Lapsuuden pöperöt?

ruokia nykyajalle, eikä jäisi mitään poisheitettävää.

Kiitos mielenkiintoisista ruokavihjeistä, jotka herättivät halun kokeilla muutamia.

Äitini oli hyvä ruoanlaittaja ja molemmat vanhempani ennakkoluulottomia, neuvokkaita ja säästäväisiä. Kaupunkilaiseen ruokapöytäämme saatiin huomattava lisä omalta palsta- ja myöhemmin mökkiviljelmältä. Metsästä kerättiin sieniä ja marjoja.

Perusateriasta tulee mieleen keitetyt perunat ja ruskea kastike, jossa oli 2-3 viipaletta suikaleiksi leikattua savustettua siankylkeä. Sen lisäksi tarjottiin kesällä tuoresalaattia ja muulloin vaihtoehtoisesti etikkapunajuuria, porkkanaraastetta tai -muhennosta.

Kalaa syötiin kesäaikana usein. Uunilahnaa, kalakeittoa, silakkaa paistettuna, pihveinä, etikkaliemessä, sokerisuolattua silliä, paistettua ahventa, hauki- tai kuhapaloja vaalean kastikkeen kanssa. Joskus herkuteltiin ahvenkukolla, jonka valmistamiseen liittyi mielenkiintoisia vaiheita. Uunista ottamisen jälkeen se käärittiin voipaperiin ja paksuun sanomalehtikääreeseen ja laitettiin peittojen alle sänkyyn muhimaan. Pikkutytön mielestä näin pehmennyt kuori oli parasta herkkua. Meillä syötiin kalakukkoa viipaleina, toisin kuin maalla, missä kukkoon avattiin suurehko reikä päälle ja kalat lusikoitiin siitä lautaselle.

Hernekeittoa varten liotettiin herneitä ja keitettiin liemessä halkaistun sianpotkan, sipulisilpun ja muutaman maustepippurin kanssa.

Lihakeittoa varten ostettiin halpaa häränhäntää, (jossa muuten oli pieni pätkä sisäfileen loppuakin mukana) ja siihen pilkottiin kuorittujen perunoiden lisäksi juureksia paloiksi.

Kaalista tehtiin laatikkoa tai uunipellillinen kääryleitä. Täytteeksi käytettiin kaalin pienemmät lehdet, tavallista (ei paisti-) jauhelihaa ja sipulia.

Sienistä tehtiin usein maito-kermakastiketta, eikä sen lisäksi tarjottu muuta kuin keitettyjä perunoita.

Äiti ei pitänyt suolasilakoista, joten meillä tehtiin maustesillillä ja sipulilla maustettua sillilaatikkoa.

Lihamakaroni-laatikkoon käytettiin jauhelihaa, lihaperunalaatikko tehtiin perunamuusista ja jauhelihasta.

Puolikkaasta sianpäätä äiti valmisti sylttyä, aladoobia, tytinää tms.

Karjalanpaistia valmistettiin naudan ja sianlihasta, ja liemeen laitettiin myös melko runsaasti porkkanapaloja.

Maksasta valmistettiin laatikkoa tai maksaa paloiteltiin ja siitä valmistettiin herkullista, maksa-kermakastiketta.

Verestä tehtiin ohukaisia, tai ostettiin kaupasta pala veripalttua.

Uusilla perunoilla herkuteltiin, voisulan, sipulisilpun ja maitokastikkeen kera.

Inkoo-puurosta, eri ruisperunapuurosta muistan kirjoittaneeni tänne joskus ennenkin. Se oli suurta herkkuani.

Useimmiten pääaterialla syötiin myös jälkiruokaa, erilaisia marjakeittoja, ohukaisia tai pannukakkua ja hilloa, uunissa pullapitkon paloista, karviaishillosta ja maito-kermaseoksesta uunissa valmistettua "pullasuttua", jota jalostettiin joskus vaniljakastikkeella. Harvinaisempaa herkkua olivat umpioidut karviaiset, joita oli syksyllä säilötty.

Omasta mielestäni lapsuuden pöperöt kilpailevat edelleen tasa-arvoisina eksoottisempien ruokien rinnalla. Tai olisiko niistä jo tullut eksoottisia herkkuja?

Oletko yrittänyt sähköuunissa, tehdä nyt itsellesi? Minulla on usein joitain lapsuus-nuoruusajan ruokia. Kai sitä palaa yksinkertaisten asioiden äärelle, kun vuosia välissä söi kaikenlaista, uutta, ja paljon maustettua.

kukot unehtui, kala- ja peruna kukot, ne vasta oli herkkua..:)

Pirre* kirjoitti:

kukot unehtui, kala- ja peruna kukot, ne vasta oli herkkua..:)

Syksyllä sienikastiketta-haapasienet.

En tiedä, tulee melankoli kun niitä aikoja muistelee ..

Pirre* kirjoitti:

kukot unehtui, kala- ja peruna kukot, ne vasta oli herkkua..:)

mun olis pitänyt nuorena komiana miehenä hakea savosta tuollainen vaimo kun äitees oli, olis ainakin saanut ukko kukkoa. ;)

Minun herkkua oli "mustapuuro" voisilmällä ; ) eli talkkunapuuro.

korpikirjailija kirjoitti:

Minun herkkua oli "mustapuuro" voisilmällä ; ) eli talkkunapuuro.

ei ollut koskaan talkkunaa, en tiedä miksi, ekmyöhemmin en oikein oppinut siitä pitämään..herkkutalkkunaa laitan jugorttien, ja viilien jatkeena..marjoilla höystettynä..on tosi hyvää..

aika-.,- kirjoitti:

Syksyllä sienikastiketta-haapasienet.

En tiedä, tulee melankoli kun niitä aikoja muistelee ..

sienet unehtuikin, sipulisienet ja -kastike..oli ne hyvää..

Niin, ollaanko tulossa vanhaksi kun vanhoja muistellaan, ja etenkin jos tulee haikeutta mukkaan..:)

Kyl .. kirjoitti:

mun olis pitänyt nuorena komiana miehenä hakea savosta tuollainen vaimo kun äitees oli, olis ainakin saanut ukko kukkoa. ;)

harmi, eipäs satuttu he..jäi kukot Kuopion torille, no hyviä ne on sielläkin..:)

Pirre* kirjoitti:

ei ollut koskaan talkkunaa, en tiedä miksi, ekmyöhemmin en oikein oppinut siitä pitämään..herkkutalkkunaa laitan jugorttien, ja viilien jatkeena..marjoilla höystettynä..on tosi hyvää..

Lue lisää

Olen löytänyt itselleni sopivan jugurtin, maustamattoman soyjajugurtin, lisään marjoja ja hedelmiä joukkoon pitänee kokeilla myös myslejä.

korpikirjailija kirjoitti:

Olen löytänyt itselleni sopivan jugurtin, maustamattoman soyjajugurtin, lisään marjoja ja hedelmiä joukkoon pitänee kokeilla myös myslejä.

tosiaan hyvää, mieki tykkään siitä, ja just noin marjojen ja muihen hörtöjen kera..:)

Pirre* kirjoitti:

harmi, eipäs satuttu he..jäi kukot Kuopion torille, no hyviä ne on sielläkin..:)

Tuo kukko kulkeutui Iisalhmen lähistöltä suuhuni. Oli siis kotona tehty, ei torilta ostettu.

Talkkunasta, eikös se ole ohraa, joka on kärvähtänyt, kun ukot ryyppäsivät viljankuivatuksessa (riihessä)?

