Toivon, että saisin asiallisia kommentteja ilman tuomitsemista, haukkumista ja syyllistämistä. Jos et kykene vastaamaan asiallisesti niin älä kommentoi.
Tein virheen ottaessani dalmatiankoiran tajuamatta oikeasti miten hankala koira se voi olla loppujen lopuksi. Päätös oli harkittu ja etsin tietoa monesta paikasta. Valitettavasti olisi pitänyt tutkia englannin kielisiä sivuja joissa oli paljon kattavampaa tietoa. Ystäväpiiristäkin tuli sellaisia kommentteja "se on hyvä koirarotu sulle ota vaan." Kasvattajakin sai minut vakuutetuksi, että koira sopeutuu kerrostaloon ja hänen kertomansa perusteella muutenkin tuli sellainen tunne, että tässä voisi olla minulle sopiva rotu. Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen koirani eikä disneyn elokuvilla ollut vaikutusta päätökseeni.
Koira oppi todella nopeast sisäsiistiksi ja oli muutenkin pentuna hyvin oppivainen. Kissoihin se tottui ja niiden yhteiselämä on sujunut loistavasti ilman ongelmia. Eroahdistusta ei esiintynyt kun sain kesälomani aikana koulutettua ja totutettua sitä hiljalleen jäämään yksin. Koira ei hauku juuri ollenkaan eikä ole enää pitkään aikaan aiheuttanut tuhoja. Kaikki vaikutti niin loistavalta.
Puolen vuoden jälkeen alkoivat ongelmat esiintyä. En saanut koiraa hillittyä vieraiden tullessa. Sitä ei voinut eristää toiseen huoneeseen koska se aluksi alkoi repiä ovia ja sen karmeja, koska halusi niin kovasti päästä hyppimään ja kiusaamaan vieraita. Sitten se oppi avaamaan oven ja ainoa lukollinen ovi on ulko-ovi tässä talossa. En ole pystynyt enää kutsumaan ihmisiä kyläilemään kovinkaan usein. Ainoastaan koirista pitävät ja muut koiranomistajat tulevat kyläilemään. Monet ovat auttaneet koiran ohjaamisessa vieraiden kanssa, mutta muutosta ei ole juurikaan tapahtunut. Kasvattajaan olen ollut aktiivisesti yhdessä ja olen saanut häneltä paljon vinkkejä koulutukseen.
Nyt vuoden jälkeen alkaa mittani jo täyttyä (koira on siis 1,5 v). Koira on muuttunut ihan kamalaksi ja koirapuistossa alkoi hyökätä muiden kimppuun, vaikka pennusta lähtien on totutettu muihin koiriin. Lopetin välittömästi siellä käynnit, koska yksi vakava hyökkäys riitti. En voi ottaa enää riskejä. Nyt minulle monet ovat tulleet sanomaan, etteivät ole koskaa tavanneet hyvin käyttäytyvää dalmatialaista ja rodussa esiintyy paljon aggressiivisia yksilöitä. Sen toinen kives ei myöskään ole laskeutunut (sain koirasta alennusta) joten leikkaaminenkin olisi paikallaan. Mutta pelkään ettei leikkaus tule muuttamaan sitä. Olisiko kivesvikaisuus mahdollisesti vaikuttanut sen henkiseen kasvuun? Koirani on myös pienikokoisempi verrattuna saman pentueen muihin uroksiin. Syötän laadukasta ruokaa, mutta ruuan proteiinipitoisuus on kuullemma pidettävä matalempana johtuen dalmatiankoiran taipumuksesta saada uraattikiteitä ja punaista lihaa se ei siedä ollenkaan jonkin entsyymitekijän puutoksen vuoksi. Yhdessä vaiheessa minulla oli vaikeuksia saada koira lihomaan, mutta nyt se on normaalipainoinen.
Kaikkeni olen tehnyt ja yrittänyt. Olen lukenut monia koirakirjoja ja ollut yhteydessä asiantuntijoihin tuloksetta. Olen kouluttanut ja kouluttanut. Minua harmittaa erityisesti se, että en voi kutsua tänne ihmisiä kylään eikä monet edes halua tulla koirani takia. Jouduin siis myöntämään itselleni viimeinkin, että koirasta on enemmän haittaa kuin iloa, koska se on alkanut hallitsemaan elämääni liikaa. Minulla kesti pitkään ennen kuin nielin ylpeyteni ja viimeinkin myönsin sen, että olen epäonnistunut enkä pärjää enää. Minulla on teoria sen metsästysvietin heräämisestä. Dalmatiankoira kuuluu kuitenkin ajaviin ja jäljestäviin koiriin, vaikka silä ei pitäisi olla enää niin voimakasta viettiä metsästykseen. Kerran kun se näki näitä citypupuja vaeltamassa keskellä kaupunkia niin minulla oli todella vaikeaa pitää sitä hallinassa, koska se halusi niin kovasti päästä jahtaamaan niitä rusakoita. Koskaan se ei ole vetänyt niin kovasti.
