23.9.2010
Vuoden pisin päivä
kun en jaksa yhtä kirjainta kirjoittaa
valun rivien väliin
veltosti uneksin
yhtä ja samaa
se maistuu jo vanhalta
niin kuin auttamatta onkin.
Eikä minulle edes ole kavereita
se on totuus joka on nieltävä
tai tein sille mitä tahansa,
näin nyt sattuu olemaan.
Miten sitten kuvittelen, minä
kiinnostusarvoltani
pöllön yökkäämmään oksennuspalloon
verrannollinen, yhtä rakastettava,
yhtä kiinnostava, että
kukaan minua ajattelisi
Ajalehdin avaruudessa
keveästi pömppämahoineni
tähdetkin väistävät
kuu kääntää selkänsä,
on yhä pimeämpää.
Vuoden pisin päivä
kun en jaksa yhtä kirjainta kirjoittaa
valun rivien väliin
veltosti uneksin
yhtä ja samaa
se maistuu jo vanhalta
niin kuin auttamatta onkin.
Eikä minulle edes ole kavereita
se on totuus joka on nieltävä
tai tein sille mitä tahansa,
näin nyt sattuu olemaan.
Miten sitten kuvittelen, minä
kiinnostusarvoltani
pöllön yökkäämmään oksennuspalloon
verrannollinen, yhtä rakastettava,
yhtä kiinnostava, että
kukaan minua ajattelisi
Ajalehdin avaruudessa
keveästi pömppämahoineni
tähdetkin väistävät
kuu kääntää selkänsä,
on yhä pimeämpää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.