Jaa, wiki kertoitin tuon jo.. ;)

"Talkkuna on perinteinen suomalainen jauhovalmiste, joka koostuu paahdetusta hienoksi jauhetusta viljasta ja pavuista. Viljana on yleensä ohra tai ruis, harvemmin vehnä. Valmistusaine vaihtelee myös paikan mukaan, Hämeessä käytetään kauraa, jonka lisänä ohraa, herneitä tai papuja. Karjalassa ja Savossa talkkuna on pääasiassa ohraa. Talkkuna keitetään padassa puolikypsäksi, valutetaan ja kuivataan riihessä tai nykyisin myös muussa sopivassa paikassa."

korpikirjailija kirjoitti:

Olen löytänyt itselleni sopivan jugurtin, maustamattoman soyjajugurtin, lisään marjoja ja hedelmiä joukkoon pitänee kokeilla myös myslejä.

Juuri söin itsetehdystä viilistä "jugurtin", ja lisäsin mustikoita.
Eli oletko miettinyt laktoosittomasta maidosta tehdä viiliksi, ja sitten aina illalla, aamulla, kun otan sen "kerman päältä, uuden viilin siemeneksi, vatkaat lopun juoksevaksi, ja sinne nuo myslit, marjat?

viiliä oli kyllä kotona lapsenakin, kesäisin, aina saatavilla.

Kyl .. kirjoitti:

Tuo kukko kulkeutui Iisalhmen lähistöltä suuhuni. Oli siis kotona tehty, ei torilta ostettu.

Talkkunasta, eikös se ole ohraa, joka on kärvähtänyt, kun ukot ryyppäsivät viljankuivatuksessa (riihessä)?

Jaa, wiki kertoitin tuon jo.. ;)

"Talkkuna on perinteinen suomalainen jauhovalmiste, joka koostuu paahdetusta hienoksi jauhetusta viljasta ja pavuista. Viljana on yleensä ohra tai ruis, harvemmin vehnä. Valmistusaine vaihtelee myös paikan mukaan, Hämeessä käytetään kauraa, jonka lisänä ohraa, herneitä tai papuja. Karjalassa ja Savossa talkkuna on pääasiassa ohraa. Talkkuna keitetään padassa puolikypsäksi, valutetaan ja kuivataan riihessä tai nykyisin myös muussa sopivassa paikassa."

Lue lisää

olen ymmärtänytkin tuon talakkunan "syntyvän", - on se ihme kuinka ihmiset ovat keksineet mitä kummallisempia evväitä nälissään, niinkuin nuo talakkunat ja kukotkin..joku gastronomian insinööri siinon muikkukukonnii iärellä ollu :) - on se semmonen herkku. :)

QQ kirjoitti:

Juuri söin itsetehdystä viilistä "jugurtin", ja lisäsin mustikoita.
Eli oletko miettinyt laktoosittomasta maidosta tehdä viiliksi, ja sitten aina illalla, aamulla, kun otan sen "kerman päältä, uuden viilin siemeneksi, vatkaat lopun juoksevaksi, ja sinne nuo myslit, marjat?

viiliä oli kyllä kotona lapsenakin, kesäisin, aina saatavilla.

Lue lisää

Siis teet itse jugurttia viilistä...käytän laktoosittomia tuotteita, siis annatko maidon hapata?

Korppis kirjoitti:

Siis teet itse jugurttia viilistä...käytän laktoosittomia tuotteita, siis annatko maidon hapata?

Mulle käy tavallinen, vaan samoin tekee tuttuni, jolla on tuo laktoosi ongelma.
Eli, ostat ensin sellaisen viilin kaupasta. Sitten otat pari lusikallista , per viilikippo, siitä päältä, itse otan kahteen, alussa jopa neljään kuppiin. Sekoitat sen juoksevaksi, siitä viilin siemen, omaa maitoasi päälle. Annat seistä ensin huoneen lämmössä, n, 1/2-1 vrk. Sitten jk. Kun syön, otan aina siitä sen "kermaisen" osan seuraavaan, tai kahteen, ja sama sekoituus.
Usein "vatkaan lusikalla" sen lopun viilin juoksevaksi, "jugurtiksi", ja siihen sitten niitä marjoja. Eihän se aivan yhtä hapan ole kuin kaupan, mutta mielestäni hyvää kuitenkin. Syön toki viilinäkin, mutta välipalana usein noin. Luulisin netistä löytyvän ihan tuohonkin ohje, mutta minulle kelpaa noin.

QQ kirjoitti:

Mulle käy tavallinen, vaan samoin tekee tuttuni, jolla on tuo laktoosi ongelma.
Eli, ostat ensin sellaisen viilin kaupasta. Sitten otat pari lusikallista , per viilikippo, siitä päältä, itse otan kahteen, alussa jopa neljään kuppiin. Sekoitat sen juoksevaksi, siitä viilin siemen, omaa maitoasi päälle. Annat seistä ensin huoneen lämmössä, n, 1/2-1 vrk. Sitten jk. Kun syön, otan aina siitä sen "kermaisen" osan seuraavaan, tai kahteen, ja sama sekoituus.
Usein "vatkaan lusikalla" sen lopun viilin juoksevaksi, "jugurtiksi", ja siihen sitten niitä marjoja. Eihän se aivan yhtä hapan ole kuin kaupan, mutta mielestäni hyvää kuitenkin. Syön toki viilinäkin, mutta välipalana usein noin. Luulisin netistä löytyvän ihan tuohonkin ohje, mutta minulle kelpaa noin.

Lue lisää

...vaikkakin tunnustaa työtä vaativalta, mutta mielenkiintoista pitää kokeilla jahka palaan takaisin.

Korppis kirjoitti:

...vaikkakin tunnustaa työtä vaativalta, mutta mielenkiintoista pitää kokeilla jahka palaan takaisin.

He, menee minuutti ;D kun otat jk, sen viilin, ja siitä taas uuteen kippoon sen juuren, ja maitosi päälle sekoittaen, niin nehän sitten jossain työpöydän nurkassa itsekseen taas viiliintyvät. Sitten jk, kun ovat hyytyneet. Joko syöt lopun viilinä, tai sekoittaen juoksevana, marjojen kanssa.

Ite tykkään molemmilla tavoin, en oo ostanut 5v, valmista kallista kaupasta. Vaan maitoa. Sitä en juo, vaan teen noita.

Oikein hyvää matkaa!

Pirre* kirjoitti:

olen ymmärtänytkin tuon talakkunan "syntyvän", - on se ihme kuinka ihmiset ovat keksineet mitä kummallisempia evväitä nälissään, niinkuin nuo talakkunat ja kukotkin..joku gastronomian insinööri siinon muikkukukonnii iärellä ollu :) - on se semmonen herkku. :)

Lue lisää

Paistettua silakkaa, silakkalaatikkoa, silakkakeittoa, suolasilakoita, savusilakoita...
Palvattua sianlihaa, sianlihakastiketta, perunavoita,sanotaan nykyisin perunavelliksi, imelletty perunalaatikko, maksalaatikko, klimppisoppa.
Leipää paistettiin pari kertaa vuodessa, katossa oli leipävartaat, leivät olivat mureita kun kuivivat katonrajassa lämpimässä, kärpäset jättivät varmaan niihin oman arominsa, vaikka ei sitä silloin tullut ajatelleeksi.

mmmmmum kirjoitti:

Paistettua silakkaa, silakkalaatikkoa, silakkakeittoa, suolasilakoita, savusilakoita...
Palvattua sianlihaa, sianlihakastiketta, perunavoita,sanotaan nykyisin perunavelliksi, imelletty perunalaatikko, maksalaatikko, klimppisoppa.
Leipää paistettiin pari kertaa vuodessa, katossa oli leipävartaat, leivät olivat mureita kun kuivivat katonrajassa lämpimässä, kärpäset jättivät varmaan niihin oman arominsa, vaikka ei sitä silloin tullut ajatelleeksi.