Ainoat kerrat jolloin koira on saatu kuriin, olivat ne kun vieraani alistivat koiraa tarpeeksi kauan esim. pitämällä koiran kuonoa kiinni tai pakottamalla sen maahan kunnes rauhoittuu. Ymmärrettävää on kuitenkin se, että kaikki vieraat eivät halua sellaista tehdä eikä pidäkään koska minun tehtäväni on pitää koira kurissa. Veljeni napautti koiraa kuonoon ja tyrkkäsi sen maahan aina kun se yritti hypätä. Se tehosi jo parin kerran jälkeen eikä koira enää kauheasti yrittänyt pomppia. Toinen keino oli pukkaista polvella, mutta kun en halua joutua kouluttamaan koiraa tälläisiä keinoja käyttäen, sillä ne olisi toistettava joka ainut vierailukerta eikä kaikki vieraat halua ruveta tyrkkimään koiraa. Kaikenlisäksi koiran rintakehä voisi vaurioitua.
En tiedä enää mitä vaihtoehtoja minulla on. Joutuuko koira lopetettavaksi, koska kukaan ei halua tällä tavoin käyttäytyvää koiraa. Vai ottaisiko joku sen maalle optimaalisempaan ympäristöön. Rahaa en voi siitä pyytää. Voisin ehkä vielä harkita sen pitämistä kun minulle jäisi hirveän huono omatunto jos se jouduttaisiin lopettamaan.
Tein virheen ottaessani dalmatiankoiran tajuamatta oikeasti miten hankala koira se voi olla loppujen lopuksi. Päätös oli harkittu ja etsin tietoa monesta paikasta. Valitettavasti olisi pitänyt tutkia englannin kielisiä sivuja joissa oli paljon kattavampaa tietoa. Ystäväpiiristäkin tuli sellaisia kommentteja "se on hyvä koirarotu sulle ota vaan." Kasvattajakin sai minut vakuutetuksi, että koira sopeutuu kerrostaloon ja hänen kertomansa perusteella muutenkin tuli sellainen tunne, että tässä voisi olla minulle sopiva rotu. Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen koirani eikä disneyn elokuvilla ollut vaikutusta päätökseeni.
Koira oppi todella nopeast sisäsiistiksi ja oli muutenkin pentuna hyvin oppivainen. Kissoihin se tottui ja niiden yhteiselämä on sujunut loistavasti ilman ongelmia. Eroahdistusta ei esiintynyt kun sain kesälomani aikana koulutettua ja totutettua sitä hiljalleen jäämään yksin. Koira ei hauku juuri ollenkaan eikä ole enää pitkään aikaan aiheuttanut tuhoja. Kaikki vaikutti niin loistavalta.
Puolen vuoden jälkeen alkoivat ongelmat esiintyä. En saanut koiraa hillittyä vieraiden tullessa. Sitä ei voinut eristää toiseen huoneeseen koska se aluksi alkoi repiä ovia ja sen karmeja, koska halusi niin kovasti päästä hyppimään ja kiusaamaan vieraita. Sitten se oppi avaamaan oven ja ainoa lukollinen ovi on ulko-ovi tässä talossa. En ole pystynyt enää kutsumaan ihmisiä kyläilemään kovinkaan usein. Ainoastaan koirista pitävät ja muut koiranomistajat tulevat kyläilemään. Monet ovat auttaneet koiran ohjaamisessa vieraiden kanssa, mutta muutosta ei ole juurikaan tapahtunut. Kasvattajaan olen ollut aktiivisesti yhdessä ja olen saanut häneltä paljon vinkkejä koulutukseen.
