Niin, miten paljon olette ihan lattialla leikkimässä n.8 kuisen kanssa?
Itse olen jotenkin tosi huono leikkimään (siis ei ole mun juttu :( ) lattialla pitkiä aikoja lapsen kanssa. Jotenkin helpottavaa nyt kun 4-5kk sitten ei viihtynyt HETKEÄKÄÄN yksin :/
Välillä teen lapselle palikkatorneja, pöyrittelen pallo, kurkistusleikkejä ym. laulan lapsisylissä mutta tuntuu kuitenkin että aika paljon hän on "itsekseen" kun minä teen kotihommia. Annan kippoja ja kuppeja joita ihmettelee keittiössä usein aivan tyytyväisenä..
Vaikutanko huonoltä äidiltä jos sanon etten vain tykkää leikkiä lattialla?? :D
Itse olen jotenkin tosi huono leikkimään (siis ei ole mun juttu :( ) lattialla pitkiä aikoja lapsen kanssa. Jotenkin helpottavaa nyt kun 4-5kk sitten ei viihtynyt HETKEÄKÄÄN yksin :/
Välillä teen lapselle palikkatorneja, pöyrittelen pallo, kurkistusleikkejä ym. laulan lapsisylissä mutta tuntuu kuitenkin että aika paljon hän on "itsekseen" kun minä teen kotihommia. Annan kippoja ja kuppeja joita ihmettelee keittiössä usein aivan tyytyväisenä..
Vaikutanko huonoltä äidiltä jos sanon etten vain tykkää leikkiä lattialla?? :D
Vastaukset 6
Vanhimmat
No itse kanssa teen paljon "omia" hommiani ja lapsi leikkii itsekseen lattialla.. mutta kun neiti näyttää viihtyvän niin ei kai siitä vahinkoakaan ole? Tykkää kovasti tutkia tavaroita ja omia lelujaan. Usein kyllä itse jos vaikka katson televisiota saatan istua lattialla, eli jos lapsi haluaa seuraani, hän voi helposti tulla luokseni. Ja totta kai välillä leikin lapsen kanssa; pyöritellään palloa, tutkitaan yhdessä esineitä, luetaan kirjoja yms. mutta mielestäni turha lapselle on liikaa keksiä tekemistä - kehittävämpää on antaa lapsen itse tutkia ja oppia.
Eli vastaus kysymykseesi on minun mielestäni ei, et ole huono äiti vaikka et koko aikaa olekkaan lapsellesi virikkeitä keksimässä :)
Itseasiassa olen hyvinkin samaa mieltä kuin sinä ettei tarvitse koko ajan olla. Ja jos en olis ollut tässä tuo aloittaja olisin voinut kirjottaa vastaukseski juuri sinun kommenttisi jollekkin toiselle.
Mutta kun on kysy itsestä ja omasta lapsesta tuntuu että on eriasia :) Ehkä sitä hakee niitä "huonoja puolia" itsestään ja varmuutta tekeekö oikein tai tekeekö kukaan muu näin..
Sitä monesti kuvittelee että kaikki muut jotka hoitavat lastaan kotona leikkii päivät pitkät kullanmurun kanssa ja pienen nukkuessa raataa kaikki koti hommat jotta saa taas leikkiä kun pieni herää..
lapsi on aina ollut "seurankipeä" eikä juurikaan ole viihtynyt yksikseen tai lattialla tutkimassa tavaroita minun touhutessani (ellei ole saanut osallistua), joten hänen kanssaan on kyllä tullut leikittyä, luettua ja syliteltyä. Nyt lähes 1,5v. leikkii jo hetkittäin yksikseenkin ja äitikin saa välillä katsoa vaikka tv:tä hetken "rauhassa". Et sinä minusta ole huono äiti jos lapsi kerran viihtyy yksikseenkin. Ja mitä olen lukenut niin sanotaan, että jos lapsi leikkii yksin, ei vanhemman tulisi mennä siihen hästäämään vaan antaa toisen tutustella rauhassa. Minä nautin täysin siemauksin, kun muksumme nyt touhuaa välillä itsekseenkin.