Lue lisää

jättivät ..aromeja, eihän ollut russakoita :)), nene oisi vasta maustaneetkin he..

Meilläpäin ei ollut tapana tehdä varrasleipää, vaan taikinatiinu nostettiin uunilta kerran viikkoon sipajammaan, leivät pidettiin kylmäkomerossa jossa ne jäätyivät ja kuiviahan ne jo loppuviikosta olivat sulanmaan aikkaan, mutta hyvää se oli "eilinenkin" leipä, nyt pitää saaha tämänaamusta ruisleipääkin, joka on epäterveellistä vatsallekin, mutta tätä aikaa..ajat muuttuvat ja me kai ajan mukana.

Mie kyllä paistan taas leivät ja kukot ite kun päästiin hellekesästä, samalla hoituu mökin lämmityskin..

Pirre* kirjoitti:

jättivät ..aromeja, eihän ollut russakoita :)), nene oisi vasta maustaneetkin he..

Meilläpäin ei ollut tapana tehdä varrasleipää, vaan taikinatiinu nostettiin uunilta kerran viikkoon sipajammaan, leivät pidettiin kylmäkomerossa jossa ne jäätyivät ja kuiviahan ne jo loppuviikosta olivat sulanmaan aikkaan, mutta hyvää se oli "eilinenkin" leipä, nyt pitää saaha tämänaamusta ruisleipääkin, joka on epäterveellistä vatsallekin, mutta tätä aikaa..ajat muuttuvat ja me kai ajan mukana.

Mie kyllä paistan taas leivät ja kukot ite kun päästiin hellekesästä, samalla hoituu mökin lämmityskin..

Lue lisää

Ihanko siis ruisleivätkin? Oletko saanut sen juuren sitten jostakin?
Yhtenä kesänä, joskus 5v, olin kk maalaistalossa, äiti oli sairaalassa, ja isä tykkäsi et parempi olla maalla täyshoidossa. Siellä leivottiin ruisleipää, ja minusta se oli kyllä "taivaallisen makuista" juuri tuoreena. Ja se tuoksu, aih! Muistelisin, et sielläkin leivottiin viikottain, koska juuri tuo tuore leipä, on niin ihanana jäänyt mieleeni.

QQ kirjoitti:

Ihanko siis ruisleivätkin? Oletko saanut sen juuren sitten jostakin?
Yhtenä kesänä, joskus 5v, olin kk maalaistalossa, äiti oli sairaalassa, ja isä tykkäsi et parempi olla maalla täyshoidossa. Siellä leivottiin ruisleipää, ja minusta se oli kyllä "taivaallisen makuista" juuri tuoreena. Ja se tuoksu, aih! Muistelisin, et sielläkin leivottiin viikottain, koska juuri tuo tuore leipä, on niin ihanana jäänyt mieleeni.

Lue lisää

juuri on ollut pakasteessa keväästä tähän päivään, tai eiliseen - eilen otin sen jo lämpiämään.

Teen uuden juuren itse, jos entinen jostain syystä "häviää..sekoitan lämpöiseen veteen hapanleipä paloja ja lisään ruisjauhoja sekä hiivaa, ja annan vellin sipistä pari vuorokautta lämpimässä paikassa, meillä lämminvesivaraajan päällä. Toisena päivänä lisään jauhoja, tahtoo ohentua hapatessaan..kolmantena aamuna alustan taikinan, leivon ja paistan, noin kuusi leipää mie teen kerralla.
Olin anopin leipäkoulussa viisi vuotta, ja sainkin hyvän opin kaikessa paistamisessa..niin kukoissa kuin piirakoissa, siihen aikaan piirakoita tehtiin melk. joka viikonloppu, lauantaina.

Pirre* kirjoitti:

juuri on ollut pakasteessa keväästä tähän päivään, tai eiliseen - eilen otin sen jo lämpiämään.

Teen uuden juuren itse, jos entinen jostain syystä "häviää..sekoitan lämpöiseen veteen hapanleipä paloja ja lisään ruisjauhoja sekä hiivaa, ja annan vellin sipistä pari vuorokautta lämpimässä paikassa, meillä lämminvesivaraajan päällä. Toisena päivänä lisään jauhoja, tahtoo ohentua hapatessaan..kolmantena aamuna alustan taikinan, leivon ja paistan, noin kuusi leipää mie teen kerralla.
Olin anopin leipäkoulussa viisi vuotta, ja sainkin hyvän opin kaikessa paistamisessa..niin kukoissa kuin piirakoissa, siihen aikaan piirakoita tehtiin melk. joka viikonloppu, lauantaina.

Lue lisää

Voi jukra, ihan tässä itsensä tunteen tumpeloksi. Meillä ei koskaan leivottu , lapsuuskodissa. Ei taidettu miehenkään. Jossain vaiheessa halusin oppia itse. Iskän uusi vaimo opetti noita piiraita. Itse tykkään perunapiiraista. Sämpylöitä opin itekseni, ja pullaa. Pulla kyllä aluksi oli kivikovaa ;D kesti jonkin aikaa, että sain hyviä, nyt koska vain. Pitkoja en tee, pikkupullia, ja korvareita lähinnä.
Oi, teillä on sitten huomena ihana hapanleivän tuoksu.

QQ kirjoitti:

Voi jukra, ihan tässä itsensä tunteen tumpeloksi. Meillä ei koskaan leivottu , lapsuuskodissa. Ei taidettu miehenkään. Jossain vaiheessa halusin oppia itse. Iskän uusi vaimo opetti noita piiraita. Itse tykkään perunapiiraista. Sämpylöitä opin itekseni, ja pullaa. Pulla kyllä aluksi oli kivikovaa ;D kesti jonkin aikaa, että sain hyviä, nyt koska vain. Pitkoja en tee, pikkupullia, ja korvareita lähinnä.
Oi, teillä on sitten huomena ihana hapanleivän tuoksu.

Lue lisää

vasta ensi viikolla, juuren siis sen juuri taikinan otin vasta sulamaan ja lämpiämään..maanantai iltana laitan vasta varsinaisen leivän juuritaikinan happanemaan, sen vellimäisen juuren, tiistaina saadaan leipää ja muikkukukko samasta taikinasta.

Me muallaiset on opittu tekemään leipää iät sun ajat, mistäs me sitä valamista oisi isolle porukalle otettu..anopillakin oli kaksikerroksinen leivinuuni siinä sai paistettua kerralla 12 leipää, ja olihan meitä syöjiäkin lajin verran :)

Pirre* kirjoitti:

vasta ensi viikolla, juuren siis sen juuri taikinan otin vasta sulamaan ja lämpiämään..maanantai iltana laitan vasta varsinaisen leivän juuritaikinan happanemaan, sen vellimäisen juuren, tiistaina saadaan leipää ja muikkukukko samasta taikinasta.