Nyt vuoden jälkeen alkaa mittani jo täyttyä (koira on siis 1,5 v). Koira on muuttunut ihan kamalaksi ja koirapuistossa alkoi hyökätä muiden kimppuun, vaikka pennusta lähtien on totutettu muihin koiriin. Lopetin välittömästi siellä käynnit, koska yksi vakava hyökkäys riitti. En voi ottaa enää riskejä. Nyt minulle monet ovat tulleet sanomaan, etteivät ole koskaa tavanneet hyvin käyttäytyvää dalmatialaista ja rodussa esiintyy paljon aggressiivisia yksilöitä. Sen toinen kives ei myöskään ole laskeutunut (sain koirasta alennusta) joten leikkaaminenkin olisi paikallaan. Mutta pelkään ettei leikkaus tule muuttamaan sitä. Olisiko kivesvikaisuus mahdollisesti vaikuttanut sen henkiseen kasvuun? Koirani on myös pienikokoisempi verrattuna saman pentueen muihin uroksiin. Syötän laadukasta ruokaa, mutta ruuan proteiinipitoisuus on kuullemma pidettävä matalempana johtuen dalmatiankoiran taipumuksesta saada uraattikiteitä ja punaista lihaa se ei siedä ollenkaan jonkin entsyymitekijän puutoksen vuoksi. Yhdessä vaiheessa minulla oli vaikeuksia saada koira lihomaan, mutta nyt se on normaalipainoinen.
Kaikkeni olen tehnyt ja yrittänyt. Olen lukenut monia koirakirjoja ja ollut yhteydessä asiantuntijoihin tuloksetta. Olen kouluttanut ja kouluttanut. Minua harmittaa erityisesti se, että en voi kutsua tänne ihmisiä kylään eikä monet edes halua tulla koirani takia. Jouduin siis myöntämään itselleni viimeinkin, että koirasta on enemmän haittaa kuin iloa, koska se on alkanut hallitsemaan elämääni liikaa. Minulla kesti pitkään ennen kuin nielin ylpeyteni ja viimeinkin myönsin sen, että olen epäonnistunut enkä pärjää enää. Minulla on teoria sen metsästysvietin heräämisestä. Dalmatiankoira kuuluu kuitenkin ajaviin ja jäljestäviin koiriin, vaikka silä ei pitäisi olla enää niin voimakasta viettiä metsästykseen. Kerran kun se näki näitä citypupuja vaeltamassa keskellä kaupunkia niin minulla oli todella vaikeaa pitää sitä hallinassa, koska se halusi niin kovasti päästä jahtaamaan niitä rusakoita. Koskaan se ei ole vetänyt niin kovasti.
Ainoat kerrat jolloin koira on saatu kuriin, olivat ne kun vieraani alistivat koiraa tarpeeksi kauan esim. pitämällä koiran kuonoa kiinni tai pakottamalla sen maahan kunnes rauhoittuu. Ymmärrettävää on kuitenkin se, että kaikki vieraat eivät halua sellaista tehdä eikä pidäkään koska minun tehtäväni on pitää koira kurissa. Veljeni napautti koiraa kuonoon ja tyrkkäsi sen maahan aina kun se yritti hypätä. Se tehosi jo parin kerran jälkeen eikä koira enää kauheasti yrittänyt pomppia. Toinen keino oli pukkaista polvella, mutta kun en halua joutua kouluttamaan koiraa tälläisiä keinoja käyttäen, sillä ne olisi toistettava joka ainut vierailukerta eikä kaikki vieraat halua ruveta tyrkkimään koiraa. Kaikenlisäksi koiran rintakehä voisi vaurioitua.
En tiedä enää mitä vaihtoehtoja minulla on. Joutuuko koira lopetettavaksi, koska kukaan ei halua tällä tavoin käyttäytyvää koiraa. Vai ottaisiko joku sen maalle optimaalisempaan ympäristöön. Rahaa en voi siitä pyytää. Voisin ehkä vielä harkita sen pitämistä kun minulle jäisi hirveän huono omatunto jos se jouduttaisiin lopettamaan.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Iän perusteella koirasi on "murkku" ja siksi nyt kokeilee rajojaan, ja sen myös huomaa. Dalmatialaisten joukossa on tosiaan ollut luonnevikaisiakin koiria mutta sinun koirasi tuskin niihin kuuluu. Onko koira ensimmäinen koirasi?
Kannattaisi leikata se, jo kivesten takia. Meillä oli riehakas uroskoira jonka käytös rauhoittui kotona ja muiden koirien kanssa, kun se leikattiin. Samalla eliniän ennustekin piteni.
Olen itse ollut tilanteessa, jossa meillä koira yritti ottaa itselleen johtopaikkaa perheessä ja puri ja pomotti ja tosiaan jouduttiin eristyksiinkin kun ei vieraita tahtonut käydä. Meillä oli myös eroahdistusta, joten koiraa ei voinut juuri jättää yksinkään.