Ihanaa!Katsooko muutkin äidit välillä hetken telkkua vauvan hoidon ohessa!Olen nimittäin potenut tästä juuri huonoa omaatuntoa kun tuntuu että joka paikassa saa lukea kuinka lapsen kanssa leikitään ja puuhataan kokoaika ja huono äiti istuu sohvalla vieressä ja katsoo töllöä tai vilkaisee lehteä!XD
Minäkin lukeudun näihin "huonoihin" äiteihin jotka antavat lapsen leikkiä itsekseen silloin kun viihtyy. Esimerkiksi 5-6 kk iässä ei hetkeäkään halunnut olla lattialla yksinään, niin silloin toki kanneltiin ja syliteltiin ja leikittiin yhdessä, mutta heti kun alkoi vähän päästä liikkeelle alkoi yksin telmiminen kiinnostaa kovasti.Vauva kyllä ilmoittaa kun kaipaa seuraa. Voi olla kehittyvälle itsetunnolle pahasta jos äiti on kokoaika höösäämässä, vaikka lapsi viihtyisi itsekseenkin. Jos lasta ei opeta itsenäiseen leikkiin sitä vaikemapaa on jatkossakin, kun joudut kokoaika uusia hössötyksiä ja virikkeitä keksimään. Minä annan vauvan kyllä' mieluusti itse löytää uusia asioita, eikä ole syntiä jos itsekkin hetken sohvalla samalla hengähtää.Kukaan tuskin vauvan antaa huutaa ja ähistä lattialla kun äiti kattoo kauniita ja rohkeita!:D
Meillä ei vielä 8kk vauva, vasta reilut 6kk, mutta vastaanpa silti.
Olen jo parin kuukauden ajan tehnyt niin, että päiviimme kuuluu annokset äidin puuhien seurailua (lelun tai jonkun esineen kera), itsekseen leikkimistä ja yhteistä leikkiä, laulua, hassuttelua.
Aluksi äidin puuhien seurailu ja itsekseen oleminen olivat pieniä aikoja (5-10min), nyttemmin jo pitempiä jaksoja. Ja koska neitimme oli alussa kosin viihdykettä kaipaava, kävin jossain vaiheessa läpi syyllisyydentunteet siitä kun vauva touhuaa itsekseen jotain ja minä esim. istun netissä. Herran jestas, mikä huono äitee. Kun sitä oli niin tottunut että vauva vie kaiken ajan.
Ei minun mielestä vauvankaan pidä tottua siihen että koko ajan hoidetaan ja hellitään ja leikitään ja lauletaan. Lapsen on myös opittava viihdyttämään itseään ja toisaalta seurailemaan ja pikkuhiljaa osallistumaan yhteisiin arkitouhuihin.
meillä vauva (nyt 11kk) on ollut alusta asti kovin "itsenäinen", eli ihan pienenä tykkäsi makoilla pieniä aikoja lattialla leikkipeiton päällä ja sitten myöhemmin lelukaaren alla. Nykyään mennä töhöttää kovasti itsekseen ympäri asuntoa ja tulee sitten äidin luo kun kaipaa syliin tai huomiota :) toki istuskelen itsekkin lattialla kun katselen telkkua ja siinä samalla jutustellaan lapsen kanssa, mutta en muistaisi että olisin koskaan varsinaisesti leikittänyt lastani :)
toki tästä ne huono-äiti fiilikset on koettu läpi, varsinkin kun kaverini istuu lapsensa kanssa lattialla 24/7 ja loruttelee, ruumittelee, laulaa ja leikkii..mutta toisaalta tuo lapsi ei ole oikein liikkumaankaan lähtenyt eikä osaa sitten hetkeäkään yksin enää olla :(
joku lääkäri sanoi, että lapsi saattaa lähteä aikaisemmin liikkumaan, kun joutuu itse "hakemaan" lelujaan, eikä kukaan koko ajan niitä ole hänelle siinä antamassa, tiedä sitten :)
mutta ihanaa kuulla että muutkin äidit tekevät kotihommia siinä samalla kun jutustelevat lapselle, huh!