Me muallaiset on opittu tekemään leipää iät sun ajat, mistäs me sitä valamista oisi isolle porukalle otettu..anopillakin oli kaksikerroksinen leivinuuni siinä sai paistettua kerralla 12 leipää, ja olihan meitä syöjiäkin lajin verran :)

Lue lisää

tuntea itseään tumpeloksi kaupunkilaistenkaan, teillä on vastaavasti paljon muita taitoja..:)

Pirre* kirjoitti:

vasta ensi viikolla, juuren siis sen juuri taikinan otin vasta sulamaan ja lämpiämään..maanantai iltana laitan vasta varsinaisen leivän juuritaikinan happanemaan, sen vellimäisen juuren, tiistaina saadaan leipää ja muikkukukko samasta taikinasta.

Me muallaiset on opittu tekemään leipää iät sun ajat, mistäs me sitä valamista oisi isolle porukalle otettu..anopillakin oli kaksikerroksinen leivinuuni siinä sai paistettua kerralla 12 leipää, ja olihan meitä syöjiäkin lajin verran :)

Lue lisää

No ompa siinä kiirusta pitänyt, kun leivät, pullat, piiraat, ja kukot on tehty. Muiden askareiden lisäksi. Taisi uuni olla sitten ahkerassa käytössä ;D

QQ kirjoitti:

No ompa siinä kiirusta pitänyt, kun leivät, pullat, piiraat, ja kukot on tehty. Muiden askareiden lisäksi. Taisi uuni olla sitten ahkerassa käytössä ;D

samana päivänä, ei tietenkään he..;) Uunissakaan riitä lämpöä enää piirakoille jos ensin paistaa ruisleipää, tai päinvastoin, piirakoille tosin pitää olla äkäinen lämpö, ettei ne paistu näivettelemällä ja sitkisty.

Pirre* kirjoitti:

samana päivänä, ei tietenkään he..;) Uunissakaan riitä lämpöä enää piirakoille jos ensin paistaa ruisleipää, tai päinvastoin, piirakoille tosin pitää olla äkäinen lämpö, ettei ne paistu näivettelemällä ja sitkisty.

Lue lisää

Joo, tarkintinkin juuri tuota, että uuni lämmitetään usein. Mulla on taipumus kirjoittaa epäselvästi, olen huomannut ;D . Kerroithan karjalanpiirakoiden paistuvan silloin lauantaisin.

Sitä en tiennyt, että sitä juurta pitää herätellä monta päivää, kun kuvittelin sinun jo huomenissa paistavan ;D

Minua vaivaa vieläkin tuo jauhelihakastike ;D tein sitä aloittaessani ketjun, ja silloin tuli mieleen, ettei sitä lapsena koskaan ollut. Muistatko sinä, koska se tuli teilläpäin? Meillähän on se 3v ikäeroa, niin muistelisin. Koska, onhan jauhelihaa ollut, kun kerran lihapullia, ja murekettakin? Miksihän äidit sitten eivät sitä kastiketta tehneet.

Pirre* kirjoitti:

juuri on ollut pakasteessa keväästä tähän päivään, tai eiliseen - eilen otin sen jo lämpiämään.

Teen uuden juuren itse, jos entinen jostain syystä "häviää..sekoitan lämpöiseen veteen hapanleipä paloja ja lisään ruisjauhoja sekä hiivaa, ja annan vellin sipistä pari vuorokautta lämpimässä paikassa, meillä lämminvesivaraajan päällä. Toisena päivänä lisään jauhoja, tahtoo ohentua hapatessaan..kolmantena aamuna alustan taikinan, leivon ja paistan, noin kuusi leipää mie teen kerralla.
Olin anopin leipäkoulussa viisi vuotta, ja sainkin hyvän opin kaikessa paistamisessa..niin kukoissa kuin piirakoissa, siihen aikaan piirakoita tehtiin melk. joka viikonloppu, lauantaina.

Lue lisää

kysyn häneltä lisää tuosta leipäjuuresta.

Olin muutamia vuosia sitten keski-Suomessa eräässä talossa. Siellä oli emäntä itte leiponut hyvää leipää. Ohrasta kai. En ole varma kuitenkaan tuosta.
No, mainitsin sen hyvästä mausta, kertoivat sen olevan omatekemää, ja juuri oli kuulemma 1800-luvulta, saatu kuulemma savosta, en kyllä tiedä olisiko saanut tuon leipäjuuren lähtiäis lahjaksi kotoa kun en huomannut asiaa kysellä.

Nyt ihmettelen miten tuollaista leipäjuurta hoivataan noin kauan, että sillä edelleen valmistetaan hyvää leipää. Ja onkos eri viljoilla erilainen menettelyt tuon juuren suhteen ?

QQ kirjoitti:

Joo, tarkintinkin juuri tuota, että uuni lämmitetään usein. Mulla on taipumus kirjoittaa epäselvästi, olen huomannut ;D . Kerroithan karjalanpiirakoiden paistuvan silloin lauantaisin.

Sitä en tiennyt, että sitä juurta pitää herätellä monta päivää, kun kuvittelin sinun jo huomenissa paistavan ;D

Minua vaivaa vieläkin tuo jauhelihakastike ;D tein sitä aloittaessani ketjun, ja silloin tuli mieleen, ettei sitä lapsena koskaan ollut. Muistatko sinä, koska se tuli teilläpäin? Meillähän on se 3v ikäeroa, niin muistelisin. Koska, onhan jauhelihaa ollut, kun kerran lihapullia, ja murekettakin? Miksihän äidit sitten eivät sitä kastiketta tehneet.

Lue lisää

ollut kallista, sehän jauhettiin sitä mukaa kun asiakas halusi. Ehkä sitä raaskittu arkiseen kastikkeeseen käyttää. Ainakin meillä lihamureke, etenkin sellainen timbaaliksi sanottu mureke oli pyhäruokaa.

Inhokkini oli silakkalaatikko. Sen kanssa oli aina pöydässä sellainen pieni kaunis karahvi, jossa oli etikkaa. Varmasti se oli jonkinlaiseksi pöytäetikaksi laimennettua. Me lapset halusimme kuitenkin välttämättä pitää kädessämme tuota karahvia ja laittaa itse etikkaa, vaikka emme osanneet sitä oikein pirskotella, liikaa tuli ja silakkalaatikko maistui entistä huonommin.
Tosi hyvää oli gumtähti, luulen että se tehtiin paistin tähteistä ja jostain muusta. Yleensä isä pyysi sitä laittamaan skruuvi-illan vierastarjoiluksi, en tiedä olikohan aina paistin tähteitä vai mistä tehtiin. Me lapset emme saaneet yhtään mennä häiritsemään, mutta houkutteleva gumtähden tuoksu tuli meidän huoneeseen saakka. En ole koskaan reseptiä mistään löytänyt, eikä ole enää ketään, jolta kysyisin.
Tietäisiköhän kukaan?

Kyl .. kirjoitti:

kysyn häneltä lisää tuosta leipäjuuresta.

Olin muutamia vuosia sitten keski-Suomessa eräässä talossa. Siellä oli emäntä itte leiponut hyvää leipää. Ohrasta kai. En ole varma kuitenkaan tuosta.
No, mainitsin sen hyvästä mausta, kertoivat sen olevan omatekemää, ja juuri oli kuulemma 1800-luvulta, saatu kuulemma savosta, en kyllä tiedä olisiko saanut tuon leipäjuuren lähtiäis lahjaksi kotoa kun en huomannut asiaa kysellä.

Nyt ihmettelen miten tuollaista leipäjuurta hoivataan noin kauan, että sillä edelleen valmistetaan hyvää leipää. Ja onkos eri viljoilla erilainen menettelyt tuon juuren suhteen ?