Käytiin sitten Pevi-kouluttajan juttusilla. Siellä koirallemme tehtiin luonnetestaus ja testattiin koiran ja omistajan välistä suhdetta jne. Noin viisi kertaa käytiin siellä ja saatiin aina parin viikon ohjeet koiran kanssa toimimiseen. Hinnat olivat muutamansadan euron luokkaa, mutta nyt se että meillä on tuon kaiken ansiosta hyvinkäyttäytyvä koira, on kaiken sen väärti.
Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Koiraasi ei varmastikaan tarvitse lopettaa vaan teillä on vielä hyvät mahdollisuudet.
tuossa linkki.
http://www.koiraneuvola.fi/
Ei ole ensimmäinen koira. Kiitos vinkistä. Meiltä vain on matkaa tuonne Kokemäelle n. 400 km eikä minulla ole tällä hetkellä omaa autoa. Matkustaminenkin on meille ongelma koska autokyydityksiä on ollut niin vähän eikä linja-autoissakaan tule liikuttua. Ehkäpä nyt ihan ensiksi laitan kastroinnin etusijalle ja katsotaan sitten tota Pevi hommaa.
EN KIRJOITA TÄTÄ OMASTANI,SIKSI NÄIN.
TOIVON,ETTÄ ET OLE PROVO.
OPETTELE LAUMANJOHTAJUUTTA AMMATTILAISEN KERA.
PS. KAIKILLE TUTUILLE,KESKUSYKSIKKÖ LEVIS JA MUN KUMMITÄTI KUOLI AIVOKASVAIMEEN.
niitä koiraohjelmia joita tulee Liv kanavalta tai neloselta ym. Niissä on paljon vinkkejä juuri tuollaisten koirien kouluttamiseen. Ainakin ne niissä ohjelmissa on aina tehonneet.
Älä nyt ainakaan lopeta ennen kuin olet kokeillut noiden ohjelmien oppeja.
Isännän ja koiran käytöskoulu sekä Koirakuiskaaja, ne samat löytyy varmaan netistäkin katsottavaksi noiden kanavien sivustoilta..
En suosittele katsomaan noita Koirakuiskaajia yms. Niissä käytetään Cesar Millanin menetelmiä jotka on raakoja ja julmia ja tuottaa koirille turhaa tuskaa yms. SEY on tehnyt vetoomuksen Liville ettei tätä ohjelmaa enää näytettäisi koska sen metodit on suoraan sanottuna perseestä.. Millan käyttää sähköpantoja jne pakottaa koirat kohtaamaan pelkonsa ja sitä rataa. Ei mitkään hyvät metodit.
PEVI-metodit on kivuttomia ja vaikka jotkut voi tuntua aika hurjilta (esim jääkausi) niin niille on ihan kunnon perusteet ja varmasti toimivat.
PEVI-sivuilta löytyy linkki erään toisen kouluttajan luo joka käyttää myös PEVI-metodeja. Hänellä on "pitkänmatkan" koulutustunteja. Oliko muistaakseni Kokkolassa vai missä tuo paikka. Löytyy kyllä tuolta sivuilta sinne linkki suht helposti.. Vähän alle satasen taisi olla sellainen että menee yksityiselle tunnille. Se on tarkoitettu nimenomaan kauempaa tuleville. Siellä testataan koiran luonne ja koiran ja omistajan välinen suhde ja annetaan toimintaohjeet pitkälle aikataululle, että miten toimitaan.
Kannattaa ehdottomasti käydä tuolla, minulle ainakin PEVI-kouluttajasta oli todella paljon hyötyä. Koirani oli älyttömän ihana kaikista ikävistä puolistaan huolimatta vaikka monet itkut pääsikin kun en tiennyt mitä oikein teen ongelmakoirani kanssa. Olisi pitänyt luopua koirasta, tai pahimmassa tapauksessa lopettaa se - koska kuka olisi ollut valmis ottamaan sen ongelmineen - mutta PEVI-kouluttaja pelasti ja nyt saan nauttia elämästä koiran kanssa.
Kastrointi varmasti rauhoittaa koiran käytöstä mutta noita jo syntyneitä ongelmia se ei todennäköisesti poista.
jo omaan kysymykseesi.
"Koirani on myös pienikokoisempi verrattuna saman pentueen muihin uroksiin."
Ei pitäisi valita pentueen heikointa, koska se aiheuttaa aina eniten ongelmia.
