat.
Ja niin kuin sanoit, lapset kaikkein eniten, hyvät sanat voivat kannustaa lopun elämän ajan.
(Kirjoitin tuon otsikon eilen, kun ajattelin, että aloituksia kaivataan.)
Laitetaan hyvä kiertoon tänään!
Iloista perjantaipäivää kaikille palstalaisille!
Näkyy täälläkin voimakkaana se halausten puute, läheiset eivät edes asu lähellä saatikka poikkea tapaamaan.
No jo tuokin että on ilmoitettava perästäpäin aloitus, ja nikit eivät kerro mitään.
Voidaankin jatkaa kysymällä...kukahan se v o i s i olla? D!
Kyllä sinuakin hyvä perstai pitäisi vähän kehua ainakin siitä, että funtsailet kuka kirjoittaa ja mitä. Aloitus on hyvä ja kyllä me kaikki tarvitsemme itsekukin elämässämme joskus kannustusta ja toki ihaninta on saada kehuja läheisiltään. Mutta mukavalta se kuulostaa myös vieraalta kanssaihmiseltä - kas, sitäkin sattuu.
Jo siitä, jos kauppareissulla saa muutaman ystävällisen sanan ja iloisen hymyn. Saatika jos kotona (tai missä vaan ) saa myönteistä palautetta. Varsinkin jos omasta mielestäänkin on onnistunut jossain.
Kyllä kaikki ihmiset tarvitsee joskus huomiota ja kivaa palautetta ja kehuja.
Me suomalaiset katsotaan monesti se imarteluksi. Se ei taas ole kivaa. Mutta kyllä sen erottaa onko palaute aito vai ei.
Kyllä nuoretkin kehuja "asiasta" tarvitsee. Sehän on samalla kannustusta eteenpäin, kun on onnistunut jossain.
Kannustaa pitää, vaikkei olisi niin hyvin mennyt kuin tekijä toivoi. Sehän motivoi uutteen parempaan yritykseen. Nykynuoret (tutut) ovat kivoja kun heitä saa halata. Sen myötä voi sanoa, miten hyvä onkaan jo seuraavalla yrittämällä.