Lue lisää

tarkoittamasi asiantuntija, mutta kotonani oli taikinatiinu, jossa ruisleipä tehtiin. Sen reunoille jäi aina kuivumaan juurta, missä sopivat maitohappobakteerit säilyivät hengissä. Eri taloissa oli hieman eri bakteerit, koska jokainen teki leipänsä omalla tyylillään ja tekotapa suosi tietynlaisia bakteerikantoja. Tuo hapatetun leivän teko on hieno biokemiallinen prosessi .

beessi kirjoitti:

ollut kallista, sehän jauhettiin sitä mukaa kun asiakas halusi. Ehkä sitä raaskittu arkiseen kastikkeeseen käyttää. Ainakin meillä lihamureke, etenkin sellainen timbaaliksi sanottu mureke oli pyhäruokaa.

Inhokkini oli silakkalaatikko. Sen kanssa oli aina pöydässä sellainen pieni kaunis karahvi, jossa oli etikkaa. Varmasti se oli jonkinlaiseksi pöytäetikaksi laimennettua. Me lapset halusimme kuitenkin välttämättä pitää kädessämme tuota karahvia ja laittaa itse etikkaa, vaikka emme osanneet sitä oikein pirskotella, liikaa tuli ja silakkalaatikko maistui entistä huonommin.
Tosi hyvää oli gumtähti, luulen että se tehtiin paistin tähteistä ja jostain muusta. Yleensä isä pyysi sitä laittamaan skruuvi-illan vierastarjoiluksi, en tiedä olikohan aina paistin tähteitä vai mistä tehtiin. Me lapset emme saaneet yhtään mennä häiritsemään, mutta houkutteleva gumtähden tuoksu tuli meidän huoneeseen saakka. En ole koskaan reseptiä mistään löytänyt, eikä ole enää ketään, jolta kysyisin.
Tietäisiköhän kukaan?

Lue lisää

Voisihan se noinkin olla, mutta,, niitä lihapullia oli kyllä muulloinkin, kun pyhäisin, vaikka mureke meilläkin pyhäruokaa oli. Olisi luullut helpommalla pääsevän, tehdä sitä kastiketta ;D
Silloin ekan kerran kun söin, siis 14v, oli se minusta parempaa kuin nuo muut. Aivan ihanan kuohkea muusi, ja siihen tuo kastike. Itse sen valmistusta aloin harrastaa -63, omillani ollessani. Ja nimenomaan muusin kanssa, eikä tomaattikastike, vaan se ruskea.
Sitä teen itselleni vieläkin, kerran pari kk. Spagetin ystävää minusta ei tullut koskaan, vaikka osaan sen kastikkeen tehdä, ja joutunutkin perheelle, sitten myöhemmin. Meillä oli kyllä lihakaupassa, jo -61 jauhelihaa, nimenomaan, erikoiskaupassa, ja hallissa ainakin.

Silakat ei varmaan monenkaan lapsen lempiruokaa, ei silloin, eikä nyt. Omistani vain yksi piti silakkapihveistä lapsena.

Toivotaan, että joku tietäisi tuosta sinun oudosta ruuasta, minulla ei hajuakaan.

1943 kirjoitti:

tarkoittamasi asiantuntija, mutta kotonani oli taikinatiinu, jossa ruisleipä tehtiin. Sen reunoille jäi aina kuivumaan juurta, missä sopivat maitohappobakteerit säilyivät hengissä. Eri taloissa oli hieman eri bakteerit, koska jokainen teki leipänsä omalla tyylillään ja tekotapa suosi tietynlaisia bakteerikantoja. Tuo hapatetun leivän teko on hieno biokemiallinen prosessi .

Lue lisää

ja näemmä lämpötilalla ja raaka-aineilla on suuri merkitys sen juuren valmistamisessa/hapattamisessa.

"Hapattaminen on elintarvikkeiden happamuuden lisäämistä säilyvyyden, rakenteen, maun ja ravintoarvon muuttamiseksi."

Niin näyttää olevan myös tuo makkara herkkunikin valmistus. "meetvurstin maku ja osittain myös säilyvyys saadaan aikaan hapattamalla."

Taaskin oppi uutta, ilmeisesti olen vielä liian nuori ? Koska aina vaan oppii uusia asioita... ;)

jestas, mitähän tuo lienee?
Pakko sanoa, etten useimpia teidän lapsuusruuista edes ole tiennyt, lapsena. En vieläkään kaikkea.

Meillä oli usein ohrapuuroa, tattaripuuroa, uunissa tehtynä. Lihakeittoa, jossa kyllä liha oli nimessä, muuten ei paljon näkynyt, luista niitä kai kaluttiin, pieninä sipaleina.
Kaalikääryleitä, joita inhosin, liha kaiketi niin rasvaista niissä. Kaalikeittoa, ilman lihaa, kaalilaatikkoa, ilman lihaa. Paistettuja perunoita, ilman muuta. Läskikastiketta, kuoriperunat.
Silakkalaatikkoa, ja paistettuna myös silakoita joskus. Neulamuikkuja (jääk)

Ei ollut salaatteja, tai muitakaan vihanneksia. Juureksia joskus sentään. Mausteina taisi olla pippuri ja suola.
Kaurapuuroa tietysti, ja joskus jopa ruispuolukkapuuroa.
Sieniä syksyisin, ei muulloin.

Ihana lukea, en kaikille vastaillut, tulikin kiirus ip, ja osin vieläkin ;)

QQ kirjoitti:

jestas, mitähän tuo lienee?
Pakko sanoa, etten useimpia teidän lapsuusruuista edes ole tiennyt, lapsena. En vieläkään kaikkea.

Meillä oli usein ohrapuuroa, tattaripuuroa, uunissa tehtynä. Lihakeittoa, jossa kyllä liha oli nimessä, muuten ei paljon näkynyt, luista niitä kai kaluttiin, pieninä sipaleina.
Kaalikääryleitä, joita inhosin, liha kaiketi niin rasvaista niissä. Kaalikeittoa, ilman lihaa, kaalilaatikkoa, ilman lihaa. Paistettuja perunoita, ilman muuta. Läskikastiketta, kuoriperunat.
Silakkalaatikkoa, ja paistettuna myös silakoita joskus. Neulamuikkuja (jääk)

Ei ollut salaatteja, tai muitakaan vihanneksia. Juureksia joskus sentään. Mausteina taisi olla pippuri ja suola.
Kaurapuuroa tietysti, ja joskus jopa ruispuolukkapuuroa.
Sieniä syksyisin, ei muulloin.

Ihana lukea, en kaikille vastaillut, tulikin kiirus ip, ja osin vieläkin ;)

Lue lisää

kotonakasvatettua sikaa erimuodoissa aamuin ja illoin, paistettuna/käristettynä/kastikkeena/uunissa,
laatikkona.
Toinen vahva ruokatarvike oli omastamaasta peruna, myös kaikessa muodossa.

!!! kirjoitti:

kotonakasvatettua sikaa erimuodoissa aamuin ja illoin, paistettuna/käristettynä/kastikkeena/uunissa,
laatikkona.
Toinen vahva ruokatarvike oli omastamaasta peruna, myös kaikessa muodossa.

Lue lisää

Pepu, siis lihaa?
Kaupungissa ehkä hieman heikommat eväät, sotien jälkeen.

QQ kirjoitti:

Pepu, siis lihaa?
Kaupungissa ehkä hieman heikommat eväät, sotien jälkeen.