Miten koira saa liikuntaa ja sitä kautta purettua energiaansa? Pystytkö pyöräilemään sen kanssa?
joka etsii uuden kodin kkoiralle, joku muu voi pärjät ilmen ongelmia sen kanssa, alistamiset ja muut ovat saaneet sen menettämään luottamuksensa sinuun ja syystäkin.
oma koirani lakkasi riehumasta vieraiden suhteen kun neuvoin, tv- ohjelmasta saamani vinkin perusteella ns obelix-- ilmeen, kädet ristiin rinnalle ja katse kattoon. Ainakin omani lopettaa tuon eleen nähdessään heti kerjäämisen ja päälle tunekmisen, koska tietää että tarjoilu on loppu.Ikuisena ahmattinan koirani on myös ohjattavissa pois vieraista, kun sille antaa namupalapallon. Koira jahtaa palloaan ja ihmiset saavat olla rauhassa. Salvaminen rauhoitti tilanteen aika paljon, irvistely ja murina toisille koirille loppui, samoin äkäisen elkeet pihamaalla ihmisten suuntaan.
Salvaminen? Eli?
salvaminen = kastrointi, mutta helpompi kirjoittaa, tai ainakin sanoa. Kuuluu ainakin keski-suomalais- savolaiseen murresanastoon ja on kotiseudullanin yleinen sana yhtä lailla kuin leikkaaminen, eli uros-eläinten kivesten poista eli kuohinta. Siis pallit pois, niin ainakin osa egoa tasoittuu ja otus, niin koira, kissa kuin hevonenkin on helpompi hallita
Dalmis on äärettömän energinen koira nuorena ja nyt sinulla on murkkuikäinen joka teininä riehuu ja hakee sitä paikkaansa ja perheen perustamista machoilee ja kukkoilee laumassa. ;)
normaalia käytöstä. kuinka paljon lenkkeilet?
a lenkit kunnolliseksi ja aivojumppaa myös..dalmis on urheilevan koira.
b johtajuus kuntoon kaikki tapahtuu rauhallisesti niin ovesta ulos menot kuin muutkin eli anna riehua mutta odota kunnes rauhoittuu kun rauhoittuu sinä johdat eteenpäin menon ei se..sohvilta alas ja ruokaajoissa on ensin odotettava lupaa etc.
c kastrointi
ihan sama onko ollut koiraa aiemmin se on voinut olla ns.pehmeä myötäilevä tällä otiúksellasi on vain tahtoa enemmän..tehdä sen minkä haluaa. eli ei lopetusta missään nimessä.
koirapuistoilu ei opeta sosiaaliseksi jos et ole hallinnut tilanteita vaan koira
http://www.powerline.fi/Kuvat/Tuotteet/Muokatut/reppu.jpg
Käytä lenkkeillessä tätä, niin koira saa tuntea itsensä tärkeäksi. Lisäksi energiaa kuluu enemmän, kuin pelkän oman ruumiinsa kantamisessa. Voithan pukea sen ylle vieraidenkin aikana.
Lopetat vaan sen, ei sen kummempaa. Huonoa omaatuntoa sinulle ei jää jos pistät sen lihat pannulle poriseen. Liha on kuitenkin aina eläimestä peräisin, että jos syöt koirasi, niin säästät jonku toisen eläimen hengen! Silloin saldo on plusmiinus nolla. Samaa lihaa se kuitenkin on ja samoja tuntevia elukoita koirat, siat ja lehmät on.
Tässähän meillä taas oikea bioloogian opettaja! ;D
Nyt alkoi tuokin provoilemaan täällä :) No saapahan nauraa! Lisää vaan provoja päivän piristeeksi. Dog hater päästi jo pahimmat höyryt ulos tuossa yhdessä viestissä.. vai päästikö sittenkään? Taitaa olla vielä joku strutsinmuna silmäluomen alla. :-)
Kuka hullu söisi koiran lihaa? Hyi, sama asia kun söisi ihmistä. Omasta mielestä.. onhan noita hulluja idässä päin jotka niitä syövät, hulluja sanon minä :)
"En suosittele katsomaan noita Koirakuiskaajia yms. Niissä käytetään Cesar Millanin menetelmiä jotka on raakoja ja julmia ja tuottaa koirille turhaa tuskaa yms. SEY on tehnyt vetoomuksen Liville ettei tätä ohjelmaa enää näytettäisi koska sen metodit on suoraan sanottuna perseestä.. ""
ja paskat ne koirat ovat erittäin ongelmallisia/erittäin agressiivisia siksi niitä ei voi kouluttaa "istu - ja tassu koulutuksella. sitä paitsi joka ohjelmassa sanotaan että älkää käyttäkö näitä koulutusmetodeja ilman ammattilaisen kanssa" LOL!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mä ymmärrään ongelmasi hyvinkin,koska itsellä eri rotuinen,joka osin käyttääytyy samalla tavalla.Mutta lukiessani kirjoitustasi,tuli esiin ihan selvästi pari asiaa:
1. et ole koirasi pomo
2.et halua7voi /uskalla komentaa ja vaatia siltä asioita riittävän selkeästi
3. uros on uros,ne ei todellakaan ole mitään koirapuistokoiria.Nartun kanssa juokseminen on eri asia
Koirasi ei ole menettänyt mitään luottamusta sinuun eikä menetä vaikka vähän kovistelisitkin sitä, kunhan se tulee oikeaan aikaan.Annetaan yksi käsky,jolla totellaan ja jos ei niin sitten villoista kiinni.