Vesi kiehautetaan ja mukaan vispataan ohrajauhot. Jauhoja puolet veden määrästä.

Epäonnistunut pepu on muttia. Sitä syödään Nivalassa, jossa vietetään kesäisin Muttimarkkinoita.

LeilaLaila kirjoitti:

Vesi kiehautetaan ja mukaan vispataan ohrajauhot. Jauhoja puolet veden määrästä.

Epäonnistunut pepu on muttia. Sitä syödään Nivalassa, jossa vietetään kesäisin Muttimarkkinoita.

Lue lisää

Jestas, noin sitä voi tietämättömälle laittaa mitä vaan, tai olisiko kirjoitus sitten vaan tullut joukon jatkeeksi?
Kiitokset selvennyksestä.

kasvatti avomaalla, samoin kurkkuja. Syksyllä raaát tomaatit kypsytettiin villasukan sisällä. Nuo hölskytetyt kurkut muistan. Alkukesästä palvattiin kinkku ja siitä riitti syötävää pitkäksi aikaa. Kananpoikaisia haudotettiin itse ja usein tuli paljon kukkoja. Ne kasvatettiin sopivan kokoisiksi ja syötiin paistettuna. Kesäruoka oli piapo eli pitkäpiimää ja talkkunaa. Teurastuksen yhteydessä saatiin monia herkkuja kuten uunimakkaraa ja veripalttua. Usein paistettiin sianlihapala uunissa ja syötiin perunoiden kera, myös läskisoosia oli. Lammasta paistetiin uunissa. Klimppisoppaa oli melko usein. Kuivaneista ruisleivän paloista tehtiin leipäressua sianlihan kera. Palkoineen keitetyt peltoherneet olivat keskikesän herkkuja. Aina oli tarjolla kiisseliä joko marjoista tai omenista. Kaalilaatikossa oli sianlihan paloja. Vispattu kananmuna oli herkkua.

1943 kirjoitti:

kasvatti avomaalla, samoin kurkkuja. Syksyllä raaát tomaatit kypsytettiin villasukan sisällä. Nuo hölskytetyt kurkut muistan. Alkukesästä palvattiin kinkku ja siitä riitti syötävää pitkäksi aikaa. Kananpoikaisia haudotettiin itse ja usein tuli paljon kukkoja. Ne kasvatettiin sopivan kokoisiksi ja syötiin paistettuna. Kesäruoka oli piapo eli pitkäpiimää ja talkkunaa. Teurastuksen yhteydessä saatiin monia herkkuja kuten uunimakkaraa ja veripalttua. Usein paistettiin sianlihapala uunissa ja syötiin perunoiden kera, myös läskisoosia oli. Lammasta paistetiin uunissa. Klimppisoppaa oli melko usein. Kuivaneista ruisleivän paloista tehtiin leipäressua sianlihan kera. Palkoineen keitetyt peltoherneet olivat keskikesän herkkuja. Aina oli tarjolla kiisseliä joko marjoista tai omenista. Kaalilaatikossa oli sianlihan paloja. Vispattu kananmuna oli herkkua.

Lue lisää

Teilläpä onkin ollut monipuolista, einettä pöytään. Oliko nuo jo ihan lapsuudessa, vai 50 luvun puolella? No aika vähän muistan sieltä 40 luvulta, jos mitään. 46syntyneenä. Ai tomaattej kasvatettiin jo silloin, empä tiennyt, ja en todellakaan muista, koska niitä ruokapöytäämme tuli.

Unohtui aiemmin, meillä isä teki hapankaalia, ja suolakurkkuja, aina syksyisin. Yritin itse josku -80 luvulla, ei tullut sellaista, kun muistin.

Otapa, myös huomioon tämä ikäskaala. Varmasti vuosina, 47-50 syntyneet, muistavat vasta 50luvun ruokia, itsekin lähinnä olympiavuodesta. Joitan -50 asti. Toiset ovat vasta syntyneet silloin. Ja toki meillä, kaupunkilaisilla, ja mökin lapsilla, joilla ei eläimiä, peltoja ollut, on nuo ruoka-aineet ovat olleet niukimpia, kun ei mitään edes tahtonut saada. Luepa tuo minun "hei kaikille" otsikon alta, niin ei ne hääppösiä ruokia olleet.
Minusta on kiva lukea, erilaisista, miten missäkin niitä lapsuusruokia on tehty. Olihan aivan erilainen aika kuin nyt.

oli kesäruokaa. Porkkanat harvennettiin vähitellen ja melko pienistäkin keitettiin velliä. Puuroja ja vellejä oli usein, esim. ruispuuroa ja kaurapuuroa. Kalastusmahdollisuuksia ei ollut muuta kuin pienessä purossa kodin vieressä. Siinä oli lampia ja välillä kapeampaa väylää. Tukimme nämä väylät ja lapoimme lammesta veden pois ja sitten hauet ämpäriin. Olin vähän päälle kymmenen, kun menin naapurin ruispellolle lyhteitä sitomaan. Luulin saavani palkkaa, mutta äiti otti säkillisen rukiita, kun halla oli vienyt oman rukiin. Pienviljelytilalla oli omasta takaa useimpia elintarvikkeita, ruokaa oli, rahaa vähemmän. Ternimaidosta tehty juusto oli herkkua lehmän poikimisen jälkeen.

1943 kirjoitti:

oli kesäruokaa. Porkkanat harvennettiin vähitellen ja melko pienistäkin keitettiin velliä. Puuroja ja vellejä oli usein, esim. ruispuuroa ja kaurapuuroa. Kalastusmahdollisuuksia ei ollut muuta kuin pienessä purossa kodin vieressä. Siinä oli lampia ja välillä kapeampaa väylää. Tukimme nämä väylät ja lapoimme lammesta veden pois ja sitten hauet ämpäriin. Olin vähän päälle kymmenen, kun menin naapurin ruispellolle lyhteitä sitomaan. Luulin saavani palkkaa, mutta äiti otti säkillisen rukiita, kun halla oli vienyt oman rukiin. Pienviljelytilalla oli omasta takaa useimpia elintarvikkeita, ruokaa oli, rahaa vähemmän. Ternimaidosta tehty juusto oli herkkua lehmän poikimisen jälkeen.

Lue lisää

Porkkanoista velliä vieläkin vanhalta muistilta väännetään. Vanhoista tavoista tuli mieleen kun kuivaneista ja vahahkoiksi päässeistä leivistä keiteltiin leipä ressua. aikansa herkkua oli sekin.

Sunnuntaisin oli kalastus päivä, jolloin aikaisin aamulla noustiin kalastus reissulle. Kävelymatkaa usein kertyi 10-15 km. Kalan syönti ajat merkattiin tarkkaan kalenterin kulmaan, milloin missäkin lammessa tai järvessä oli paras syöntiaika.

Naapureista lainattiin joskus leipää tai voita kun jostain syystä itseltä pääsi loppumaan. Ei ollut jauhoja tehdä leipää tai lehmä oli "ummessa".Lainattu leipä oli vaihtelun vuoksi herkkua ja kului nopeammin.Naapurin voi ei oikein maistunut kun he lisäsivät siihen puolet margariinia. Lainan takaisin maksun aika kun tuli, niin piti kuitenkin olla puhdasta voita margariini sotkun tilalle.

Uuninauris kirjoitti:

Porkkanoista velliä vieläkin vanhalta muistilta väännetään. Vanhoista tavoista tuli mieleen kun kuivaneista ja vahahkoiksi päässeistä leivistä keiteltiin leipä ressua. aikansa herkkua oli sekin.

Sunnuntaisin oli kalastus päivä, jolloin aikaisin aamulla noustiin kalastus reissulle. Kävelymatkaa usein kertyi 10-15 km. Kalan syönti ajat merkattiin tarkkaan kalenterin kulmaan, milloin missäkin lammessa tai järvessä oli paras syöntiaika.

Naapureista lainattiin joskus leipää tai voita kun jostain syystä itseltä pääsi loppumaan. Ei ollut jauhoja tehdä leipää tai lehmä oli "ummessa".Lainattu leipä oli vaihtelun vuoksi herkkua ja kului nopeammin.Naapurin voi ei oikein maistunut kun he lisäsivät siihen puolet margariinia. Lainan takaisin maksun aika kun tuli, niin piti kuitenkin olla puhdasta voita margariini sotkun tilalle.

Lue lisää

Meillä oli aina toukokuun lopussa ja alkukesästä raparberikiisseliä puuron kanssa tai erikseen jälkiruokana, ennen kuin muita tuoremarjoja ja -hedelmiä oli kesästä.

Muistatteko sitten ne mustikka- ja ahomansikkamaidot sokerilla höystettynä?

yx muistelija kirjoitti:

Meillä oli aina toukokuun lopussa ja alkukesästä raparberikiisseliä puuron kanssa tai erikseen jälkiruokana, ennen kuin muita tuoremarjoja ja -hedelmiä oli kesästä.

Muistatteko sitten ne mustikka- ja ahomansikkamaidot sokerilla höystettynä?

Lue lisää

Mekin saimme mummin siirtolapuutarhan raparberejä. Hyvää oli, juomana, ja puuron seassa. Minulla ei noita mansikka-mustikkamuistoja ole, kivikaupungin lapsella.

Uuninauris kirjoitti:

Porkkanoista velliä vieläkin vanhalta muistilta väännetään. Vanhoista tavoista tuli mieleen kun kuivaneista ja vahahkoiksi päässeistä leivistä keiteltiin leipä ressua. aikansa herkkua oli sekin.

Sunnuntaisin oli kalastus päivä, jolloin aikaisin aamulla noustiin kalastus reissulle. Kävelymatkaa usein kertyi 10-15 km. Kalan syönti ajat merkattiin tarkkaan kalenterin kulmaan, milloin missäkin lammessa tai järvessä oli paras syöntiaika.

Naapureista lainattiin joskus leipää tai voita kun jostain syystä itseltä pääsi loppumaan. Ei ollut jauhoja tehdä leipää tai lehmä oli "ummessa".Lainattu leipä oli vaihtelun vuoksi herkkua ja kului nopeammin.Naapurin voi ei oikein maistunut kun he lisäsivät siihen puolet margariinia. Lainan takaisin maksun aika kun tuli, niin piti kuitenkin olla puhdasta voita margariini sotkun tilalle.

Lue lisää

Leipäressua teen vieläkin ruisleivästä ja se on hyvää puolukkasurvoksen kanssa.
Australialainen vieraanikin tykkäsi, ei ole kotonaan tottunut edes ruisleipään.

Kuulin 20v sitten neuvolan seinien läpi kun kätilö antoi jollekin äidille vauan ruokaohjeita,,
tälle voi alkaa antamaan jo vaikka leipäressua.
Rautaisessa paistinpannussa se piti tehdä.

1943 kirjoitti:

oli kesäruokaa. Porkkanat harvennettiin vähitellen ja melko pienistäkin keitettiin velliä. Puuroja ja vellejä oli usein, esim. ruispuuroa ja kaurapuuroa. Kalastusmahdollisuuksia ei ollut muuta kuin pienessä purossa kodin vieressä. Siinä oli lampia ja välillä kapeampaa väylää. Tukimme nämä väylät ja lapoimme lammesta veden pois ja sitten hauet ämpäriin. Olin vähän päälle kymmenen, kun menin naapurin ruispellolle lyhteitä sitomaan. Luulin saavani palkkaa, mutta äiti otti säkillisen rukiita, kun halla oli vienyt oman rukiin. Pienviljelytilalla oli omasta takaa useimpia elintarvikkeita, ruokaa oli, rahaa vähemmän. Ternimaidosta tehty juusto oli herkkua lehmän poikimisen jälkeen.

Lue lisää

Ternimaito juustoihin ennätin kyllästyä. Sitä oli keitettynä ja uunissa paistettuna.
Nyt voisin uunijuustoa syödä mutta ternimaitoa ei tahdo saada.
Ennenvanhaan ei lehmät poikineet ympärivuoden, harvoin syksyllä. Juuston syönti painottui ehkä liikaa määrättyyn aikaan vuodesta ja sitä oli tarjolla liikaa. Ei ollut pakastamia, piti syädä pois.

mössö, kirjoitti:

Leipäressua teen vieläkin ruisleivästä ja se on hyvää puolukkasurvoksen kanssa.
Australialainen vieraanikin tykkäsi, ei ole kotonaan tottunut edes ruisleipään.

Kuulin 20v sitten neuvolan seinien läpi kun kätilö antoi jollekin äidille vauan ruokaohjeita,,
tälle voi alkaa antamaan jo vaikka leipäressua.
Rautaisessa paistinpannussa se piti tehdä.

Lue lisää

Aivan outo mulle, tuo leipäressu. Samoin tuo ternimaitojuusto. En kumpaankaan koskaan ole "törmännyt" saati maistanut.

Hehe, meinaatko noin? Olen ollut huomaavinani, nuorten, paljonkin tekevän itse, samoin monet ovat hylänneet kertakäyttövaipat.

Mutta, voihan osalla olla noinkin?

Tuosta maksalaatikosta. Oliko silloin riisiä, vai tehtiinkö ohraan, tai johonkin muuhun? Olen sitä miettinyt, tässä ketjun aikana, että oliko sellaista tuontitavaraa, suomessa,? En yhtään vathaisimmilta vuosilta muista riisipuuroakaan, mutta joskus 50 luvulta, jo koulussa, kylläkin.
Makaronilaatikkoa oli meilläkin, ja sitä velliä, mistä en pitänyt. Ei myöskään usein.
Mielikuva siitä vellistä, on pohjaan palanut ;D

terkkuja Tellastiina.

QQ kirjoitti:

Tuosta maksalaatikosta. Oliko silloin riisiä, vai tehtiinkö ohraan, tai johonkin muuhun? Olen sitä miettinyt, tässä ketjun aikana, että oliko sellaista tuontitavaraa, suomessa,? En yhtään vathaisimmilta vuosilta muista riisipuuroakaan, mutta joskus 50 luvulta, jo koulussa, kylläkin.
Makaronilaatikkoa oli meilläkin, ja sitä velliä, mistä en pitänyt. Ei myöskään usein.
Mielikuva siitä vellistä, on pohjaan palanut ;D

terkkuja Tellastiina.

Lue lisää

Ainakin meillä tehtiin maksalaatikko ohraryyneistä ja niistä teen itse sen vieläkin. Ei ole riisi siinä minun makuuni. Eipä ole mitään havaintoa minullakaan koska riisi tuli meille.
Oi juu, se makaronivelli, ihan oli herkkua sekin.
Silloinhan ei ollut vielä ehkä mitään paksupohjaisia kattiloita, niin maitoruoat paloivat herkästi pohjaan.
Jopa veteen keitetty kaurapuurokin paloi pohjaan, mutta se oli muistaakseni oikein hyvääkin pohjaan palaneena.