Anna tarpeeksi liikuntaa ja esimjälki voisi olla hyväksi,koska väsyttää eri tavalla kuin juokseminen.
Vaadi tottelevaisuutta ja kerralla.kastroi se.
Kun tulee vieraita,ota koira remmiin ja käske olla hyppimättä,myöskään vieraiden ei tarvitse sitä huomioida mitenkään.
Jos tämä ei auta niin sitten pois tai lopetettavaksi,koska koirast apitää olla iloa.Tuon ikäinen uros kyllä aiheuttaa harmaita hiuksia kelle vaan välillä:)
Itselläni myös nuori energinen uroskoira, joka tuli minulle n. vuoden vanhana kodinvaihtajana eläinsuojeluyhdistyksen kautta, nyt koira on reilut pari vuotias...
Alkuun meillä oli jos jonkinlaista tahtojen taistelua ja "voimien mittelyä", kun koira kokeili rajojaan oikein kympillä... mutta pikku hiljaa, lukemattomilla toistoilla ja periksi antamattomuudella poika alkoi löytää paikkansa. Tämä herrahan ei ollut ensimmäisessä kodissaan ennen huostaanottoaan saanut minkäänlaista koulutusta ja kaikki aloitettiin vasta, kun poika alkoi kasvaa mieheksi...lisäksi jännitystä toi se, ettei tiennyt millaisia kokemuksia (niin hyviä kuin pahoja) sillä oli taustalla.
Tämä koiruus myös meni alkuun aina aivan tolaltaan, kun vieraita tuli kylään...haki hakemalla huomiota itselleen ja vieraiden oli todella vaikeata saada edes kenkiä jaloistaan pois, kun yritti hyppiä koko ajan päälle. Tämän sain kitkettyä herkkupalan avulla eli komensin koiran vierelleni ja vasta kun vieraat olivat riisuneet päällysvaatteet, sai herkkupalan ja mennä nuuhkimaan. Jos yhtään yritti nostaa kierroksia uudelleen, nappasin koiran takaisin...
Koiran ei pitänyt eläinsuojeluyhdistyksen ihmisten kokemuksen mukaan tulla minkäänlaisen koiran (sukupuoleen katsomatta) kanssa toimeen, vaikka pallitkin poistettiin...noh, nyt jakaa meillä kodin 2 nartun kanssa ja lenkkikavereina on myös uroksia. Edelleen rahjää herkästi uroksille, mutta antaa olla kun komentaa pois.
Meillä ainakin tällä aktiivisella pojalla reipas liikunta (ei mikään hihnassa kävelyttäminen) esim. polkupyörällä tai vapaa juoksu luonnossa (asutaan maalla ja täällä se on siis jokapäiväinen mahdollisuus...) saa suurimman virran pienemmäksi. Lisäksi päivittäin tehdään tottelevaisuus harjoituksia ulkona, eikä mitään (ei ruokaa eikä esim.pääse ulos ovesta) saa ilman rauhoittumista ja katsekontaktia.
Nyt uusin ja hauskin juttu on naksutin-koulutus, johon innostuttiin :) Helppo toteuttaa ihan sisätiloissa ja sopii vilkkaalle ja energiselle koiralle todella hyvin eikä rajana ole kuin ohjaajan mielikuvitus... koira joutuu käyttämään aivojaan aivan uudella tavalla ja näin myös väsyy aivan eritavalla kuin pelkällä lenkkeilyllä! Voin taata, että koira rakastuu naksuttimeen hyvin nopeasti (ainakin jos rakastaa herkkupaloja) :)
Ehkä tästä ei ole mitään apua...mutta siinä jotain...
Muuten hyvä teksti paitsi tuo viimeinen kommenttisi "Jos tämä ei auta niin sitten pois tai lopetettavaksi,koska koirast apitää olla iloa.Tuon ikäinen uros kyllä aiheuttaa harmaita hiuksia kelle vaan välillä:) "
koira ei ole lelu joka heitetään vain pois jos ei miellytä eikä varsinkaan lopeteta nuorta normaalia koiraa joka käyttäytyy kuin koira!
Mutta jos todella kaikki on tehty niin uusi koti jossa valmiudet koiraan ja koiramaisen käytökseen on paremmat ja jotka satsaa koiraan koulutuksen, aivojumpan ja lenkkien kera.
Nuorelle energiselle koiralle tunnin kaksi lenkkiä päivässä on kuitenkin vähän jos se lopun aikaa on vain sisällä oottelemassa isäntää ja nukkumassa. Ihmiset touhuaa töissä koko päivän ja sen ajan oletetaan koiran nukkuvan ja ihmetellään sitten sitä energiaa kun tullaan kotiin väsyneinä..??
Kuten monet ovat jo aikaisemmin tässä viestiketjussa todenneet, niin kuulostaa aivan murrosikäisen koiran touhulta. toki myönnänä sen, että dalmatialaiset ovat melkoisen kovaluontoisia koiria. Koulutuksessa erittäin tärkeää on osoittaa koiralle, että sinä olet pomo. Todella tärkeää on myös koulutuksen johdonmukaisuus, että siis aina tietystä teosta rangaistus tai palkinto on sama. Johdonmukainen koulutus vahvistaa sinun johtaja-asemaasi.
Oma uros koirani oli tuon ikäisenä myös melko mahdoton ja hermot menivät monta kertaa. Meillä tosin ei toisten koirien päälle hyökkäilty, mutta tuo vieraiden päälle hyppiminen ja se, että ei jätä vieraita hetkeksikään rauhaan kuulostaa hyvin tutulta. Koirani ei siis ole dalmis, vaan ajokoiran ja karjalankarhukoiran risteytys. Joten metsästysviettiä löytyy ja ajokoirille ominainen "luupäisyys". Meillä tilannetta helpotti huomattavasti koiran kastrointi. Muutama kuukausi koiran kastroinnin jälkeen, huomasi että koira on rauhoittunut huomattavasti. Aloin niihin aikoihin käymään koiran kanssa myös entistä pidemmillä lenkeillä.
Ainakin oman koirani kohdalla reilun tunnin lenkki metsässä irti juosten rauhoittaa koiraani kummasti. Pelkästään narun päässä kävelytettynä koiraa on aika vaikea saada väsymään.
Jotenkin tuntuu, että kastroinnin jälkeen koirani sai korvansa takaisin ja käskyt alkoivat mennä paremmin perille, kun pystyi keskittämään sen kaiken narttujen haisteluun ja oman egon pönkittämiseen tarkoitetun energian minuun.
Tuohon toisien koirien kimppuun hyökkäilyyn liittyen. Ystäväni sai avun oman koiransa kanssa "Isännän ja koiran käytöskoulun" avulla. Siinä ohjelmassa neuvottiin pyytämään joku tuttavan koira harjoittelukaveriksi, jonka siis tiedetään olevan rauhallinen ja tulevan toimeen toisten koirien kanssa. Homma perustui siihen, että rähisevää koiraa palkitaan aina toisen koiran läheisyydessä, kun se jättää toisen koiran huomiotta.
Kävelytettiin ystäväni kanssa siis koiriamme yhdessä, mutta vastakkaisilla puolilla tietä ja aina kun ystäväni koira pysähtyi nuuskimaan tai kiinnitti huomion jonnekin muualle sitä palkittiin. Pikkuhiljaa ystäväni koira oppi, että sitä kehutaan ja palkitaan aina kun se jättää toisen koiran huomiotta. Nykyään voimme ystäväni kanssa käyttää koiriamme yhdessä lenkillä, niin, että ne juoksevat irrallaan, ja mitään ongelmaa ei enää ole.
En sinuna lähtisi vielä koiraa lopettamaan vaan ensimmäisenä veisin koiran leikattavaksi. Pitää kuitenkin muistaa, että leikkauksen vaikutus ei näy heti, siihen voi mennä parikin kuukautta.
Pystykorva uroksesta olisi kysyttävää.Koira on 4:v auttaisiko kuohitseminen,että saisi rauhallisemmaksi,haukkuu pihalla kuin mielipuoli,naapurissa on narttu koiria ja niistä on kiimassa aina joku,oma koira haistaa sen ja on aivan rauhaton.
Miten opetan koiraani,että saisin otettua kiinni metsässä kulkiessa,se ei anna kiinni vaikka olen pennusta asti yrittänyt opettaa,kai sitä on huono opettaja.