Toivottavasti en ole täällä ennen kertonut seuraavaa tositarinaa.
Tätini kertoi nimittäin joskus, että kun häneltä paloi puuro pohjaan, niin miehensä oli todennut, että nyt on puuro hyvää, aivan kuin hänen äitinsä keittämää. Sitä en muista mistä puurosta oli kyse, taisi olla juuri kaurapuurosta.
"Ja tämä tarina on tosi!"

Hyvä viikonloppua aloittajalle!

Tellastiina* kirjoitti:

Ainakin meillä tehtiin maksalaatikko ohraryyneistä ja niistä teen itse sen vieläkin. Ei ole riisi siinä minun makuuni. Eipä ole mitään havaintoa minullakaan koska riisi tuli meille.
Oi juu, se makaronivelli, ihan oli herkkua sekin.
Silloinhan ei ollut vielä ehkä mitään paksupohjaisia kattiloita, niin maitoruoat paloivat herkästi pohjaan.
Jopa veteen keitetty kaurapuurokin paloi pohjaan, mutta se oli muistaakseni oikein hyvääkin pohjaan palaneena.

Toivottavasti en ole täällä ennen kertonut seuraavaa tositarinaa.
Tätini kertoi nimittäin joskus, että kun häneltä paloi puuro pohjaan, niin miehensä oli todennut, että nyt on puuro hyvää, aivan kuin hänen äitinsä keittämää. Sitä en muista mistä puurosta oli kyse, taisi olla juuri kaurapuurosta.
"Ja tämä tarina on tosi!"

Hyvä viikonloppua aloittajalle!

Lue lisää

Hihi, justiinsa! Äidin pöperöt ;D
En ainakaan muista tuollaista kertomusta ennen kuulleeni, lukeneeni. Juu, emali ja mitä ne harmaat pellin oloiset oli, kattilat? Alumiiniko?

Olin luullut, maksalaatikon olevan riisiin tehty? En sitä itse syö, joten on jäänyt huonosti tuo muistiin, lapsena sitä oli, ja omat lapset tykkäs, minä en.
Ostin valmiin heille, kun halusivat.
Kuitenkin tein juuri tänään jauhemaksapihvejä, niistä pidän.
Muusiakin sai jo perunoista, ja meiramikermakastike. Jäi huomiseksikin.
Oikein mukavaa viikonloppua myös sinulle. Tänään oli aurinkoinen ihana syyspäivä täällä.

QQ kirjoitti:

Hihi, justiinsa! Äidin pöperöt ;D
En ainakaan muista tuollaista kertomusta ennen kuulleeni, lukeneeni. Juu, emali ja mitä ne harmaat pellin oloiset oli, kattilat? Alumiiniko?

Olin luullut, maksalaatikon olevan riisiin tehty? En sitä itse syö, joten on jäänyt huonosti tuo muistiin, lapsena sitä oli, ja omat lapset tykkäs, minä en.
Ostin valmiin heille, kun halusivat.
Kuitenkin tein juuri tänään jauhemaksapihvejä, niistä pidän.
Muusiakin sai jo perunoista, ja meiramikermakastike. Jäi huomiseksikin.
Oikein mukavaa viikonloppua myös sinulle. Tänään oli aurinkoinen ihana syyspäivä täällä.

Lue lisää

mutten muista mitä ne olivat. Joka tapauksessa Antreasta kotoisin oleva äitini vanha täti paistoi meille tenaville joskus kuuman puuhellan levyllä karjalanpiirakkataikinasta tehtyjä ohuita lättyjä, jotka paistamisen jälkeen nopeasti kastettiin vesi-voiseoksessa. Sen jälkeen ne kietaistiin ´taskuksi,´joka täytettiin lämpimällä manna- tai riisipuurolla ja syötiin lämpimänä maidon kera. Tosi hyvää, muistelen.
Toinen muistoni on äidin ´karkit´. Ohuita juureslastuja porkkanasta, lantusta ja punajuuresta käräytettiin kuumalla hellan levyllä tai pellillä kuumassa uunissa, makeita ja hyviä oli äidin 50-luvun grillikarkit vaikkei grillistä ollut tietoakaan.

makean nälkään kirjoitti:

mutten muista mitä ne olivat. Joka tapauksessa Antreasta kotoisin oleva äitini vanha täti paistoi meille tenaville joskus kuuman puuhellan levyllä karjalanpiirakkataikinasta tehtyjä ohuita lättyjä, jotka paistamisen jälkeen nopeasti kastettiin vesi-voiseoksessa. Sen jälkeen ne kietaistiin ´taskuksi,´joka täytettiin lämpimällä manna- tai riisipuurolla ja syötiin lämpimänä maidon kera. Tosi hyvää, muistelen.
Toinen muistoni on äidin ´karkit´. Ohuita juureslastuja porkkanasta, lantusta ja punajuuresta käräytettiin kuumalla hellan levyllä tai pellillä kuumassa uunissa, makeita ja hyviä oli äidin 50-luvun grillikarkit vaikkei grillistä ollut tietoakaan.

Lue lisää

Olivat uusia tuttavuuksia täysin minulle. Voi kumpa joku tietäisi lukijoista, noiden puuropiiraiden nimen? Niissä sitä puuroa ei sitten paistettu, kuten karjalanpiirakoissa, siellä pellillä.

Ei ollut nuo juureskarkitkaan tuttuja, mutta ihan uskon niiden olleen hyviä.

makean nälkään kirjoitti:

mutten muista mitä ne olivat. Joka tapauksessa Antreasta kotoisin oleva äitini vanha täti paistoi meille tenaville joskus kuuman puuhellan levyllä karjalanpiirakkataikinasta tehtyjä ohuita lättyjä, jotka paistamisen jälkeen nopeasti kastettiin vesi-voiseoksessa. Sen jälkeen ne kietaistiin ´taskuksi,´joka täytettiin lämpimällä manna- tai riisipuurolla ja syötiin lämpimänä maidon kera. Tosi hyvää, muistelen.
Toinen muistoni on äidin ´karkit´. Ohuita juureslastuja porkkanasta, lantusta ja punajuuresta käräytettiin kuumalla hellan levyllä tai pellillä kuumassa uunissa, makeita ja hyviä oli äidin 50-luvun grillikarkit vaikkei grillistä ollut tietoakaan.

Lue lisää

Sultsinoita nuo hellapaistettavat lättyset ovat, anoppi niitä teki.
Helppo niitä olisi tehdä nykyäänkin kellä on ulkona grillit ja paistolevyt.

sultsina.... kirjoitti:

Sultsinoita nuo hellapaistettavat lättyset ovat, anoppi niitä teki.
Helppo niitä olisi tehdä nykyäänkin kellä on ulkona grillit ja paistolevyt.

Minäkin muistan erään karjalaismummon joka paistoi noita sultsinoita. Hyviä olivat. Varmaan onnistuisi nykyisinkin puuhellan päällä paistaminen. Tahtoo vaan tulla paljon käryä sisälle.

http://www.kyyrolansavi.fi/reseptit.htm

Ihan hyvä kun noita vanhoja reseptejä on tallessa. Vaikkei vielä pula-aikaa ole, niin hyviä ohjeita.
Nyt kun jotain ruokaa alkaa laittamaan, niin tarvitaan vähintään 10 eri maustetta ja sörsseliä, että maistuu kun syö, onko se sitten tehoviljelyn tulosta vai ei. Tiedä häntä.