Koira on muuten kiltti ei pure ketään,paitsi haukkuu. Olisiko tästä kuohitsemisesta apua,niin ja toisen uroksen kohtaaminen tulee kauhea tappelu,hyvät neuvot tarpeen.
ja koulutusta. Olipa ihanteenasi millani tai stillwel, niin muista tarjota koirallesi riittävästi liikuntaa, pyörällä ulkoilutus siten, että juoksua tulee reippaasti. Sen jälkeen koirasi uinuttua n. 1,5 h, minkä se varmasti tekee. Heti koiran osoittaessa heräämisen merkkejä anna komento esim. Joppe tänne palkitse koira kehuin tai makupaloin. Sitten voitte alkaa perustottelevaisuusharjoituksia suorittamaan. Ja takaan kyllä, että koirasi tottelee, kun onhan sille tarjottu liikuntaa niin paljon, että se ei kyllä enää jaksa "hökeltää". Ja vähän ajan kuluttua sinulla on niin mallikelpoinen koira kuin olla saattaa. Mutta muista, yksi kerta ei riitä, koulutus ja liikunta on oltava jokapäiväistä. Ja muista sekin, että koirasi tarvitsee virikkeitä ja aivotyöskentelyharjoituksia myös sitten vanhempanakin. Kaikki koirat tarvitsevat rotuun ja kokoon katsomatta yo. jutut.
Ja dalmatialaisen omistajalle, tokihan olet varmaan ottanut koiranpentua hankkiessasi selville dalmatialaisen luonteen ja rodunomaiset vaatimukset liikunnan suhteen yms. Ettet vain olisi ottanut jonkun elokuvan perusteella kivaa söpöä pentua.
Pystykorvan omistajalle vain terkkuja, kyllä voisi se kastraatio olla paikallaan, mutta jotkut eläinlääkärit ovat sanoneet, että toista koiraa kohdistuvaa aggressiota se ei välttämättä poista. Ja toiset eläinlääkärit ovat sanoneet, että koiran vietti kärsii kastraatiosta. Jos metsästät koirasi kanssa, niin kaiken paras on kunnon tottelevaisuusharjoitukset, luoksetulo siten, että koirasi on pitkässä liinassa kutsut sen luoksesi esim. Joppe tänne ja palkkaat koiran kun se tulee ja kaikki tämä HÄIRIÖTTÖMÄSSÄ TILANTEESSA, missä on vain sinä ja sinun koirasi, ei ympäristössä juoksevia lapsia, mopoilijoita, autoilijoita. Vähitellen kun koet varmaksi itsesi ja sen että koira todellakin tulee luoksesi voit lisätä häiriötekijöitä ympäristöön. Mutta harjoittelet aina siten, että koira on kytköksissä sinuun, joten voit sen nopeasti saada hallintaasi jos näyttää ettei tottele.
Toisien koirien suhteen kannattaa tutustuttaa vähitellen kauempaa katsomalla, palkkaa koirasi siitä kun se rauhallisena katsoo kauempana menevää koiraa, vähitellen ohitus voidaan suorittaa lähempää ja lähempää. Taka-askel otetaan aina siinä kun koira riehaantuu toisesta koirasta ja koko tutustumis tai ohittamis koulutus aloitetaan uudestaan. Joten tärkeää että osaat lukea koiraasi, kun niskakarvat nousevat pystyyn, ja koko koira töröttää seisoa melkein kuin varpaallaan ja on saanut monta senttiä säkäkorkeutta lisää, niin silloin kannattaa perääntyä ja lähteä koirasi tuijottamasta kohteesta toiseen suuntaan ilman mitään höpötyksiä.
JA MUISTA LUOKSETULO KUTSUN VOIT TEHDÄ MYÖS PILLIN AVULLA, NIIN EI TARVITSE KUIN YKSI LYHYT TAI PITKÄ VIHELLYS NIIN KOIRASI TULEE LUOKSESI. Ja jos perusjutut osaatte pillin kanssa, niin nykyään on pillejä, joista äänen voi vääntää ihmisen korvan kuulumattomiin, jonka vain sinun koirasi kuulee ja kappas vaan toisia varmasti ihmetyttää, että miten se nuin osasi koirasi sinulle tulla hanakkana kun et edes sanallisesti kutsunut sitä, et huutanut, et karjunut, JOTEN KOIRASI USKALSI TULLA SINUN LUOKSE PALJON HELPOMMIN.
Tota noin,koiras taitaa olla pomo teidän perheessä.